Eikö vieläkään vauvaa!

Mä voin tulla astumaan sut.

Jaa-a.

Kesken menneen raskauden la lähestyy. Ahdistaa tuo päivä jo valmiiksi :(. Tämä oli vasta neljäs yrityskierto keskenmenon jälkeen, mutta pian tulee täyteen myös vuosi yritystä... Pakostakin miettii mikä on vikana, minussa vai miehessä... Esikoista yritimme vuoden.

Jotenkin pelottavia sellaiset ihmiset, joille raskautuminen on pakkomielle... Jää muu elämä elämättä. En tarkoita, että sinä olisit sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Pettymystä pettymysten jälkeen tässäkin kuussa. En taida vieläkään olla raskaana, vaikka yritystä on ollut jo pitkään.

Tuntuu kurjalta kun ystävät saa lapsia ja minä en. Miten tätä jaksaa?

Sperman laatu on kuulemma heikentynyt SUomessa viime vuosina ja luulenpa että ihan vaan feminismin vuoksi. Miehet kun ovat jääneet vahvojen naisten jalkoihin samalla testosteronin tuotanto on heikentynyt hedelmättömyyskin on lisääntynyt. Samalla feminiiniset ominaisuudet ovat alkaneet miehissä puhjeta kukkaan. Tätä menoa Suomessa miehet vielä jonain päivänä synnyttävät ja naisilla haba kasvaa ja ääni madaltuu. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin pelottavia sellaiset ihmiset, joille raskautuminen on pakkomielle... Jää muu elämä elämättä. En tarkoita, että sinä olisit sellainen.

Oletpa typerä.

Et varmaan millään pysty asettumaan muiden asemaan?

Joillekin perhe ja oma lapsi ovat kaikki kaikessa. Jos se ei ole sitä sinulle niin tekeekö se jostain ihmisestä huonomman tai jopa pelottavan?

Joo ymmärtän että varsinkin suonalaisia pelottaa erilaisuus, se ettei joku ole tismalleen samanlainen kuin itse on.

Onneksi olen saanut onat lapseni helpolla. Voin vain kuvitella lapsettomuudesta kärsivien tuskan. Kuukausien, jopa vuosien pettymyksen. Jotain odotat tosi paljon ja joka kuukausi joudut pettymään. Kyllä se käy varmasti jo mielenterveydenkin päälle.

Toivotaan ap ja muutkin lapsettomuudesta kärsivät että pian saisitte syyn iloon ja pienen nyytin käsivarsille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin pelottavia sellaiset ihmiset, joille raskautuminen on pakkomielle... Jää muu elämä elämättä. En tarkoita, että sinä olisit sellainen.

Oletpa typerä.

Et varmaan millään pysty asettumaan muiden asemaan?

Joillekin perhe ja oma lapsi ovat kaikki kaikessa. Jos se ei ole sitä sinulle niin tekeekö se jostain ihmisestä huonomman tai jopa pelottavan?

Joo ymmärtän että varsinkin suonalaisia pelottaa erilaisuus, se ettei joku ole tismalleen samanlainen kuin itse on.

Onneksi olen saanut onat lapseni helpolla. Voin vain kuvitella lapsettomuudesta kärsivien tuskan. Kuukausien, jopa vuosien pettymyksen. Jotain odotat tosi paljon ja joka kuukausi joudut pettymään. Kyllä se käy varmasti jo mielenterveydenkin päälle.

Toivotaan ap ja muutkin lapsettomuudesta kärsivät että pian saisitte syyn iloon ja pienen nyytin käsivarsille!

Lapsettomuudesta kärsivän ei tarvitse kuormittaa muita sillä lapsi pakkomielteellä. Joka puheessaan ja lauseessa ei tarvitse sitä lasta mainita. Se ei auta raskaaksi tukemisessa. Sitä paitsi ressi vähentää raskaaksi tulemisen mahdollisuutta.

Oletko kokeillut hedelmöittyä vain yhden ja saman miehen kanssa? Mä voin jeesata tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin pelottavia sellaiset ihmiset, joille raskautuminen on pakkomielle... Jää muu elämä elämättä. En tarkoita, että sinä olisit sellainen.

Oletpa typerä.

Et varmaan millään pysty asettumaan muiden asemaan?

