Aikuiset kaverit jättivät porukasta, mitä tehdä?

Kiusaaminen ja muukin väkivalta luovat yhteisöllisyyttä ja siten palkitsevat siihen osallistujat. Kohteen tulee arvioida oma vasteensa tilanteeseen, esimerkiksi haluaako loppujen lopuksi lainkaan olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka osallistuvat mainittuun toimintaan. Elämä on kuitenkin lyhyt, eikä sitä kannata tuhlata kelvottomassa seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Jos tekstiviestiin ei tule vastausta suhtkoht sukkelaan niin aika outoa? Ei haluta vastata suoraan? Ja mikä ap:ta vaivaa kun ei voi soittaa kenellekään ja kysyä?

Ihan kuin ap leikkisi mukana kissaa ja hiirtä noilla epäreiluilta porukan säännöillä. Minusta olisi parempi kysyä suoraan.

Joo ei tekstarilla selviä mitään, ap antaa vaan heille enemmän syitä kyräillä siellä selän takana ja soittelevat toisilleen että nyt se kysyy tekstarilla. Suoraan soittoa vaan, ja kysyt suoraan. Katso miten läheiset kaverisi joko kertovat rehellisesti syyn, tai kiemurtelevat. Älä ole nössö, ap. Tekstarilla pystyy valehtelemaan mitä vaan, ja ehtii myös miettiä vastaustaan. Olet oikeasti nyt vähän hölmö, jos et selvitä tilannetta oikein. Annat heille enemmän syitä jatkaa kiusaamistaan, jos et uskalla soittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kovasti todistellut, että mitään ei ole tapahtunut, kaveriporukassasi ei ole ketään, jolta tuollaista voisi odottaa, koskaan ennen mitään vastaavaa ei ole tapahtunut jne, joten voisiko kyseessä olla väärinkäsitys? Kutsumista on ehkä hoitanut useampi henkilö ja näistä jokainen kuvitellut, että sinun kutsumisesi oli jonkun toisen homma? Vasta laivalla huomattu, että sinä puutut joukosta? Tai ei ehkä silloinkaan huomattu, että sinua ei ole kutsuttu vaan kaikki ajatelleet, että sinulle ei reissu vaan tällä kertaa sopinut? Tai oletko ehkä sittenkin saanut kutsun, mutta se on jäänyt sulta huomaamatta? Sähköposti mennyt spämmilaatikkoon tms?

Millaisessa kaveriporukassa kukaan ei alkaisi ihmetellä ettei joku ole vastannut sähköpostitse laitettuun kutsuun ja kyselisi perään?

Sellaisessa, jossa kutsun sähköpostina lähettänyt ei ole pitänyt välttämättömänä vastausta. Esim kutsu esitetty siten, että ilmoitathan, jos olet tulossa. Vastausta siis odotetaan vain siinä tapauksessa, että osallistuu.

Me nähtiin vappuna. Kukaan ei puhunut mistään Tallinnan reissusta.

ap

No he ovat keskenään sopineet, että ei puhuta asiasta sinun edessäsi. Miksi olet näin sinisilmäinen?

Joo, niin ovat sopineet. Kyllä se on ihan selvää. Muulla porukalla oli omat suunnitelmansa ja niistä ei kerrottu minulle, koska minua ei kutsuttu mukaan.

Kysymys ei olekaan siitä, miksi ei ole kutsuttu vaan siitä, mitä minun pitäisi nyt tehdä? Mitä tämän jälkeen minun pitäisi ajatella kavereistani?

ap

Meillä ainakin vastaavassa porukassa organisaattorin homma kiertää ja voi olla, että joku vähän ei vaan ole huomannut kutsua kaikkia. Itsehän olen ihan vapaaehtoisesti ottanut opiskelukavereihin etäisyyttä, koska jutut pyörivät liikaa työn ympärillä ja tapaamiset ovat vähän puuduttavia. En oikeastaan pidä heitä muuna kuin tuttuina.

