Aikuiset kaverit jättivät porukasta, mitä tehdä?

Kuuluuko porukkaan E.T Helsingistä?

Ei välttämättä ole tahallista. Oliko tuolla kaikki muut teidän porukasta?

Välillä halutaan mennä pienemmällä porukalla.

Sitä en oikein ymmärrä, että jotkut ajattelevat, että kun joskus on menty jollain vaikka 10 hengen porukalla, niin sitten sen jälkeen vain osa porukasta ei saisi keskenään mennä jonnekin. Kaikkiko pitää aina kutsua mukaan? Johan se hankalaksi menisi. Mitäpä jos kukin etsisi itselleen sen verran erilaisia kavereita, ettei onni ole kiinni yhden ryhmän menoista?

Esimerkki ystävyyden katkaisemisesta omalla kohdallani, en vain voinut olla tekemisissä ko.ihmisen kanssa enää.  Olen ollut tekemisissä n viiden lapsuus/koulukaverini kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti. Erään lapsuusystävän kanssa oli tapana jonkun kerran vuodessa vaihtaa kuulumisia ja nähdä ainakin kerran vuodessa.

Kerran sitten kaverini soitti minulle ja sanoin, että soitellaan myöhemmin, "Heikki" tulee käymään (hän on ex-mieheni, jo aikuisten lasteni isä, erosimme 20v sitten ja olen ollut nyt uusissa naimisissa 15 vuotta). Hän tuli hakemaan meiltä jotain pojan muuttotavaroita. Vitsailin siinä puhelimessa, että "me Heikin kanssa täällä hoidetaan hommat pikaisesti ennen kuin nykyinen mies tulee töistä!" (siis vitsillä sanoin, kyseessä ystävä, jonka olin tuntenut 30 vuotta).  Yritin soittaa kaverilleni ex-miehen käynnin jälkeen. Ei vastausta. Viestitin hänelle, ei vastausta. Ei vastausta mihinkään, en kuullut hänestä moneen vuoteen. Hän ei ilmoittanut menneensä naimisiin, ei saaneensa lapsen, ei mitään. Yritin saada yhteyttä häneen mm. veljensä kautta, lähetin lomamatkalta kortin. Ei mitään. Mietin mitä ihmettä oli tapahtunut!

No, meni aikaa n 7 vuotta (!!). Hän otti itse yhteyttä ja aloimme olla tekemisissä. Kävin viime syksynä heillä kyläilemässä ja pari viinilasia juotuaan  hän paljasti näin "En minä halunnut olla sinun kanssa tekemisissä, kun petit miestäsi sen Ex-miehesi kanssa, kyllä minä sain ne sinun kaikki viestit ja kortit". Mietin, että mitä ihmettä?  Mistä hän tuon oli saanut päähänsä. Tuolla reissulla ystäväni valitti, ettei hänellä ole oikein ketään kunnon ystävää, vain minä olen jäänyt. 

Hoidin vierailun ihan ok ja yritin unohtaa kaverini sanomisen. Sitten hän teki minulle inhottavan tempun, valehteli erään asian maksamisesta, keksi aina uusia selityksiä, joten sain tarpeekseni. En yhtään ihmettele, ettei hänellä olisikaan ystäviä.

Kirjoitin tämän tähän siksi, että Ap, et kai ole mitään sanonut, joka voisi aiheuttaa jotain tällaista väärinymmärrystä? Tuo on uskomattomin juttu mitä minulle on tällä saralla tapahtunut. En ymmärrä!!!! Kerroin molemmille "miehilleni" - entiselle ja nykyiselle tämän ja eivät uskoneet tätä asiaa.

