Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuiset kaverit jättivät porukasta, mitä tehdä?
06.05.2018 |
Arvoisat av-mammat, osaisitteko auttaa? Meillä on sellainen nyt jo keski-ikäisten vanhojen opiskelukavereiden porukka, joka on vuosia pitänyt yhtä. Työelämään on menty, perheitä on perustettu, lapsia on kasvatettu näiden vuosien aikana.
Nyt minulle selvisi, että tämä porukka pitää yhtä myös ilman minua. Näin facebookissa videon, jossa muut ovat pitämässä hauskaa. Minua ainoana ei ole kutsuttu mukaan.
Koska emme tiedä, miksi minua ei kutsuttu, niin meidän on ehkä turha arvailla sitä. Mutta kysyn nyt, että pitääkö minun tehdä jotain tälle? Annanko olla vai kysynkö suoraan, miksi ei kutsuttu? Loukkaannunko ja panenko kaikki välit poikki?
Loukkaantuisitko sinä?
Kommentit (711)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lets hang kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meil oli peruskoulun vikalla tyttö jolla oli e-kupin rinnat.
Se ei käyttänyt rintsikoita.
Ne rinnat makas mahan päällä.
Hiukset luonnonruskeat ja pitkät ..aina liimaisesti pitkin päätä.
Naama semmonen tyhmähkön tallukan näköinen.
Oli hiljainen.
Kukaan ei koskaan ollu sen kanssa.
Olimmeko kiusaajia.?Jos ette ilkeilleet hänelle tai haukkuneet, arvostelleet päin naamaa tai selän takana, puhuneet pahaa niin ei voi sanoa teitä kiusaajiksi. Mutta kun olet noinkin tarkkaan arvioinut toisen ulkonäköä ja kirjoitat tänne kommentin aivopieruna niin eihän sinua voi kovin mukavana tai fiksuna ihmisenä pitää. Tässä on täydellinen esimerkki miten negatiivinen mielipide kääntyy itseään vastaan, miten mielipiteesi kertoo enemmän sinusta ihmisenä kuin tuosta mainitsemastasi tytöstä.
Jos sinä ja ystäväsi ette tajua käyttää rintaliivejä..niin onko se mun syy?
Miten voit olla noin pahasti jumahtanut peruskouluaikoihisi? Lue vaikka jokin kirja, niin saat muuta ajateltavaa.
Olen lukenut Sodan ja Rauhan, Sinuhe egyptiläisen,Kalevalan ja Raamatun..entäs sinä?
Nuo samat kirjat ja monta muuta. Raamattu oli noista mielestäni sekavin opus. Sieltä löytyy lainauksia aivan jokaiseen makuun.
Ok..oot fiksu tyyppi thumbs up
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ollut silmiä avaava keskustelu ystävyydestä (ja kaveruudesta ja kaikista näiden alatasoista). Ymmärsin vasta nyt, kuinka yleistä on se, että ihmiset kokevat ystävyyden ja sen asettamat velvoitteet ja hyödyt eri tavalla. Totta kai olen tämän erilaisen ajattelun aiemminkin tajunnut, mutta en tässä laajuudessa.
Minulle ystävyys, kaveruus, tuttavuus ja naapuruus on AINA ihmisen kohtaamista. Että "tuo on tuollainen, onpa kivaa tai jännää - ja minä olen tälläinen. Mukavaa että olemme toistemme elämässä tällaisina kuin olemme. Ollaanhan jatkossakin".
Tästä ketjusta olen kuitenkin oppinut, että
* joillekin on olemassa selvästi eri tarkoituksiin olevia ystäviä ja tämä ero myös tunnistetaan aktiivisesti
* samoin jotkut tekevät jyrkemmän eron kaverin ja ystävän välille, kuin toiset. Toisille raja on häilyvämpi (ja ehkä myös merkityksettömämpi).
* Toisille ystävyys jatkuu ilman aktiivista ja säännöllistä ylläpitoa. Toiset taas tulkitsevat yhteydenpidon puutteen huonoksi ystävyyden hoidoksi.
* Joillekin on ok jättää ihmisiä porukan ulkopuolelle, jos itse näkevät siihen oikeutuksen. (en itse todellakaan ole tällainen, mutta ymmärrän että toiset kokevat empatiaa herkemmin kuin toiset)
* On monia, joiden mielestä yli 20 vuoden kestävä ystävyys ei ole edelleenkään mitenkään "sitova", vaan "ajat ja fiilikset muuttuu".
* Jotkut ovat joutuneet alfa-yksilöiden kohtelemaksi, tosin tämä ei ole kaikkien ystäväporukoiden ominaisuus
Näiden ajatusten hoksaaminen auttoi ymmärtämään, miksi en aina ymmärrä tiettyjen ihmisten toimintaa lähipiirissäni. No, jatkossa paremmin - kiitos tästä keskustelusta!
Ihmiset ovat erilaisia, heidän ihmissuhteensa ovat erilaisia ja asiat, jotka he katsovat kuuluvan erilaisiin ihmissuhteisiin, ovat erilaisia. Mun ystävyyssuhteisiini kuuluu mm koirien ja kissojen hoitoa, lastenhoitoa, kukkien kastelua jne. Kahdella ystävistäni on koira. Toinen tulee hyvin toimeen mun kissojeni kanssa, joten hänen tarvitessaan koiranhoiitoapua otan koiran meille. Toisen koira taas ei voi sietää kissoja, joten kun hän tarvitsee koiralleen hoitoapua, asun sen aikaa tämän ystäväni luona ja käyn sieltä päivittäin kotona huolehtimassa omat kissani. Kerran oli tilanne, jolloin sekä tämä ystäväni että kissanomistajaystäväni olivat samaan aikaan lomareissulla. Asuin koiranomistajan luona ja käytin työpäiväni lisäksi koiran kolme kertaa päivässä lenkillä. Lisäksi kävin päivittäin ensin kissanomistajaystäväni luona hoitamassa hänen kissansa, sieltä tulin käymään kotona hoitamaan omat kissani ja kotoa taas takaisin koiran luokse. Mulla ei ole autoa, joten pelkästään matkoihin meni joka päivä yli 3 tuntia. Ystävien vuoksi tällaiseen rumbaan olen valmis, mutta jos mun pitäisi tehdä sama ystävieni lisäksi parillekymmenelle kaverilleni, ei siitä tulisi yhtään mitään. Mun kalenterinihan olisi täynnä erilaisia aputarpeita ja päällekkäisyyksien estäminen mahdotonta.
On ihan ymmärrettävää, että jos ystävyyteen ei kuulu juuri mitään sellaista, mistä on vaivaa itselle, on helppoa toimia kavereiden kohdalla samalla tavalla kuin ystävienkin. Mulle kuitenkin ystävyys on enemmän kuin vain soittelua silloin tällöin ja yhdessä chillailua, kun on sopivasti aikaa. Mulle tuollainen pelkkä kepeä yhteydenpito ja yhdessäolo on kaveruutta.
Mun ystävät on hyvin toimeentulevia ja vievät koiran koirahotelliin, jossa saa hierontaa ja leikkiä koko päivän
Yhteyden pito kuluu hauskanpidon merkeissä
Olemmeko sinusta vain kavereita
Kuuluuko ystävyys vain rutiköyhälle?En tiedä miten te varakkaat toimitte. Me köyhemmät kuitenkin seistään vaikka leipäjonossa klo 6.30 toisen puolesta. Toki tietäen, että toinen tekisi saman, jos itse et pysty. Mutta teillä on eri keinot osoittaa ystävyys ja se on teidän asianne.
Ystäväni täyttää 50 vuotta ensi syksynä.
Olemme buukanneet kaikille ihanan viikon loman Phukettiin.
Resortti järjestää synttäri illallisen ja ilotulituksen.
Mutta hän onkin paras ystävämme:)Parhaat ystäväni olen tavannut juuri leipäjonossa. On ihmisiä ,jotka ovat juoneet perheensä ja työpaikkansa, 50-vuotiaita joita kukaan ei halua parisuhteeseen tai töihin, mielenterveysongelmaisia ja ex_vankeja.
Sinä et herkkuperse tiedä oikeasta elämästä mitään!!!
Samoin mulla, mutta vaihtaisin kaverini parempiin ja menestyneempiin sekunnissa. Rasittavia pummeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lets hang kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meil oli peruskoulun vikalla tyttö jolla oli e-kupin rinnat.
Se ei käyttänyt rintsikoita.
Ne rinnat makas mahan päällä.
Hiukset luonnonruskeat ja pitkät ..aina liimaisesti pitkin päätä.
Naama semmonen tyhmähkön tallukan näköinen.
Oli hiljainen.
Kukaan ei koskaan ollu sen kanssa.
Olimmeko kiusaajia.?Jos ette ilkeilleet hänelle tai haukkuneet, arvostelleet päin naamaa tai selän takana, puhuneet pahaa niin ei voi sanoa teitä kiusaajiksi. Mutta kun olet noinkin tarkkaan arvioinut toisen ulkonäköä ja kirjoitat tänne kommentin aivopieruna niin eihän sinua voi kovin mukavana tai fiksuna ihmisenä pitää. Tässä on täydellinen esimerkki miten negatiivinen mielipide kääntyy itseään vastaan, miten mielipiteesi kertoo enemmän sinusta ihmisenä kuin tuosta mainitsemastasi tytöstä.
Jos sinä ja ystäväsi ette tajua käyttää rintaliivejä..niin onko se mun syy?
Miten voit olla noin pahasti jumahtanut peruskouluaikoihisi? Lue vaikka jokin kirja, niin saat muuta ajateltavaa.
Olen lukenut Sodan ja Rauhan, Sinuhe egyptiläisen,Kalevalan ja Raamatun..entäs sinä?
Sinulla ei liiemmin taida olla sosiaalista elämää..?
