Miksi etenkin naisista tulee useim vanhemmiten naapurikyyliä?

En tiedä, minä en ainakaan ole. Naapurit eivät voisi vähempää kiinnostaa. En tiedä että meidän taloyhtiössä olisi sellaisia. Tai sitten en kuulu piireihin. Olen 60v nainen.

Pahimmat tuntemani kyylät on miehiä. Ehkä naisissa on enemmän yksinäiseksi jääneitä leskiä, jotka kaipaavat jotain actionia päiväänsä.

Tuleeko. Minusta se ei ole noin. Olen toiminut 44 asunnon taloyhtiön hallituksessa vuosia, ja kyllä miehet ja naiset valittavat naapureiden tekemisistä ihan yhtä paljon. Miehet häiriöstä ja väärästä parkkeeraamisesta, naiset enemmänkin vaikkapa pihalle pudotelluista tupakantumpeista.

Jokainen on ennen kaikka yksilö. Ärsyyntymisaste ja ympäristön kontrolloinnin halu vaihtelee.

Paljon riippuu siitäkin, onko ihmisellä aikaa olla kotona. Jos käyt kotona vain nukkumassa ja vaihtamassa vaatteita, et kiinnitä naapurin häiritsevään toimintaan samalla lailla huomiota kuin jos olet kotosalla melkein koko ajan. Jälkimmäinen selittää pitkälti sen, miksi eläkeläiset usein huolehtivat enemmän naapuruston tapahtumista.

Sekin vaikuttaa, omistatko asuntosi vai et. Jos asut vuokralla ja tiedät, että et viivy asunnossa pitkään, et todennäköisesti sitoudu ympäristön siistinä pitämiseen tai hyviin naapuruussuhteisiin samalla lailla kuin jos olisit asunut siinä jo 20 vuotta omistamassasi asunnossa, jonka arvon säilymisestä haluat pitää huolta.

Kyylääminen on lievässä muodossa ihan hyväkin asia. Eli se, että noudatetaan yhteisiä pelisääntöjä ja vaaditaan sitä myös muilta. Jonkinlaista joustoa pitää kumminkin olla ja kykyä miettiä, milloin naapurille kannattaa valittaa ja milloin ehkä mieluummin antaa armon käydä oikeudessa...

Kyylistä valittaminen ikävä kyllä osuu monesti yhteen hälläväliä-asenteen ja itsekkään elämäntavan kanssa. Et suinkaan sinä ap asu kuin pellossa....?

Pihapoliisit on enimmäkseen kyllä miehiä ja naiset taas talotoimikunnan juoruilijoita.

Oman pientaloalueen naapuruston kyylääjät ovat alkoholisoituneita miehiä. Itse he toimivat kyllä kovin omavaltaisesti ja alueen omistajan ottein samalla kyyläten ja urputtaen jostain mitättömistä asioista kuten pajurisukon leikkaamisesta, "kunnan alueella" olevista aidoista jne.

Kyllä tunnistan tuon ap:n kuvaaman ilmiön. Mun tuntemat pahimmat 50+ ikäiset naisnaapurikyylät on elämäänsä pettyneitä, itseensä tyytymättömiä elämän katkeroittamia tätejä. Kyllästyneitä ja seurankipeitä. Heidän elämänsä on tylsää ja kurjaa.

Ja nämä kyyläthän oikein etsivät jotain skandaalia ja reposteltavaa, heistä olis ihanaa päästä tuomitsemaan muita. Parempien kuohujen puuttuessa suuntaavat kälkätyksensä ihan tavallisiin asioihin: Maijalla taitaa TAAS olla uusi mies. Kaiju ei taaskaan putsannut jalkojaan Tallilta tullessa ja nyt on rappukäytävä likainen. Tapsa tuli kännissä lauantai-iltana kotiin ja seuraavana aamuna Tapsan vaimon Irkun naama näytti siltä ja tältä. Jne.

Hankkisivat elämän!!!

No mun isän vaimo on tällainen naapurustokyttä. Se istuu keittiön pöydän ääressä ja aina kun joku vaikka jättää minuutiksikin autonsa kääntöpaikalle (siis heittää vaan kauppakassit kotiin ja sitten siirtää auton parkkikselle), niin se on liimaamassa ikkunalasiin lappuja, joissa lukee TÄMÄ EI OLE PARKKI_PAIKKA!!!!!!!!! ja sitten hän taisteli naapurien kanssa asiasta, joka ei millään lailla ollut edes kielletty taloyhtiön säännöissä. 

Hän valittaa ihan oikeasti kaikesta mitä naapurit tekee ja tykkää paisutella esim. naapurin ja niiden teinien välisiä riitoja. Pari vuotta sitten yläkertamme teinityttö huusi äidilleen jotain ihan normikiukuttelua ja äitipuoleni oli aivan liekeissä monta päivää ja mehusteli kaikille sukulaisille omia näkemyksiään ja ajatuksiaan Virtasten elämästä  :D 

Luonteeltaan äitipuoleni on vähän ristiriitainen. Hän selkeästi rakastaa tunne-elämyksiä ja muiden tragedioilla mässäilyä, muttei katso asiakseen ottaa esim. osaa naapurin perheen miehen kuolemaan ja tarjota leskelle apuaan. Naapurin yksinhuoltajalle hän valittaa ja napisee rahasta ja elämän rankkuudesta eli pyykkien määrästä, vaikka taloudessa ei ole vuosiin asunut alaikäisiä ja talouden 4:stä asukkaasta 3 käy töissä ja yksi opiskelee... Hän on kova puhumaan selän takana ja haastamaan riitaa, mutta tosipaikan tullen ei saa sanaa suustaan, kun joku sanoo hänelle suorat sanat. Sitten hän säpisee kotona isälleni ja veljilleni tästä tilanteesta viikko tolkulla. 

Olen kamala ihminen, tiedän, mutta... silloin kun vanhempi pikkuveljeni sai ajokortin ja osti auton, hän säilytti autoaan sillä nimenomaisella kääntöpaikalla, jota äitipuoleni ennen niin kovasti vahti. En voinut vastustaa kiusausta ja kerran menin illalla laittamaan veljen auton tuulilasiin lapun, jossa luki TÄMÄ EI OLE PARKKI_PAIKKA!!!!!  Nauran edelleen äitipuoleni reaktiolle :D Hän edelleen vielä tänäkin päivänä jupisee hemmetin katkerana siitä lapusta ::'''DDD 

Munan puute. Sitä kyllä saa jos uskaltaa kysyä.