Mistä lähtien on ollut normaalia olla rankaisematta lasta huonoista arvosanoista?

Miksi on huonot arvosanat? Pelaa kaiken aikaa? Oppimis/lukivaikeuksia?

Jos lapsi turvitsisi tukea oppimiseen, ei rangaistukset paljon auta. Jos pelaa liikaa, eikä aika riitä läksyihin, vanhemmat tarvitsisivat sen rangaistuksen. Jos on vähälahjainen, niin sitten on.

Kyllä meillä jää viikkoraha ja muut huvitukset pois jos tulee huonoja numeroita tai muuten ei koulunkäynti maistu.

Paremmin toimii hyvistä palkitseminen

Minua ei ole koskaan rangaistu arvosanoista, mutta ei myöskään palkittu. Vanhempieni mielestä se arvosana on itsessään se palkinto. Minäkin uskon tähän.

Ihan olen elämässä pärjäävä ihminen, elätän itseni työllä ja pari mukulaakin on sillä ruokittu ja elätetty.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä jää viikkoraha ja muut huvitukset pois jos tulee huonoja numeroita tai muuten ei koulunkäynti maistu.

Miksi?

Mieti lastenne perimää.

Jaa minä taas olen ikuisesti katkera, että vanhempani rankaisivat huonoista numeroista, mutta eivät auttaneet minua/huolehtineet että luin kokeisiin ja opettelin asiat kunnolla. Kuvittelivat varmaan, että olen oma-alotteinen lapsi, mutta kun en ollut! Nykyään olen tajunnut, että olen aina kärsinyt jonkinasteisesta oppimishäiriöstä, ja asioiden oppiminen ja pänttääminen kirjoista on todella hidasta ja työlästä.

Koulu on muutenkin liian monelle lapselle pakkopullaa, ja vielä pitäisi alkaa pelotella rangaistuksella? Eikö ole tullut mieleen että lasta voi tukea oppimisessa ja siitä voisi tehdä lapselle kiinnostavaa? Ainiin, ei tietenkään, koska niin ei toimittu sinunkaan lapsuudessasi... Ja hyväksi ihmiseksi kasvoit, ainakin omasta mielestäsi.

ookoo. Saman logiikan mukaan myös meitä aikuisia tulee rangaista huonoista (työ)suorituksista. Kukapa meistä ei olisi joskus "oikaissut" töissään tai laiskotellut. Huonoja päiviäkin voi sattua kohdalle, joilloin työnteko ei vaan suju. Miten ap rankaisisit meitä -ja itseäsi- huonoista suorituksista?

Koulussa oli kamalaa katsoa kun yksi luokkalainen tyttö itki ja pelkäsi koulussa seiskan kokeesta saatuaan koska vanhemmat raivosivat sille alle kasia pienemmistä numeroista ja pistivät tyyliin kotiarestiin. Itse olin sellainen keskiverto kasin oppilas, joskus kun sain ekan vitosen kokeesta äiti vain kohautti olkapäitään ja sanoi että ensi kerralla sitten paremmin. Minusta se oli hyvää suhtautumista.

Mä sain kuulla huutoa ja raivoa, kun sain matikasta huonoja numeroita. Parhaimmillaan rääyttiin, että miksi en osaa, kun muuten pärjäsin. Parhaimmillaan revittiin hiuksista. Kyllä kannusti oppimaan ja sain heti parempia numeroita...ihan varmasti. Sain vaan helvetinmoisen ahdistuksen, joka on jatkunut viimeiset 30 vuotta ja on pilannut urasuunnitelmia, kun pelkäsin niin paljon sitä matikkaa. Kukaan ei vaivautunut neuvomaan ihan rauhassa tai ylipäätänsä ymmärtänyt, että kärsin oppimisvaikeuksista.

Noin aikuiten oikeasti se kyllä on niiin, että sekä huonoista arvosanoista rankaiseminen että hyvistä arvosanoista palkitseminen ovat huono ajatus.

Palkitkaa ja kehukaa ponnistelemisesta ja yrittämisestä!

Jos lapsi on luontaisesti lahjakas tai lahjaton, sille ei kauheasti voi mitään.

Lahjakkuudesta kehuminen saattaa saada lapsen alisuoriutumaan, koska "mitäpä sitä näkemään vaivaa tai lukemaan, tää onnistuu multa kuitenkin, kun olen lahjakas". No, mikä tahansa aine koulun edetessä monimutkaistuu, ja vaatii ainakin jossakin määrin opettelua. Vaikka olisi kuinka lahjakas, ne kaavat, sanat ja vuosiluvut pitää ainakin kertaalleen lukea, eivät ne lahjakkaallekaan suljetun kirjan kansien lävitse päähän imeydy.

Lahjaton taas ei edes ponnistellen pääse välttämättä kiitettäville arvosanoille. Silloin kuutosesta rankaiseminen on silkkaa julmuutta.

Siksi kannattaa kiinnittää huomiota enemmänkin siihen, näkeekö lapsi vaivaa, tekeekö läksyt ja lukeeko kokeeseen. Loppupeleissä se arvosana sitten on enemmän kiinni peruslahjakkuudesta ja tuurista (jos lapsi on kumminkin lukenut kokeeseen). Voisin siten mainiosti kehua viitosesta, jos lapsi on sentään yrittänyt parhaansa!

Jos taas lapsi ei ole nähnyt yhtään vaivaa ja saa huonon arvosanan, huono opiskelu tuskin rangaituksella viriää. Enemmän tehoaa hyvän ja toivottavan käytöksen kehuminen ja kannustus! Tämä pätee mihin tahansa käytökseen, positiivinen ohjaus tehoaa parhaiten.

Jos laiskaa, kapinoivaa teiniä alat rangaista, edessä on on paljon isompi valtataistelu kuin ikinä keksit kuvitellakaan.

Kiltti teini taas ottaa opikseen jo pelkästä huonosta arvosanasta ihan riittävästi ja lukee seuraavalla kerralla paremmin. Tarvittaessa voit keskustella parhaasta tavasta jaksottaa lukemista ja keinoista opiskella. Viimeisenä iltana pänttäämällä ilman muistiinpanoja aika harva pääsee hyviin tuloksiin...