Kirjoista on myös kiva keskustella fiksujen ystävien kanssa punaviinilasillisella.
Olen kiinnostunut historiasta ja kirjojen kautta pystyy hetken elämään kyseistä aikakautta
Myös ihmisluonne on pysynyt melko samana läpi vuosisatojen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ollut silmiä avaava keskustelu ystävyydestä (ja kaveruudesta ja kaikista näiden alatasoista). Ymmärsin vasta nyt, kuinka yleistä on se, että ihmiset kokevat ystävyyden ja sen asettamat velvoitteet ja hyödyt eri tavalla. Totta kai olen tämän erilaisen ajattelun aiemminkin tajunnut, mutta en tässä laajuudessa.
Minulle ystävyys, kaveruus, tuttavuus ja naapuruus on AINA ihmisen kohtaamista. Että "tuo on tuollainen, onpa kivaa tai jännää - ja minä olen tälläinen. Mukavaa että olemme toistemme elämässä tällaisina kuin olemme. Ollaanhan jatkossakin".
Tästä ketjusta olen kuitenkin oppinut, että
* joillekin on olemassa selvästi eri tarkoituksiin olevia ystäviä ja tämä ero myös tunnistetaan aktiivisesti
* samoin jotkut tekevät jyrkemmän eron kaverin ja ystävän välille, kuin toiset. Toisille raja on häilyvämpi (ja ehkä myös merkityksettömämpi).
* Toisille ystävyys jatkuu ilman aktiivista ja säännöllistä ylläpitoa. Toiset taas tulkitsevat yhteydenpidon puutteen huonoksi ystävyyden hoidoksi.
* Joillekin on ok jättää ihmisiä porukan ulkopuolelle, jos itse näkevät siihen oikeutuksen. (en itse todellakaan ole tällainen, mutta ymmärrän että toiset kokevat empatiaa herkemmin kuin toiset)
* On monia, joiden mielestä yli 20 vuoden kestävä ystävyys ei ole edelleenkään mitenkään "sitova", vaan "ajat ja fiilikset muuttuu".
* Jotkut ovat joutuneet alfa-yksilöiden kohtelemaksi, tosin tämä ei ole kaikkien ystäväporukoiden ominaisuus
Näiden ajatusten hoksaaminen auttoi ymmärtämään, miksi en aina ymmärrä tiettyjen ihmisten toimintaa lähipiirissäni. No, jatkossa paremmin - kiitos tästä keskustelusta!
Ihmiset ovat erilaisia, heidän ihmissuhteensa ovat erilaisia ja asiat, jotka he katsovat kuuluvan erilaisiin ihmissuhteisiin, ovat erilaisia. Mun ystävyyssuhteisiini kuuluu mm koirien ja kissojen hoitoa, lastenhoitoa, kukkien kastelua jne. Kahdella ystävistäni on koira. Toinen tulee hyvin toimeen mun kissojeni kanssa, joten hänen tarvitessaan koiranhoiitoapua otan koiran meille. Toisen koira taas ei voi sietää kissoja, joten kun hän tarvitsee koiralleen hoitoapua, asun sen aikaa tämän ystäväni luona ja käyn sieltä päivittäin kotona huolehtimassa omat kissani. Kerran oli tilanne, jolloin sekä tämä ystäväni että kissanomistajaystäväni olivat samaan aikaan lomareissulla. Asuin koiranomistajan luona ja käytin työpäiväni lisäksi koiran kolme kertaa päivässä lenkillä. Lisäksi kävin päivittäin ensin kissanomistajaystäväni luona hoitamassa hänen kissansa, sieltä tulin käymään kotona hoitamaan omat kissani ja kotoa taas takaisin koiran luokse. Mulla ei ole autoa, joten pelkästään matkoihin meni joka päivä yli 3 tuntia. Ystävien vuoksi tällaiseen rumbaan olen valmis, mutta jos mun pitäisi tehdä sama ystävieni lisäksi parillekymmenelle kaverilleni, ei siitä tulisi yhtään mitään. Mun kalenterinihan olisi täynnä erilaisia aputarpeita ja päällekkäisyyksien estäminen mahdotonta.
On ihan ymmärrettävää, että jos ystävyyteen ei kuulu juuri mitään sellaista, mistä on vaivaa itselle, on helppoa toimia kavereiden kohdalla samalla tavalla kuin ystävienkin. Mulle kuitenkin ystävyys on enemmän kuin vain soittelua silloin tällöin ja yhdessä chillailua, kun on sopivasti aikaa. Mulle tuollainen pelkkä kepeä yhteydenpito ja yhdessäolo on kaveruutta.
Mun ystävät on hyvin toimeentulevia ja vievät koiran koirahotelliin, jossa saa hierontaa ja leikkiä koko päivän
Yhteyden pito kuluu hauskanpidon merkeissä
Olemmeko sinusta vain kavereita
Kuuluuko ystävyys vain rutiköyhälle?En tiedä miten te varakkaat toimitte. Me köyhemmät kuitenkin seistään vaikka leipäjonossa klo 6.30 toisen puolesta. Toki tietäen, että toinen tekisi saman, jos itse et pysty. Mutta teillä on eri keinot osoittaa ystävyys ja se on teidän asianne.
Ystäväni täyttää 50 vuotta ensi syksynä.
Olemme buukanneet kaikille ihanan viikon loman Phukettiin.
Resortti järjestää synttäri illallisen ja ilotulituksen.
Mutta hän onkin paras ystävämme:)Parhaat ystäväni olen tavannut juuri leipäjonossa. On ihmisiä ,jotka ovat juoneet perheensä ja työpaikkansa, 50-vuotiaita joita kukaan ei halua parisuhteeseen tai töihin, mielenterveysongelmaisia ja ex_vankeja.
Sinä et herkkuperse tiedä oikeasta elämästä mitään!!!Samoin mulla, mutta vaihtaisin kaverini parempiin ja menestyneempiin sekunnissa. Rasittavia pummeja.
Jos olet suht nuori, yritä kaupungin asuntoa.
Mieti työ jossa kestäisit olla (normi duuni)
Kouluun..sit harjoittelun kautta töihin..
Tie on nyt vain ylöspäin..se on se paras juttu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ollut silmiä avaava keskustelu ystävyydestä (ja kaveruudesta ja kaikista näiden alatasoista). Ymmärsin vasta nyt, kuinka yleistä on se, että ihmiset kokevat ystävyyden ja sen asettamat velvoitteet ja hyödyt eri tavalla. Totta kai olen tämän erilaisen ajattelun aiemminkin tajunnut, mutta en tässä laajuudessa.
Minulle ystävyys, kaveruus, tuttavuus ja naapuruus on AINA ihmisen kohtaamista. Että "tuo on tuollainen, onpa kivaa tai jännää - ja minä olen tälläinen. Mukavaa että olemme toistemme elämässä tällaisina kuin olemme. Ollaanhan jatkossakin".
Tästä ketjusta olen kuitenkin oppinut, että
* joillekin on olemassa selvästi eri tarkoituksiin olevia ystäviä ja tämä ero myös tunnistetaan aktiivisesti
* samoin jotkut tekevät jyrkemmän eron kaverin ja ystävän välille, kuin toiset. Toisille raja on häilyvämpi (ja ehkä myös merkityksettömämpi).
* Toisille ystävyys jatkuu ilman aktiivista ja säännöllistä ylläpitoa. Toiset taas tulkitsevat yhteydenpidon puutteen huonoksi ystävyyden hoidoksi.
* Joillekin on ok jättää ihmisiä porukan ulkopuolelle, jos itse näkevät siihen oikeutuksen. (en itse todellakaan ole tällainen, mutta ymmärrän että toiset kokevat empatiaa herkemmin kuin toiset)
* On monia, joiden mielestä yli 20 vuoden kestävä ystävyys ei ole edelleenkään mitenkään "sitova", vaan "ajat ja fiilikset muuttuu".
* Jotkut ovat joutuneet alfa-yksilöiden kohtelemaksi, tosin tämä ei ole kaikkien ystäväporukoiden ominaisuus
Näiden ajatusten hoksaaminen auttoi ymmärtämään, miksi en aina ymmärrä tiettyjen ihmisten toimintaa lähipiirissäni. No, jatkossa paremmin - kiitos tästä keskustelusta!
Ihmiset ovat erilaisia, heidän ihmissuhteensa ovat erilaisia ja asiat, jotka he katsovat kuuluvan erilaisiin ihmissuhteisiin, ovat erilaisia. Mun ystävyyssuhteisiini kuuluu mm koirien ja kissojen hoitoa, lastenhoitoa, kukkien kastelua jne. Kahdella ystävistäni on koira. Toinen tulee hyvin toimeen mun kissojeni kanssa, joten hänen tarvitessaan koiranhoiitoapua otan koiran meille. Toisen koira taas ei voi sietää kissoja, joten kun hän tarvitsee koiralleen hoitoapua, asun sen aikaa tämän ystäväni luona ja käyn sieltä päivittäin kotona huolehtimassa omat kissani. Kerran oli tilanne, jolloin sekä tämä ystäväni että kissanomistajaystäväni olivat samaan aikaan lomareissulla. Asuin koiranomistajan luona ja käytin työpäiväni lisäksi koiran kolme kertaa päivässä lenkillä. Lisäksi kävin päivittäin ensin kissanomistajaystäväni luona hoitamassa hänen kissansa, sieltä tulin käymään kotona hoitamaan omat kissani ja kotoa taas takaisin koiran luokse. Mulla ei ole autoa, joten pelkästään matkoihin meni joka päivä yli 3 tuntia. Ystävien vuoksi tällaiseen rumbaan olen valmis, mutta jos mun pitäisi tehdä sama ystävieni lisäksi parillekymmenelle kaverilleni, ei siitä tulisi yhtään mitään. Mun kalenterinihan olisi täynnä erilaisia aputarpeita ja päällekkäisyyksien estäminen mahdotonta.