Ap haisetko? kirjoitti:

Mulla on kivoja kavereita, hyviä ystäviäkin pari, mutta tutustun mielelläni uusiin ihmisiinkin jos pidän heistä. Harrastuksissa, töissä yms. olen kyllä sosiaalinen kaikkien kanssa, mutta vapaa-aikani seuran valitsen tarkkaan ja harkiten. On kokemusta huonoista ihmissuhteista sen verran, että tiedän etten halua sitä enempää. En mielestäni kuitenkaan tyrmää ketään ennakolta. Kaikkien kanssa ei vain suju, ei tule juttuun tai ole mukavaa. Tässä syitä, joista olen vältellyt eri ihmisiä vuosien aikana:

Korvia raastavan kimakka ääni ja puhe, josta ei saa selvää. Vaikea olla ja vielä vaikeampi puhella mitään. En kehdannut sanoa ihmiselle tästä, kun en tiedä, mikä siihen auttaisi. Ei meillä muutenkaan juuri yhteistä tuntunut olevan, kun itse sain aina tehdä aloitteet juttuihin eikä toinen oikein jatkanut juttua, tuntunut innostuvan mistään tai kysellyt kuulumisiakaan. Minä yritin siis jutella, mutta se tyrehtyi äkkiä, kun toinen ei oikein osallistunut ja kun osallistui, en saanut selvää ja korviin sattui. Kuitenkin tämä ihminen usein kysyi seuraani. Oltiin sitten vaan, oli tylsää. En ole ottanut enää yhteyttä.

Yksi puolituttu, joka usein käy samoissa paikoissa kuin minäkin. Syy vältellä: tosi paha haju. Hiki ja home yhdessä. Toiset eivät käytä deodoranttia, kärsivät kosteusongelmista ja myrkyttävät ilmaston. Inhoan pahoja hajuja, tuskin puolitutulle viitsii sanoa, että käy pesulla, käytä deodoranttia ja saneeraa kotisi. Nämä ihmiset kun ovat ekologisia, eivät käytä kosmetiikkaa ja pitääkö vettäkin säästää? Seura kelpaisi kyllä muuten.

Kolmas tuttu, ystäväni mies. Kova ääni ja kovasti asiaa. Hän siis seurassa kuin seurassa puhuu todella kovaan ääneen muita huomioimatta omia juttujaan, jotka ovat usein ihan tyhmiä. Esim. voi lapsen ( ei edes omansa) kastajaisissa puhua politiikkaa huutaen niin että julistaa omia yhden puolueen mielipiteitään oikeasti pitkään, pitkään ja tosiaan niin kovaa, ettei kukaan muu voi jutella mitään. Jos joku on eri mieltä, hän vain julistaa entistä enemmän, kuinka oikeassa on itse ja muut väärässä. Keskeyttää kaikki, mm. papin ja vanhat sukulaiset. Vähitellen kaikki muut luovuttavat ja antavat olla, poistuvat paikalta eivätkä haalua tulla toiste. Häntä en todellakaan toivo juhliini enkä mihinkään.

Ärsyttävii tommoset kälättäjät, uskalla kutsuu mihinkään tai mennä kylään ku ovella jo alkaa armoton tykitys omia asioita ja vähä muidenkin, omasta ja "oikeasta" näkökulmasta tietenkin. Menet sanomaan eriävää mielipidettä ni saat kymmenkertaisena takasi.. haukkuu mielellään muita mutta jos häntä erehtyy kritisoimaan ni voi luoja sitä draamaa 😂 huutaa kaikki asiat ni onkohan kuulossa vikaa vai rakastaako omaa ääntä niin paljon 🤔

Joku ei täällä uskonut, että tällainen kaveriporukka voisi olla edes mahdollista. Miksei? On meilläkin lapsuudenkaveriporukka säilynyt.

Perseestähän tuo on. Toisaalta meidän porukassa on myös tiiviimpiä kaverisuhteita, ja ne on aika ilmeisiä eikä niistä kukaan sano mitään. Esim. minä kuulun porukkaan, mutta en lähtis Maijan tai Martan kanssa kaksin jonnekin. Toisaalta Annan kanssa on taas syvempi suhde, mikä on kaikille selvää. Sit on myös sellasia harmaan alueen tyyppejä. Joku voi olla sellanenkin, jota ei kiinnosta nähdä juuri ketään koskaan tai on jotenkin niin täystyöllistetty, ettei siihen kykene. 

