Miksi elää velaksi, kun säästämällä pystyy ostelemaan enemmän?
Säästöille saa pientä korkoa ja samalla säästyy velkojen kuluilta. Erotus voi tuntua pieneltä, mutta pidemmässä juoksussa velaksi eläjällä on yksi velka jo velkojen kulujen takia.
Velka ei mitenkään lisää tuloja, päin vastoin se vähentää käytettävissä olevaa ostovoimaa. Eihän sitä rahaa tietenkään jää säästöön, kun maksaa luotonantajille sikahintaisia maksuja.
Käytännössä asuntolaina on ainoa kannattava laina, koska sen korkokustannus on naurettavan pieni, sen myötä saa katon pään päälle ja sijoituksen arvo yleensä nousee vuosien saatossa.
Kommentit (38)
80-luvulla oli kahdenlaisia nuoria aikuisia. Niitä jotka perustivat perheen, ottivat suuren asuntolainan ja maksoivat asuntolainaansa. Toisaalta oli niitä, jotka nostivat lainarahaa sen mitä vapautuvilta lainamarkkinoilta saivat ja törsäsivät ne makeaan elämään.
Sitten tuli 90 luvun lama ja meni työpakat ja pankit nurin. Kummallekkaan proukalle ei jäänyt muuta kuin velat, mutta jälkimäisillä oli sentään 80-luvulla hiton hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, jos on mistä säästää ,eikä kaikki mene suoraan kädestä suuhun ja lämmön ja sähkön saamiseen.
Köyhäkin voi säästää 10-20 e kk. Käytettävä nekin kai mutta on kuitenkin varalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästäjät ovat niitä jotka huomaat 40 vuotiaana, että ei ole tähän elämään mennessä uskaltanut tehdä vielä mitään. Ei ole uskallettu hakeutua parempaan ammattii tai parempaa työpaikkaan, ei ole löytynyt riittävän hyvää puolisoa, ei ole uskallettu ostaa autoa tai asuntoa. Elämä on valunut odotteluun.
Olen säästäjä. Ja nelikymppinen. Tekisi mieleni kirjoittaa miltä elämäni näyttää, mutta tekstistä tulisi ällöttävän ylimielistä kehumista joten säästän teidät siltä. Tyydyn mainitsemaan että on ihanaa elää kun ei tarvitse murehtia rahasta.
Nelikymppinen säästäjä täälläkin. Sama tilanne. Olen tosin ottanut nuorena asuntolainan vaatimattomaan asuntoon, ja maksanut pois niin nopeasti kuin kykenin. Elämä on vapaata ja rentoa, kun kulut on pienet ja säästöt mahdollistaa paljon.
Miksi elää velaksi, kun voi säästää ja kuolla nälkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästäjät ovat niitä jotka huomaat 40 vuotiaana, että ei ole tähän elämään mennessä uskaltanut tehdä vielä mitään. Ei ole uskallettu hakeutua parempaan ammattii tai parempaa työpaikkaan, ei ole löytynyt riittävän hyvää puolisoa, ei ole uskallettu ostaa autoa tai asuntoa. Elämä on valunut odotteluun.
Olen säästäjä. Ja nelikymppinen. Tekisi mieleni kirjoittaa miltä elämäni näyttää, mutta tekstistä tulisi ällöttävän ylimielistä kehumista joten säästän teidät siltä. Tyydyn mainitsemaan että on ihanaa elää kun ei tarvitse murehtia rahasta.
Ja höpö höpö. Säästäjä ei muutu nautiskelijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa aina nämä ”mä nipistän kaikesta kulutuksesta ja sijoitan jokaisen euron. Elän sitten kun olen 50 ja miljonääri” -tyypit. Se, että kuluttaa rahaa tai ottaa velkaa ei tarkoita etteikö voisi säästää, kunhan pysyy kukutus ja velat ruodussa suhteessa tuloihin.
Duunikaverilla oli tavoite, että jää miljonäärinä eläkkeelle 45-vuotiaana. Eli ikuista opiskelijaelämää. Koskaan ei mihinkään rahojaan käyttänyt, mitään ei koskaan oikeastaan tehnyt. Kaikki meni sijoituksiin pakonomaisesti. Vuosi sitten todettiin aivokasvain. Ikää 38. Elinaikaa nyt luultavasti joitain kuukausia. Sanoi jokin aika sitten, että kaduttaa helvetisti ettei elämäänsä elänyt. Rahaa kyllä on tehdä vaikka mitä, mutta ei fyysistä kyvykkyyttä.
Tuo nyt on aika harvinaista kuitenkin loppupeleissä että kuolee alle nelikymppisenä. Ajattele jos ei olisi saanut sitä aivokasvainta ja voinut jäädä 45 vuotiaana nauttimaan säästöistään, aika ihanaa eikö! Ja tämä on kuitenkin se paljon todennäköisempi skenaario.