On ihan ymmärrettävää, että jos ystävyyteen ei kuulu juuri mitään sellaista, mistä on vaivaa itselle, on helppoa toimia kavereiden kohdalla samalla tavalla kuin ystävienkin. Mulle kuitenkin ystävyys on enemmän kuin vain soittelua silloin tällöin ja yhdessä chillailua, kun on sopivasti aikaa. Mulle tuollainen pelkkä kepeä yhteydenpito ja yhdessäolo on kaveruutta.
Mun ystävät on hyvin toimeentulevia ja vievät koiran koirahotelliin, jossa saa hierontaa ja leikkiä koko päivän
Yhteyden pito kuluu hauskanpidon merkeissä
Olemmeko sinusta vain kavereita
Kuuluuko ystävyys vain rutiköyhälle?En tiedä miten te varakkaat toimitte. Me köyhemmät kuitenkin seistään vaikka leipäjonossa klo 6.30 toisen puolesta. Toki tietäen, että toinen tekisi saman, jos itse et pysty. Mutta teillä on eri keinot osoittaa ystävyys ja se on teidän asianne.
Rikkaan on yhtä mahdoton päästä taivaaseen ,kuin köyhän hotelli Kämpin skumppabrunsille.
Näin sanoo herramme ja vapahtajamme pyhissä kertomuksissa
Ei se ihan aina noinkaan mene, tunnen muutamia kadulla asuvia suomenruotsalaisia, joiden sukulaiset vois joskus jonnekin kutsuakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ollut silmiä avaava keskustelu ystävyydestä (ja kaveruudesta ja kaikista näiden alatasoista). Ymmärsin vasta nyt, kuinka yleistä on se, että ihmiset kokevat ystävyyden ja sen asettamat velvoitteet ja hyödyt eri tavalla. Totta kai olen tämän erilaisen ajattelun aiemminkin tajunnut, mutta en tässä laajuudessa.
Minulle ystävyys, kaveruus, tuttavuus ja naapuruus on AINA ihmisen kohtaamista. Että "tuo on tuollainen, onpa kivaa tai jännää - ja minä olen tälläinen. Mukavaa että olemme toistemme elämässä tällaisina kuin olemme. Ollaanhan jatkossakin".
Tästä ketjusta olen kuitenkin oppinut, että
* joillekin on olemassa selvästi eri tarkoituksiin olevia ystäviä ja tämä ero myös tunnistetaan aktiivisesti
* samoin jotkut tekevät jyrkemmän eron kaverin ja ystävän välille, kuin toiset. Toisille raja on häilyvämpi (ja ehkä myös merkityksettömämpi).
* Toisille ystävyys jatkuu ilman aktiivista ja säännöllistä ylläpitoa. Toiset taas tulkitsevat yhteydenpidon puutteen huonoksi ystävyyden hoidoksi.
* Joillekin on ok jättää ihmisiä porukan ulkopuolelle, jos itse näkevät siihen oikeutuksen. (en itse todellakaan ole tällainen, mutta ymmärrän että toiset kokevat empatiaa herkemmin kuin toiset)
* On monia, joiden mielestä yli 20 vuoden kestävä ystävyys ei ole edelleenkään mitenkään "sitova", vaan "ajat ja fiilikset muuttuu".
* Jotkut ovat joutuneet alfa-yksilöiden kohtelemaksi, tosin tämä ei ole kaikkien ystäväporukoiden ominaisuus
Näiden ajatusten hoksaaminen auttoi ymmärtämään, miksi en aina ymmärrä tiettyjen ihmisten toimintaa lähipiirissäni. No, jatkossa paremmin - kiitos tästä keskustelusta!
Ihmiset ovat erilaisia, heidän ihmissuhteensa ovat erilaisia ja asiat, jotka he katsovat kuuluvan erilaisiin ihmissuhteisiin, ovat erilaisia. Mun ystävyyssuhteisiini kuuluu mm koirien ja kissojen hoitoa, lastenhoitoa, kukkien kastelua jne. Kahdella ystävistäni on koira. Toinen tulee hyvin toimeen mun kissojeni kanssa, joten hänen tarvitessaan koiranhoiitoapua otan koiran meille. Toisen koira taas ei voi sietää kissoja, joten kun hän tarvitsee koiralleen hoitoapua, asun sen aikaa tämän ystäväni luona ja käyn sieltä päivittäin kotona huolehtimassa omat kissani. Kerran oli tilanne, jolloin sekä tämä ystäväni että kissanomistajaystäväni olivat samaan aikaan lomareissulla. Asuin koiranomistajan luona ja käytin työpäiväni lisäksi koiran kolme kertaa päivässä lenkillä. Lisäksi kävin päivittäin ensin kissanomistajaystäväni luona hoitamassa hänen kissansa, sieltä tulin käymään kotona hoitamaan omat kissani ja kotoa taas takaisin koiran luokse. Mulla ei ole autoa, joten pelkästään matkoihin meni joka päivä yli 3 tuntia. Ystävien vuoksi tällaiseen rumbaan olen valmis, mutta jos mun pitäisi tehdä sama ystävieni lisäksi parillekymmenelle kaverilleni, ei siitä tulisi yhtään mitään. Mun kalenterinihan olisi täynnä erilaisia aputarpeita ja päällekkäisyyksien estäminen mahdotonta.
On ihan ymmärrettävää, että jos ystävyyteen ei kuulu juuri mitään sellaista, mistä on vaivaa itselle, on helppoa toimia kavereiden kohdalla samalla tavalla kuin ystävienkin. Mulle kuitenkin ystävyys on enemmän kuin vain soittelua silloin tällöin ja yhdessä chillailua, kun on sopivasti aikaa. Mulle tuollainen pelkkä kepeä yhteydenpito ja yhdessäolo on kaveruutta.
Mun ystävät on hyvin toimeentulevia ja vievät koiran koirahotelliin, jossa saa hierontaa ja leikkiä koko päivän
Yhteyden pito kuluu hauskanpidon merkeissä
Olemmeko sinusta vain kavereita
Kuuluuko ystävyys vain rutiköyhälle?En tiedä miten te varakkaat toimitte. Me köyhemmät kuitenkin seistään vaikka leipäjonossa klo 6.30 toisen puolesta. Toki tietäen, että toinen tekisi saman, jos itse et pysty. Mutta teillä on eri keinot osoittaa ystävyys ja se on teidän asianne.
Ystäväni täyttää 50 vuotta ensi syksynä.
Olemme buukanneet kaikille ihanan viikon loman Phukettiin.
Resortti järjestää synttäri illallisen ja ilotulituksen.
Mutta hän onkin paras ystävämme:)Parhaat ystäväni olen tavannut juuri leipäjonossa. On ihmisiä ,jotka ovat juoneet perheensä ja työpaikkansa, 50-vuotiaita joita kukaan ei halua parisuhteeseen tai töihin, mielenterveysongelmaisia ja ex_vankeja.
Sinä et herkkuperse tiedä oikeasta elämästä mitään!!!Samoin mulla, mutta vaihtaisin kaverini parempiin ja menestyneempiin sekunnissa. Rasittavia pummeja.
Jos olet suht nuori, yritä kaupungin asuntoa.
Mieti työ jossa kestäisit olla (normi duuni)
Kouluun..sit harjoittelun kautta töihin..Tie on nyt vain ylöspäin..se on se paras juttu!
Onko kaupungin asunnoilla ikärajaa? Olen hakenut vuosia, ei niitä saa, varsinkin, kun on jo katto pään päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ollut silmiä avaava keskustelu ystävyydestä (ja kaveruudesta ja kaikista näiden alatasoista). Ymmärsin vasta nyt, kuinka yleistä on se, että ihmiset kokevat ystävyyden ja sen asettamat velvoitteet ja hyödyt eri tavalla. Totta kai olen tämän erilaisen ajattelun aiemminkin tajunnut, mutta en tässä laajuudessa.
Minulle ystävyys, kaveruus, tuttavuus ja naapuruus on AINA ihmisen kohtaamista. Että "tuo on tuollainen, onpa kivaa tai jännää - ja minä olen tälläinen. Mukavaa että olemme toistemme elämässä tällaisina kuin olemme. Ollaanhan jatkossakin".
Tästä ketjusta olen kuitenkin oppinut, että
* joillekin on olemassa selvästi eri tarkoituksiin olevia ystäviä ja tämä ero myös tunnistetaan aktiivisesti
* samoin jotkut tekevät jyrkemmän eron kaverin ja ystävän välille, kuin toiset. Toisille raja on häilyvämpi (ja ehkä myös merkityksettömämpi).
* Toisille ystävyys jatkuu ilman aktiivista ja säännöllistä ylläpitoa. Toiset taas tulkitsevat yhteydenpidon puutteen huonoksi ystävyyden hoidoksi.
* Joillekin on ok jättää ihmisiä porukan ulkopuolelle, jos itse näkevät siihen oikeutuksen. (en itse todellakaan ole tällainen, mutta ymmärrän että toiset kokevat empatiaa herkemmin kuin toiset)
* On monia, joiden mielestä yli 20 vuoden kestävä ystävyys ei ole edelleenkään mitenkään "sitova", vaan "ajat ja fiilikset muuttuu".
* Jotkut ovat joutuneet alfa-yksilöiden kohtelemaksi, tosin tämä ei ole kaikkien ystäväporukoiden ominaisuus
Näiden ajatusten hoksaaminen auttoi ymmärtämään, miksi en aina ymmärrä tiettyjen ihmisten toimintaa lähipiirissäni. No, jatkossa paremmin - kiitos tästä keskustelusta!