Mut on tässä välillä miettinyt, että toisaalta ryhmädynamiikka on meilläkin hieman outo eli jos just on henkilöitä, joiden kanssa ei voi tehdä mitään kaksin, niin minkä verran on järkeä kuulua tällaiseen porukkaan. Et onko kyse vaan aika näennäisestä ryhmästä, tavan vuoksi jne. No, ei sekään suoranaisesti haittaa, koska ajanvietettä sekin. 

Trollooti loo...

Ihan munattomia luusereita ne ghostaajat!

Vierailija kirjoitti:

Ihan munattomia luusereita ne ghostaajat!

Eli naisia?

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki ystävyyden katkaisemisesta omalla kohdallani, en vain voinut olla tekemisissä ko.ihmisen kanssa enää.  Olen ollut tekemisissä n viiden lapsuus/koulukaverini kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti. Erään lapsuusystävän kanssa oli tapana jonkun kerran vuodessa vaihtaa kuulumisia ja nähdä ainakin kerran vuodessa.

Kerran sitten kaverini soitti minulle ja sanoin, että soitellaan myöhemmin, "Heikki" tulee käymään (hän on ex-mieheni, jo aikuisten lasteni isä, erosimme 20v sitten ja olen ollut nyt uusissa naimisissa 15 vuotta). Hän tuli hakemaan meiltä jotain pojan muuttotavaroita. Vitsailin siinä puhelimessa, että "me Heikin kanssa täällä hoidetaan hommat pikaisesti ennen kuin nykyinen mies tulee töistä!" (siis vitsillä sanoin, kyseessä ystävä, jonka olin tuntenut 30 vuotta).  Yritin soittaa kaverilleni ex-miehen käynnin jälkeen. Ei vastausta. Viestitin hänelle, ei vastausta. Ei vastausta mihinkään, en kuullut hänestä moneen vuoteen. Hän ei ilmoittanut menneensä naimisiin, ei saaneensa lapsen, ei mitään. Yritin saada yhteyttä häneen mm. veljensä kautta, lähetin lomamatkalta kortin. Ei mitään. Mietin mitä ihmettä oli tapahtunut!

No, meni aikaa n 7 vuotta (!!). Hän otti itse yhteyttä ja aloimme olla tekemisissä. Kävin viime syksynä heillä kyläilemässä ja pari viinilasia juotuaan  hän paljasti näin "En minä halunnut olla sinun kanssa tekemisissä, kun petit miestäsi sen Ex-miehesi kanssa, kyllä minä sain ne sinun kaikki viestit ja kortit". Mietin, että mitä ihmettä?  Mistä hän tuon oli saanut päähänsä. Tuolla reissulla ystäväni valitti, ettei hänellä ole oikein ketään kunnon ystävää, vain minä olen jäänyt. 

Hoidin vierailun ihan ok ja yritin unohtaa kaverini sanomisen. Sitten hän teki minulle inhottavan tempun, valehteli erään asian maksamisesta, keksi aina uusia selityksiä, joten sain tarpeekseni. En yhtään ihmettele, ettei hänellä olisikaan ystäviä.

Kirjoitin tämän tähän siksi, että Ap, et kai ole mitään sanonut, joka voisi aiheuttaa jotain tällaista väärinymmärrystä? Tuo on uskomattomin juttu mitä minulle on tällä saralla tapahtunut. En ymmärrä!!!! Kerroin molemmille "miehilleni" - entiselle ja nykyiselle tämän ja eivät uskoneet tätä asiaa.

Kyllä on yllä olevan kommentin lähettäjällä ollut sangen tyhmä kaveri, ihan saapas suorastaan. Sanoisin, että ihan oikein, kun oli 7 vuotta yksin, ei oikeasti voi olla noin tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverit tapaa useinkin ilman mua. Eri kerroilla hieman eri kokoonpanoilla. Ei mua vaivaa vaikka juuri kuulin että viime viikolla olivat tavanneet eikä mua kysytty. Taisi olla koska tietävät että mulla torstaisin muuta menoa. Toiset tykkää tavata kaksin... Toiset isommalla porukalla. Musta kaikki ravat on sallittuja ilman et tarvii loukkaantua.