Itse ainakin myös nautin säästämisestä ja unelmista siitä mitä rahalla SITTEN teen. Jonkinnäköinen personallisuushäiriö tämäkin, mutta en siis tosiaan kärsi vaikka en hirveästi tuhlaa.
”Sitten kuin” elämää elävät ei yleensä raaski missään vaihessa alkaa käyttää rahojaan. Kannatan säästämistä ja säästän unelmiani varten joita myös totutan tasaisesti kun tavote on saavutettu. En välitä tuhlata esim merkkivaatteisiin yms merkityksettömään materiaan, joten minäkään en kärsi vaikken tuhlaa. Tarvitsen vain kovin vähän. Jos jotain oikeasti tarvitsen, ostan hyvää ja kestävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästäjät ovat niitä jotka huomaat 40 vuotiaana, että ei ole tähän elämään mennessä uskaltanut tehdä vielä mitään. Ei ole uskallettu hakeutua parempaan ammattii tai parempaa työpaikkaan, ei ole löytynyt riittävän hyvää puolisoa, ei ole uskallettu ostaa autoa tai asuntoa. Elämä on valunut odotteluun.
Olen säästäjä. Ja nelikymppinen. Tekisi mieleni kirjoittaa miltä elämäni näyttää, mutta tekstistä tulisi ällöttävän ylimielistä kehumista joten säästän teidät siltä. Tyydyn mainitsemaan että on ihanaa elää kun ei tarvitse murehtia rahasta.
Ja höpö höpö. Säästäjä ei muutu nautiskelijaksi.
Säästäjä ei tietenkään muutu nautiskelijaksi, jos nautiskelun määritelmä on se, että pistää rahan menemään kaiken pienen kivan osteluun. Mutta usein ne, joita säästäminen viehättää, tavoittelevat jotakin muuta. Aikaa, riippumattomuutta, harrastuksia, hyvää ilmastoa. Vanhemmiten tai varoihinsa päästyään itse kukin alkaa muuttumaan kulutustottumuksiltaan tuohon suuntaan.
Niin niin, säästänkin velan ja röystäilen sillä.
Vierailija kirjoitti:
Niin niin, säästänkin velan ja röystäilen sillä.
Nykykoroilla se ei olekaan pöllömpi juttu.
Maalaisen logiikka on pettämätön.
No, itse olen stadilainen sinkku sairaanhoitaja.
Ei ole velkaa.
Muuta ei kai tarvitse kertoa?
Vierailija kirjoitti:
Säästäjät ovat niitä jotka huomaat 40 vuotiaana, että ei ole tähän elämään mennessä uskaltanut tehdä vielä mitään. Ei ole uskallettu hakeutua parempaan ammattii tai parempaa työpaikkaan, ei ole löytynyt riittävän hyvää puolisoa, ei ole uskallettu ostaa autoa tai asuntoa. Elämä on valunut odotteluun.
No just toisinpäin mun mielestä. Mä olen ton 40v nyt ja ainoa velka on asuntolaina, hyvin vähän enää jäljellä, noin 4v ja omakotitalo on mun. On velaton auto, vakituinen työ, kolme ammattia, kolme lasta, ihana mies, eläimiä, ystäviä, harrastuksia. Eletty on ja koettu, mutta ei niin, että tässä iässä enää tarvitsisi joka penniä laskea.
Äveriäs kirjoitti:
Säästöille saa pientä korkoa ja samalla säästyy velkojen kuluilta. Erotus voi tuntua pieneltä, mutta pidemmässä juoksussa velaksi eläjällä on yksi velka jo velkojen kulujen takia.
Velka ei mitenkään lisää tuloja, päin vastoin se vähentää käytettävissä olevaa ostovoimaa. Eihän sitä rahaa tietenkään jää säästöön, kun maksaa luotonantajille sikahintaisia maksuja.
Käytännössä asuntolaina on ainoa kannattava laina, koska sen korkokustannus on naurettavan pieni, sen myötä saa katon pään päälle ja sijoituksen arvo yleensä nousee vuosien saatossa.
Mulle ei riitä pieni korko, haluan paljon korkoa korolle.Siksi sijoitan.
Vierailija kirjoitti:
Rahani ei riitä asuntolainan maksun jälkeen kaikkeen pakolliseen, joten ostan ennemmin luottokortilla terveellistä ruokaa kuin syön paskaa tai jätän lainan maksamatta.
Ehkä ei kannattais asua noin leveästi tai sitten pitäis hommata lisätuloja. Myy se kämppä ja muuta halvempaan.
Vierailija kirjoitti:
Asuntolainan ottaja säästää pitkän pennin vuokramenoissa.