Joillekin perhe ja oma lapsi ovat kaikki kaikessa. Jos se ei ole sitä sinulle niin tekeekö se jostain ihmisestä huonomman tai jopa pelottavan?

Joo ymmärtän että varsinkin suonalaisia pelottaa erilaisuus, se ettei joku ole tismalleen samanlainen kuin itse on.

Onneksi olen saanut onat lapseni helpolla. Voin vain kuvitella lapsettomuudesta kärsivien tuskan. Kuukausien, jopa vuosien pettymyksen. Jotain odotat tosi paljon ja joka kuukausi joudut pettymään. Kyllä se käy varmasti jo mielenterveydenkin päälle.

Toivotaan ap ja muutkin lapsettomuudesta kärsivät että pian saisitte syyn iloon ja pienen nyytin käsivarsille!

Niin, kyllä pakkoajatukset ovat sairaus ainakin siinä vaiheessa, kun laukaisevat esim. masennuksen. Jos lasta ei monien vuosien yrityksen jälkeen tule, niin ehkä voisi yrittää hyväksyä sen, että saattaa jäädä lapsettomaksi? Etsiä muuta sisältöä elämään kuin jatkuvan yrittämisen. Ehkä raskautuminenkin onnistuu, kun ei jatkuvasti stressaa sitä, tuleeko taas tässäkään kuussa raskaaksi.

Ai miten tätä jaksaa? Keksi elämääsi muuta sisältöä kuin tuo raskauspakkomielteessä vellominen. Ihmisillä on suurempiakin ongelmia.

Up

Vierailija kirjoitti:

Ai miten tätä jaksaa? Keksi elämääsi muuta sisältöä kuin tuo raskauspakkomielteessä vellominen. Ihmisillä on suurempiakin ongelmia.

Elämässäni on muutakin kuin toive lapsesta. Työ, mies, suku, ystävät ja harrastukset. Lyhyt aloitukseni ei sisältänyt koko kuvausta elämästäni.

En kuormita läheisiä vellomalla heidän kuultensa lapsihaaveissa, sillä vain mies edes tietää yrityksestämme.

-Ap

Ottakaa joku läheistenne pikkupilteistä hoitoon viikoksi kesällä. Vaikka useampikin. Vanhemmat mielellään ottavat vähän omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ai miten tätä jaksaa? Keksi elämääsi muuta sisältöä kuin tuo raskauspakkomielteessä vellominen. Ihmisillä on suurempiakin ongelmia.

Niin, Afrikassakin on nälänhätä. 

Tai jos tämä keskustelu oli sinulle niin turhanpäiväinen aihe, miksi et vaihtaisi keskustelua ja antaisi ap:n vaikka saada vertaistukea ongelmalleen? Meitä muita nimittäin saattaa kiinnostaa jakaa ajatuksia lapsen saamisen vaikeudesta.

Outoja vastauksia. Totta kai elämä alkaa pyöriä raskaaksi tulemisen ympärillä, jos lasta toivoo, eikä näytä onnistuvan. Eihän ap ole sanonut kuormittavansa ketään asialla.

Ap, minkä ikäisiä olette ja kauanko olette yrittäneet? Onko teitä tutkittu?

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa joku läheistenne pikkupilteistä hoitoon viikoksi kesällä. Vaikka useampikin. Vanhemmat mielellään ottavat vähän omaa aikaa.

Ehkä hieman alentuva ohje? Vähän tyyliä "Ai kärsit lapsettomuudesta? Ota vaikka minun lapseni hoitoon viikoksi niin tajuat millainen vaiva niistä on, heh heh...". 

Osanottoni, ap, ja jaan tuskasi. Keskenmenosta on kohta vuosi, lasta ei ole kuulunut, ja olen aika hajalla.

Itse mietin, että seuraavaan menkkapäivään varaudun hyvällä elokuvalla ja herkuilla, tai mitä tahansa, että saan heti muuta ajateltavaa. Jos ei muu auta niin sitten leffamaratonia kellon ympäri. Eli oma, laihanlainen vinkkini: jos pystyt viemään ajatuksesi pettymyksen hetkellä muualle vaikka jo ennalta varautuen, tee se. Ja yritä luottaa siihen, että asiat kyllä järjestyvät.

Adoptoimalla teet hyvän teon sekä lapselle että ekoteon koko maailmalle.

