Elämää rajoittava rumuus

Pahinta mitä kukaan voi itselleen tehdä on ettei arvosta kehoaan ja esim suostuu ilkeiden miesten seksileluksi, kun eivät kunnioita kehoaan.

Mutta jos kunnioittaa kehoaan, varsinkin liikunnalla etkä heikkoitsetuntoisena päädy lutkuttamaan jotain kusista k*llia, sulla on hyvä elämä edessä.

Minä olen alkanut kunnioittaa kehoani syömällä oikein ja liikkumalla riittävästi.

En tee tätä miesten takia, enemmän muiden naisten. Luultavasti ulkonäkö vaikuttaa myöhemmin (valitettavasti) myös työpaikan saamiseen, eikä minua ehkä pidettäisi yhtä uskottavana, kuin jotain kauniimpaa hakijaa.

Haluan myös olla esillä muiden asioiden vuoksi mediassa joskus tulevaisuudessa, mutta ulkonäöllä sen kanssa ei ole mitään tekemistä. Oletteko huomanneet, kuinka esimerkiksi Annika Saarikkoa on kritisoitu vain ulkonäön perusteella etenkin keskustelupalstoilla, ihan kuin muuta parannettavaa ei olisi. Sama koskee myös vaikka Li Anderssonia, jota täällä arvostetaan vain ulkonäön vuoksi jne. Tällaiset kommentit luovat kamalasti paineita myös meille nuorille ja lapsille, pitäisi olla älykkään ja koulutetun lisäksi mahdollisimman kaunis ja seksikäs ollakseen uskottava ja arvostettu.

Ap

Laihduttaa ei ainakaan kannata pelkästään ulkonäön takia.

Mikä tuo otsa on?! Joku kasvain?

En osaa sanoa, isälleni on tuollainen ja perin sen häneltä. Ei ole kasvain tai mikään sellainen, se vaan on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Trollaus vauhdissa!

Yhdelläkään teinillä ei ole koskaan ollut huono itsetunto?

Hei, painin itse vähän samojen asioiden kanssa. En ole oikein itsekään löytänyt vielä mitään pysyvää, täydellistä ratkaisua tällaisiin tunteisiin, mutta yritän nyt kertoa jotain mikä voisi ehkä auttaa.

Keskity ensin laihduttamiseen ja ennen kaikkea syömishäiriöiden hoitamiseen. Yritä suhtautua itseesi myötätunnolla (samalla myötätunnolla, jolla suhtautuisit toiseen ihmiseen). Tämä nyt on vähän itsestäänselvyys, mutta syömishäiriöiden hoitamiseen on hyviä materiaaleja, ja suosittelen niiden läpikäymistä. Jos tuntuu että yksin ei pärjää, terapiaan kannattaa yrittää hakeutua.

Ehkä tätä ulkonäköasiaa voisi lähestyä 65% sen kautta, että yrittää keskittyä muuhun, kehittää kaikin muin tavoin itseään, asettaa tavoitteita elämälle, hyväksyä sitä, että ulkonäkö tyypillisesti on pitkälti kontrollin ulkopuolella oleva asia, eli erilaisin tavoin työstää tilannetta mentaalisella tasolla, ja 35% muokata sitä mikä on muokattavissa.

Jos olet uskottavuudesta huolissasi, kannattaa pukeutua siististi, hankkia hyvä hiusmalli ja laittaa hiukset hyvin ja meikata siististi. Sivuotsatukka muuten peittää otsaa eikä näytä lapselliselta. Riippuu tietysti aina kasvonpiirteistä miten tarkalleen ottaen kannattaa meikata, mutta siisti ihomeikki, (pehmeä) silmänrajaus, ripsiväri ja kulmien laitto luultavasti riittää hyvin ja ovat tosi yleispäteviä meikkejä. Siistit varjostukset voivat myös häivyttää epätoivottuja piirteitä, mutta ovat aikaavievempiä arjessa. Ei ihmiset lopulta todellakaan odota asiantuntijoiden olevan mitään kauneuskilpailuihin osallistujia.

Puhuit että hiuksesi ovat rumat - millä tavalla? Mille tahansa hiusrakenteelle on olemassa aineita, jotka saavat sen asettumaan paremmin. 

Suosittelen, että yrität ottaa elämääsi mahdollisimman paljon aikaa, jolloin uppoudut kokonaan johonkin muuhun asiaan ja unohdat ulkonäköä sen aikaa kokonaan.

Älä vertaa itseäsi kehenkään toiseen, se vie elämäniloa.

Yritä edetä kaikissa asioissa vähän kerrallaan. 

Mieti, milloin sulla on ollu paras/vähiten paha olo itsesi suhteen, ja yritä replikoida tuota tilannetta. Mitä olet tehnyt, ajatellut, tai mitä olet pukenut silloin.

Ja jos ihan oikeasti susta tuntuu vuodesta toiseen yhtä pahalta tän asian kanssa, plastiikkakirurgia voi olla silloin ihan hyvä vaihtoehto. Siinä tapauksessa kannattaa siis tähdätä elämässä siihen, että kirurgiaan on varaa.

Muista, että olet ihan yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin.