Yötöitä tekevät,etenkin hoitajat,oletteko ikinä kohdanneet työssä mitään paranormaaalia?
Siskoni kertoi aika hyytäviä juttuja vanhan palvelutalon yövuoroista.. hälyjä tyhjistä huoneesta, valojen reistailua ym.
Kommentit (33)
Kyllä noi hälyt välillä reistailee.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noi hälyt välillä reistailee.
Se ei ole paranormaalia.
Vierailija kirjoitti:
Siskollasi on hyvä mielikuvitus, se on tärkein lähde kaikkeen "paranormaaliin" väärin tulkinnan lisäksi.
Näkee ettet ole koskaan tehnyt yövuoroja paikoissa joissa ihmisiä on huonossa kunnossa ja menehtyy usein. On tunnettua että yököllä pitää olla ovat hermot kun juuri kuollen potilaan huoneesta tulee kutsu,käytäviltä kuuluu tohvelien suhinaa mutta kaikki asukkaat nukkuu,kuuluu lasten naurua vaikkei talossa ole lapsia ym "mukavaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noi hälyt välillä reistailee.
Se ei ole paranormaalia.
Väitinkö niin? Sä tässä harhaiselle vaikutat.
En ole hoitaja mutta tein iltavuoroja siivojaana terveyskeskuksessa ja näin kun yhteen vessaan käveli mummo yöpaidassa,ihmettelin kun vuodeosasto toisessa suunnassa ja päätin kysyä mummelilta onko kaikki hyvin ja onko eksynyt, kunhan saa asiansa hoidettua.
No mummo ei ikinä tullut ulos vessasta eikä sieltä löytynyt ketään,vaati kahden tupakan mittaisen itsensä kokoamis tauon että pystyin jatkamaan töitä.
Ja se mummo ei ollut läpinäkyvä tai leijunut,ihan tavallisen laihan ja huonosti liikkuvan vanhuksen näköinen,ähkikin mennessään. Joko se oli aave tai lähti Taikaministeriöön,en tiedä.
Kerran ei tarvinnut jäädä ylitöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskollasi on hyvä mielikuvitus, se on tärkein lähde kaikkeen "paranormaaliin" väärin tulkinnan lisäksi.
Näkee ettet ole koskaan tehnyt yövuoroja paikoissa joissa ihmisiä on huonossa kunnossa ja menehtyy usein. On tunnettua että yököllä pitää olla ovat hermot kun juuri kuollen potilaan huoneesta tulee kutsu,käytäviltä kuuluu tohvelien suhinaa mutta kaikki asukkaat nukkuu,kuuluu lasten naurua vaikkei talossa ole lapsia ym "mukavaa".
Olen tehnyt yövuoroja sairaalassa nuorena ja ymmärrän että mielikuvitukseni laukkaa ja havainnoin myös väärin silloin tällöin. Samoin mieleni yhdistää asioita siten että ne voivat tuntua jotenkin paranormaaleilta. Totuus nyt kuitenkin on, että mitään paranormaalia ei ole koskaan mitenkään todistettu mutta huijauksia on rekisteröity tuhansia.
En ole hoitaja mutta tarinani yhtä kaikki hirveä! Nuorena kasarilla olin putkavahtina keskikokoisessa kaupungissa. Armeijan jälkeen opiskeluaikana öitä vahdin poliisilaitoksen kellaritiloissa olevia pidätyssellejä ja juoppoputkia.
Kyseessä oli rannikon pikkukaupunki pohjoisessa. Eräs vakioasiakkaistamme oli pahoin alkohollisoitunut merimies, kaupungin tunnettu rantajuoppo. Eräänä syysyönä tuo mies jälleen tuotiin putkaan juoppohulluuskohtauksen kourissa. Kolme poliisia raahasi huutavaa ja karjuvaa isokokoista miestä putkaan. Noihin aikoihin ei oltu turhan tarkkoja vaan miestä pamputettiin ja hakattiin ja hän tappeli rajusti vastaan, minunkin piti mennä auttamaan vaikka olin vasta poikanen. Koko ajan tuo mies huusi että Aarppa tap.paa.
