On hetki, jolloin pienen lapsen vanhempana toivoisin sittenkin olevani vapaaehtoisesti lapseton...

Annatko muutenkin toisten sotkea elämääsi ja tunteitasi?

Niin. Lapsi on portti, jonka kautta ulkopuoliset lähisuvusta viranomaisiin pyrkivät ja pääsevät puuttumaan vanhempienkin elämään. Jos et tätäkään hoksannut ennen lapsen saamista, niin onnea teille.

Ajattele, kun sinulla on sentään neuvojana maailmankaikkeuden ainoa ihminen, joka tietää asiasta jotain. Mikä etulyöntiasema!

Oletko niin saamaton, ettet osaa poistaa ikävää persereikää elämästäsi? Olisit mieluummin vapaaehtoisesti anopiton. Tästähän oli kyse.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele, kun sinulla on sentään neuvojana maailmankaikkeuden ainoa ihminen, joka tietää asiasta jotain. Mikä etulyöntiasema!

Aivan! Välillä mietin, että miten ne aiemmat sukupolvet oikein ovatkaan pärjänneet ennen kuin anoppi putkahti tähän maailmaan kasvattamaan lapsia. Huonosti tietysti, sehän on selvää.

Vierailija kirjoitti:

Oletko niin saamaton, ettet osaa poistaa ikävää persereikää elämästäsi? Olisit mieluummin vapaaehtoisesti anopiton. Tästähän oli kyse.

Vapaaehtoisesti anopiton. Hauska termi!

Vierailija kirjoitti:

Annatko muutenkin toisten sotkea elämääsi ja tunteitasi?

Yritätkö selvittää keskusteletko tietokoneen kanssa vai et? En paljasta. Se sotkisi tämän tieteellisen kokeen tuloksia pahasti.

Ihan sama jonkun anopin kanssa, mä pohdin tuollaisia läpi eskariuhman ja murrosiän. Vieläkin meinaa ahdistaa kun muistelee. :D

Vierailija kirjoitti:

... ja se on silloin, kun anoppi aloittaa valitusvirren siitä, ettei kukaan muu kuin hän ei ymmärrä lastenhoidosta yhtään mitään. Silloin mietin, että vapaaehtoisesti lapsettomana en näitä saarnoja joutuisi ikinä kuuntelemaan. Tuolla hetkellä vanhempana oleminen kuormittaa minua kaikkein eniten.

No sitten saisit kuunnella saarnaa siitä miten onnetonta on ettei hänen jälkikasvulleen ole lapsia vielä suotu ja milloin on tulossa ja aikaa ei ole loputtomasti ja koskahan sitä saa olla mummo jne. jne. jne. jne....

Jokainen vapaaehtoisesti lapseton on lopulta myös pakosta lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Lapsi on portti, jonka kautta ulkopuoliset lähisuvusta viranomaisiin pyrkivät ja pääsevät puuttumaan vanhempienkin elämään. Jos et tätäkään hoksannut ennen lapsen saamista, niin onnea teille.

Hoksasin tuon asian kyllä, mutta muiden puuttuminen on ollut huomattavan maltillista anoppiin verrattuna. Ei esimerkiksi neuvolassa samanlaisia moitesaarnoja ole ikinä pidetty.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama jonkun anopin kanssa, mä pohdin tuollaisia läpi eskariuhman ja murrosiän. Vieläkin meinaa ahdistaa kun muistelee. :D

Nuo ovat meillä vasta edessä. Lapsen syntymän myötä täysin seonnut anoppi on se tämänhetkinen iso ongelma perheessämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

... ja se on silloin, kun anoppi aloittaa valitusvirren siitä, ettei kukaan muu kuin hän ei ymmärrä lastenhoidosta yhtään mitään. Silloin mietin, että vapaaehtoisesti lapsettomana en näitä saarnoja joutuisi ikinä kuuntelemaan. Tuolla hetkellä vanhempana oleminen kuormittaa minua kaikkein eniten.

No sitten saisit kuunnella saarnaa siitä miten onnetonta on ettei hänen jälkikasvulleen ole lapsia vielä suotu ja milloin on tulossa ja aikaa ei ole loputtomasti ja koskahan sitä saa olla mummo jne. jne. jne. jne....