Ap:n tapaus on aivan toista luokkaa kuitnkin. Ymmärtänet varmaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko porukkaan E.T Helsingistä?

Ei välttämättä ole tahallista. Oliko tuolla kaikki muut teidän porukasta?

Välillä halutaan mennä pienemmällä porukalla.

Siinä mestariselitys.

Ensin: Ei välttämättä ole tahallista.

Sitten: Välillä halutaan mennä pienemmällä porukalla.

Tahallista vai ei? Päätä jo.

Mä loukkaannuin aikoinani perinjuurin, kun mua ei kutsuttu erään naisen 30-vuotispäiville. Meitä oli tietty ydinryhmä, jossa pyörittiin. Muut saivat kutsun, mutta minä en. Kaikki muut olettivat minunkin saaneen kutsun ja yksi läheisempi ystävä vielä kysyi juhlan sankarittarelta minun kutsustani. Sai vastauksen: minä kutsun kenet haluan. Olin aivan typertynyt, samoin kaikki muut. En tiedä oliko tässä jokin väärinkäsitys sitten, mutta en saanut selvittelynkään jälkeen kutsua.

Alkuilta oli järkätty kotona ja sitten baariin X klo jotain. Muut kutsuivat minua suoraan sinne. Minä en mennyt. Olisi tuntunut kuokkimiselta ja nöyryytti liikaa. Nämä kotibileet olivat olleet kuulemma aika hölmöt. Seuraavan kerran kun tavattiin, tämä päähenkilö oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän todella kutsui kenet halusi kutsua. Suhteet vähenivät pikkuhiljaa, mutta jostain syystä tämä henkilö lähetti vielä viime joulunakin kortin. Minä en ollut lähetellyt enää vuosiin.

Odotin "kostoa" parikymmentä vuotta. Se tuli, vaikka en sitä manannut mitenkään. Ykskaks tämä sankaritar soitti minulle, kun olisi tarvinnut vanhempiensa huoltamiseen ulkopuolista apua. Olin perustanut oman yrityksen nimittäin ja hän varmaankin kuvitteli että homma on sillä selvä ja hän heittää parikymppiä aina joskus ja että tietysti otan tämän huoltosuhteen yritykseni nimiin.

MInulla oli tarpeeksi asiakkaita ilmankin. Ilmoitin etten mitenkään voi ryhtyä tähän ja annoin muutaman vastaavan yrityksen yhteystiedot. Hän soitti vielä uudelleen ja kimputti. Valittelin etten voi muuttaa päätöstäni. Itse kyllä silloin hypin ilosta! Elämä pistää usein laskun perään ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki ystävyyden katkaisemisesta omalla kohdallani, en vain voinut olla tekemisissä ko.ihmisen kanssa enää.  Olen ollut tekemisissä n viiden lapsuus/koulukaverini kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti. Erään lapsuusystävän kanssa oli tapana jonkun kerran vuodessa vaihtaa kuulumisia ja nähdä ainakin kerran vuodessa.

Kerran sitten kaverini soitti minulle ja sanoin, että soitellaan myöhemmin, "Heikki" tulee käymään (hän on ex-mieheni, jo aikuisten lasteni isä, erosimme 20v sitten ja olen ollut nyt uusissa naimisissa 15 vuotta). Hän tuli hakemaan meiltä jotain pojan muuttotavaroita. Vitsailin siinä puhelimessa, että "me Heikin kanssa täällä hoidetaan hommat pikaisesti ennen kuin nykyinen mies tulee töistä!" (siis vitsillä sanoin, kyseessä ystävä, jonka olin tuntenut 30 vuotta).  Yritin soittaa kaverilleni ex-miehen käynnin jälkeen. Ei vastausta. Viestitin hänelle, ei vastausta. Ei vastausta mihinkään, en kuullut hänestä moneen vuoteen. Hän ei ilmoittanut menneensä naimisiin, ei saaneensa lapsen, ei mitään. Yritin saada yhteyttä häneen mm. veljensä kautta, lähetin lomamatkalta kortin. Ei mitään. Mietin mitä ihmettä oli tapahtunut!

