Eikö vieläkään vauvaa!

Vaikka miehesi on vielä hoitoja vastaan, niin voithan itse käydä lapsettomuuteen erikoistuneen gynen vastaanotolla? Miehellä sperma-analyysi kertoisi paljon. Toki jos miehesi ei tällaista halua...

Mutta halaus minulta. Saman olen kokenut, mutta nyt kahden pienen äiti. Minulla auttoi asioiden selvittely. Halusin lääkäreiltä syitä. Niitä ei löytynyt ja tulinkin lopulta raskaaksi ilman hoitoja.

Yritimme lasta yli viisi vuotta. Vasta hoitojen aloittaminen sai ajatukset muualle. Tulin raskaaksi heti ensimmäisestä hoidosta. Kummastakaan ei löydetty mitään vikaa, mutta ilmeisesti se jokin hormonilisä, fysiologinen manipulaatio, ties mikä, oli tarpeellinen, jotta onnistuisimme. Haaveilemme toisesta lapsesta, mutta emme taida saada säästettyä hoitoja varten ennen kuin maksimi-ikä tulee täyteen.

Osaisko joku kertoa mitä tutkimukset ja hoidot maksaa? Julkisella puolella siis.

Keskenmenon sattuessa kyseessä on luultavasti alunperinkin selviytymiskelvoton/ viallinen yksilö. Ja jos ei lasta ala tulla niin luultavasti on isompaa vikaa/ ei yhteen sopivat geenit tms/ huonot sukusolut jne. Luonto hoitaa ja koittaa karsia sopimattomia geenipoolista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin pelottavia sellaiset ihmiset, joille raskautuminen on pakkomielle... Jää muu elämä elämättä. En tarkoita, että sinä olisit sellainen.

Oletpa typerä.

Et varmaan millään pysty asettumaan muiden asemaan?

Joillekin perhe ja oma lapsi ovat kaikki kaikessa. Jos se ei ole sitä sinulle niin tekeekö se jostain ihmisestä huonomman tai jopa pelottavan?

Joo ymmärtän että varsinkin suonalaisia pelottaa erilaisuus, se ettei joku ole tismalleen samanlainen kuin itse on.

Onneksi olen saanut onat lapseni helpolla. Voin vain kuvitella lapsettomuudesta kärsivien tuskan. Kuukausien, jopa vuosien pettymyksen. Jotain odotat tosi paljon ja joka kuukausi joudut pettymään. Kyllä se käy varmasti jo mielenterveydenkin päälle.

Toivotaan ap ja muutkin lapsettomuudesta kärsivät että pian saisitte syyn iloon ja pienen nyytin käsivarsille!

Lapsettomuudesta kärsivän ei tarvitse kuormittaa muita sillä lapsi pakkomielteellä. Joka puheessaan ja lauseessa ei tarvitse sitä lasta mainita. Se ei auta raskaaksi tukemisessa. Sitä paitsi ressi vähentää raskaaksi tulemisen mahdollisuutta.

Ei mulle lapsi ole pakkomielle ja uskon että elämäni on ihan hyvää, vaikka lapsi jäisi saamatta. Siinä että yrittää ja ei tärppää, pahinta on mulle se epätietoisuus. Jos saa lapsen, muuttaa se elämän ihan erilaiseksi. ..nyt joka kuukausi odottaa, että tapahtuuko se iso muutos elämässä vai ei... tulevaisuus tuntuu hyvin epävarmalta kun ei tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a.

Kesken menneen raskauden la lähestyy. Ahdistaa tuo päivä jo valmiiksi :(. Tämä oli vasta neljäs yrityskierto keskenmenon jälkeen, mutta pian tulee täyteen myös vuosi yritystä... Pakostakin miettii mikä on vikana, minussa vai miehessä... Esikoista yritimme vuoden.

Täällä sama tilanne, paitsi su on se päivä. Täälläkin neljäs keskenmenon jälkeinen yrityskierto. Pidetään peukkuja molemmille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin pelottavia sellaiset ihmiset, joille raskautuminen on pakkomielle... Jää muu elämä elämättä. En tarkoita, että sinä olisit sellainen.

Oletpa typerä.

Et varmaan millään pysty asettumaan muiden asemaan?

Joillekin perhe ja oma lapsi ovat kaikki kaikessa. Jos se ei ole sitä sinulle niin tekeekö se jostain ihmisestä huonomman tai jopa pelottavan?

Joo ymmärtän että varsinkin suonalaisia pelottaa erilaisuus, se ettei joku ole tismalleen samanlainen kuin itse on.

Onneksi olen saanut onat lapseni helpolla. Voin vain kuvitella lapsettomuudesta kärsivien tuskan. Kuukausien, jopa vuosien pettymyksen. Jotain odotat tosi paljon ja joka kuukausi joudut pettymään. Kyllä se käy varmasti jo mielenterveydenkin päälle.

Toivotaan ap ja muutkin lapsettomuudesta kärsivät että pian saisitte syyn iloon ja pienen nyytin käsivarsille!

Lapsettomuudesta kärsivän ei tarvitse kuormittaa muita sillä lapsi pakkomielteellä. Joka puheessaan ja lauseessa ei tarvitse sitä lasta mainita. Se ei auta raskaaksi tukemisessa. Sitä paitsi ressi vähentää raskaaksi tulemisen mahdollisuutta.

Jos itse päätät avata aihetta koskevan keskusteluketjun, niin olet itse kuormituksen valinnut. Tuskinpa näistä asioista hirveästi oikeassa elämässä huudellaan, täällä anonyymilla palstalla sen voi tehdä.