Jokainen vapaaehtoisesti lapseton on lopulta myös pakosta lapseton.

Saatat olla oikeassa. Ehkäpä anopin valituksen määrä tosiaan on vakio ja ainoastaan sen syyt vaihtelevat.

Mitä vetoa, että vapaaehtoisesti lapsettomana ap joutuisi kuuntelemaan toisenlaista narinaa ja/tai uteluita anopilta, eikä sekään tuntuisi kivalta.

Jokainen ihminen aina välillä ajattelee, että olispa kiva, kun ei olisi lapsia/miestä/koiraa/anoppia/risaa autoa/rempattavaa taloa/ikävää työpaikkaa/pasketta pomoa/veemäisiä työkavereita/narsistista mutsia/itseensä keskittyviä "ystäviä" tai jotain muuta. Aivan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama jonkun anopin kanssa, mä pohdin tuollaisia läpi eskariuhman ja murrosiän. Vieläkin meinaa ahdistaa kun muistelee. :D

Nuo ovat meillä vasta edessä. Lapsen syntymän myötä täysin seonnut anoppi on se tämänhetkinen iso ongelma perheessämme.

Meilläkin anoppi sekosi kun esikoinen syntyi. Oli hänen ensimmäinen lapsenlapsensa, ihmiselle joka aina kertoo (ja on varmaan tottakin) että äitiys on hänen elämänsä tärkein asia. Hän sitten tiesi kaikesta kaiken, repi lasta sylistä - imettää sentään sain. Olihan se vähän rasittavaa. Mieskin onneksi koki sen rasittavana ja antoi palautetta.

Tilanne on rauhoittunut vuosien myötä! Toisen lapsen kohdalla ihan hämmästyin, kun äidilläkin oli jo jokin merkitys:)

Ja onhan meillä hyvä ja innokas lapsenvahti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama jonkun anopin kanssa, mä pohdin tuollaisia läpi eskariuhman ja murrosiän. Vieläkin meinaa ahdistaa kun muistelee. :D

Nuo ovat meillä vasta edessä. Lapsen syntymän myötä täysin seonnut anoppi on se tämänhetkinen iso ongelma perheessämme.

Meilläkin anoppi sekosi kun esikoinen syntyi. Oli hänen ensimmäinen lapsenlapsensa, ihmiselle joka aina kertoo (ja on varmaan tottakin) että äitiys on hänen elämänsä tärkein asia. Hän sitten tiesi kaikesta kaiken, repi lasta sylistä - imettää sentään sain. Olihan se vähän rasittavaa. Mieskin onneksi koki sen rasittavana ja antoi palautetta.

Tilanne on rauhoittunut vuosien myötä! Toisen lapsen kohdalla ihan hämmästyin, kun äidilläkin oli jo jokin merkitys:)

Ja onhan meillä hyvä ja innokas lapsenvahti.

Montako vuotta teillä meni siihen, että anoppi rauhoittui? Tämä on ollut aika raskasta koko perheelle.

Up.

Vain yksi hetki? Luulin, että tuossa on lyöntivirhe ja otsikossa pitäisi olla hetkiä. Kyllähän kuka tahansa ymmärtää, että lapsettomilla on helpompaa ja hauskempaa kuin perheellisillä. Perheelliset käyttävät vuosikymmeniä turhuuteen ja tyhjän panttina olemiseen. Siinä se oma elämä onkin mennyt ohi lopullisesti. Perheellisiä voi vain sääliä.

Vierailija kirjoitti:

Vain yksi hetki? Luulin, että tuossa on lyöntivirhe ja otsikossa pitäisi olla hetkiä. Kyllähän kuka tahansa ymmärtää, että lapsettomilla on helpompaa ja hauskempaa kuin perheellisillä. Perheelliset käyttävät vuosikymmeniä turhuuteen ja tyhjän panttina olemiseen. Siinä se oma elämä onkin mennyt ohi lopullisesti. Perheellisiä voi vain sääliä.

Mielipide tuokin. Suurin osa vanhemmista on silti hankkinut lapsia ihan omasta vapaasta tahdostaan. Silloin lapset yleensä koetaan pääosin mukavana asiana elämässä.