Ihmiset ovat erilaisia, heidän ihmissuhteensa ovat erilaisia ja asiat, jotka he katsovat kuuluvan erilaisiin ihmissuhteisiin, ovat erilaisia. Mun ystävyyssuhteisiini kuuluu mm koirien ja kissojen hoitoa, lastenhoitoa, kukkien kastelua jne. Kahdella ystävistäni on koira. Toinen tulee hyvin toimeen mun kissojeni kanssa, joten hänen tarvitessaan koiranhoiitoapua otan koiran meille. Toisen koira taas ei voi sietää kissoja, joten kun hän tarvitsee koiralleen hoitoapua, asun sen aikaa tämän ystäväni luona ja käyn sieltä päivittäin kotona huolehtimassa omat kissani. Kerran oli tilanne, jolloin sekä tämä ystäväni että kissanomistajaystäväni olivat samaan aikaan lomareissulla. Asuin koiranomistajan luona ja käytin työpäiväni lisäksi koiran kolme kertaa päivässä lenkillä. Lisäksi kävin päivittäin ensin kissanomistajaystäväni luona hoitamassa hänen kissansa, sieltä tulin käymään kotona hoitamaan omat kissani ja kotoa taas takaisin koiran luokse. Mulla ei ole autoa, joten pelkästään matkoihin meni joka päivä yli 3 tuntia. Ystävien vuoksi tällaiseen rumbaan olen valmis, mutta jos mun pitäisi tehdä sama ystävieni lisäksi parillekymmenelle kaverilleni, ei siitä tulisi yhtään mitään. Mun kalenterinihan olisi täynnä erilaisia aputarpeita ja päällekkäisyyksien estäminen mahdotonta.
On ihan ymmärrettävää, että jos ystävyyteen ei kuulu juuri mitään sellaista, mistä on vaivaa itselle, on helppoa toimia kavereiden kohdalla samalla tavalla kuin ystävienkin. Mulle kuitenkin ystävyys on enemmän kuin vain soittelua silloin tällöin ja yhdessä chillailua, kun on sopivasti aikaa. Mulle tuollainen pelkkä kepeä yhteydenpito ja yhdessäolo on kaveruutta.
Mun ystävät on hyvin toimeentulevia ja vievät koiran koirahotelliin, jossa saa hierontaa ja leikkiä koko päivän
Yhteyden pito kuluu hauskanpidon merkeissä
Olemmeko sinusta vain kavereita
Kuuluuko ystävyys vain rutiköyhälle?En tiedä miten te varakkaat toimitte. Me köyhemmät kuitenkin seistään vaikka leipäjonossa klo 6.30 toisen puolesta. Toki tietäen, että toinen tekisi saman, jos itse et pysty. Mutta teillä on eri keinot osoittaa ystävyys ja se on teidän asianne.
Rikkaan on yhtä mahdoton päästä taivaaseen ,kuin köyhän hotelli Kämpin skumppabrunsille.
Näin sanoo herramme ja vapahtajamme pyhissä kertomuksissa
Ei se ihan aina noinkaan mene, tunnen muutamia kadulla asuvia suomenruotsalaisia, joiden sukulaiset vois joskus jonnekin kutsuakin...
Luulo ei ole uskon väärtti
sanoi herramme joosefin poika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lets hang kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meil oli peruskoulun vikalla tyttö jolla oli e-kupin rinnat.
Se ei käyttänyt rintsikoita.
Ne rinnat makas mahan päällä.
Hiukset luonnonruskeat ja pitkät ..aina liimaisesti pitkin päätä.
Naama semmonen tyhmähkön tallukan näköinen.
Oli hiljainen.
Kukaan ei koskaan ollu sen kanssa.
Olimmeko kiusaajia.?Jos ette ilkeilleet hänelle tai haukkuneet, arvostelleet päin naamaa tai selän takana, puhuneet pahaa niin ei voi sanoa teitä kiusaajiksi. Mutta kun olet noinkin tarkkaan arvioinut toisen ulkonäköä ja kirjoitat tänne kommentin aivopieruna niin eihän sinua voi kovin mukavana tai fiksuna ihmisenä pitää. Tässä on täydellinen esimerkki miten negatiivinen mielipide kääntyy itseään vastaan, miten mielipiteesi kertoo enemmän sinusta ihmisenä kuin tuosta mainitsemastasi tytöstä.
Jos sinä ja ystäväsi ette tajua käyttää rintaliivejä..niin onko se mun syy?
Miten voit olla noin pahasti jumahtanut peruskouluaikoihisi? Lue vaikka jokin kirja, niin saat muuta ajateltavaa.
Olen lukenut Sodan ja Rauhan, Sinuhe egyptiläisen,Kalevalan ja Raamatun..entäs sinä?
Sinulla ei liiemmin taida olla sosiaalista elämää..?
Tuossa oli mainittuna neljä kirjaa. Ne lukee melko nopeasti läpi, jos on nopea lukija. En ole oikein enää viime vuosina ehtinyt lukea perhe-elämän kiireiden takia. Ollessani lapsi kotona suositeltiin perehtymään kirjahyllyn klassikoihin. Raamattua kehotettiin lukemaan, jotta uskonnottoman perheen kasvattina tietäisin enemmän kristinuskosta ja ymmärtäisin paremmin sen vaikutuksen yhteiskuntaamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ollut silmiä avaava keskustelu ystävyydestä (ja kaveruudesta ja kaikista näiden alatasoista). Ymmärsin vasta nyt, kuinka yleistä on se, että ihmiset kokevat ystävyyden ja sen asettamat velvoitteet ja hyödyt eri tavalla. Totta kai olen tämän erilaisen ajattelun aiemminkin tajunnut, mutta en tässä laajuudessa.
Minulle ystävyys, kaveruus, tuttavuus ja naapuruus on AINA ihmisen kohtaamista. Että "tuo on tuollainen, onpa kivaa tai jännää - ja minä olen tälläinen. Mukavaa että olemme toistemme elämässä tällaisina kuin olemme. Ollaanhan jatkossakin".
Tästä ketjusta olen kuitenkin oppinut, että
* joillekin on olemassa selvästi eri tarkoituksiin olevia ystäviä ja tämä ero myös tunnistetaan aktiivisesti
* samoin jotkut tekevät jyrkemmän eron kaverin ja ystävän välille, kuin toiset. Toisille raja on häilyvämpi (ja ehkä myös merkityksettömämpi).
* Toisille ystävyys jatkuu ilman aktiivista ja säännöllistä ylläpitoa. Toiset taas tulkitsevat yhteydenpidon puutteen huonoksi ystävyyden hoidoksi.
* Joillekin on ok jättää ihmisiä porukan ulkopuolelle, jos itse näkevät siihen oikeutuksen. (en itse todellakaan ole tällainen, mutta ymmärrän että toiset kokevat empatiaa herkemmin kuin toiset)
* On monia, joiden mielestä yli 20 vuoden kestävä ystävyys ei ole edelleenkään mitenkään "sitova", vaan "ajat ja fiilikset muuttuu".
* Jotkut ovat joutuneet alfa-yksilöiden kohtelemaksi, tosin tämä ei ole kaikkien ystäväporukoiden ominaisuus
Näiden ajatusten hoksaaminen auttoi ymmärtämään, miksi en aina ymmärrä tiettyjen ihmisten toimintaa lähipiirissäni. No, jatkossa paremmin - kiitos tästä keskustelusta!
Ihmiset ovat erilaisia, heidän ihmissuhteensa ovat erilaisia ja asiat, jotka he katsovat kuuluvan erilaisiin ihmissuhteisiin, ovat erilaisia. Mun ystävyyssuhteisiini kuuluu mm koirien ja kissojen hoitoa, lastenhoitoa, kukkien kastelua jne. Kahdella ystävistäni on koira. Toinen tulee hyvin toimeen mun kissojeni kanssa, joten hänen tarvitessaan koiranhoiitoapua otan koiran meille. Toisen koira taas ei voi sietää kissoja, joten kun hän tarvitsee koiralleen hoitoapua, asun sen aikaa tämän ystäväni luona ja käyn sieltä päivittäin kotona huolehtimassa omat kissani. Kerran oli tilanne, jolloin sekä tämä ystäväni että kissanomistajaystäväni olivat samaan aikaan lomareissulla. Asuin koiranomistajan luona ja käytin työpäiväni lisäksi koiran kolme kertaa päivässä lenkillä. Lisäksi kävin päivittäin ensin kissanomistajaystäväni luona hoitamassa hänen kissansa, sieltä tulin käymään kotona hoitamaan omat kissani ja kotoa taas takaisin koiran luokse. Mulla ei ole autoa, joten pelkästään matkoihin meni joka päivä yli 3 tuntia. Ystävien vuoksi tällaiseen rumbaan olen valmis, mutta jos mun pitäisi tehdä sama ystävieni lisäksi parillekymmenelle kaverilleni, ei siitä tulisi yhtään mitään. Mun kalenterinihan olisi täynnä erilaisia aputarpeita ja päällekkäisyyksien estäminen mahdotonta.
On ihan ymmärrettävää, että jos ystävyyteen ei kuulu juuri mitään sellaista, mistä on vaivaa itselle, on helppoa toimia kavereiden kohdalla samalla tavalla kuin ystävienkin. Mulle kuitenkin ystävyys on enemmän kuin vain soittelua silloin tällöin ja yhdessä chillailua, kun on sopivasti aikaa. Mulle tuollainen pelkkä kepeä yhteydenpito ja yhdessäolo on kaveruutta.
Mun ystävät on hyvin toimeentulevia ja vievät koiran koirahotelliin, jossa saa hierontaa ja leikkiä koko päivän
Yhteyden pito kuluu hauskanpidon merkeissä
Olemmeko sinusta vain kavereita
Kuuluuko ystävyys vain rutiköyhälle?En tiedä miten te varakkaat toimitte. Me köyhemmät kuitenkin seistään vaikka leipäjonossa klo 6.30 toisen puolesta. Toki tietäen, että toinen tekisi saman, jos itse et pysty. Mutta teillä on eri keinot osoittaa ystävyys ja se on teidän asianne.
