Vihaan miesystäväni koiraa
Otsikko kertoo oleellisimman. Olemme alkaneet mieheni kanssa harkitsemaan pikkuhiljaa yhteenmuuttoa. Koira on kiltti, mutta liian vähän koulutettu, rodultaan sekarotuinen (iso osa suomenpystykorvaa) ja vaatii näin mielettömän liikunnantarpeen ja tuntuu että saman katon alla asuessa en jaksa ottaa harteilleni suurikokoista koiraa. Terveysongelmani takia en edes pysty kävelemään ja juoksemaan pitkiä lenkkejä useita kertoja päivässä.
Voiko koira oikeasti tulla suhteessa välille? En kuulu tähän koiraihmiset -kastiin, joten ajatus koirasta omassa kodissani tuntuu vähän jopa vastenmieliseltä. Harmillisesti mieheni kanssa suhde on taivaallinen.
Kommentit (28)
Voisitko harkita kävelemistä? Saattaisi terveysongelmatkin helpottua. Oletko kenties mustis koiralle? Se kertoo jotain ihmisestä, jos ihminen sanoo vihaavansa koiraa. Viatonta luontokappaletta. Meinaatko todellakin vaatia miestäsi valitsemaan? Saata jäädä toiseksi.
Voi tulla. Eihän siitä ole aikaakaan kun oli otsikoissa tapaus jossa valinta tilanne oli koira tai suhde. Suhde sai mennä ja koira jäi taloon.
Et ole tainut miehellesi kertoa vihasta ja tällä tavoin olet ollut hänelle epärehellinen? Joten ongelma saattaa olla suurempi kuin luuletkaan.
Miksi? Miksi olet ylipäänsä ajautunut tuollaiseen tilanteeseen? Olet ihan varmasti alusta alkaen tiennyt, että et halua koiraa omaan kotiisi, joten miksi olet alkanut seurustella koirallisen miehen kanssa?
Toivon sydämestäni, että mies on vastuullinen koiranomistaja ja siirtää yhteenmuuttamisenne siihen vaiheeseen, kun koirasta luonnollisesti aika jättää. Olen itse "koiraihminen" enkä olisi ikimaailmassa alkanut parisuhteeseen miehen kanssa, joka ei olisi pitänyt itsestäänselvänä, että koirat tulevat mukanani.
Jätä miehesi, jos ei suostu koiraa heivaamaan. Kertoo kyllä hänestä kaiken tarpeellisen, jos valitsee koiran sinun sijastasi!
Yleensä hän jonka lemmikki on myös ulkoiluttaa sen. Eihän sinun tarvitse sinne lenkille mukaan lähteä. Mutta ei ole kyllä koiran kannalta hyvä että toinen talossa asuva ihminen inhoaa sitä. Eihän se ole syy terveysongelmiisi.
Miksi sinun pitäisi sitä koiraa lenkittää? Mulla on koira ja musta on ollut itsestäänselvää että minä sen hoidankin vaikka aloinkin seurustelemaan. Tai siis tietysti poikaystävä joskus auttaa jos tarvitsee tai jos se itse sattuu haluamaan mutta pääosin minä hoidan.
Miehesi koira se on, lenkitysvastuu on hänellä.
Mutta jos sinä oikeasti VIHAAT sitä koiraa, niin parisuhde koiraihmisen kanssa... Niin. Mieti tarkkaan mihin ryhdyt.
Mulle yksi mies erehtyi sanomaan kerran, että "minä tai koira". Arvaa kumman valitsin? Jeps, sen mukavamman, uskollisemman ja rakastavamman vaihtoehdon.
Tahtoisin kuitenkin yrittää oppia elämään kyseisen koiran kanssa, ihan vain mieheni takia. Toivoisin, että löytyisi joku, jolla ollut samanlainen tilanne.
Koiran kanssa eläminen on myös sotkuista ja epähygieenisempää, johon olen nyt tottunut.
