Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että lyhyenkin tapailun päättyessä tuntuu maailmanlopulta?
06.05.2018 |
Oon ihan hetken tapaillut yhtä tyyppiä johon kerkesin jo ihastua aika pahasti. Nyt hän on alkanut osoittaa aika selviä merkkejä kiinnostuksen lopahtamisesta, ja tuntuu että maailma ympärilläni romahtaa. Ei tee mieli tehdä muuta kuin maata sängyssä ja nukkua. En vaan keksi, että mikä minussa taas kerran on vikana.
Kommentit (9)
Tottakai on normaalia. Tunteet kun on kuviossa, ei niistä yhtäkkiä eroon pääse eikä tarvitsekaan päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia. Itse aikoinaan erosin 8 vuoden suhteesta ja tapasin melko pian sen jälkeen miehen, joka vei jalat alta ihan täysin. Tapailtiin muutamia viikkoja, kunnes mies ilmoitti, ettei halua enää jatkaa. Olin ihan rikki siinä tilanteeassa ja lyhyen tapailun päättyminen tuntui pahemmalta kuin aiemmin pitkän suhteen päättyminen. Kesti tosi kauan päästä yli siitä.
Ero on paljon raskaampi, kun joutuu erotetuksi rakkaastaan palavassa ihastuspöllyssä, kuin pitkästä väljähtyneestä suhteesta.
Tottakai on pettynyt ja surullinen, se kuuluu asiaan. Pettymys menee kyllä ohi, älä syytä itseäsi erosta.
Muistan kun itse tulin jätetyksi minulle niin tärkeästä suhteesta, varmaan kaksi ensimmäistä viikkoa meni niin, kun aamulla heräsin aloin heti itkeä. Ihan kauheaa näin jälkikäteen ajatellen.
Lopulta surua kesti vain pari kuukautta, vuoden kuluttua mies otti yhteyttä ja olisi halunnut palata yhteen - itse en voinut enää käsittää mitä näin hänessä!
Aika normaalia mutta oire huonosta itsetunnosta. Yritä opetella pitämään itsestäsi ja olemaan kiinnostunut omasta elämästäsi. Sinkkuelämä on nykyään vähän sellaista että tapailuja tulee ja menee ennen kuin sopiva jonka kanssa vakiintua pitemmäksi aikaa löytyy. Tai useimmille luulisin sen olevan sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi siinä niinkin käydä, mulle kävi kans. Ei mitenkään kovin pitkä suhde mutta ihastuin (rakastuin?) ihan tosissani. Mies kevyemmällä mielellä mukana. Hajosin, valvoin viikon ja itkin kaksi seuraavaa. Olin surkeana ja pidin itsekin itseäni säälittävänä tapauksena.
En ymmärrä mikä hänessä niin kovaa kolahti, ei ole aiemmin kukaan näin pyyhkäissyt jalkoja alta.
No sehän on ihan siitä kiinni, kuinka kovasti ehdit ihastua - ja sinä taisit ihastua oikein kunnolla. Eli on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero on paljon raskaampi, kun joutuu erotetuksi rakkaastaan palavassa ihastuspöllyssä, kuin pitkästä väljähtyneestä suhteesta.
Näinhän se on. Kysehän on pitkälti aivokemiasta. Onneksi se pahin vaihe ei yleensä kestä kauan ja jälkeenpäin sitä ihmettelee omaa reagointia.
On. Inhottavan alentuvaa kun parisuhteessa olevat vähättelevät kuinka kyse vain lyhyestä tapailusta, ethän edes tuntenut tyyppiä. Eivät tajua sitä murskaavaa pettymyksen ja yksinäisyyden tunnetta, taasko kuvittelin liikoja, jään lopun iäksi yksin jne...