Ystäväni täyttää 50 vuotta ensi syksynä.
Olemme buukanneet kaikille ihanan viikon loman Phukettiin.
Resortti järjestää synttäri illallisen ja ilotulituksen.
Mutta hän onkin paras ystävämme:)Parhaat ystäväni olen tavannut juuri leipäjonossa. On ihmisiä ,jotka ovat juoneet perheensä ja työpaikkansa, 50-vuotiaita joita kukaan ei halua parisuhteeseen tai töihin, mielenterveysongelmaisia ja ex_vankeja.
Sinä et herkkuperse tiedä oikeasta elämästä mitään!!!Samoin mulla, mutta vaihtaisin kaverini parempiin ja menestyneempiin sekunnissa. Rasittavia pummeja.
Jos olet suht nuori, yritä kaupungin asuntoa.
Mieti työ jossa kestäisit olla (normi duuni)
Kouluun..sit harjoittelun kautta töihin..Tie on nyt vain ylöspäin..se on se paras juttu!
Onko kaupungin asunnoilla ikärajaa? Olen hakenut vuosia, ei niitä saa, varsinkin, kun on jo katto pään päällä.
Ota selvää...ei kysyvä tieltä eksy:)
Onnea matkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ollut silmiä avaava keskustelu ystävyydestä (ja kaveruudesta ja kaikista näiden alatasoista). Ymmärsin vasta nyt, kuinka yleistä on se, että ihmiset kokevat ystävyyden ja sen asettamat velvoitteet ja hyödyt eri tavalla. Totta kai olen tämän erilaisen ajattelun aiemminkin tajunnut, mutta en tässä laajuudessa.
Minulle ystävyys, kaveruus, tuttavuus ja naapuruus on AINA ihmisen kohtaamista. Että "tuo on tuollainen, onpa kivaa tai jännää - ja minä olen tälläinen. Mukavaa että olemme toistemme elämässä tällaisina kuin olemme. Ollaanhan jatkossakin".
Tästä ketjusta olen kuitenkin oppinut, että
* joillekin on olemassa selvästi eri tarkoituksiin olevia ystäviä ja tämä ero myös tunnistetaan aktiivisesti
* samoin jotkut tekevät jyrkemmän eron kaverin ja ystävän välille, kuin toiset. Toisille raja on häilyvämpi (ja ehkä myös merkityksettömämpi).
* Toisille ystävyys jatkuu ilman aktiivista ja säännöllistä ylläpitoa. Toiset taas tulkitsevat yhteydenpidon puutteen huonoksi ystävyyden hoidoksi.
* Joillekin on ok jättää ihmisiä porukan ulkopuolelle, jos itse näkevät siihen oikeutuksen. (en itse todellakaan ole tällainen, mutta ymmärrän että toiset kokevat empatiaa herkemmin kuin toiset)
* On monia, joiden mielestä yli 20 vuoden kestävä ystävyys ei ole edelleenkään mitenkään "sitova", vaan "ajat ja fiilikset muuttuu".
* Jotkut ovat joutuneet alfa-yksilöiden kohtelemaksi, tosin tämä ei ole kaikkien ystäväporukoiden ominaisuus
Näiden ajatusten hoksaaminen auttoi ymmärtämään, miksi en aina ymmärrä tiettyjen ihmisten toimintaa lähipiirissäni. No, jatkossa paremmin - kiitos tästä keskustelusta!
Ihmiset ovat erilaisia, heidän ihmissuhteensa ovat erilaisia ja asiat, jotka he katsovat kuuluvan erilaisiin ihmissuhteisiin, ovat erilaisia. Mun ystävyyssuhteisiini kuuluu mm koirien ja kissojen hoitoa, lastenhoitoa, kukkien kastelua jne. Kahdella ystävistäni on koira. Toinen tulee hyvin toimeen mun kissojeni kanssa, joten hänen tarvitessaan koiranhoiitoapua otan koiran meille. Toisen koira taas ei voi sietää kissoja, joten kun hän tarvitsee koiralleen hoitoapua, asun sen aikaa tämän ystäväni luona ja käyn sieltä päivittäin kotona huolehtimassa omat kissani. Kerran oli tilanne, jolloin sekä tämä ystäväni että kissanomistajaystäväni olivat samaan aikaan lomareissulla. Asuin koiranomistajan luona ja käytin työpäiväni lisäksi koiran kolme kertaa päivässä lenkillä. Lisäksi kävin päivittäin ensin kissanomistajaystäväni luona hoitamassa hänen kissansa, sieltä tulin käymään kotona hoitamaan omat kissani ja kotoa taas takaisin koiran luokse. Mulla ei ole autoa, joten pelkästään matkoihin meni joka päivä yli 3 tuntia. Ystävien vuoksi tällaiseen rumbaan olen valmis, mutta jos mun pitäisi tehdä sama ystävieni lisäksi parillekymmenelle kaverilleni, ei siitä tulisi yhtään mitään. Mun kalenterinihan olisi täynnä erilaisia aputarpeita ja päällekkäisyyksien estäminen mahdotonta.
On ihan ymmärrettävää, että jos ystävyyteen ei kuulu juuri mitään sellaista, mistä on vaivaa itselle, on helppoa toimia kavereiden kohdalla samalla tavalla kuin ystävienkin. Mulle kuitenkin ystävyys on enemmän kuin vain soittelua silloin tällöin ja yhdessä chillailua, kun on sopivasti aikaa. Mulle tuollainen pelkkä kepeä yhteydenpito ja yhdessäolo on kaveruutta.
Mun ystävät on hyvin toimeentulevia ja vievät koiran koirahotelliin, jossa saa hierontaa ja leikkiä koko päivän
Yhteyden pito kuluu hauskanpidon merkeissä
Olemmeko sinusta vain kavereita
Kuuluuko ystävyys vain rutiköyhälle?En tiedä miten te varakkaat toimitte. Me köyhemmät kuitenkin seistään vaikka leipäjonossa klo 6.30 toisen puolesta. Toki tietäen, että toinen tekisi saman, jos itse et pysty. Mutta teillä on eri keinot osoittaa ystävyys ja se on teidän asianne.
Ystäväni täyttää 50 vuotta ensi syksynä.
Olemme buukanneet kaikille ihanan viikon loman Phukettiin.
Resortti järjestää synttäri illallisen ja ilotulituksen.
Mutta hän onkin paras ystävämme:)Iloinen asia teille. Ette kuitenkaan tule koskaan kokemaan sitä tunnetta, kun ystävä antaa toiselle viimeisestään ja jää itse ilman, sitä aidointa ystävyyttä. En siis toki kyseenalaista teidän ystävyyttänne, mutta silti.
Antaisitko ystävällesi viimeisen pelastuliivin, jos ruotsinlaiva uppoaisi?
ja jäisit itse ilman?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ollut silmiä avaava keskustelu ystävyydestä (ja kaveruudesta ja kaikista näiden alatasoista). Ymmärsin vasta nyt, kuinka yleistä on se, että ihmiset kokevat ystävyyden ja sen asettamat velvoitteet ja hyödyt eri tavalla. Totta kai olen tämän erilaisen ajattelun aiemminkin tajunnut, mutta en tässä laajuudessa.
Minulle ystävyys, kaveruus, tuttavuus ja naapuruus on AINA ihmisen kohtaamista. Että "tuo on tuollainen, onpa kivaa tai jännää - ja minä olen tälläinen. Mukavaa että olemme toistemme elämässä tällaisina kuin olemme. Ollaanhan jatkossakin".
Tästä ketjusta olen kuitenkin oppinut, että
* joillekin on olemassa selvästi eri tarkoituksiin olevia ystäviä ja tämä ero myös tunnistetaan aktiivisesti
* samoin jotkut tekevät jyrkemmän eron kaverin ja ystävän välille, kuin toiset. Toisille raja on häilyvämpi (ja ehkä myös merkityksettömämpi).
* Toisille ystävyys jatkuu ilman aktiivista ja säännöllistä ylläpitoa. Toiset taas tulkitsevat yhteydenpidon puutteen huonoksi ystävyyden hoidoksi.
* Joillekin on ok jättää ihmisiä porukan ulkopuolelle, jos itse näkevät siihen oikeutuksen. (en itse todellakaan ole tällainen, mutta ymmärrän että toiset kokevat empatiaa herkemmin kuin toiset)
* On monia, joiden mielestä yli 20 vuoden kestävä ystävyys ei ole edelleenkään mitenkään "sitova", vaan "ajat ja fiilikset muuttuu".
* Jotkut ovat joutuneet alfa-yksilöiden kohtelemaksi, tosin tämä ei ole kaikkien ystäväporukoiden ominaisuus
Näiden ajatusten hoksaaminen auttoi ymmärtämään, miksi en aina ymmärrä tiettyjen ihmisten toimintaa lähipiirissäni. No, jatkossa paremmin - kiitos tästä keskustelusta!