Myös mieheni kyllä tietää etten pidä koirista yhtä paljon kuin hän.
ap
Paras ratkaisu: kiristät miestä seksillä niin kauan että hankkiutuu eroon koirasta. Sitten kun olet saanut tahtosi läpi, jätät miehen.
Niin ja tämä oli sarkasmia, mutta juuri tällaisia tapahtumaketjuja elävässä elämässä tapahtuu.
Minäkin ihmettelen miten tähän tilanteeseen on tultu? Olet alusta asti tiennyt, että miehellä on koira ja yhteenmuutto kenties joskus edessä. Kysymykseesi voiko koira mennä suhteen edelle? Vastaus kyllä voi ja ainakin mulla meneekin! En ikinä seurustelisi saatika muuttaisi yhteen miehen kanssa jota hiukankin koirat arveluttaisi.
Tästä päätellen, oletkohan ollut miehelle ihan rehellinen koiran suhteen?
Taas yksi suomalainen nainen joka sairastaa prinsessasyndroomaa. Lähe vetämään ja osta pesäpallomaila tyydyttäjäksesi. Tuosta: https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/karhu-goldhammer-fg1-pesapallom…
Suomenpystykorvahan on pieni, vai mitä muita rotuja siinä on.
Hävytöntä, että jatkoit suhdetta kun sait tietää koirasta. Koiria vihaavat ovat yleensä tunteettomia ja todistit sen juuri jälleen kerran oikeaksi.
Isokokoinen sekarotuinen koira jossa on suurin osa suomenpystykorvaa? Millä lailla se pystäri siinä koirassa näkyy kun pystärit on oikeasti aika pieniä koiria? Uroksetkin max 13kg ja nartut 7-10kg.
Vierailija kirjoitti:
Tahtoisin kuitenkin yrittää oppia elämään kyseisen koiran kanssa, ihan vain mieheni takia. Toivoisin, että löytyisi joku, jolla ollut samanlainen tilanne.
Koiran kanssa eläminen on myös sotkuista ja epähygieenisempää, johon olen nyt tottunut.
Myös mieheni kyllä tietää etten pidä koirista yhtä paljon kuin hän.ap
Mutta tietääkö hän, että sen takia yhteenmuutto epäilyttään? Olet tainut kuitenkin pidättäytyä siinä puolitotuudessa? Puhu miehelle avoimesti asiasta ja "panikoi" vasta sitten. Voi olla mies on esim. koiran iän takia siitä valmis luopumaan ja muutenkin. Ei kaikki koiran omistajat palvo koiraansa toisena päivätyönään tai pidä perheen jäsenenä.
Koskaan en vaihtaisi koiraani tussuun. Tussuja tulee ja menee, mutta koira pysyy vierellä loppuun asti eikä petä!
No olipas jollain kiire poistattaa kaksi suklaaseen liittyvää kommenttia.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen miten tähän tilanteeseen on tultu? Olet alusta asti tiennyt, että miehellä on koira ja yhteenmuutto kenties joskus edessä. Kysymykseesi voiko koira mennä suhteen edelle? Vastaus kyllä voi ja ainakin mulla meneekin! En ikinä seurustelisi saatika muuttaisi yhteen miehen kanssa jota hiukankin koirat arveluttaisi.
Tästä päätellen, oletkohan ollut miehelle ihan rehellinen koiran suhteen?
Suhteemme alkoi kaukosuhteena, ja ajattelin tottuvani koiraan sitten kun aikaa kuluu. Onneksi mieheni tosiaan on tunnollinen koiran kanssa, mutta hieman pelottaa ajatus koira omassa kodissa. Lähinnä koirassa ärsyttää sen kouluttamattomuus. Koira on noin 4-5 vuoden ikäinen, joten en tiedä oppiiko koira enään totutuista tavoista pois (sängyllä, sohvalla oleskelu, joskus tavaroiden tuhoaminen...)
Tavattoman moni pari on eronnut juurikin toisen lemmikin takia.