Tajusin miksi tästä pitkästä suhteesta on seksielämä kuollut viimeisen vuoden aikana

Kahdesti vuoden sisällä on myös meinannut tulla ero miehen aloitetteesta, vaikka hän jälkeenpäin sanoikin kyseessä olleen vain hätähuuto eikä aito halu erota. Ap

Periaattessa kumpikin yrittää parantaa suhdetta mutta se on hyvin hankalaa kun arjen rasituksista aina kumpikin kuitenkin sanoo tai tekee jotain mikä ärsyttää toista ja tunnelma muuttuu negatiiviseksi hyvin herkästi ja vanhat pahat tilanteet tulevat mieleen ja etäisyys ja epäluottamus pysyy yllä. Ap

Luottamuksen palauttamiseen ei kyllä auta muu kuin puhua paljon ja rehellisesti ja avoimesti.

Meillä oma kommunikointi oli jumittunut syyttelyyn ja puolustautumiseen aina samoista aiheista, puhuttiin toistemme ohi.

Parisuhdeterapeutille ajan varaaminen oli todella silmiä avaava kokemus. Hän toimi ikään kuin puolueettomana erotuomarina.

Esimerkiksi jostain asiasta joka minua hiersi, hän pyysi minua kertomaan omin sanoin miksi näin oli. Kun olin kertonut hän kysyi mieheltä mitä minä miehen mielestä tarkoitin. Mies oli ymmärtänyt tietämättäni asian ihan eri lailla kuin mitä yritin sanoa. Terapeutti toimi ikään kuin tulkkina siinä välillä. Ja tehtävinä oli myös kirjata asipita mitä toisessa arvostaa. Olin yllättynyt kun mieskin arvosti minussa jotain ja kyllä ne kosketti.

Uskon että miehesi puheet erosta on vain tarkoitettu herättämään tilanteen vakavuuteen eikä ole vielä peruuttamatonta. Kun rakkaus loppuu hän vain lähtee. Nyt hän vielä toivoo että reagoit eli rakastaa vielä .

Meillä on ihan hyvä kommunikaatio ja ymmärrys aina kun vain kumpikin pystyy hillitsemään suuttumustaan ja ärsytystään, jonka tullessa pintaan mies herkästi julistaa tyyliin ettei ole mitään ymmärrystä eikä mistään tule mitään ja minä olen taipuvaisempi vetäytymään vanhan vitutuksen ja kaunojen muistuessa mieleen. Emme ole menossa terapiaan kylläkään enkä myöskään enää kuuntele eropuheita ryhtymättä toimenpiteisiin sitten, enkä usko että mieskään niitä enää sanoo ellei oikeasti sitä halua, se kortti on nyt käytetty ja menty eteenpäin. Ap

Kerrot, että tulistutte helposti toisillenne ja sitten loukkaavat sanat lentävät puolin ja toisin. Mitä olette tehneet itsehillinnän kasvattamiseksi? Entä muu kommunikointi?

Miksi ette ole menossa terapiaan? 

Eikö olisi aika opetella minä-puhetta sinä-puheen sijasta? Niin monet pariskunnat sortuvat sinä-puheeseen:

Sen sijaan, että aloittaisivat puheensa sanomalla:

kun sinä aina teet niin ja näin, niin... 

sanoisivatkin: 

Minusta tuntuu nyt siltä, että ...

Ajattelen, että....

Toivon, että...

Muitakin rakentavan riitelemisen alkeita voisi oppia terapiassa. 

Kiva monologi.

Yksinkertaisesti luulen, että mieheni ei edes pidä naisista. Minä taas en oikein pidä miehestäni. Varmaan tän takia seksikin on surkeaa.

Terapiat on syvältä paitsi, jos molemmat on fiksuja ajattelijoita ja hyviä keskustelijoita. Silloin tosin se pari selvittää itsekin asiansa, eikä mitään terapeuttia edes tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisesti luulen, että mieheni ei edes pidä naisista. Minä taas en oikein pidä miehestäni. Varmaan tän takia seksikin on surkeaa.

Voi olla ihan hyvä selitys, jos tosiaan toinen ei pidä naisista ja toinen ei miehistä.

Paras on et molemmilla on omat kämpät. Toisen lärvii ei tarvi kattoo 24h ja suhde pysyy oikeasti hyvänä. se toisen lärvi alkaa painaa, vaikka ei ole edes sanonut mitään. Koko aika riitaa asioista ja asiat kaventuu. Yhtäkkiä sitä huomaa, että on just saanu raivarin kahvikupista joka laitettu väärälle puolelle tiskiallasta. Edellisestä pitkästä suhteesta, kun erosin päätin etten enää asu kenenkään kanssa. Nyt on toinen pitkä suhde menossa ja molemmat asuu omissa kodeissa. Tottakai olla esim viikko ja viikko, mutta on meillä paljon niitäkin päiviä ettei nähdä 2-3 päivään, että molemmat saa omaa aikaa.. Se oma aika kaiken hälinän keskellä on vaan tärkeää.

Nalkutus ikäänkuin kertyy elimistöön. Vähäiseltäkin tuntuva nalkutus kertyy vuosien aikana ja luo etäisyyttä, ahdistusta, vihaa ja pelkoa ihmisten välille. Jossain kohtaa sitä ei vaan halua enää pyrkiä toisen lähelle, kun on tottunut kuulemaan nalkutusta.