Aikuiset kaverit jättivät porukasta, mitä tehdä?
Arvoisat av-mammat, osaisitteko auttaa? Meillä on sellainen nyt jo keski-ikäisten vanhojen opiskelukavereiden porukka, joka on vuosia pitänyt yhtä. Työelämään on menty, perheitä on perustettu, lapsia on kasvatettu näiden vuosien aikana.
Nyt minulle selvisi, että tämä porukka pitää yhtä myös ilman minua. Näin facebookissa videon, jossa muut ovat pitämässä hauskaa. Minua ainoana ei ole kutsuttu mukaan.
Koska emme tiedä, miksi minua ei kutsuttu, niin meidän on ehkä turha arvailla sitä. Mutta kysyn nyt, että pitääkö minun tehdä jotain tälle? Annanko olla vai kysynkö suoraan, miksi ei kutsuttu? Loukkaannunko ja panenko kaikki välit poikki?
Loukkaantuisitko sinä?
Kommentit (711)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota selvää kuka tuon reissun pääjärjestäjä on ollut. Tämä henkilö ei kaipaa seuraasi, koska muiden järjestämiin juttuihin kelpaat. Muita ehkä oli neuvottu vaan pitämään suu kiinni ja ryhmäpainostuksen takia tehnyt niin. Ettei itse ole seuraava eristetty. Ehkä kyseessä oli siis vain yksi savustaja.Ota yhteyttä sellaiseen jonka kanssa olet olet joskus kahdestaan yhteydessä tämän henkilön puolesta ja kysy.
Totta, voi olla, että siellä on joku, jonka kanssa olen porukan ulkopuolella vähemmän läheinen ja joka ei halunut minua syystä tai toisesta mukaan. Mutta onhan siellä pari erittäin läheistäkin ystävää. Ja se on iso porukka, ei siellä kaikkien tarvitsekaan olla bestiksiä keskenään.
Ja ollaanko me lapsia vai aikuisia? Kuuluuko tällainen "me ei leikitä sun kanssa" aikuisten elämään?
ap
Kuuluu. Jos sulla on känää jonkun ryhmässä olevan kanssa ja hän on matkan järjestänyt, niin kyllähän hän saa kutsua ne ihmiset, joiden kanssa tulee toimeen. Ei ole mikään pakko viettää kaikkia vapaa-ajan hetkiä ja reissuja jokaisen kanssa. Vastavuoroisesti sinä voit järjestää joskus jotakin, johon kutsut vain ne sinulle läheisimmät ihmiset. Ja sitten taas on tapahtumia, jossa kaikki ovat paikalla.
Minulla ei ole känää kenenkään kanssa. Me oltiin viimeksi porukalla yhdessä vappuna. Me ollaan tunnettu 25 vuotta eikä tietääkseni olla koskaan riidelty siinä porukassa. Sen takia se on pysynyt kasassa. Me ei olla mitään teinejä enää, jotka on mustasukkaisia toisistaan ja riitelee pojista.
ap
Oletteko kaikki parisuhteissa puolisot mukana juhlissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tykkäävät tunnetusti kiusata toisiaan, varsinkin niitä joille he ovat kateellisia. Ota selvää kuka tässä porukassa on se, jolla on jotain sinua vastaan. Kaikkia tuskin voi asiasta syyttää, vaan siellä on joku joka on ehdottanut että sinua ei kutsuta mukaan. Ihan selkeää kiusaamistahan tuo on.
Ymmärrän ja tunnistan tuollaiset naiset. :)
Mutta minun kaverini eivät ole tuollaisia naisia! Me ollaan tunnettu toisemme 25 vuotta.
ap
Mietipä nyt tarkkaan, oletko tehnyt joskus jotain, mikä on rikkonut välit johonkuhun näistä naisista? Mutta ryhmäpaineen takia, asia on siivottu maton alle? "Ei nyt anneta tämän sotkea tätä kivaa kaveriporukkaa, ystäviähän me ollaan!"
