Isovanhemmat ostivat tytölle "mummotyylisen" rannekellon

Minä olen aikaa sitten oppinut sanomaan lapsellapsille, että olisi kiva ostaa sinulle kello/pyörä/matka tms., mutta enhän minä vanha ihminen osaa ostaa sellaista nuorelle mieluisaa. Ja sitten annan lahjaksi 20 e täysin tietoisena siitä, että olisin voinut ostaa 1000 euron hintaisen fillarin kaikilla härpäkkeillä, mutta miniä olisi löytänyt siitä jotain vikaa joka tapauksessa.

Meidän tytölle taidettiin ostaa kunnon kello juuri kun hän oli 10-vuotias. Sitä ennen oli Swatcheja, jotka kestivät korkeintaan vuoden. Nyt hän on 17 ja sama kello edelleen käytössä. Välillä on vaihdettu ranneke ja paristot parin vuoden välein. Toki hän sai itse olla kelloa valitsemassa mutta minusta on mukava että on kello joka kestää aikaa. Ja että on tuttu liike minne se viedään paristonvaihtoon tai huoltoon, jos tulee jotain ongelmaa. Oma kelloni on 13-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Noin nuorelle tuo oli kieltämättä vähän tylsä lahja, mutta eiköhän nuo ole taas muodissa ennemmin tai myöhemmin. Itse olen innostunut joistakin nuorena saamistani koruista vasta kolmikymppisenä.

Ei siinä välttämättä käy niin. Ihmisillä on erilaiset tyylit. Jos mietin esim. kelloja, joita äitini itselleen osti (ehkä vähän samaa tyyliä kuin ap:n kuvailema), niin pidin niitä rumina silloin, kun olin lapsi/nuori, enkä käyttäisi edelleenkään.

Pitää myös ymmärtää että nykypäivänä harva edes käyttää rannekelloa. Turhaa rahan haaskausta jos lapsi ei sitä itse edes halua.

Eiköhän tämä kello ole sellainen vähän ns. parempi kello. Arkikellot on erikseen. Muisto yms.

Tyttäresi varmasti arvostaa kelloa myöhemmin vaikka nyt tylsä lahja onkin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aikaa sitten oppinut sanomaan lapsellapsille, että olisi kiva ostaa sinulle kello/pyörä/matka tms., mutta enhän minä vanha ihminen osaa ostaa sellaista nuorelle mieluisaa. Ja sitten annan lahjaksi 20 e täysin tietoisena siitä, että olisin voinut ostaa 1000 euron hintaisen fillarin kaikilla härpäkkeillä, mutta miniä olisi löytänyt siitä jotain vikaa joka tapauksessa.

Jos oikeasti olisit halunnut ilahduttaa lasta näillä tavaroilla, etkä näpäyttää miniää, niin olisit voinut antaa lahjakortin tai mennä yhdessä valitsemaan. Mutta taidat olla aloituksen kaltainen ja haluat ostaa vain itseäsi miellyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ketjun aloittajaa. Kello kuulostaa siltä, että se on "liian tavallinen", eli kello jota kukaan ikään tai sukupuoleen katsomatta ei käyttäisi mielellään. Järkevintä olisi ollut pyytää lapsi mukaan ostoksille, näin olisi saanut omaa silmää miellyttävän kellon, jota ehkä tulisi joskus käytettyäkin.

Ymmärrän myös isovanhempia. Omille isovanhemmilleni kello oli jonkinlainen rajapyykki lapsen elämässä. Heidän vanhahtavan ajatusmaailmansa mukaan kello ranteessa merkitsi ettei lapsi ole enää ihan taapero. Minut vietiin lapsena kellokaupoille. Makuani ei kysytty, mutta sain kuitenkin juuri sellaisen kellon kuin halusin. Olin aina ihaillut isoäitini kultahihnaista rannekelloa, ja minä sain samanlaisen, mutta hopeisena, kun "eihän sitä tiedä pitääkö se tyttö sitä kelloa ikinä". Kello jäi pois ranteestani vasta sen jälkeen kun hankin toisen kännykkäni aikuisena. Nyt se lepää korurasiassa odottamassa päivää kun tarvitsen sitä taas.

