Olen liian kiva ja kiltti muille, mutta saan itse huonoa kohtelua takaisin

Voit kasvattaa selkärangan. Sitten et ole nössö kynnysmatto, joka aina tottelee muita ja on hyväksi käytettävissä.

Aina olen auttanut kun on pyydetty apua. Olen ajanut toiselle puolelle maata ja rehkinyt ja raatanut toisten eteen.

Mutta! Jos joku on kohdellut huonosti tai käyttäytynyt epäkunnioittavasti, niin on saanut kuulla kunniansa, niin perusteellisesti että loppuikänsä muistaa, häpeää ja korvissa soi kipeästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liika uhrautuminen ärsyttää myös. En tiedä, oletko tällainen, mutta mulla on pari ystävää, jotka ovat välillä liian epäitsekkäitä ja toinen heistä lisäksi on taipuvainen marttyyriuteen. Terve itsekkyys ja esim. kyky ottaa palveluita vastaan ja hyväksyä se, että toisetkin voivat nähdä vaivaa sinun puolestasi, tekee sinusta tasavertaisen muiden kanssa.

Pari esimerkkiä asioista, jotka ovat vuosien varrella näissä ystävissäni ärsyttäneet: Kotonani oli joku ystäväni tavara, tai vaihtoehtoisesti hänen piti lainata minulta jotain (en enää muista). Asuimme tosi lähekkäin, ja olin mahdollisesti menossa heille, tai sitten kulkemassa heidän ohitseen matkalla jonnekin. Puhuimme siitä tavarasta, ja ystäväni mietti, että mitenkähän se tavara kulkeutuisi heille. Oikein pisti vihaksi, että jos nyt kerran olen tulossa sinne, niin miksenpä voi samalla tuoda sitä mukanani. Että ei kai hän kuvittele, että en voi sen vertaa vaivaa nähdä hänen puolestaan, että samalla sen tuon, kun ihan hyvin voisin nähdä vaikka senkin vaivan, että erikseen lähden sitä hänelle viemään. Toisesta ystävästäni tuli mieleen sellainen juttu, että hän tuli kerran luokseni pakastepitsan kanssa ja toi leivinpaperin palankin, ettei minun vain tarvitse käyttää omaani. Ihan pieni asia, mutta olisin täysin valmis ruokkimaan luokse tulevan ystäväni täysin omasta pussistani, joten kaipa nyt sitten voisin uhrata pienen palasen leivinpaperiakin hänen hyväkseen.

Tällaisista pienistä asioista tulee sellainen vaikutelma, ettei ikään kuin pidetä itseään tarpeeksi arvokkaana, tai toisaalta luoteta siihen, että vastapuoli on myös vieraanvarainen, avulias ja huomaavainen.

En tiedä, oletko juuri sinä tällainen, mutta kerronpa nyt vain esimerkkinä, mikä huomaavaisessa ja "uhrautuvaisessa" ihmisessä voi ärsyttää.

En minä näe noissa esimerkissä mitään liiallista uhrautuvuutta. Itse vaikutat oudolta tyypiltä, joka myhistelee mielessään ja kääntää tahallaan negatiiviseksi asioita. Itse olisin sanonut, että ei olisi tarvinnut tuoda leivinpaperia ym.mukana mutta ei se haittaakaan.

No et tietenkään näe, ja totta kai pidät minua outona ja negatiivisena tyyppinä, koska totta kai tunnet sekä minut että nämä ystäväni todella hyvin, ja pystyt sen takia näkemään tässä tilanteessa kokonaiskuvan paremmin kuin minä, joka olen kuitenkin tuntenut nämä ihmiset suurimman osan elämästäni.

Mistä sinä tiedät, mitä minä sanoin tuolle ystävälleni siitä leivinpaperista? TOtta kai sanoin hänelle, ettei tarvitse tuoda omaa leivinpaperia, koska hän saa tietenkin käyttää minun paperiani.

Olen tosiaan tuntenut nuo molemmat ihmiset todella pitkään. Kirjoitin nuo esimerkit aloittajalle, koska ajattelin, että hän voi kärsiä liiallisesta uhrautuvaisuudesta – hänhän itse kertoi, että ongelmia kaverisuhteissa on. Koska viestistäni tuli muutenkin pitkä, en viitsinyt kauhean pitkään kertoa noista ystävistäni (jotka toki ovat minulle rakkaita ja mukavia ihmisiä) tai itsestäni (joka en vatvo negatiivisesti toisten asioita), tarkoitukseni oli vain antaa näkökulmaa aloittajalle siitä, miten liiallinen uhrautuvaisuus voi olla myös ärsyttävää. Jos sinusta ei ole ärsyttävää se, että toinen ihminen ei pysty ääneen sanomaan sitä, että toinen voisi luoksesi tullessaan tuoda jonkun tavaran mukanaan, niin fine. Minä taas tykkään siitä, että kun ollaan ystäviä, niin voidaan ihan suoraan sanoa, kun kuitenkin autetaan aina puolin ja toisin. Mutta toivon, että lopettaisit nyt minun asioideni vatvomisen, koska se ei kait ole ketjun aiheena.