Mutta käyn nyt kuitenkin aina joskus, koska jotkut tyypit näkee silti ihan mielellään, vaikka jokaista hyvää tyyppiä kohti on aina se paskantärkeä tapaus joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kovasti todistellut, että mitään ei ole tapahtunut, kaveriporukassasi ei ole ketään, jolta tuollaista voisi odottaa, koskaan ennen mitään vastaavaa ei ole tapahtunut jne, joten voisiko kyseessä olla väärinkäsitys? Kutsumista on ehkä hoitanut useampi henkilö ja näistä jokainen kuvitellut, että sinun kutsumisesi oli jonkun toisen homma? Vasta laivalla huomattu, että sinä puutut joukosta? Tai ei ehkä silloinkaan huomattu, että sinua ei ole kutsuttu vaan kaikki ajatelleet, että sinulle ei reissu vaan tällä kertaa sopinut? Tai oletko ehkä sittenkin saanut kutsun, mutta se on jäänyt sulta huomaamatta? Sähköposti mennyt spämmilaatikkoon tms?

Millaisessa kaveriporukassa kukaan ei alkaisi ihmetellä ettei joku ole vastannut sähköpostitse laitettuun kutsuun ja kyselisi perään?

Sellaisessa, jossa kutsun sähköpostina lähettänyt ei ole pitänyt välttämättömänä vastausta. Esim kutsu esitetty siten, että ilmoitathan, jos olet tulossa. Vastausta siis odotetaan vain siinä tapauksessa, että osallistuu.

Me nähtiin vappuna. Kukaan ei puhunut mistään Tallinnan reissusta.

ap

Tuo on kyllä outoa, olisi luullut olevan hehkutusta tulevasta reissusta ihan spontaanisti. Toisaalta jos ei ole niin erikoinen juttu, ei ole vaan tullut esille kun "kaikkihan siitä tietävät".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tekstiviestiin ei tule vastausta suhtkoht sukkelaan niin aika outoa? Ei haluta vastata suoraan? Ja mikä ap:ta vaivaa kun ei voi soittaa kenellekään ja kysyä?

Ihan kuin ap leikkisi mukana kissaa ja hiirtä noilla epäreiluilta porukan säännöillä. Minusta olisi parempi kysyä suoraan.

Joo ei tekstarilla selviä mitään, ap antaa vaan heille enemmän syitä kyräillä siellä selän takana ja soittelevat toisilleen että nyt se kysyy tekstarilla. Suoraan soittoa vaan, ja kysyt suoraan. Katso miten läheiset kaverisi joko kertovat rehellisesti syyn, tai kiemurtelevat. Älä ole nössö, ap. Tekstarilla pystyy valehtelemaan mitä vaan, ja ehtii myös miettiä vastaustaan. Olet oikeasti nyt vähän hölmö, jos et selvitä tilannetta oikein. Annat heille enemmän syitä jatkaa kiusaamistaan, jos et uskalla soittaa.

Tossahan on sulle ap toimintaohje

Olen tippunut tuolla tavoin kuin ap erään kaveriporukan ulkopuolelle. Pidän yhteyttä vain yhteen ihmiseen tästä porukasta. Loistava tyyppi, mutta välillä on kuin vääntäisi puukkoa haavassa, kun hän selittää näiden muiden porukan tyyppien kuulumisia. Joskus olen sanonut etten oikein välittäisi niitä kuulla, mutta hän ei oikein tunnu sitä muistavan. Mitähän tälle oikein voisi tehdä vai voiko yhtään mitään?

Kuinka isosta porukasta on kyse? Onko kokoonpano täsmälleen sama kuin 25 vuotta sitten vai onko porukasta tippunut vuosien varrella pois muitakin? Minkä verran porukan jäsenet ovat tekemisissä toistensa kanssa muulloinkin kuin vain silloin, kun tavataan koko porukalla? Ajan takaa sitä, että alkaako porukka pienentyä ja siten muodostua enää vain toisensa läheisimmiksi tuntevien ihmisten kesken. Eli kuten jossain aiemmin jo puhuttiin "ulkoreunalla" olemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me nähtiin vappuna. Kukaan ei puhunut mistään Tallinnan reissusta.

ap

Eikö ne reissutiedotteet tule vain ammattiliiton jäsenille, ei muille? Vai oliko tuo ammattiliiton reissu?

Vierailija kirjoitti:

no totta kai aikuinen ihminen vois ja pitää osata kysyä. Kutsu joku tuosta porukassta kahville ja jossain vaiheessa ota puheeksi että koit vähän loukkaantuneesi kun tajusit ettei sinua ollut kutsuttu. Kysy kuka kutsui sen porukan koolle silloin, ota selville kuka se sinua syrjivä ihminen on, ja ala dumpata häntä samalla tavalla. 