Sellaiset asiat nimittäin jäävät kalvamaan, jos luottamus on joskus rikottu, vaikka ei haluta, että koko porukka joutuu kärsimään kahden entisen kaverin keskinäisestä luottamuspulasta. Esimerkiksi tapahtuipa kerran teini-ikäisenä omassa ystäväporukassa seuraavaa:
Nainen A tapasi kivan miehen, jonka kanssa synkkasi. Hänen kännykästään oli akku loppu, joten miehen numero tallennettiin ystävän B puhelimeen. Nainen B valehteli ystävälle A, että miehen puhelinnumero oli hukkunut, joten A ei saanutkaan yhteyttä enää ihastukseensa. Jossakin vaiheessa nainen B ilmoitti, että on tavannut itse toisen miehen toisesta kaupungista, jonka luo haluaa mennä käymään viikonlopuksi. Koska hän oli alaikäinen, piti vanhemmille sepustaa peitetarina. B sai A:n lupautumaan olemaan viikonlopun "poissa näkyvistä", jotta B sai valehdeltua vanhemmille olevansa A:n luona yökylässä. No, A ei jaksanutkaan koko viikonloppua kykkiä kotona, joten meni kaupungille. Siellä hän törmäsi ystäväänsä B:hen ja omaan ihastukseensa. Kävi ilmi, että B olikin ottanut itse yhteyttä ystävänsä ihastukseen ja sopinut treffit tämän kanssa sanoen, että kaveri A ei ollut tästä kiinnostunut, mutta hän oli.
Sellaista. Ja veikkaan, että tällaisia kuvioita voi olla monissa muissakin pitkissä monen naisen ystävyysporukoissa. Eli oletko aivan varma, ettet joskus ole tehnyt matkan järjestäjää kohtaan jotain typerää, minkä vuoksi hän ei halua olla tekemisissä kanssasi, ellei ole aivan pakko? Toisin sanoen, hän on tekemisissä kanssasi vain silloin, kun muut järkkäävät jotakin. Mutta hän ei halua nähdä sinua, jos hän itse järjestää jotakin?
Jos olette niin läheisiä, niin miksi epäröit kysyä? Itsellä ollut sama tilanne, tosin tunnettu n. 5 vuotta, sekalainen porukka eikä tiivis, mutta heitin ihan suoraan että miks menitte ilman mua että musta olis ollu kiva tulla kun ei olla pitkään aikaan nähty, ja seuraavalla kerralla järkättiin tekemistä kaikki yhdessä. Joitain juttuja taas on ollut että kaverit on lähteny Tallinnaan yhdellä autolla, viis henkeä mahtunu mukaan tai ovat lähteneet yhteisen mielenkiinnon perässä jonnekkin, mistä minulla ei ole mitään hajua tai kiinnostusta, sellasista on ihan avoimesti kerrottu et tekivät tälläsen reissun ja homma on ollut ihan selvä että en olis mahtunu mukaan / olisin ollut ulkopuolella heidän mielenkiinnonkohteen vuoksi reissun aikana. En usko että voitte olla yhtään läheisiä, jos et pysty mitenkään asiasta kysymään keltään.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut samanlainen tilanne, ja koska mieluummin väistelen konflikteja kuin tekisin numeron siitä että miksi minua ei kutsuttu, niin annoin olla. En väkisin kutsu itse itseäni muiden menoihin, vaan saatan sitten itse ehdottaa jotain tekemistä, mutta jos siihen ei kukaan tartu, niin teen yksin.
Ystäviä on jäänyt matkan varrelle, mutta onneksi aina on sitten tullut uusia tilalle, enkä pelkää enää yksin olemistakaan. Jos nyt saan tietää että minut on jätetty ulkopuolelle niin en jää murehtimaan vaan keksin jotakin millä piristää itseäni ja yritän kääntää ajatukset positiivisempaan suuntaan.
eli ikäänkuin luovutat? No jaa...outo asenne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota selvää kuka tuon reissun pääjärjestäjä on ollut. Tämä henkilö ei kaipaa seuraasi, koska muiden järjestämiin juttuihin kelpaat. Muita ehkä oli neuvottu vaan pitämään suu kiinni ja ryhmäpainostuksen takia tehnyt niin. Ettei itse ole seuraava eristetty. Ehkä kyseessä oli siis vain yksi savustaja.Ota yhteyttä sellaiseen jonka kanssa olet olet joskus kahdestaan yhteydessä tämän henkilön puolesta ja kysy.