Muutamien tuntien päästä kuulin itkua putkasta. Tuo poliisilaitos jo aikaa sitten purettu mutta silloin pitkän käytävän varrella oli putkatilat, heikko kattovalaistus valaisi käytävän, putkistoista kuului jatkuva litisevä ääni, paikka oli kammottava. En kestänyt kuunnella tuota itkua, muita asukkaita ei ollut joten keitin kahvia ja hain meiltä kahvihuoneesta vadillisen pullaa ja avasin tuon merimiehen sellin luukun. Mies istui nurkassa nyyhkyttäen lohduttomasti. Vain märät likaiset alushousut oli hänellä ja iho kauttaaltaan tatuointien peitossa, sormia häneltä puuttui ja hampaita ja hän kertoi minulle tarinan.
Laivalla ollessaan hän oli mur.han.nut miehen, niin hän kertoi. Oli heittänyt yli partaan korttipelin jälkeen. Korttipelissä oli hävinnyt tuossa pikkukaupungissa olleen ikivanhan hökkelitönönsä, reilusti myöntänyt tappion ja pyytänyt tuon pelikaverin hyttiinsä ryypylle. Portaissa oli ottanut miehen kiinni ja nakannut korkealta laivan peräkannelta tuon miehen mereen. Mutta samalla oli katunut ja tehnyt mies yli laidan hälytyksen ja hypännyt perään.
Murha.yritys oli myös sattunut syysyönä. Pelastusveneitä oli laskettu ja miehiä etsitty merestä. Lopulta tuo ensin heitetty oli löydetty elossa ja häntä yritettiin pelastaa kun tuo itse hypännyt oli jostain kauempaa huutanut apua. Tuolloin toinen veneistä oli jotenkin kääntynyt ja tuo mereen heitetty, puoliksi jo pelastettu oli puristunut kuoliaaksi kahden pelastusveneen väliin. Tuo kuollut mies oli ollut kuulemma samannäköinen nuori kuin minä, talonsa oli hänelle hävinnyt ja siksi hänet oli mur.hannut.
Mies kertoi että siksi juo kun tuo Aarppa häntä vainoaa. Yrittää hänet rannoilla suistaa mereen, rappusilla ja portailla on häntä jatkuvasti tönimässä. Juttelimme aamuun asti, kahvia keitin lisää. Mies kertoi myös ihan tavallisia kertomuksia meriltä, oli siellä vuosikymmenet seilannut. Meidänkin koululla muistan hänen olleen jopa sijaisena parempina päivinään ja tuollaisessa pikkukaupungissa kaikkia kunnioitettiin. Mutta tuo "hukutettu Aarppa" häntä vainosi.
Aamulla häntä tuli monta poliisia katsomaan ja lääkäri mutta oli täysin säyseä, anteeksipyyteli ja minulle sanoi että on kuin olisi saanut synninpäästön. Lääkäri ja poliisit häntä talutti ja saatteli siinä putkatiloista ulos mutta poliisilaitoksen graniittisilla ulkoportailla mies kaatui, hänen työnsä oli auennut ja hän kieri muutamat rappuset alas ja hänen niskaansa murtui. Kuoli siihen.
Muistan sen aamun ja yön, silloinkin aamulla sitten poliisipäällikön kanssa söimme viinereitä ja katselimme kirkasta syysaamua ja kerroin mitä tuo mies oli minulle kertonut. Myöhemmin poliisipäällikkö minulle sitten kertoi että todellakin oli mies kuollut hänen kuvailemallaan tavalla hänen laivassaan ja tuo mies oli pelastettu veden varasta.
Aina kun kuulen kummitusjuttuja niin muistan miten tuo punasilmäinen, tatuoitu merimies putkanlattialla nyyhkyttäen kertoi tarinaansa. Putket pitivät pientä lirisevää ääntä ja ulkona satoi, sen tiesi vaikkei sitä putkatiloissa huomannutkaan. Seuraavana yönä tuon entisen merimiehen röttelöhökkeli paloi, syttymissyy ei koskaan selvinnyt. Huhuttiin että rahoja oltiin sieltä etsitty. Ehkä siis juopon kaverit tai sitten Aarppa peri viimeinkin velkansa!
Yhdessä pitkässä käytävässä oli panoraamaikkunat.
Tein tieteellistä tutkimustyötä hoitoalalla laitoksessa, jossa ei yöllä ollut muita työssä kuin minä. Kaverit sanoi, että yöllä kuului joskus askeleita.
No enpä uskonut ennen kuin kohdalle sattui: keskellä yötä käytävältä kuului selvät askeleet. Avasin työhuoneen oven ja huusin kovaa, että painu kummitus sieltä kävelemästä ja anna mun tehdä työni rauhassa.
