On julmaa ja epäreilua uskotella, että kaikkiin ongelmiin oikea ratkaisu olisi terapiaan meneminen

Kerroppa esimerkkitilanne.

Vierailija kirjoitti:

Kerroppa esimerkkitilanne.

Esimerkiksi tänään oli Nyt-liitteessä juttu, jossa sanottiin että näiden In cel-ihmisten ongelmat ratkeavat, kunhan menevät juttelemaan seksuaalite-rapeutin kanssa. Kuulosti lähinnä v**tuilulta. Jos esimerkiksi asut paikkakunnalla jossa vapaita miehiä on tuplasti suhteessa naisiin ja itse olet vain ihan tavallinen tyyppi ja lisäksi näistäkin naisista monet ovat päättäneet jäädä yksin tai odottaa ikuisesti herra täy-dellistä niin miten ihmeessä se terapia auttaa??

No eihän se mitään takaa, mutta parantaa kuitenkin ratkaisun löytymisen todennäköisyyksiä.

En ole ap, mutta voin kertoa hyvän esimerkin. Mulla on krooninen, parantumaton sairaus ja olen lannistunut huonon elämänlaatuni vuoksi. Monet ihmiset, sekä tutut että hoitohenkilökunta ehdottavat "ratkaisuksi" terapiaa. Olen monesti sanonut että hyötyisin mieluummin konkreettisesta avusta ja paremmasta hoidosta fyysiseen sairauteen, sillä keskusteluapu ei korjaa vartaloani eikä elämääni yhtään.

Olen samaa mieltä ap:n kanssa.

Tapanani on käsitellä asiat pragmaattisesti ja loogisesti. Jos ongelma tulee kohdalle, se palastellaan sopivan pieniksi osiksi, etsitään ratkaisut ja toteutetaan kaikki vaiheet. Tämän jälkeen ongelmaa ei enää ole.

Ei ole koskaan tullut mieleenkään, että tarvitsisin tähän terapeutin apua. Ennemmin juttelen vaikka ystävän kanssa, joka oikeasti tuntee ja välittää minusta, eikä juttele kanssani vain, koska saa siitä rahaa.

Kummasta on todennäköisemmin enemmän apua mielenterveyteen liittyvissä ongelmissa: Vauva AV-palstasta vai terapeutista?

Ap, ja pari muutakin tällä palstalla, olette käsittäneet terapian tarkoituksen melkoisen väärin. Terapeutti ei tosiaankaan ole mikään taikuri, joka taikoo pahan olon tai sairaudet pois, mutta hän voi auttaa asiakastaan arvioimaan omaa elämäänsä ja ajattelutapojaan uusista näkökulmista. Tarkoitushan on, että asiakas itse löytää itsestään sen tavan, millä hän voi auttaa itseään.

Ajattelutapojen muuttaminen terveemmäksi vaatii tosiaan ammattilaista. Tiedän tämän kokemuksesta. Masentuneena ajatukseni rupesivat kiertämään kehää enkä kohta nähnyt mitään hyvää itsessäni ja elämässäni. Terapeutti muistutti minua, että tuossa puhuu nyt masennus minulle (tosin hän ilmaisi asian hieman toisin). Hän opetti minua käsittelemään masennustani oikealla tavalla. Kun aikaisemmin olin puhunut läheisilleni ongelmistani, ajatukseni olivat kiertäneet kehää enkä löytänyt keinoja auttaa itseäni. Päinvastoin, usein päädyin rypemään pahassa olossani ja pahensin omaa oloani. 

Sinäkin, joka sairastat vakavaa sairautta etkä ilmeisesti saa oikeanlaista hoitoa, voisit hyötyä terapiasta. Löytäisit voimavaroja itsestäsi, jotta jaksaisit paremmin elämään - ei sairaudesta huolimatta vaan sairautesi kanssa. 

Olen huomannut omien kokemusteni pohjalta, että ihmisissä on yllättävän paljon voimia, joita he voisivat käyttää oman hyvinvointinsa lisäämiseksi. Silloin kun sitä ei muista itse, tarvitaan terapiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kummasta on todennäköisemmin enemmän apua mielenterveyteen liittyvissä ongelmissa: Vauva AV-palstasta vai terapeutista?

