Lue keskustelun säännöt.
Valmistun uudelle alalle 37-vuotiaana, onko auttamatta liian myöhäistä, kannattaako edes opiskella? Iskeekö ikärasismi? :(
08.05.2018 |
Kaupallinen/it-ala kyseessä. Tammikuussa aloitin opinnot, motivaatio hyvä ja kaikki sujuu. Tulen olemaan 37v valmistuessani.
Nyt kuitenkin iski joku masennus asian suhteen. Ryhmässäni suurin osa nuoria miehiä, työelämässä näkyy vain nuoria. Minä löysin kiinnostukseni vasta näin myöhään, sitä ennen tein hanttihommia ja opiskelin avoimessa. Olenko kuitenkin jo myöhässä? Menevätkö nuoret ohi ja jään työttömäksi ikärasismin vuoksi? Olisinpa edes mies.
En kestänyt enää vanhoissa töissäni ja halusin tutkinnon, joten pakko oli vaihtaa alaa. Valitsin kai alan väärin, tämän ikäinen nainen ei kuulemma voi enää työllistyä kuin sote-aloille tai joillekin epäsuosituille matalapalkka-aloille esim. kaupan alalle suorittavaan työhön. Niihin minusta ei kuitenkaan ole, eikä kyllä kiinnostakaan.
Kertokaa, hieman vanhempana alaa vaihtaneet, kokemuksianne?
Kommentit (32)
Kiitoksia kannustavista sanoista.
Kai se on vain yritettävä parhaansa ja nautittava opinnoista, eikä jäädä miettimään liiaksi negatiivisia asioita. Joskus vaan iskee epätoivo ja masentaa. Miksi en voinut opiskella silloin 10-15v sitten kuten muutkin.
Mulle tämä ei ole kuin kotiin päin joka tapauksessa, kun ei ole vielä mitään muuta tutkintoa kuin yo-tutkinto alla. Ja jos tämä nyt ei työllistä, niin vanhoihin hanttihommiini pääsen varmasti takaisin. Eli en menetä mitään.
Että oikeastaan en ole edes siinä mielessä alanvaihtaja, että olisi oikea ura, josta olisin vaihtamassa ja pitäisi miettiä, onko mahdollista palata jos ei natsaa uudella alalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entäpä tämä tilanne. Ikää on 54 vuotta ja nykyisen työn jatkaminen näyttää hyvin vaikealta, koska se on kuluttanut kropan loppuun. Parhaillaan pitkä sairausloma meneillään ja sairausloman jatkoa katsotaan tämän jakson loputtua taas uudelleen. Lääkäri arvioinut, että työkykyä jäljellä noin 30-40 %. Päällä olevan vaivan lisäksi pahat kulumat molempien käsien ranteissa ja kaikissa sormissa.
Ehdottivat, että uudelleen koulutus. Olisin valmistuttuani noin 57-58 vuotias. Ottaako kukaan enää sen ikäistä vastavalmistunutta työhön, jos kyseessä täysin uusi ala, jota ei ole päivääkään elämässään tenyt, eli työkokemusta tasan nolla?
Eläkkeelle olisin pääsemässä 66 vuotiaana.
no, ei ota :( niinhän se valitettavasti on. Ja mihin työhön noin pahat kulumat käsissä ei vaikuttaisi?
Puhelinmyyntitöihin kävisi.
Mä sain uudelta alalta töitä 49 vuotiaana, vaikka ala liittyy aikaisempiin koulutuksiini niin työkokemusta alalta ei ollut, pohjavaatimuksena korkeakoulututkinto. Määräaikainen työsuhde. Edellisen kerran työllistyin 45-vuotiaana määräaikaiseen työsuhteeseen, eikä silloinkaan ollut ihan vastaavasta työstä kokemusta. Olen siis nainen, että kyllä keski-ikäiset naiset työllistyy - toki palkka on ollut matala kun olen aloittanut tavallaan sieltä matalimmalta portaalta.
Vierailija kirjoitti:
Tee lapsi nyt heri, jos haluat lasta. Myöhemmin voi olla, ettei se onnistukaan. Itse sain ainokaiseni 37-vuotiaana ja en saanut häntäkään heti helposti. Opiskelu ei nykyään ole tae mistään, joten olisi paremoi, että hankkisit työpaikan, johon pääsisit kunnolla sisälle ja josta uskaltaa jäädä äitiyslomalle.
Kyllä minä ikäni ja mahdollisuuteni tiedostan tässä asiassa varsin hyvin. Mutta nyt ei kerta kaikkiaan ole semmoinen hetki, että voisi ajatella saavansa tähän lapsen, ei minulle eikä miehelle. Ei ole helppoa, mutta jos en vaihda alaa, katkeroidun.
Ei se opiskelu tietty olekaan tae mistään, mutta ilman tutkintoa olen ainakin tuomittu loppuelämäkseni kaupan kassalle vuorotöihin, pienellä palkalla. Ei kiitos, en halua. Kaikkeni aion nyt tehdä saadakseni jotain parempaa ja tässä tapauksessa ainoa väylä on opiskelu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Älä murehdi etukäteen. Tulevaisuuden työhaastatteluissa voit kääntää ikäsi valttikortiksi: korosta että jos saat paikan, et ole vaihtamassa sitä heti kun ruoho näyttää jossain muualla vihreämmältä. Myöskään äitiyslomien tms. ”vaaraa” ei ole näköpiirissä.