No, meni aikaa n 7 vuotta (!!). Hän otti itse yhteyttä ja aloimme olla tekemisissä. Kävin viime syksynä heillä kyläilemässä ja pari viinilasia juotuaan  hän paljasti näin "En minä halunnut olla sinun kanssa tekemisissä, kun petit miestäsi sen Ex-miehesi kanssa, kyllä minä sain ne sinun kaikki viestit ja kortit". Mietin, että mitä ihmettä?  Mistä hän tuon oli saanut päähänsä. Tuolla reissulla ystäväni valitti, ettei hänellä ole oikein ketään kunnon ystävää, vain minä olen jäänyt. 

Hoidin vierailun ihan ok ja yritin unohtaa kaverini sanomisen. Sitten hän teki minulle inhottavan tempun, valehteli erään asian maksamisesta, keksi aina uusia selityksiä, joten sain tarpeekseni. En yhtään ihmettele, ettei hänellä olisikaan ystäviä.

Kirjoitin tämän tähän siksi, että Ap, et kai ole mitään sanonut, joka voisi aiheuttaa jotain tällaista väärinymmärrystä? Tuo on uskomattomin juttu mitä minulle on tällä saralla tapahtunut. En ymmärrä!!!! Kerroin molemmille "miehilleni" - entiselle ja nykyiselle tämän ja eivät uskoneet tätä asiaa.

Kyllä on yllä olevan kommentin lähettäjällä ollut sangen tyhmä kaveri, ihan saapas suorastaan. Sanoisin, että ihan oikein, kun oli 7 vuotta yksin, ei oikeasti voi olla noin tyhmä.

On varmaan pistänyt myös tietoa eteenpäin:)

Onneksi en ole koskaan kuulunut "Kunnes kuolema meidät erottaa" -naisporukoihin. Elämä on paljon helpompaa, kun ei tarvitse vetää pitkää tikkua kuka on se toinen, joka pitää myös jättää kutsumatta. 

Kyllä nyt on ap:n elämä pilalla

Unhoita..nauti perheestäsi...hanki vaikka harrastuksen kautta yksi ystävä.

Pidä 2kk facebook lakko

kyllä se siitä

Jos oisit peruskoulussa niin sulle hihiteltäisiin välitunnilla

Sä oot nyt se

Isossa sattumanvaraisessa porukassa voi olla niitä mielipide-eroavaisuuksia joten jos joku fanaattinen sotkee työn ja huvin niin karsastusta tulee. Siksi ne suhteet katkeilevat.

Vierailija kirjoitti:

Nähtävästi asia vaivaa sinua kovasti, kun tänne kirjoittelet. Neuvoisin kysymään porukan parhaalta ystävältäsi, että miksi sinua ei ollut kutsuttu, jolloin tietenkin teet itsestäsi stalkkaajan ja mustasukkaisen ihmisen.

Toisaalta voisit antaa asian olla ja alkaa hankkia jokin muu ystäväpiiri, sillä ihmiset muuttuvat ja ehkäpä tuo porukkasi on jostain syystä loitontunut sinusta ja sitä en tiedä johtuuko se ehkä moraalistasi. Itse en ole missään kaivattua seuraa, sillä olen tiukkapipoinen kukkahattutäti.

Mun mielestä se ei ole stalkkaamista eikä mustasukkaisuutta, jos kysyy suoraan kaveriporukalta, että mikä mättää ja miksi ei kutsuttu mukaan, kunhan ottaa vain asian asiallisesti puheeksi. Kun kerta ovat kyseiset henkilöt ja ap samaa porukkaa, niin on syytä ottaa puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tekstiviestiin ei tule vastausta suhtkoht sukkelaan niin aika outoa? Ei haluta vastata suoraan? Ja mikä ap:ta vaivaa kun ei voi soittaa kenellekään ja kysyä?

Ihan kuin ap leikkisi mukana kissaa ja hiirtä noilla epäreiluilta porukan säännöillä. Minusta olisi parempi kysyä suoraan.