Toisaalta jos sinulla ei ole rohkeutta edes ottaa asiaa esille jonkun kanssa, niin tuskin te sitten oikeesti edes hyviä ystäviä olette, niin hyviä kun olit luullut?

Tuosta seuraa vain se, että ap:n kaverit valitsevat puolensa. Toivottavasti ap on tarpeeksi vahva siihen, että yhteiset illanvietot vaihtuvat hätäisiin kahvitteluihin lounasaikaan ja yhteydenottoihin vastataan, että olisi todella kiva nähdä, mutta kun on jotain muuta.

Miksi täällä toistetaan sitä, että joku porukasta (kutsuja?) ei pidä ap:sta? Ei minun kaveriporukassani edes yleensä ole ketään kutsujaan, porukalla päätetään, mitä tehdään. Poikkeuksena on synttärit tms. juhlat, joihin joko tulee kutsu tai ei tule, mutta esim. shoppailumatka Tukholmaan ei ole mikään matkanjärjestäjän organisoima asia eikä kukaan sinne kutsu. Pitää vain olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa eli tavata niitä kavereita muutenkin kuin kutsuttuna.

Vierailija kirjoitti:

Olen tippunut tuolla tavoin kuin ap erään kaveriporukan ulkopuolelle. Pidän yhteyttä vain yhteen ihmiseen tästä porukasta. Loistava tyyppi, mutta välillä on kuin vääntäisi puukkoa haavassa, kun hän selittää näiden muiden porukan tyyppien kuulumisia. Joskus olen sanonut etten oikein välittäisi niitä kuulla, mutta hän ei oikein tunnu sitä muistavan. Mitähän tälle oikein voisi tehdä vai voiko yhtään mitään?

Unohdat myös hänet. Kai tajuat, että hän lavertelee myös sinun kuulumisesti sille porukalle? Minulle kävi joskus samoin, ja tajusin että ainoa tapa on ottaa etäisyyttä kaikkiin. Se yksi toimii viestinviejänä sille porukalle, josta juuri haluat päästä eroon. Et pääse, jos pidät yheyttä yhteen, jolta koko ajan kuulet jotain tästä porukasta. Ja jokainen tajuaa, että juoruaminen toimii myös sinne toiseen suuntaan, eli hän puhuu sinusta siellä porukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me nähtiin vappuna. Kukaan ei puhunut mistään Tallinnan reissusta.

ap

Eikö ne reissutiedotteet tule vain ammattiliiton jäsenille, ei muille? Vai oliko tuo ammattiliiton reissu?

Tuo ammattiliittojuttu oli vain jonkun heitto. Tuskin tuosta on tässä kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no totta kai aikuinen ihminen vois ja pitää osata kysyä. Kutsu joku tuosta porukassta kahville ja jossain vaiheessa ota puheeksi että koit vähän loukkaantuneesi kun tajusit ettei sinua ollut kutsuttu. Kysy kuka kutsui sen porukan koolle silloin, ota selville kuka se sinua syrjivä ihminen on, ja ala dumpata häntä samalla tavalla. 

Toisaalta jos sinulla ei ole rohkeutta edes ottaa asiaa esille jonkun kanssa, niin tuskin te sitten oikeesti edes hyviä ystäviä olette, niin hyviä kun olit luullut?

Tuosta seuraa vain se, että ap:n kaverit valitsevat puolensa. Toivottavasti ap on tarpeeksi vahva siihen, että yhteiset illanvietot vaihtuvat hätäisiin kahvitteluihin lounasaikaan ja yhteydenottoihin vastataan, että olisi todella kiva nähdä, mutta kun on jotain muuta.

Miksi täällä toistetaan sitä, että joku porukasta (kutsuja?) ei pidä ap:sta? Ei minun kaveriporukassani edes yleensä ole ketään kutsujaan, porukalla päätetään, mitä tehdään. Poikkeuksena on synttärit tms. juhlat, joihin joko tulee kutsu tai ei tule, mutta esim. shoppailumatka Tukholmaan ei ole mikään matkanjärjestäjän organisoima asia eikä kukaan sinne kutsu. Pitää vain olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa eli tavata niitä kavereita muutenkin kuin kutsuttuna.