Jaa, kirjoitat keskustelupalstalle ja otat nokkiisi, kun joku vastaa. Ei vatvota sitten. Aloittajaa tsemppaisin ja kannustaisin pitämään itsetunnon kasassa ja muosyamaan se, että jokaisella on jakamaton ihmisarvo. Heitä hyväksikäyttäjät pois elämästäsi tai muuta suhtautumistasi: arvostat ajatuksiasi ja tekojasi ja pidät puolesi. Mietit mistä itse aidosti pidät ja tee niitä asioita. Älä tee arvomaailmaasi vastaan.

En ota nokkiini, jos kommentissa on jotain järkevää sisältöä. Se taas, että pitää väen väkisin tehdä kummallisia oletuksia, on täysin turhaa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut siitä, että minulla olisi joku ongelma, vaan siitä, että yritin esimerkillä valottaa liiallisen uhrautuvaista käytöstä.

Olen törmännyt eläissäni vain yhteen ihmiseen joka on kehdannut julistaa olevansa kiltti ja ihan liian hyvä ihminen. Kirjaimellisesti noita termejä käyttäen. Ei pitänyt paikkaansa lainkaan herran käsitys itsestään.

Niin rajatonta, kontrolloivaa ja toista ihmistä esineellistävää sovinistia en myöskään ole tavannut. Ja epärehellistä patologista valehtelijaa ja pettäjää.

Ajatelkaa kuinka kiltti voi mies olla, kun ajatteleekin toisen puolesta, ettei toisen tarvitse kuluttaa aivojaan. Tosi kiltisti tehty on myös että päättää toisen puolesta mitä toinen ajattelee ja tuntee. Niin ei toisen tarvitse itse päättää.

Ihanaa, jää aikaa tuijottaa lasittunein silmin toista ja lakata olemasta ihminen. Saa olla nukke.

Sama juttu paitsi miehet ei oo kohdellu mua kaikki mitenkään huonosti.. :)

Ja aika monet on tosi ystävällisii. Mut sen oon huomannu et tylylle monesti ollaan ystävällisempii ku kohteliaalle, jos siis on vaikka kaks työntekijää. :D Ja sitä todellaki ihmettelen.....

Mut must tuntuu et ne on jotenki vajaita tai lapsellisii, jotka oikeesti takertuu tosissaan johki ihmisen ystävällisyyteen :D siis niin noloa alkaa tollasesta kiusaamaan, ei varmaa mitää nolompaa voi olla... :D

Oon siis kuullu myös positiivista kommenttia :DD ja en ikinä lähe esittämään mitään joidenki pikkulapsimaisten mielipiteiden takia. :D

up

Vierailija kirjoitti:

Jossain on se raja kiltteydelläkin.

Sellainen ihminen joka tekee kaikkensa joka sekunti ettei vaan ole yhtään toiselle mitenkään vaivaksi, on kaikkein vaivalloisin. Eihän sellaisia kursailija marttyyreita jaksa erkkikään.

Toinen huono piirre ihmisessä on jos häneltä ei koskaan kuule omaa mielipidettä mihinkään. Ei mihinkään.

Aina vaan: Emmä tiiä, ihan sama, sano sää, jooo se käy minulle, lääh lääh olen koira.

:D 🐶

*

Ihmissuhteissa ei useinkaan saa sitä mitä ansaitsee vaan sen, mitä kulloinkin sattuu saamaan. Sinun ei tarvitse muuttua karsikimmaksi, mutta tylyttäjät on jo oman mielenterveyden takia järkevää raivata pois tuttavapiiristä. Yksin on parempi olla kuin huonossa seurassa.

Se on häilyvä se raja, että milloin ja missä tilanteessa se katsotaan ylimieliseksi käyttäytymiseksi tuoda jopa omat leivinpaperit mukanaan. Ylipäätään kaikki hyväntekeväisyys, jota harrastetaan sen vuoksi, että saa lesoo sillä jälkeenpäin on, no, sitä itseään. Itse asiassa se on hyvin narsistinen piirre.

Heh heh. Minä olenkin kiltti aina tiettyyn pisteeseen. Voi sösses mitä raivoa se ihmisissä herättää kun kiltti ihminen alkaa puolustaa itseään ja tekee selväksi mitä mieltä on henkilöstä. :D Ja se totaalinen hämmennys mihin tyypit joutuu. :D :D

Luepa kirja nimeltä Tunne lukkosi.