Vinkki vitonen kaikille kellojaan laatikoissa säilyttäville: kannattaa otattaa kellosta paristo pois, jos sitä ei käytä, mutta haluaisi vielä joskus käyttää. Itselleni tuli pari päivää sitten ikävä yllätys, kun halusin ottaa vuosia sitten ostamani rannekellon jälleen käyttöön ja menin vaihdattamaan siihen paristoa: vanha paristo oli vuotanut kellon sisään ja rikkonut sen.  Jostain syystä ei ollut tullut mieleeni, että rannekellonkin kanssa voisi käydä noin, vaikka kokemuksia pariston vuotamisesta onkin muiden laitteiden kanssa ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aikaa sitten oppinut sanomaan lapsellapsille, että olisi kiva ostaa sinulle kello/pyörä/matka tms., mutta enhän minä vanha ihminen osaa ostaa sellaista nuorelle mieluisaa. Ja sitten annan lahjaksi 20 e täysin tietoisena siitä, että olisin voinut ostaa 1000 euron hintaisen fillarin kaikilla härpäkkeillä, mutta miniä olisi löytänyt siitä jotain vikaa joka tapauksessa.

Jos oikeasti olisit halunnut ilahduttaa lasta näillä tavaroilla, etkä näpäyttää miniää, niin olisit voinut antaa lahjakortin tai mennä yhdessä valitsemaan. Mutta taidat olla aloituksen kaltainen ja haluat ostaa vain itseäsi miellyttävää.

Lahjakortti olisi ollut väärään liikkeeseen ja yhdessä valitseminen ei käy, koska heillä ei isovanhemmat määrää. Joten 20 e lapsenlapselle ja minulla jää humputtelurahaa itselleni.

Mä sain rannekellon joskus 7-10-vuotiaana, no eipä tullut käytettyä kuin kerran tai kaksi, vaikka se oli ihan ok näköinen. En tykkää siitä, miltä kello tuntuu ranteen ympärillä, eikä sitä nykyaikana tarvitse mihinkään, paitsi ehkä koristeeksi, jolloin kellon olisi suotavaa olla kivan näköinen omasta mielestä. Puhelimesta näkee ajan.

Kello on aina vaikea lahja. Joko saaja ei normaalisti käytä kelloa, tai jos käyttää aina, niin maku on yleensä silloin tarkka, koska kyseessä on niin henkilökohtainen esine. Itse rakastuin uudelleen rannekelloon pari vuotta sitten, enkä enää haluaisi olla ilman. Se on osa tyyliäni ja antaa ammattimaisen kuvan töissä, jossa lähes kaikilla joku rannekello on.

Minulla on jokapäiväisessä käytössä tosi kevyt ja litteä Bering, josta pidän yhtä paljon nyt kuin vuosi sitten ostaessani.

Mutta jos se kellon on ostettava, niin hyvä kelloliikkeen myyjä osaa kyllä opastaa mistä nuoret tätä nykyä tykkäävät.

Meillä tyttö sai valita kellon itse, mutta on pitänyt sitä (pakotettuna) juhlissa kerran, muuten ei lainkaan. Ei nykynuoret käytä rannekelloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aikaa sitten oppinut sanomaan lapsellapsille, että olisi kiva ostaa sinulle kello/pyörä/matka tms., mutta enhän minä vanha ihminen osaa ostaa sellaista nuorelle mieluisaa. Ja sitten annan lahjaksi 20 e täysin tietoisena siitä, että olisin voinut ostaa 1000 euron hintaisen fillarin kaikilla härpäkkeillä, mutta miniä olisi löytänyt siitä jotain vikaa joka tapauksessa.