Aloituksessaan ap kirjoitti:" Minua ainoana ei ole kutsuttu mukaan." Siitä ainakin minä päättelin, että hänen kaveriporukassaan on tapana kutsua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tippunut tuolla tavoin kuin ap erään kaveriporukan ulkopuolelle. Pidän yhteyttä vain yhteen ihmiseen tästä porukasta. Loistava tyyppi, mutta välillä on kuin vääntäisi puukkoa haavassa, kun hän selittää näiden muiden porukan tyyppien kuulumisia. Joskus olen sanonut etten oikein välittäisi niitä kuulla, mutta hän ei oikein tunnu sitä muistavan. Mitähän tälle oikein voisi tehdä vai voiko yhtään mitään?

Unohdat myös hänet. Kai tajuat, että hän lavertelee myös sinun kuulumisesti sille porukalle? Minulle kävi joskus samoin, ja tajusin että ainoa tapa on ottaa etäisyyttä kaikkiin. Se yksi toimii viestinviejänä sille porukalle, josta juuri haluat päästä eroon. Et pääse, jos pidät yheyttä yhteen, jolta koko ajan kuulet jotain tästä porukasta. Ja jokainen tajuaa, että juoruaminen toimii myös sinne toiseen suuntaan, eli hän puhuu sinusta siellä porukassa.

En oikein haluaisi, koska hän on tärkeä ystävä. Näitä muita ihmisiä en enää juuri missään tapaa enkä seuraa heitä somessa yms. Tuskin he minustakaan enää ovat kovin kiinnostuneita.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi samoin vuosi sitten. Opiskelukaveriporukka kyseessä ja viiden naisen tiiviimpi ystäväpiiri lähes 10 vuoden ajan. Vähitellen jäin juttujen ulkopuolelle, somesta näin että muut juhlii porukan tapaamispäivää jne. Ja sitten kun yksiin isompiin juhliin, mihin yksi kavereista kutsui "kaikki rakkaat", en saanut kutsua ja ilmaisin että mua harmittaa tämä, mä olinkin yhtäkkiä se jolla menee tunteisiin ja ylireagoin jne. Kysyin kerran viestillä ko. ihmiseltä jo tätä ennen, olenko loukannut häntä jotenkin, ja vastaus oli että en ole. Lopulta tämä sama kaveri ilmoitti, ettei halua olla enää kaverini, ja on ollut kuulemma aina törmäyskurssilla kanssani (?). Muut porukasta eivät suostuneet puhumaan kanssani asiasta. Asian käsittely on mulla edelleen kesken ja on vaikuttanut kyllä henkiseen jaksamiseen paljon. Olen jonkun verran sittemmin tavannut porukan muita jäseniä, mutta väistämättä heihinkin on luottamus karissut, kun mulle kaveriporukasta jääminen oli todella kova paikka, ja he eivät olleet kiinnostuneita mun tukemisesta lainkaan. En vieläkään tiedä, mitä tein väärin ansaitakseni tilanteen. Siis rehellisesti sanoen en tiedä, mitä tein väärin, eikä kukaan ole suostunut sitä mulle kertomaankaan. Asia on edelleen levällään, ainakin mun puolesta, muut ovat nähdäkseni jatkaneet elämää kuten ennenkin. Mua ei kutsuta yhteisiin juttuihin, kaveriporukka on selvästi valinnut tämän mun kanssa kaveruuden irtisanoneen ihmisen mieluummin kuin mut. En toki itsekään ole jäänyt komeroon itkemään kohtaloani, mutta kyllä asia kaihertaa edelleen kovasti.

Kun tuo neuvo "hanki uusia kavereita" olisikin niin yksinkertainen toteuttaa. Kyse on muustakin kuin siitä, onko kavereita ympärillä; luottamus on petetty.

Mistä ihmeen luottamuksesta oikein puhut? Ei sellaista välillänne koskaan ole ollutkaan, paitsi tietysti mielikuvituksessasi, jonne olet rakentanut totuuden vastaisia mielikuvia itsestäsi ja suhteistasi muihin ihmisiin. Jos arvioit tilanteita menneisyydessäsi, huomaat lukuisia merkkejä siitä mitä on ollut tulossa. Sinut on korvattu jo jollain toisella kohteella, jonka satuttamista suunnitellaan ja siitä nautitaan jo etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset tykkäävät tunnetusti kiusata toisiaan, varsinkin niitä joille he ovat kateellisia. Ota selvää kuka tässä porukassa on se, jolla on jotain sinua vastaan. Kaikkia tuskin voi asiasta syyttää, vaan siellä on joku joka on ehdottanut että sinua ei kutsuta mukaan. Ihan selkeää kiusaamistahan tuo on. 