Ihmiset ovat erilaisia, heidän ihmissuhteensa ovat erilaisia ja asiat, jotka he katsovat kuuluvan erilaisiin ihmissuhteisiin, ovat erilaisia. Mun ystävyyssuhteisiini kuuluu mm koirien ja kissojen hoitoa, lastenhoitoa, kukkien kastelua jne. Kahdella ystävistäni on koira. Toinen tulee hyvin toimeen mun kissojeni kanssa, joten hänen tarvitessaan koiranhoiitoapua otan koiran meille. Toisen koira taas ei voi sietää kissoja, joten kun hän tarvitsee koiralleen hoitoapua, asun sen aikaa tämän ystäväni luona ja käyn sieltä päivittäin kotona huolehtimassa omat kissani. Kerran oli tilanne, jolloin sekä tämä ystäväni että kissanomistajaystäväni olivat samaan aikaan lomareissulla. Asuin koiranomistajan luona ja käytin työpäiväni lisäksi koiran kolme kertaa päivässä lenkillä. Lisäksi kävin päivittäin ensin kissanomistajaystäväni luona hoitamassa hänen kissansa, sieltä tulin käymään kotona hoitamaan omat kissani ja kotoa taas takaisin koiran luokse. Mulla ei ole autoa, joten pelkästään matkoihin meni joka päivä yli 3 tuntia. Ystävien vuoksi tällaiseen rumbaan olen valmis, mutta jos mun pitäisi tehdä sama ystävieni lisäksi parillekymmenelle kaverilleni, ei siitä tulisi yhtään mitään. Mun kalenterinihan olisi täynnä erilaisia aputarpeita ja päällekkäisyyksien estäminen mahdotonta.
On ihan ymmärrettävää, että jos ystävyyteen ei kuulu juuri mitään sellaista, mistä on vaivaa itselle, on helppoa toimia kavereiden kohdalla samalla tavalla kuin ystävienkin. Mulle kuitenkin ystävyys on enemmän kuin vain soittelua silloin tällöin ja yhdessä chillailua, kun on sopivasti aikaa. Mulle tuollainen pelkkä kepeä yhteydenpito ja yhdessäolo on kaveruutta.
Mun ystävät on hyvin toimeentulevia ja vievät koiran koirahotelliin, jossa saa hierontaa ja leikkiä koko päivän
Yhteyden pito kuluu hauskanpidon merkeissä
Olemmeko sinusta vain kavereita
Kuuluuko ystävyys vain rutiköyhälle?En tiedä miten te varakkaat toimitte. Me köyhemmät kuitenkin seistään vaikka leipäjonossa klo 6.30 toisen puolesta. Toki tietäen, että toinen tekisi saman, jos itse et pysty. Mutta teillä on eri keinot osoittaa ystävyys ja se on teidän asianne.
Ystäväni täyttää 50 vuotta ensi syksynä.
Olemme buukanneet kaikille ihanan viikon loman Phukettiin.
Resortti järjestää synttäri illallisen ja ilotulituksen.
Mutta hän onkin paras ystävämme:)Iloinen asia teille. Ette kuitenkaan tule koskaan kokemaan sitä tunnetta, kun ystävä antaa toiselle viimeisestään ja jää itse ilman, sitä aidointa ystävyyttä. En siis toki kyseenalaista teidän ystävyyttänne, mutta silti.
Antaisitko ystävällesi viimeisen pelastuliivin, jos ruotsinlaiva uppoaisi?
ja jäisit itse ilman?
Tottakai..en miettisi sekunttiakaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä leipäjono keskustelu tästä on tullut.
Tämä keskustelu kuuluu hyviin toimeentulevien naisten jättämisestä Tallinnan risteilyn ulkopuolelle?
Menkää köyhät muualle..ap ei halua teidän leipäjono ystävyyttänne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ollut silmiä avaava keskustelu ystävyydestä (ja kaveruudesta ja kaikista näiden alatasoista). Ymmärsin vasta nyt, kuinka yleistä on se, että ihmiset kokevat ystävyyden ja sen asettamat velvoitteet ja hyödyt eri tavalla. Totta kai olen tämän erilaisen ajattelun aiemminkin tajunnut, mutta en tässä laajuudessa.
Minulle ystävyys, kaveruus, tuttavuus ja naapuruus on AINA ihmisen kohtaamista. Että "tuo on tuollainen, onpa kivaa tai jännää - ja minä olen tälläinen. Mukavaa että olemme toistemme elämässä tällaisina kuin olemme. Ollaanhan jatkossakin".
Tästä ketjusta olen kuitenkin oppinut, että
* joillekin on olemassa selvästi eri tarkoituksiin olevia ystäviä ja tämä ero myös tunnistetaan aktiivisesti
* samoin jotkut tekevät jyrkemmän eron kaverin ja ystävän välille, kuin toiset. Toisille raja on häilyvämpi (ja ehkä myös merkityksettömämpi).
* Toisille ystävyys jatkuu ilman aktiivista ja säännöllistä ylläpitoa. Toiset taas tulkitsevat yhteydenpidon puutteen huonoksi ystävyyden hoidoksi.
* Joillekin on ok jättää ihmisiä porukan ulkopuolelle, jos itse näkevät siihen oikeutuksen. (en itse todellakaan ole tällainen, mutta ymmärrän että toiset kokevat empatiaa herkemmin kuin toiset)
* On monia, joiden mielestä yli 20 vuoden kestävä ystävyys ei ole edelleenkään mitenkään "sitova", vaan "ajat ja fiilikset muuttuu".
* Jotkut ovat joutuneet alfa-yksilöiden kohtelemaksi, tosin tämä ei ole kaikkien ystäväporukoiden ominaisuus
Näiden ajatusten hoksaaminen auttoi ymmärtämään, miksi en aina ymmärrä tiettyjen ihmisten toimintaa lähipiirissäni. No, jatkossa paremmin - kiitos tästä keskustelusta!
Ihmiset ovat erilaisia, heidän ihmissuhteensa ovat erilaisia ja asiat, jotka he katsovat kuuluvan erilaisiin ihmissuhteisiin, ovat erilaisia. Mun ystävyyssuhteisiini kuuluu mm koirien ja kissojen hoitoa, lastenhoitoa, kukkien kastelua jne. Kahdella ystävistäni on koira. Toinen tulee hyvin toimeen mun kissojeni kanssa, joten hänen tarvitessaan koiranhoiitoapua otan koiran meille. Toisen koira taas ei voi sietää kissoja, joten kun hän tarvitsee koiralleen hoitoapua, asun sen aikaa tämän ystäväni luona ja käyn sieltä päivittäin kotona huolehtimassa omat kissani. Kerran oli tilanne, jolloin sekä tämä ystäväni että kissanomistajaystäväni olivat samaan aikaan lomareissulla. Asuin koiranomistajan luona ja käytin työpäiväni lisäksi koiran kolme kertaa päivässä lenkillä. Lisäksi kävin päivittäin ensin kissanomistajaystäväni luona hoitamassa hänen kissansa, sieltä tulin käymään kotona hoitamaan omat kissani ja kotoa taas takaisin koiran luokse. Mulla ei ole autoa, joten pelkästään matkoihin meni joka päivä yli 3 tuntia. Ystävien vuoksi tällaiseen rumbaan olen valmis, mutta jos mun pitäisi tehdä sama ystävieni lisäksi parillekymmenelle kaverilleni, ei siitä tulisi yhtään mitään. Mun kalenterinihan olisi täynnä erilaisia aputarpeita ja päällekkäisyyksien estäminen mahdotonta.
On ihan ymmärrettävää, että jos ystävyyteen ei kuulu juuri mitään sellaista, mistä on vaivaa itselle, on helppoa toimia kavereiden kohdalla samalla tavalla kuin ystävienkin. Mulle kuitenkin ystävyys on enemmän kuin vain soittelua silloin tällöin ja yhdessä chillailua, kun on sopivasti aikaa. Mulle tuollainen pelkkä kepeä yhteydenpito ja yhdessäolo on kaveruutta.
Mun ystävät on hyvin toimeentulevia ja vievät koiran koirahotelliin, jossa saa hierontaa ja leikkiä koko päivän
Yhteyden pito kuluu hauskanpidon merkeissä
Olemmeko sinusta vain kavereita
Kuuluuko ystävyys vain rutiköyhälle?En tiedä miten te varakkaat toimitte. Me köyhemmät kuitenkin seistään vaikka leipäjonossa klo 6.30 toisen puolesta. Toki tietäen, että toinen tekisi saman, jos itse et pysty. Mutta teillä on eri keinot osoittaa ystävyys ja se on teidän asianne.
Ystäväni täyttää 50 vuotta ensi syksynä.
Olemme buukanneet kaikille ihanan viikon loman Phukettiin.
Resortti järjestää synttäri illallisen ja ilotulituksen.
Mutta hän onkin paras ystävämme:)Iloinen asia teille. Ette kuitenkaan tule koskaan kokemaan sitä tunnetta, kun ystävä antaa toiselle viimeisestään ja jää itse ilman, sitä aidointa ystävyyttä. En siis toki kyseenalaista teidän ystävyyttänne, mutta silti.
Antaisitko ystävällesi viimeisen pelastuliivin, jos ruotsinlaiva uppoaisi?
ja jäisit itse ilman?Tottakai..en miettisi sekunttiakaan
Harmi että et ole Helluntai seurakuntamme jäsen.
Kuolisit ja joutuisit suoraan H..vettiin ..pir.un ..grilliin
Helluntai seurakunta ei eristä ketään ulkopuolelle.
Otamme AP.n avosylin yhteyteemme:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki kun tajuaa ensimmäisen kerran, että on säädetty porukasta ulos niin hämmästyy ja vähän järkyttyy, miksi. Eniten kolahtaa varmaan jos on ainut porukasta, jota joku ei kutsu, syystä tai toisesta. Itse laitan vahingon heti kiertämään eli bileet häppenki kokoontuminen reissu - jotain kivaa ja sitten harkitusti parille säästäjälle jos kehtaavat kysellä niin et sori mutta tällä kertaa täytyy katsoa miten porukkaa mahtuu, toisella kertaa sitten.
Itse lavastaisin bileet ilman ketään ko porukasta ja postaisin kuvat jonnekin, mistä muut varmasti näkee. Enkä puhuis kenellekään enkä ottais yhteyttä, jos joku ei ottais itse.