Tämän huudon jälkeen ei kukaan enää askeleita kuullut.
Ole tästä aikaisemminkin täällä jossain ketjussa kirjoittanut, mutta aina se palaa mieleeni, koska olen ollut haamukarkoitin.
No jos laitteiden kuten esim. valojen reistailu lasketaan paranormaaliksi niin kyllä. Toki niitä sattuu muissakin vuoroissa.
Itselle ei ole tullut mieleenkään, että jonkun tuotantolinjan laitteen reistailu olisi paranormaalia.
Oon tehnyt pelkkää yövuoroa 25 vuotta vanhusten parissa. Valvonut yössä yksin tai kaksin työkaverin kanssa. Koskaan ei ole ollut mitään, jota ei voi järjellä ymmärtää! Vuodehälyttimet reistaa ja joskus valotkin, mutta normiahan se on.
Kaikkea muuta mielenkiintoista on tapahtunut
Nuorena olin yö-ohjaajana suurehkossa lastensuojelulaitoksessa, missä siis useampi osasto ja pitkät käytävät osastojen välissä.
Yövuorolainen (eli minä) valvoi aina yksin, kaikki muut (asukkaat) nukkuivat huoneissaan.
Jokaisessa osastossa oli oma toimistohuone, ja ne tuli yön aikana aina huolellisesti tarkistaa että jokaisen toimiston ovi oli varmasti lukittu.
Muutaman kerran sattui niin että huomasin että jossain toimistossa oli jäänyt valot päälle, joten silloin avasin lukitun oven avaimillani, sammutin valon ja lukitsin oven huolellisesti uudelleen. Karmeinta oli hoksata joinain öinä että siitä huolimatta valo oli syttynyt uudelleen toimistoon, ja pahinta oli muutaman kerran kun käännyin käytävän päästä katsomaan taakseni, niin valo oli syttynyt uudelleen ja sen lisäksi ovi apposen avoinna, eikä siis ketään missään näkyvillä.
En koskaan kertonut kellekään noista sattumuksista, turhaan säikytellä muita ja omat hermot kyllä kestivät ihan ok vaikka joskus kyllä väsyksissä hirvitti ettämitäihmettä nyt taas...
Eräs vanhempi, aiempi yö-ohjaaja, kerran varovasti tiedusteli olinko nähnyt mitään erikoista yövuorojen aikana, mutta en viitsinyt avautua.
Kai sitä kaikkea maailmaan mahtuu, outoakin joskus.
Kerran minulle tapahtui selittämätön asia eräässä hoitolaitoksessa ja en siis ole hoitaja, vaan olin potilaana.
Oli yö ja olin nukkumassa kunnes yhtäkkiä heräsin, kun musiikki alkoi soida täysiä, koska radio oli mennyt päälle. Kutsuin hoitajan paikalle ja viereisestä huoneesta tuli potilas ihmettelemään, koska hän heräsi meteliin . Sanoin hoitajalle, että se meni itsestään päälle .
Hoitaja ajatteli, että virtanappi oli jotenkin puolessa välissä, mutta katsoessamme tarkemmin edes virtajohto ei ollut seinässä eikä koko laitteessa ollut edes pattereita.
Hyvin outo tapaus.
Riittävän väsyneenä jokainen näkee kummituksia.
Olin aikonaan töissä pienessä,70luvulla avatussa sivukirjastossa ja meitä oli aina yksi kerrallaan töissä.
Eräänä iltana kun sulkemisaika lähestyi kiersin kirjaston,tarkistin myös wc:n ennenkuin lukitsin ovet ja sammutin osan valoista.
Tuli vauhdikas poistuminen kun wc:n ovenkahva liikkui rajusti,kuin joku pyrkisi ulos.
Ja oli sen wc:n hetkeä aiemmin tsekannut ja tyhjäksi todennut!
Mullekin on tullut hälytys kuolleen asukkaan rannekkeesta. Kerran olin tarttumassa vessan ovenkahvasta ja se yllättäen painui itsestään alas ennen kuin ehdin koskea siihen. En enää suostu työskentelemään yksin yövuoroissa.
Siskollasi on hyvä mielikuvitus, se on tärkein lähde kaikkeen "paranormaaliin" väärin tulkinnan lisäksi.