Ymmärrän ja tunnistan tuollaiset naiset. :)

Mutta minun kaverini eivät ole tuollaisia naisia! Me ollaan tunnettu toisemme 25 vuotta.

ap

No näinhän se ei ole, koska sinua ilmiselvästi jätetään porukasta. Eli joku siellä nyt kiusaa sinua. Avaa silmäsi, ja selvitä kuka se on. Ei ole sattumaa, että kaikki muut paitsi sinä on kutsuttu. Kiusaaminen liittyy useasti juuri kateellisuuteen. Tai jollain on jotain muuta sinua vastaan. Kysy niiltä, jotka ovat läheisimpiä kavereitasi, että kuka kutsui ja järkesti sen reissun, ja miksi sinua ei kutsuttu mukaan. Jos he eivät osaa sanoa mitään,tai alkavat syyttää sinua että liioittelet tms, niin tiedät että heidät on vedetty kiusaamiseen mukaan.

Miksi aina ajatellaan, että on kyse kateellisuudesta, onko kyseessä joku defenssi? Minullakin on ystäväporukka, jonka kanssa olemme tutustuneet jo teineinä ja joukossa on yksi, jota ei aina tekisi mieli kutsua mukaan. En kuitenkaan ole hänelle kateellinen, päinvastoin, hän ei ole elämässään saavuttanut sitä, mitä haluaisi ja on siitä jokseenkin katkera. Tapaamiset menevät aina hänen ongelmiensa puimiseksi ja illanvietot päättyvät lähes poikkeuksetta siihen, että hän riitaantuu joko miehensä tai jonkun kaverin kanssa ja lähtee itkien kotiin. Ja olemme kuitenkin jo kolmekymppisiä. Jos asiasta yrittää keskustella, alkaa marttyyrimainen itkuvirsi, tai muiden syyttely. Monesti on tehnyt mieli jättää tämä pariskunta kutsumatta, mutta vielä ei ole kukaan tohtinut. Se olisi kaiketi kiusaamista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tekstiviestiin ei tule vastausta suhtkoht sukkelaan niin aika outoa? Ei haluta vastata suoraan? Ja mikä ap:ta vaivaa kun ei voi soittaa kenellekään ja kysyä?

Ihan kuin ap leikkisi mukana kissaa ja hiirtä noilla epäreiluilta porukan säännöillä. Minusta olisi parempi kysyä suoraan.

Joo ei tekstarilla selviä mitään, ap antaa vaan heille enemmän syitä kyräillä siellä selän takana ja soittelevat toisilleen että nyt se kysyy tekstarilla. Suoraan soittoa vaan, ja kysyt suoraan. Katso miten läheiset kaverisi joko kertovat rehellisesti syyn, tai kiemurtelevat. Älä ole nössö, ap. Tekstarilla pystyy valehtelemaan mitä vaan, ja ehtii myös miettiä vastaustaan. Olet oikeasti nyt vähän hölmö, jos et selvitä tilannetta oikein. Annat heille enemmän syitä jatkaa kiusaamistaan, jos et uskalla soittaa.

Jos joku tuttuni soittaisi ja kysyisi, että miksi ei saanut kutsua johonkin, missä olen ollut, niin vastaisin totuudenmukaisesti, että ei aavistustakaan. Jos tuttu sen jälkeen jatkaisi inttämällä, että pitää kertoa, niin vastaisin, että en tiedä, en ryhdy arvailemaan.

Ja siitä eteenpäin kieltäytyisin kanssaan kaikista lounas- ja juhlakutsuista vedoten johonkin tekosyyhyn. Oli kyseessä sitten todellinen sivuunjättäminen tai kuviteltu asia, niin en todellakaan tuhlaa aikaani ja energiaani siihen, että toimin jonkun itkumuurina ja ryhdyn selittelemään asioita, joitaei välttämättä edes ole.