No mitäs hyötyä juhlien lavastamisesta on? Miksi ei voisi oikeasti järjestää juhlia muille kavereille ja postata kuvia niistä? En tosin tiedä, onko tuossakaan mitään kummallista... Itse en ainakaan älyäisi loukkaantua, jos joku opiskelukaveriporukastani näyttäisi juhlineen esim. omien työkavereidensa tai lapsuudenystäviensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ollut silmiä avaava keskustelu ystävyydestä (ja kaveruudesta ja kaikista näiden alatasoista). Ymmärsin vasta nyt, kuinka yleistä on se, että ihmiset kokevat ystävyyden ja sen asettamat velvoitteet ja hyödyt eri tavalla. Totta kai olen tämän erilaisen ajattelun aiemminkin tajunnut, mutta en tässä laajuudessa.
Minulle ystävyys, kaveruus, tuttavuus ja naapuruus on AINA ihmisen kohtaamista. Että "tuo on tuollainen, onpa kivaa tai jännää - ja minä olen tälläinen. Mukavaa että olemme toistemme elämässä tällaisina kuin olemme. Ollaanhan jatkossakin".
Tästä ketjusta olen kuitenkin oppinut, että
* joillekin on olemassa selvästi eri tarkoituksiin olevia ystäviä ja tämä ero myös tunnistetaan aktiivisesti
* samoin jotkut tekevät jyrkemmän eron kaverin ja ystävän välille, kuin toiset. Toisille raja on häilyvämpi (ja ehkä myös merkityksettömämpi).
* Toisille ystävyys jatkuu ilman aktiivista ja säännöllistä ylläpitoa. Toiset taas tulkitsevat yhteydenpidon puutteen huonoksi ystävyyden hoidoksi.
* Joillekin on ok jättää ihmisiä porukan ulkopuolelle, jos itse näkevät siihen oikeutuksen. (en itse todellakaan ole tällainen, mutta ymmärrän että toiset kokevat empatiaa herkemmin kuin toiset)
* On monia, joiden mielestä yli 20 vuoden kestävä ystävyys ei ole edelleenkään mitenkään "sitova", vaan "ajat ja fiilikset muuttuu".
* Jotkut ovat joutuneet alfa-yksilöiden kohtelemaksi, tosin tämä ei ole kaikkien ystäväporukoiden ominaisuus
Näiden ajatusten hoksaaminen auttoi ymmärtämään, miksi en aina ymmärrä tiettyjen ihmisten toimintaa lähipiirissäni. No, jatkossa paremmin - kiitos tästä keskustelusta!
Ihmiset ovat erilaisia, heidän ihmissuhteensa ovat erilaisia ja asiat, jotka he katsovat kuuluvan erilaisiin ihmissuhteisiin, ovat erilaisia. Mun ystävyyssuhteisiini kuuluu mm koirien ja kissojen hoitoa, lastenhoitoa, kukkien kastelua jne. Kahdella ystävistäni on koira. Toinen tulee hyvin toimeen mun kissojeni kanssa, joten hänen tarvitessaan koiranhoiitoapua otan koiran meille. Toisen koira taas ei voi sietää kissoja, joten kun hän tarvitsee koiralleen hoitoapua, asun sen aikaa tämän ystäväni luona ja käyn sieltä päivittäin kotona huolehtimassa omat kissani. Kerran oli tilanne, jolloin sekä tämä ystäväni että kissanomistajaystäväni olivat samaan aikaan lomareissulla. Asuin koiranomistajan luona ja käytin työpäiväni lisäksi koiran kolme kertaa päivässä lenkillä. Lisäksi kävin päivittäin ensin kissanomistajaystäväni luona hoitamassa hänen kissansa, sieltä tulin käymään kotona hoitamaan omat kissani ja kotoa taas takaisin koiran luokse. Mulla ei ole autoa, joten pelkästään matkoihin meni joka päivä yli 3 tuntia. Ystävien vuoksi tällaiseen rumbaan olen valmis, mutta jos mun pitäisi tehdä sama ystävieni lisäksi parillekymmenelle kaverilleni, ei siitä tulisi yhtään mitään. Mun kalenterinihan olisi täynnä erilaisia aputarpeita ja päällekkäisyyksien estäminen mahdotonta.
On ihan ymmärrettävää, että jos ystävyyteen ei kuulu juuri mitään sellaista, mistä on vaivaa itselle, on helppoa toimia kavereiden kohdalla samalla tavalla kuin ystävienkin. Mulle kuitenkin ystävyys on enemmän kuin vain soittelua silloin tällöin ja yhdessä chillailua, kun on sopivasti aikaa. Mulle tuollainen pelkkä kepeä yhteydenpito ja yhdessäolo on kaveruutta.
Mun ystävät on hyvin toimeentulevia ja vievät koiran koirahotelliin, jossa saa hierontaa ja leikkiä koko päivän
Yhteyden pito kuluu hauskanpidon merkeissä
Olemmeko sinusta vain kavereita
Kuuluuko ystävyys vain rutiköyhälle?En tiedä miten te varakkaat toimitte. Me köyhemmät kuitenkin seistään vaikka leipäjonossa klo 6.30 toisen puolesta. Toki tietäen, että toinen tekisi saman, jos itse et pysty. Mutta teillä on eri keinot osoittaa ystävyys ja se on teidän asianne.
Ystäväni täyttää 50 vuotta ensi syksynä.
Olemme buukanneet kaikille ihanan viikon loman Phukettiin.
Resortti järjestää synttäri illallisen ja ilotulituksen.
Mutta hän onkin paras ystävämme:)Parhaat ystäväni olen tavannut juuri leipäjonossa. On ihmisiä ,jotka ovat juoneet perheensä ja työpaikkansa, 50-vuotiaita joita kukaan ei halua parisuhteeseen tai töihin, mielenterveysongelmaisia ja ex_vankeja.
Sinä et herkkuperse tiedä oikeasta elämästä mitään!!!Samoin mulla, mutta vaihtaisin kaverini parempiin ja menestyneempiin sekunnissa. Rasittavia pummeja.
oinen asia teille. Ette kuitenkaan tule koskaan kokemaan sitä tunnetta, kun ystävä antaa toiselle viimeisestään ja jää itse ilman, sitä aidointa ystävyyttä. En siis toki kyseenalaista teidän ystävyyttänne, mutta silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ollut silmiä avaava keskustelu ystävyydestä (ja kaveruudesta ja kaikista näiden alatasoista). Ymmärsin vasta nyt, kuinka yleistä on se, että ihmiset kokevat ystävyyden ja sen asettamat velvoitteet ja hyödyt eri tavalla. Totta kai olen tämän erilaisen ajattelun aiemminkin tajunnut, mutta en tässä laajuudessa.
Minulle ystävyys, kaveruus, tuttavuus ja naapuruus on AINA ihmisen kohtaamista. Että "tuo on tuollainen, onpa kivaa tai jännää - ja minä olen tälläinen. Mukavaa että olemme toistemme elämässä tällaisina kuin olemme. Ollaanhan jatkossakin".
Tästä ketjusta olen kuitenkin oppinut, että
* joillekin on olemassa selvästi eri tarkoituksiin olevia ystäviä ja tämä ero myös tunnistetaan aktiivisesti
* samoin jotkut tekevät jyrkemmän eron kaverin ja ystävän välille, kuin toiset. Toisille raja on häilyvämpi (ja ehkä myös merkityksettömämpi).
* Toisille ystävyys jatkuu ilman aktiivista ja säännöllistä ylläpitoa. Toiset taas tulkitsevat yhteydenpidon puutteen huonoksi ystävyyden hoidoksi.
* Joillekin on ok jättää ihmisiä porukan ulkopuolelle, jos itse näkevät siihen oikeutuksen. (en itse todellakaan ole tällainen, mutta ymmärrän että toiset kokevat empatiaa herkemmin kuin toiset)
* On monia, joiden mielestä yli 20 vuoden kestävä ystävyys ei ole edelleenkään mitenkään "sitova", vaan "ajat ja fiilikset muuttuu".
* Jotkut ovat joutuneet alfa-yksilöiden kohtelemaksi, tosin tämä ei ole kaikkien ystäväporukoiden ominaisuus
Näiden ajatusten hoksaaminen auttoi ymmärtämään, miksi en aina ymmärrä tiettyjen ihmisten toimintaa lähipiirissäni. No, jatkossa paremmin - kiitos tästä keskustelusta!
Ihmiset ovat erilaisia, heidän ihmissuhteensa ovat erilaisia ja asiat, jotka he katsovat kuuluvan erilaisiin ihmissuhteisiin, ovat erilaisia. Mun ystävyyssuhteisiini kuuluu mm koirien ja kissojen hoitoa, lastenhoitoa, kukkien kastelua jne. Kahdella ystävistäni on koira. Toinen tulee hyvin toimeen mun kissojeni kanssa, joten hänen tarvitessaan koiranhoiitoapua otan koiran meille. Toisen koira taas ei voi sietää kissoja, joten kun hän tarvitsee koiralleen hoitoapua, asun sen aikaa tämän ystäväni luona ja käyn sieltä päivittäin kotona huolehtimassa omat kissani. Kerran oli tilanne, jolloin sekä tämä ystäväni että kissanomistajaystäväni olivat samaan aikaan lomareissulla. Asuin koiranomistajan luona ja käytin työpäiväni lisäksi koiran kolme kertaa päivässä lenkillä. Lisäksi kävin päivittäin ensin kissanomistajaystäväni luona hoitamassa hänen kissansa, sieltä tulin käymään kotona hoitamaan omat kissani ja kotoa taas takaisin koiran luokse. Mulla ei ole autoa, joten pelkästään matkoihin meni joka päivä yli 3 tuntia. Ystävien vuoksi tällaiseen rumbaan olen valmis, mutta jos mun pitäisi tehdä sama ystävieni lisäksi parillekymmenelle kaverilleni, ei siitä tulisi yhtään mitään. Mun kalenterinihan olisi täynnä erilaisia aputarpeita ja päällekkäisyyksien estäminen mahdotonta.