Auton ostaminen voi mahdollistaa työllistymisen.
Jopa siistiin vaatetuksen hankkiminen velaksi voi olla viimeinen silaus työhaastattelussa ja pääsee töihin.
Puhelin tai tietokone alkaa olla jo välttämättömyyshyödyke, joka on hankittava, on rahaa tai ei.
Ei se velan ottaminen välttämättä ole aina sitä että ostetaan jotain mitä ei tarvi. Sinulla voi tulla tilanne että joko otat pikavipin, tai jätät vuokran maksamatta, jälkimmäisellä voi olla pahoja seurauksia.
Varmaan suuri osa velkaantumiseesta on turhaa ja vältettävissä, mutta usein laina mahdollistaa asioita tai vähintäänkin siirtää ongelmaa.
Tuossa vaiheessa virhe on jo tehty, joten tilanne on täysin eri kuin aloituksessa. Alunperin ei pitäisi olla tilannetta että vuokraa varten pitää ottaa pikavippi, silloin rahat on jo menneet johonkin muuhun, luultavasti kulutukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vähän naivi aloitus. On tilanteita, joissa velan otto kannattaa. Silloin, kun saa jonkun asian tai hyödykkeen heti käyttöön, ja hyödyt on suuremmat kuin mahdollinen korkokulu, tai vaihtoehtoisesti velalla estetään jokin suurempi haitta tai menetys. Ei aina ole kyse siitä, että ihmiset vain päättömänä ostelevat velaksi, kun ei ole impulssikontrollia. Aika moni yritys jäisi perustamatta ja pyörimättä ilman velkarahaa. Koko talous ja Suomen valtio romahtaisi ilman velanottoa.
Oikaisu: naiivi.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästäjät ovat niitä jotka huomaat 40 vuotiaana, että ei ole tähän elämään mennessä uskaltanut tehdä vielä mitään. Ei ole uskallettu hakeutua parempaan ammattii tai parempaa työpaikkaan, ei ole löytynyt riittävän hyvää puolisoa, ei ole uskallettu ostaa autoa tai asuntoa. Elämä on valunut odotteluun.
No just toisinpäin mun mielestä. Mä olen ton 40v nyt ja ainoa velka on asuntolaina, hyvin vähän enää jäljellä, noin 4v ja omakotitalo on mun. On velaton auto, vakituinen työ, kolme ammattia, kolme lasta, ihana mies, eläimiä, ystäviä, harrastuksia. Eletty on ja koettu, mutta ei niin, että tässä iässä enää tarvitsisi joka penniä laskea.
Et siis käytä sähköä, ja puhelinliittymät ja nettiliittymä ovat prepaideja?
Meillä ei ole koskaan ollut muuta kuin asuntolainaa, mutta kyllä alkuun elettiin kädestä suuhun ja tuhlattiin rahat huolettomasti. Ainoa mitä säästettiin oli asuntolainan maksu. Ja lapselle alettiin säästää kun hän syntyi. Siinä kohtaa kun lapsi oli 7-vuotias ja hänellä oli 15000€ sijoitukset, mietittiin, että jumankekka lapsella tuollainen potti ja meillä ei mitään! Kirjanpidon kautta saatiin jotain tolkkua rahankäyttöön ja säästöjä alkoi kertyä.
Mutta on me matkustettu kerran vuodessa eikä olla liiemmin köyhäilty. Vaatteet on ostettu uutena ja kaikki muukin, mieluiten laadukasta ja kestävää. Isoin apu oli siitä kun meillä ei ollut autoa. Oltiin jo nelikymppisiä kun ensimmäinen auto ostettiin, mutta siinä kohtaa meillä oli jo kohtuuhyvät tulot eikä auton pitäminen vienyt meitä köyhyyteen. Siitä 6 vuotta eteenpäin ostettiin vene - säästöillä. Ja tulot oli taas vähän noussu ja oli hyvin varaa maksaa siitä veneestä tulevat kulut, jotka on ulkomaanmatkan verran vuodessa.
Homma on pysynyt kasassa kun ei olla menty hankkimaan noita rahasyöppöjä ennen kuin meillä on kunnolla varaa. Nyt on ja kivalta tuntuu. Osinkotulojakin tulee vuosittain parin keskituloisen kuukausipalkan verran. Ne voi sitten sijoittaa uudestaan tai käyttää kulutukseen. Ei mekään tähdätä siihen, että lapselle jäisi mahdollisimman suuri perintö. Mutta lapselle säästäminen on mahdollistanut sen, että hänellä tulee olemaan mahdollisuus ostaa asunto jo parikymppisenä opiskelijana kunhan pääsee edes osa-aikaiseen työhön opintojen ohessa. Siitä on hyvä lähteä kartuttamaan omaisuutta kun ei tarvitse maksella vuokria muille.