Jos oikeasti olisit halunnut ilahduttaa lasta näillä tavaroilla, etkä näpäyttää miniää, niin olisit voinut antaa lahjakortin tai mennä yhdessä valitsemaan. Mutta taidat olla aloituksen kaltainen ja haluat ostaa vain itseäsi miellyttävää.

Lahjakortti olisi ollut väärään liikkeeseen ja yhdessä valitseminen ei käy, koska heillä ei isovanhemmat määrää. Joten 20 e lapsenlapselle ja minulla jää humputtelurahaa itselleni.

Katos, mun anoppi sittenkin käy palstalla! No, tuliko hyvä mieli? Pidä pska rahasi, meillä on varaa kyllä hankkia lapsillemme kaikki tarvittava ilman sinuakin.

ps. Antamasi lahjat ovat poikkeuksetta täysin epäsopivia. Yleensä heikkolaatuisia (lelut), täysin lapsen ikään sopimattomia, tai ihan väärän kokoisia (vaatteet). Jos edes joskus kysyisit, mitä lapsi tarvitsee, niin menisi paljon paremmin. Tai edes sen paidan koon. Ei, vauva ei käytä kokoa 110. Eikä 5-vuotias kokoa 134, vaikka onkin iso ikäisekseen. Ja ei, se aivan liian iso paita ei tule sillä sopivaksi, että vähän kääritään hihoja.

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa luulla, että digitaaliset kellot ovat edelleen muodissa. Ne menivät jo kymmenen vuotta sitten. Tuollaiset kuvailemasi kellot ovat ajattomia ja tyylikkäitä. Ja nythän jokaisella teinillä on daniel wellingtonin kello, jossa on viisarit on pyöreässä taulussa ja väreinä musta-kultainen tai musta-hopeinen. 

Jos kuitenkin vertaat sellaista siroa pikkuista ”mummokelloa” ja Wellingtonia, huomannet kuitenkin eron

Vierailija kirjoitti:

Olisko isovanhemmilla kuitti tallessa, että tyttö voisi käydä vaihtamassa kellon mieluisampaan? vai loukkaantuvatko isovanhemmat moisesta kohtuuttomasti?

Tämä on aina hankalaa, kun ostetaan lahjaksi jotain, joka ostetaan oman maun mukaan, eikä mietitä yhtään lahjan saajaa..

Se on se ja sama, loukkaantuuko vain ei. Jos kyseessä on aikuiset ihmiset, niin osaavat ottaa palautteen asiallisesti. Sanokaa vain sitten suoraan, että jatkossa kannattaa vähän tiedustella, millaisen lahjan tyttö vastaisuudessa voisi haluta.

Noin yleisestihän rannekellot, varsinkin mekaaniset sellaiset, ovat tulossa ja jo tulleetkin uudelleen muotiin myös Suomessa. Facebookin kelloharrastajat yhteisö kasvaa kovaa vauhtia ja on varmasti yksi aktiivisimmistä yhteisöistä siellä.  Ja ryhmän jäsenet eivät todellakaan ole ainoastaan +50 vuotiaita vaan ryhmässä pyörii paljon huomattavasti nuorempaakin porukkaa.

Kello on mielestäni hieno sekoitus korua ja arjen käyttöesinettä. Niitä voi olla eri tarkoituksiin erilaisia ja ap:n tyttären kello sopii varmasti ranteeseen vaikkapa juhlatilaisuuksissa vaikka sitä ei arjessa haluaisikaan käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tyttö sai valita kellon itse, mutta on pitänyt sitä (pakotettuna) juhlissa kerran, muuten ei lainkaan. Ei nykynuoret käytä rannekelloa.

Menepä käymään yläasteella ja lukiossa ja katso kuinka monella nuorella on kello ranteessa. Veikkaan että noin 90%