Olen surkea äiti

aloittaja....... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

aloittaja....... kirjoitti:

Tätä juuri tarkoitan. Hyvät äidit/isät tekee hyvää kotiruokaa, minä ilmeisen p*skaa. Toiset saa lapset rauhoittumaan kun vie ne ulos, ottaa kotitöihin.. no minä en saa niitä rauhoittumaan niinkään. Toisilla lapset lopettaa narinan sanomalla. Minä en siinäkään onnistu.

Siitäpä olen otsikon päätelmät tehnyt.

Ei paskoja isiä tai äitejä olekaan, siis sellaisia persoonia.

Sinäkin lienet ihastuttava ihminen, mutta et kenties hyväksy sitä tosiasiaa että jopa arkielämästä selviytyminen vaatii tiettyjen taitojen opettelemista. Ruoanlaitto on helppoa, mutta se on silti taitolaji joka vaatii aakkosten opettelemisen.

Ruuanlaitto on tosiaan siitä helppoa, ettei lapseni syö muutakuin tyyliin perunaa, ruskeakastiketta, nakkeja ja kurkkua. Tai söi se vauvana/taaperona, mutta nyt on jo yli vuoden ollut tätä nirsoilua että ei saa olla sipulia, ei pippuria, ei vihanneksia, lähes kaikki lihat on yök, ei salaattia, ei marjoja.... enkä voi lähteä noihin mukaan tai täällä ei kukaan muukaan kohta saa syötyä mitään. Enkä tee hänelle erikseen ruokia.. toki vähän yritän pelkistää niitä että menisi. Mutta esim. eilen väänsin 45 minuuttia ihan tavallisia lihapullia ja perunamuusia. Ei kelvannut ei. Jos ei ole kokenut ei ehkä ymmärrä kuinka turhauttavaa se on...

En mikään master chef ole mutta en mikään Kari Aihisen pelastettavakaan... mielestäni.

Okei. Muistan ettei ruokailut menneet meilläkään aina putkeen, oletan että kyseessä oli joitain kehitysvaiheita jotka vaikuttivat asiaan. Ehkä teilläkin on näin.

Mun ex-vaimollani on ollut aina viehtymystä kasvisruokavalioihin, ja lapsetkin ilmoittivat joskus olevansa kasvissyöjiä vaikkei mikään kasvisruoka maistunutkaan. Nykyään lapset käyvät luonani syömässä liharuokia kun äiti ei tarjoa niitä.