Miten niin ei ole äitiyslomien vaaraa, jos 37-vuotiaana valmistuu? Kyllä on ja todennäköistä onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla jankutetaan päivästä toiseen, että miksei työttömät opiskele. No minäpä opiskelin ja valmistuin 49v. Ihan turha toivo näköjään saada töitä enää.
Siinäpähän jankuttajat elätätte minua ja muita kaltaisiani vuosikaudet. Ja kyllä, olen katkeroitunut.
Joku yritys menettää tässä paljon. Mulla olisi niin paljon työhaluja ja motivaatiota, myös työelämän taitoja vaikka muille jakaa. En kelpaa.
Mutta ap, sä olet vielä kuitenkin sillä tavalla nuori, että työllistyminen on ihan mahdollista. Mutta opiskele nyt, älä siirrä eteenpäin.
Tsemppiä.
Mikä ala? Valitettavasti ulkonäöllä ja painolla on iso merkitys ikääntyvien työllistymisessä. Panosta ne kuntoon ja laajenna työnhakualuetta.
Meillä aloitti juuri firmassa uuden osaston vetämisen juuri valmistunut alanvaihtajanainen. Ja ikää 59 vuotta. Kaikki on mahdollista jos asennetta ja uskallusta riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkiselle saattaa päästä yli-ikäisenäkin, halutuimpiin yksityissektorin paikkoihin (parhaat konsulttitoimistot, investointipankit, sijoitusyhtiöt jne., joissa myös paras palkkaus) ei luultavasti ole saumoja.
Mihin töihin te aikuiset alanvaihtajat suuntaatte?
Tekisi mieli itsekin karata paskaduuniputkesta mutta en tiedä mihin suuntaan karata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tolla alalla on kyllä ikärasismi huipussaan ja alat olemaan jo liian vanha junioriksi. Ja on pakko aloittaa juniorina ennen kuin voit koskaan edetä senioriksi.
No Sinähän ap olet vielä ihan juniori!
Tsemppiä ja sitkeää yrittämistä, luovaa ja joustavaa ajattelua ongelmanratkaisuun! Muista, että työpaikat saadaan laajan kontaktiverkon kautta, pidä hyvää huolta siitä, niin se pitää huolen sinusta.
Älä heitä hanskoja tiskiin -ikinä.
Itse olin 53 kun aloitin uudelleen nuoruudessa kesken jääneet opinnot (Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen), aikeena valmistua virkakelpoiseksi jo vuosia työllistäneelle alalleni. Kontaktiverkkoni ovat siis kunnossa, ja luotuina jo pitkän työskentelyni aikana.
Onhan se aika vinkeää opiskella siellä nuorten kanssa, joista monet ovat nuorempia kuin omat lapseni, mutta koska en ole milloinkaan "kasvanut liian aikuiseksi", minut on opiskelijoiden keskellä otettu vastaan ihanasti ja olen kotiutunut tänne helpommin kuin olisin ikinä uskonut.
Itse opiskelu on ollut suorastaan helppoa: tämän ikäisellä on niin valtava määrä taitoa, tietoa reaalimaailmasta ja suhteellisuudentajua sekä kyky nähdä laajoistakin kokonaisuuksista se tärkein villakoiran ydin johon keskittyä, että minun on välillä tullut suorastaan sääli näitä kokemattomia nuoria, joille täällä heitetään ikäänsä ja kokemukseensa nähden välillä melkoisia haasteita opiskelussa.
Tentit ja kurssityöt ovat sujuneet helposti hyvin arvosanoin.
On aivan mahtavaa opiskella ja viettää aikaa upeiden nuorten kanssa, vappuna kaivoin vanhat opiskeluhaalarini esille, ompelin uudet haalarimerkit ja eikun mukaan juhlimaan!
Tulevasta työpaikastani en kanna huolta, olen aina työllistynyt kaiken ikäisenä helposti, ja jos ei mitään muuta löytyisi, palaisin takaisin vanhaan työhöni, joka työllistää takuuvarmasti. Tämän alan osaajia ei ole liikaa, ja työkutsuja (vaikka tietävät ikäni ja kokemukseni) tulee koko ajan. Saan kuitenkin hienon opiskelukokemuksen, valmiin tutkinnon, ja saatettua päätökseen kesken jättämäni asian. Kaikki seikkoja, joita en vaihtaisi mihinkään!
Tämä ala on intohimoni. Eläkkeelle en aio ikinä jäädä kokonaan, ennenkuin kantavat ulos töistä ;)
Tee lapsi nyt heri, jos haluat lasta. Myöhemmin voi olla, ettei se onnistukaan. Itse sain ainokaiseni 37-vuotiaana ja en saanut häntäkään heti helposti. Opiskelu ei nykyään ole tae mistään, joten olisi paremoi, että hankkisit työpaikan, johon pääsisit kunnolla sisälle ja josta uskaltaa jäädä äitiyslomalle.