Luonto yrittää kertoa teille, ettei teidän ole tarkoitus saada lapsia. Teille voi käydä samoin, kuin minulle ja ex -miehelle. Kumpikin sain uuden kumppanin kanssa lapsia. Me emme vaan sopineet yhteen silläkään saralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kannustavia ajatuksia kirjoittaneille. Parhailta tuntuvat ne kirjoitukset, joiden takana on selvästi samoja kokemuksia omaavia empaattisia ihmisiä. Esimerkiksi viestin 16 kirjoittaja, samassa tilanteessa ollaan!

Vähätteleviä kirjoituksia en ymmärrä ollenkaan. Tiedän hyvin, että maailmassa on suurempia ongelmia kuin minun asiani. Ja on minullakin ollut paljon muitakin vaikeuksia elämässä, mutta tämä keskustelu koskee vain sitä miten jaksaa yhä uudelleen toistuva pettymys kun vauvaa ei kuulu.

Joku kyseli hoitoon hakeutumisesta. Emme ole menneet, sillä mies ei sellaisia halua. Myös adoptio on pois suljettu mahdollisuus miehen Vuoksi.

-Ap

Ei millään pahalla nyt ap, mutta haluaako mies tosissaan tuota lasta jos ei halua hoitoon tai tutkimuksiin, eikä adoptiota. Ja tuli myös mieleen, että salaako sinulta esimerkiksi olevansa oikeasti steriili?

Siskollani lapsettomuuden syy tosiaan oli miehen vasektomia.

Vaikka saatkin noita kummallisia ja ikäviä kommentteja, usko pois että meitä kohtalotovereita on paljon enemmän. Olemme yrittäneet jo useamman vuoden, tutkimuksissa ollaan käyty mutta mitään syytä ei ole löytynyt. Vähitellen olen jo turtunut siihen joka kuukausi tulevaan harmitukseen enkä enää jaksa oikein edes pettyä, mutta silti huomaan yhä suunnittelevani tulevaisuutta sen varaan että jos kuitenkin tulisinkin raskaaksi. Missäköhän vaiheessa pitäisi jo luopua toivosta?

No, minulla on ollut 9 keskenmenoa. Ei siisoke nyt ”kenellä on kurjinta”-kilpailu vaan tämä on osoituksena että joskus se kestää. Joskus vaan on vastoinkäymisiä. Ja aina ei tietenkään vältyämättä ole onnellista loppua. Itse sain kuitenkin yhdeksän keskenmenon jälkeen terveen lapsen, monen vuoden yrittämisen, hoitojen ja keskenmenojen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettymystä pettymysten jälkeen tässäkin kuussa. En taida vieläkään olla raskaana, vaikka yritystä on ollut jo pitkään.

Tuntuu kurjalta kun ystävät saa lapsia ja minä en. Miten tätä jaksaa?

Sperman laatu on kuulemma heikentynyt SUomessa viime vuosina ja luulenpa että ihan vaan feminismin vuoksi. Miehet kun ovat jääneet vahvojen naisten jalkoihin samalla testosteronin tuotanto on heikentynyt hedelmättömyyskin on lisääntynyt. Samalla feminiiniset ominaisuudet ovat alkaneet miehissä puhjeta kukkaan. Tätä menoa Suomessa miehet vielä jonain päivänä synnyttävät ja naisilla haba kasvaa ja ääni madaltuu. 

Sen takia onkin hyvä, että monet naiset ovat päättäneet olla käyttämättä hormonaalista ehkäisyä. Naiselle tulevien haittavaikutusten lisäksi ylimääräistä estrogeenia kiertää juomaveteen ja vaikuttaa miestenkin elimistöön.

Vierailija kirjoitti:

Luonto yrittää kertoa teille, ettei teidän ole tarkoitus saada lapsia. Teille voi käydä samoin, kuin minulle ja ex -miehelle. Kumpikin sain uuden kumppanin kanssa lapsia. Me emme vaan sopineet yhteen silläkään saralla.

No mites me, kun eka lapsi tärppäs heti ja toka ei millään saman miehen kanssa. Sovittiin ennen yhteen, mutta ei enää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonto yrittää kertoa teille, ettei teidän ole tarkoitus saada lapsia. Teille voi käydä samoin, kuin minulle ja ex -miehelle. Kumpikin sain uuden kumppanin kanssa lapsia. Me emme vaan sopineet yhteen silläkään saralla.

No mites me, kun eka lapsi tärppäs heti ja toka ei millään saman miehen kanssa. Sovittiin ennen yhteen, mutta ei enää?

No kato luonto yrittää kertoa teille, että te sovitte yhden, mutta ei kahden/useamman lapsen vanhemmiksi /s

Oikeasti, miksi se luonto ei kerro mitään katuojassa asuville narkkareille, jotka tulevat raskaaksi myytyään itseään?

Onko kenelläkään tietoa tällaisesta: ovulaation ja yhdynnän jälkeen tunnen alavatsassani jomottavia kipuja, joskus hieman "kramppimaisia", ja hetken jo ehdin luulla oikeasti olevani raskaana. Sitten menkat kuitenkin alkavat. Ovatko nämä kivut ihan vain normaaleja kiertoon kuuluvia, vai onko kyse keskenmenosta? Minulla ei ole todettu endometrioosia tai mitään rakenteellista vikaa, mutta kivuille ei ole löytynyt selitystä. Tuntuu vain että oma kehoni huijaa minua, että innostuisin alkavasta raskaudesta, ja "palkitsee" minut taas kuukautisilla. Ja kuten arvata saattaa, olen ihan hajalla, haluaisin vain luovuttaa ja erota ja hyväksyä, ettei minusta tule äitiä, eikä mitään muutakaan. :( Anteeksi vuodatus.