Terapiassa voi purkaa av-palstasta aiheutuvia ongelmia ja av:lla voi valittaa huonosta terapeutista.

Olen samaa mieltä ap:n kanssa. Jos masentaa, pitää muuttaa olosuhteita, ei itseään. Tämä koskee nyt ns. normaalia masennusta mikä johtuu jostakin konkreettisesta syystä. Ei mitään aivovammamasennusta.

Täältä kai poistettiin se viesti missä oli minulle suunnattu linkki, mutta kiitos, ehdin nähdä sen kyllä. Olen miettinyt jotain tuollaista, mutta tarvitsen hyvän vahdin ja suunnittelua koska joskus olen saanut aika ahdistuneen olon pelkästä pajasta. - 5

Periaatteessa ap on tosiaankin oikeassa - jossain määrin. Täysin samaa mieltä en kuitenkaan ole. 

Ihmisen pitää muutta olosuhteitaan, jotta masennuksesta paraneminen on mahdollista. Kokonaista yhteiskuntaa ei kuitenkaan voi muuttaa vaan ainoastaan omia olosuhteitaan. Esimerkiksi huonosta ihmissuhteesta irtipääseminen auttaa kummasti masentunutta toipumaan. Samoin jos työpaikalla on sairastuttava ilmapiiri, siitäkin on hyvä päästä eroon. Työpaikkaa voi vaihtaa, tosin nykyään se on huomattavasti hankalampaa kuin aikaisemmin. 

Tämän lisäksi on syytä muuttaa myös itseään, sillä se on ainut asia, johon ihminen pystyy. Hän ei voi muuttaa muita, mutta hän voi muuttaa itseään. Ei riitä, että irtautuu huonosta ihmissuhteesta. Pitää myös miettiä, miten ihmissuhteen vaurioittavista vaikutuksista voisi toipua. Tärkeää on myös miettiä, miten voi suojella itseään paremmin, ettei taas sorru samantyyppiseen sairastuttavaan ihmissuhteeseen. 

Tässä terapia auttaa melkoisesti. Erosin puolisostani, joka kohteli minua huonosti. Terapian aikana tajusin, että puolisoni muistuttaa toista vanhempaani, joka oli lapsuudessani vaurioittanut itsetuntoani. Terapiassa olen oppinut arvostamaan itseäni. Uskon myös, että sitten kun olen valmis uuteen parisuhteeseen, harkitsen entistä tarkemmin, millaisen puolison hyväksyn itselleni. Uskon myös, että minulla on nykyään enemmän selkärankaa lopettaa nopeammin sellainen suhde, joka on minulle epäterveellinen. Tietysti olen myös arvioinut omaa persoonaani ja sitä, mitkä ajatus- ja käyttäytymismallit minussa tarvitsevat uudistusta, jotta voisin elää tasapainoista elämää. Kun on lapsuudessa ei ole saanut tervettä parisuhdemallia, se pitää rakentaa jälkeenpäin itse ja terapian avulla. 

Ap:n kanssa ehdottomasti samaa mieltä, tajusin tämän jo aikoja sitten, kun olin kriisitilanteissa ollut terapiassa kahteen kertaan. En mitään hirveän pitkiä aikoja, mutta kuitenkin niin pitkään, että muodostui jonkinlainen hoitosuhde.

Sen jälkeen olen asunut poissa Suomesta ja muuttanut takaisin, monet asiat ovat muuttuneet. Olen satavarma, että ulkoisten olosuhteiden muuttaminen on paras tapa muuttaa omaa olotilaansa.

Tunnen myös muutaman terapeutin, ei tasapainoisinta porukkaa...

Lääkäritaustaiset terapeutit siirtävät oman ja tuttavieni kokemuksen perusteella usein sen tietyn asiakasta vähättelevän taipumuksensa myös terapiatyöhön. Ilmeisesti eivät tiedosta tuota itsessään, mutta kaikki me olemme kokeneet lääkärillä käydessä, ettei meitä kuunnella. Suosittelenkin psykologi/psykoterapeutti-yhdistelmää.