On ihan ymmärrettävää, että jos ystävyyteen ei kuulu juuri mitään sellaista, mistä on vaivaa itselle, on helppoa toimia kavereiden kohdalla samalla tavalla kuin ystävienkin. Mulle kuitenkin ystävyys on enemmän kuin vain soittelua silloin tällöin ja yhdessä chillailua, kun on sopivasti aikaa. Mulle tuollainen pelkkä kepeä yhteydenpito ja yhdessäolo on kaveruutta.
Mun ystävät on hyvin toimeentulevia ja vievät koiran koirahotelliin, jossa saa hierontaa ja leikkiä koko päivän
Yhteyden pito kuluu hauskanpidon merkeissä
Olemmeko sinusta vain kavereita
Kuuluuko ystävyys vain rutiköyhälle?En tiedä miten te varakkaat toimitte. Me köyhemmät kuitenkin seistään vaikka leipäjonossa klo 6.30 toisen puolesta. Toki tietäen, että toinen tekisi saman, jos itse et pysty. Mutta teillä on eri keinot osoittaa ystävyys ja se on teidän asianne.
Ystäväni täyttää 50 vuotta ensi syksynä.
Olemme buukanneet kaikille ihanan viikon loman Phukettiin.
Resortti järjestää synttäri illallisen ja ilotulituksen.
Mutta hän onkin paras ystävämme:)Iloinen asia teille. Ette kuitenkaan tule koskaan kokemaan sitä tunnetta, kun ystävä antaa toiselle viimeisestään ja jää itse ilman, sitä aidointa ystävyyttä. En siis toki kyseenalaista teidän ystävyyttänne, mutta silti.
Antaisitko ystävällesi viimeisen pelastuliivin, jos ruotsinlaiva uppoaisi?
ja jäisit itse ilman?Tottakai..en miettisi sekunttiakaan
Harmi että et ole Helluntai seurakuntamme jäsen.
Kuolisit ja joutuisit suoraan H..vettiin ..pir.un ..grilliinHelluntai seurakunta ei eristä ketään ulkopuolelle.
Otamme AP.n avosylin yhteyteemme:)
Tämähän on aivan mahtavaa! Ap:lle löytyi näin nopeasti uusia ystäviä entisten tilalle. Harva ketju on tuottanut näin hyviä tuloksia. 🤗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ollut silmiä avaava keskustelu ystävyydestä (ja kaveruudesta ja kaikista näiden alatasoista). Ymmärsin vasta nyt, kuinka yleistä on se, että ihmiset kokevat ystävyyden ja sen asettamat velvoitteet ja hyödyt eri tavalla. Totta kai olen tämän erilaisen ajattelun aiemminkin tajunnut, mutta en tässä laajuudessa.
Minulle ystävyys, kaveruus, tuttavuus ja naapuruus on AINA ihmisen kohtaamista. Että "tuo on tuollainen, onpa kivaa tai jännää - ja minä olen tälläinen. Mukavaa että olemme toistemme elämässä tällaisina kuin olemme. Ollaanhan jatkossakin".
Tästä ketjusta olen kuitenkin oppinut, että
* joillekin on olemassa selvästi eri tarkoituksiin olevia ystäviä ja tämä ero myös tunnistetaan aktiivisesti
* samoin jotkut tekevät jyrkemmän eron kaverin ja ystävän välille, kuin toiset. Toisille raja on häilyvämpi (ja ehkä myös merkityksettömämpi).
* Toisille ystävyys jatkuu ilman aktiivista ja säännöllistä ylläpitoa. Toiset taas tulkitsevat yhteydenpidon puutteen huonoksi ystävyyden hoidoksi.
* Joillekin on ok jättää ihmisiä porukan ulkopuolelle, jos itse näkevät siihen oikeutuksen. (en itse todellakaan ole tällainen, mutta ymmärrän että toiset kokevat empatiaa herkemmin kuin toiset)
* On monia, joiden mielestä yli 20 vuoden kestävä ystävyys ei ole edelleenkään mitenkään "sitova", vaan "ajat ja fiilikset muuttuu".
* Jotkut ovat joutuneet alfa-yksilöiden kohtelemaksi, tosin tämä ei ole kaikkien ystäväporukoiden ominaisuus
Näiden ajatusten hoksaaminen auttoi ymmärtämään, miksi en aina ymmärrä tiettyjen ihmisten toimintaa lähipiirissäni. No, jatkossa paremmin - kiitos tästä keskustelusta!
Ihmiset ovat erilaisia, heidän ihmissuhteensa ovat erilaisia ja asiat, jotka he katsovat kuuluvan erilaisiin ihmissuhteisiin, ovat erilaisia. Mun ystävyyssuhteisiini kuuluu mm koirien ja kissojen hoitoa, lastenhoitoa, kukkien kastelua jne. Kahdella ystävistäni on koira. Toinen tulee hyvin toimeen mun kissojeni kanssa, joten hänen tarvitessaan koiranhoiitoapua otan koiran meille. Toisen koira taas ei voi sietää kissoja, joten kun hän tarvitsee koiralleen hoitoapua, asun sen aikaa tämän ystäväni luona ja käyn sieltä päivittäin kotona huolehtimassa omat kissani. Kerran oli tilanne, jolloin sekä tämä ystäväni että kissanomistajaystäväni olivat samaan aikaan lomareissulla. Asuin koiranomistajan luona ja käytin työpäiväni lisäksi koiran kolme kertaa päivässä lenkillä. Lisäksi kävin päivittäin ensin kissanomistajaystäväni luona hoitamassa hänen kissansa, sieltä tulin käymään kotona hoitamaan omat kissani ja kotoa taas takaisin koiran luokse. Mulla ei ole autoa, joten pelkästään matkoihin meni joka päivä yli 3 tuntia. Ystävien vuoksi tällaiseen rumbaan olen valmis, mutta jos mun pitäisi tehdä sama ystävieni lisäksi parillekymmenelle kaverilleni, ei siitä tulisi yhtään mitään. Mun kalenterinihan olisi täynnä erilaisia aputarpeita ja päällekkäisyyksien estäminen mahdotonta.
On ihan ymmärrettävää, että jos ystävyyteen ei kuulu juuri mitään sellaista, mistä on vaivaa itselle, on helppoa toimia kavereiden kohdalla samalla tavalla kuin ystävienkin. Mulle kuitenkin ystävyys on enemmän kuin vain soittelua silloin tällöin ja yhdessä chillailua, kun on sopivasti aikaa. Mulle tuollainen pelkkä kepeä yhteydenpito ja yhdessäolo on kaveruutta.
Mun ystävät on hyvin toimeentulevia ja vievät koiran koirahotelliin, jossa saa hierontaa ja leikkiä koko päivän
Yhteyden pito kuluu hauskanpidon merkeissä
Olemmeko sinusta vain kavereita
Kuuluuko ystävyys vain rutiköyhälle?En tiedä miten te varakkaat toimitte. Me köyhemmät kuitenkin seistään vaikka leipäjonossa klo 6.30 toisen puolesta. Toki tietäen, että toinen tekisi saman, jos itse et pysty. Mutta teillä on eri keinot osoittaa ystävyys ja se on teidän asianne.
Ystäväni täyttää 50 vuotta ensi syksynä.
Olemme buukanneet kaikille ihanan viikon loman Phukettiin.
Resortti järjestää synttäri illallisen ja ilotulituksen.
Mutta hän onkin paras ystävämme:)Iloinen asia teille. Ette kuitenkaan tule koskaan kokemaan sitä tunnetta, kun ystävä antaa toiselle viimeisestään ja jää itse ilman, sitä aidointa ystävyyttä. En siis toki kyseenalaista teidän ystävyyttänne, mutta silti.
Antaisitko ystävällesi viimeisen pelastuliivin, jos ruotsinlaiva uppoaisi?
ja jäisit itse ilman?Tottakai..en miettisi sekunttiakaan
Harmi että et ole Helluntai seurakuntamme jäsen.
Kuolisit ja joutuisit suoraan H..vettiin ..pir.un ..grilliinHelluntai seurakunta ei eristä ketään ulkopuolelle.
Otamme AP.n avosylin yhteyteemme:)Tämähän on aivan mahtavaa! Ap:lle löytyi näin nopeasti uusia ystäviä entisten tilalle. Harva ketju on tuottanut näin hyviä tuloksia. 🤗
Myös me leipäjonolaiset otamme Ap:n mukaan jonottamaan:)
Se on aitoa ystävyyttä
Jos olet usein kieltäytynyt reissusta tai perunut osallistumisesi, niin montaa kertaa ei kysytä.
”Vatsatauti iski” tai ”niin raskasta ollu töissä, etten nyt jaksakaan” niin se on pian moikka!
Oletko itse ollut aloitteellinen ja joskus pyytänyt kavereitasi luoksesi kylään, tai järjestänyt jotain muuta kivaa tekemistä? Ystävyyssuhteiden ylläpitäminen vaatii vastavuoroisuutta.
Minulla on paljon ystäviä, myös sellaisia joiden kanssa olin joskus todella paljon, ja myöhemmin välit vain ovat ajan mittaan viilenneet. Eräs tästä vanhasta kaveriporukasta meni naimisiinkin jokunen vuosi sitten, ja huomasin että olin ainoa kaveriporukasta, jota ei oltu häihin kutsuttu. Toisaalta taas, miksi minua olisi kutsuttu, jos olemme anyway olleet jo kauan pitämättä mitään yhteyttä? Järjestin kyseiselle porukalle pöydän ravintolasta jossa saimme vaihtaa kuulumisia ja nyt ollaan oltu taas tiuhempaan yhteyksissä. Ei se kavereiden ja ystävien hankkiminen tai ystävyyden ylläpitäminen rakettitiedettä ole.
Alue: Aihe vapaa
Sinulla ei liiemmin taida olla sosiaalista elämää..?