Me odotimme raskautta kolme vuotta. Välissä oli yksi keskenmeno. Nyt olen vihdoin hoitojen seurauksena raskaana. Ymmärrän ap tuskasi hyvin ja on selvää, että elämä rupeaa pyörimään raskaustoiveiden ja muiden vaikeiden tunteiden ympärillä. Meettekö te sanomaan syöpäsairaallekin että hullua miettiä vaan kokoajan tuota sairautta? Lapsettomuus aiheuttaa pelkoja, epäonnistumisen tunteita, toivottomuutta ja elämänilon katoamista. Se on moniulotteinen ja koko elämän tarkoituksen mullistava kriisi. Ei lapseton toivo pelkästään sitä, että saisi kärrytellä vauvaa latte kädessä vaan sitä, että elämään astuisi syvä merkitys ja jatkuvuuden tunne.

En tiedä ap mikä sinua voisi auttaa. Minua helpotti se, kun hoidot vihdoin vuosi keskenmenon jälkeen aloitettiin. Naistenklinikan lääkäri sanoi, että saan maailman parasta hoitoa, minulla on hyvä ennuste ja nyt voin jättää raskauden alkamisesta huolehtimisen heille. Nuo sanat mielessäni kävin iltaisin melko levollisin mielin nukkumaan. Otimme myös koiran joka vei ajatuksia pois raskaudesta ja rupesin keskittämään energiaani häneen. Tein myös itsekkään päätöksen joka pelasti mielenterveyteni. Rupesin vain välttelemään raskaana olevia ja vauvaperheitä.

Hoitokiertoja kertyi useita, mutta koko ajan minulla oli sellainen olo, ettei kaikkia kiviä ole vielä käännetty. Joku hoitomuoto varmasti auttaa. Niinpä siinä sitten kävi, että tulin raskaaksi kun sitä vähiten odotin. Raskaus on mennyt äärettömän hyvin ja nyt lähipäivinä odotamme esikoista syntyväksi. Toivon että sinuunkun ap nyt laskeutuisi joku rauha asian suhteen. Surra saa niin paljon kuin hyvältä tuntuu, mutta koska elämä on aina arvaamatonta, ei kannata näitä lapsettomia päiviä tyystin verhota kärsimykseen vaan yrittää löytää niihin jotain arvokasta sisältöä. Paljon tsemppiä odotukseesi!

Kiitos kannustavia ajatuksia kirjoittaneille. Parhailta tuntuvat ne kirjoitukset, joiden takana on selvästi samoja kokemuksia omaavia empaattisia ihmisiä. Esimerkiksi viestin 16 kirjoittaja, samassa tilanteessa ollaan!

Vähätteleviä kirjoituksia en ymmärrä ollenkaan. Tiedän hyvin, että maailmassa on suurempia ongelmia kuin minun asiani. Ja on minullakin ollut paljon muitakin vaikeuksia elämässä, mutta tämä keskustelu koskee vain sitä miten jaksaa yhä uudelleen toistuva pettymys kun vauvaa ei kuulu.

Joku kyseli hoitoon hakeutumisesta. Emme ole menneet, sillä mies ei sellaisia halua. Myös adoptio on pois suljettu mahdollisuus miehen Vuoksi.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kannustavia ajatuksia kirjoittaneille. Parhailta tuntuvat ne kirjoitukset, joiden takana on selvästi samoja kokemuksia omaavia empaattisia ihmisiä. Esimerkiksi viestin 16 kirjoittaja, samassa tilanteessa ollaan!

Vähätteleviä kirjoituksia en ymmärrä ollenkaan. Tiedän hyvin, että maailmassa on suurempia ongelmia kuin minun asiani. Ja on minullakin ollut paljon muitakin vaikeuksia elämässä, mutta tämä keskustelu koskee vain sitä miten jaksaa yhä uudelleen toistuva pettymys kun vauvaa ei kuulu.

Joku kyseli hoitoon hakeutumisesta. Emme ole menneet, sillä mies ei sellaisia halua. Myös adoptio on pois suljettu mahdollisuus miehen Vuoksi.

-Ap

Ei millään pahalla nyt ap, mutta haluaako mies tosissaan tuota lasta jos ei halua hoitoon tai tutkimuksiin, eikä adoptiota. Ja tuli myös mieleen, että salaako sinulta esimerkiksi olevansa oikeasti steriili?