Joo ei tekstarilla selviä mitään, ap antaa vaan heille enemmän syitä kyräillä siellä selän takana ja soittelevat toisilleen että nyt se kysyy tekstarilla. Suoraan soittoa vaan, ja kysyt suoraan. Katso miten läheiset kaverisi joko kertovat rehellisesti syyn, tai kiemurtelevat. Älä ole nössö, ap. Tekstarilla pystyy valehtelemaan mitä vaan, ja ehtii myös miettiä vastaustaan. Olet oikeasti nyt vähän hölmö, jos et selvitä tilannetta oikein. Annat heille enemmän syitä jatkaa kiusaamistaan, jos et uskalla soittaa.

Jos joku tuttuni soittaisi ja kysyisi, että miksi ei saanut kutsua johonkin, missä olen ollut, niin vastaisin totuudenmukaisesti, että ei aavistustakaan. Jos tuttu sen jälkeen jatkaisi inttämällä, että pitää kertoa, niin vastaisin, että en tiedä, en ryhdy arvailemaan.

Ja siitä eteenpäin kieltäytyisin kanssaan kaikista lounas- ja juhlakutsuista vedoten johonkin tekosyyhyn. Oli kyseessä sitten todellinen sivuunjättäminen tai kuviteltu asia, niin en todellakaan tuhlaa aikaani ja energiaani siihen, että toimin jonkun itkumuurina ja ryhdyn selittelemään asioita, joitaei välttämättä edes ole.

Tuo sinun tapasi toimia on nimenomaan juuri kaltaistesi selkärangattomien nössöjen tapa toimia. Miksi ei vain voi olla rehellinen, pääsisi ainakin paljon helpommalla. Mutta mikäs siinä, jos oma perse peittää auringon eikä lämpö ja valo silloin riitä muille.

Helluntai seurakunta ei eristä ketään ulkopuolelle.

Otamme AP.n avosylin yhteyteemme:)[/quote]

BUAAAH!! Oon muuten lesbonainen, joka on just ulkomaisesta siemenpankista ostamassa puolisoni kanssa lapsen. Otattehan koko perheeni avosylin vastaan?

(Helluntailasten eristämättömyys tunnetusti kestää tasan niin kauan kun tottelet mitä sanotaan etkä koskaan ikinä kyseenalaista mitään mitä seurakunnan vanhimmat sulle tuputtaa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lets hang kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meil oli peruskoulun vikalla tyttö jolla oli e-kupin rinnat.

Se ei käyttänyt rintsikoita.

Ne rinnat makas mahan päällä.

Hiukset luonnonruskeat ja pitkät ..aina liimaisesti pitkin päätä.

Naama semmonen tyhmähkön tallukan näköinen.

Oli hiljainen.

Kukaan ei koskaan ollu sen kanssa.

Olimmeko kiusaajia.?

Jos ette ilkeilleet hänelle tai haukkuneet, arvostelleet päin naamaa tai selän takana, puhuneet pahaa niin ei voi sanoa teitä kiusaajiksi. Mutta kun olet noinkin tarkkaan arvioinut toisen ulkonäköä ja kirjoitat tänne kommentin aivopieruna niin eihän sinua voi kovin mukavana tai fiksuna ihmisenä pitää. Tässä on täydellinen esimerkki miten negatiivinen mielipide kääntyy itseään vastaan, miten mielipiteesi kertoo enemmän sinusta ihmisenä kuin tuosta mainitsemastasi tytöstä.

Jos sinä ja ystäväsi ette tajua käyttää rintaliivejä..niin onko se mun syy?

Miten voit olla noin pahasti jumahtanut peruskouluaikoihisi? Lue vaikka jokin kirja, niin saat muuta ajateltavaa.

Olen lukenut Sodan ja Rauhan, Sinuhe egyptiläisen,Kalevalan ja Raamatun..entäs sinä?

Nuo samat kirjat ja monta muuta. Raamattu oli noista mielestäni sekavin opus. Sieltä löytyy lainauksia aivan jokaiseen makuun.

Ootteko tosiaan lukeneet Raamatun kokonaan? Useimmat väsähtää viimeistään Aikakirjoissa.