Ap. Miksi haluat olla yhteydessä ihmisten kanssa, jotka haluavat tietoisesti vahingoittaa sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi samoin vuosi sitten. Opiskelukaveriporukka kyseessä ja viiden naisen tiiviimpi ystäväpiiri lähes 10 vuoden ajan. Vähitellen jäin juttujen ulkopuolelle, somesta näin että muut juhlii porukan tapaamispäivää jne. Ja sitten kun yksiin isompiin juhliin, mihin yksi kavereista kutsui "kaikki rakkaat", en saanut kutsua ja ilmaisin että mua harmittaa tämä, mä olinkin yhtäkkiä se jolla menee tunteisiin ja ylireagoin jne. Kysyin kerran viestillä ko. ihmiseltä jo tätä ennen, olenko loukannut häntä jotenkin, ja vastaus oli että en ole. Lopulta tämä sama kaveri ilmoitti, ettei halua olla enää kaverini, ja on ollut kuulemma aina törmäyskurssilla kanssani (?). Muut porukasta eivät suostuneet puhumaan kanssani asiasta. Asian käsittely on mulla edelleen kesken ja on vaikuttanut kyllä henkiseen jaksamiseen paljon. Olen jonkun verran sittemmin tavannut porukan muita jäseniä, mutta väistämättä heihinkin on luottamus karissut, kun mulle kaveriporukasta jääminen oli todella kova paikka, ja he eivät olleet kiinnostuneita mun tukemisesta lainkaan. En vieläkään tiedä, mitä tein väärin ansaitakseni tilanteen. Siis rehellisesti sanoen en tiedä, mitä tein väärin, eikä kukaan ole suostunut sitä mulle kertomaankaan. Asia on edelleen levällään, ainakin mun puolesta, muut ovat nähdäkseni jatkaneet elämää kuten ennenkin. Mua ei kutsuta yhteisiin juttuihin, kaveriporukka on selvästi valinnut tämän mun kanssa kaveruuden irtisanoneen ihmisen mieluummin kuin mut. En toki itsekään ole jäänyt komeroon itkemään kohtaloani, mutta kyllä asia kaihertaa edelleen kovasti.

Kun tuo neuvo "hanki uusia kavereita" olisikin niin yksinkertainen toteuttaa. Kyse on muustakin kuin siitä, onko kavereita ympärillä; luottamus on petetty.

Mistä ihmeen luottamuksesta oikein puhut? Ei sellaista välillänne koskaan ole ollutkaan, paitsi tietysti mielikuvituksessasi, jonne olet rakentanut totuuden vastaisia mielikuvia itsestäsi ja suhteistasi muihin ihmisiin. Jos arvioit tilanteita menneisyydessäsi, huomaat lukuisia merkkejä siitä mitä on ollut tulossa. Sinut on korvattu jo jollain toisella kohteella, jonka satuttamista suunnitellaan ja siitä nautitaan jo etukäteen.

Superkyynisen ihmisen näkemyksiä. Harva on tarkoituksella noin tyly, vaikka huonosti saattaa joskus käyttäytyäkin.

Isoissa ystävyysporukoissa on usein ydinporukka, jotka ovat todella läheisiä keskenään. Ja sitten heitä, jotka kyllä ovat mukana ryhmäkokoontumisissa, mutta lähinnä hengailun takia. He eivät välttämättä ole perille muiden ihmisten vaikeimmista ja herkimmistä asioista. Esim. keskinäisistä välienselvittelyistä.

Juuri tuo, että ap ei tiedä ystäviensä mahdollisista riidoista mitään antaa ymmärtää, että hän ei kuulu ydinporukkaan, joka käsittelee vaikeitakin asioita keskenään. Ap hengaa yhteisissä tapahtumissa mukana, mutta syvällisempää yhteyttä ei ole, koska ystävät eivät ole jakaneet hänelle vaikeita asioita. Hänen kanssaan ei edes olla juteltu keskinäisistä ärsytyksistä ja loukkaantumisista, joita 25 vuoden ystävyyteen varmasti mahtuu.

Ja riitojen selvittelyn jälkeenhän välit usein syvenevät. Näin on varmasti käynyt tässäkin ystävyysporukassa. Ap:n näkökulmasta kaikki ovat yhtä läheisiä, mutta todellisuudessa ap ei tunne ystäviään yhtä hyvin muut tuntevat toisensa. Nyt tämä ydinporukka on sitten tehnyt yhteisen matkan. Ehkä he viettävät muutenkin aikaa yhdessä, eivätkä edes tajua, miksi ap siitä loukkaantuisi. Hän kun on lähinnä vain hengaillut mukana yhteisissä tapahtumissa.