Totta, voi olla, että siellä on joku, jonka kanssa olen porukan ulkopuolella vähemmän läheinen ja joka ei halunut minua syystä tai toisesta mukaan. Mutta onhan siellä pari erittäin läheistäkin ystävää. Ja se on iso porukka, ei siellä kaikkien tarvitsekaan olla bestiksiä keskenään.
Ja ollaanko me lapsia vai aikuisia? Kuuluuko tällainen "me ei leikitä sun kanssa" aikuisten elämään?
ap
Kuuluu. Jos sulla on känää jonkun ryhmässä olevan kanssa ja hän on matkan järjestänyt, niin kyllähän hän saa kutsua ne ihmiset, joiden kanssa tulee toimeen. Ei ole mikään pakko viettää kaikkia vapaa-ajan hetkiä ja reissuja jokaisen kanssa. Vastavuoroisesti sinä voit järjestää joskus jotakin, johon kutsut vain ne sinulle läheisimmät ihmiset. Ja sitten taas on tapahtumia, jossa kaikki ovat paikalla.
Minulla ei ole känää kenenkään kanssa. Me oltiin viimeksi porukalla yhdessä vappuna. Me ollaan tunnettu 25 vuotta eikä tietääkseni olla koskaan riidelty siinä porukassa. Sen takia se on pysynyt kasassa. Me ei olla mitään teinejä enää, jotka on mustasukkaisia toisistaan ja riitelee pojista.
ap
Oletteko kaikki parisuhteissa puolisot mukana juhlissa?
Meidän miehet on osa tätä porukkaa, ne on olleet mukana opiskeluajoista lähtien. Joskus nähdään kaikki, joskus nähdään naisten kesken, joskus jollain muulla kokoonpanolla.
Tässä ei ole kysymys meidän puolisoista mitenkään. Muut naiset lähtivät yhdessä Tallinnaan, minua ei kutsuttu mukaan enkä tiedä, miksi mutta ennen kaikkea en tiedä, mitä pitäisi asialle tehdä?
Mutta olen samaa mieltä sen kanssa, joka totesi, että asiasta pitää voida kysyä, jos me ollaan oikeasti ystäviä ja näin tein. En halua tästä mitään tarpeetonta möykkyä meidän ystävyyteen.
Kiitos kaikille kommentoijille! Oloni on jo paljon parempi, kun olen saanut vertaistukea!
ap
En kyselisi mitään, vaan vähin äänin alkaisin vältellä koko porukkaa ja etsisin uudet ystävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tykkäävät tunnetusti kiusata toisiaan, varsinkin niitä joille he ovat kateellisia. Ota selvää kuka tässä porukassa on se, jolla on jotain sinua vastaan. Kaikkia tuskin voi asiasta syyttää, vaan siellä on joku joka on ehdottanut että sinua ei kutsuta mukaan. Ihan selkeää kiusaamistahan tuo on.
Ymmärrän ja tunnistan tuollaiset naiset. :)
Mutta minun kaverini eivät ole tuollaisia naisia! Me ollaan tunnettu toisemme 25 vuotta.
ap
Mietipä nyt tarkkaan, oletko tehnyt joskus jotain, mikä on rikkonut välit johonkuhun näistä naisista? Mutta ryhmäpaineen takia, asia on siivottu maton alle? "Ei nyt anneta tämän sotkea tätä kivaa kaveriporukkaa, ystäviähän me ollaan!"
Sellaiset asiat nimittäin jäävät kalvamaan, jos luottamus on joskus rikottu, vaikka ei haluta, että koko porukka joutuu kärsimään kahden entisen kaverin keskinäisestä luottamuspulasta. Esimerkiksi tapahtuipa kerran teini-ikäisenä omassa ystäväporukassa seuraavaa:
Nainen A tapasi kivan miehen, jonka kanssa synkkasi. Hänen kännykästään oli akku loppu, joten miehen numero tallennettiin ystävän B puhelimeen. Nainen B valehteli ystävälle A, että miehen puhelinnumero oli hukkunut, joten A ei saanutkaan yhteyttä enää ihastukseensa. Jossakin vaiheessa nainen B ilmoitti, että on tavannut itse toisen miehen toisesta kaupungista, jonka luo haluaa mennä käymään viikonlopuksi. Koska hän oli alaikäinen, piti vanhemmille sepustaa peitetarina. B sai A:n lupautumaan olemaan viikonlopun "poissa näkyvistä", jotta B sai valehdeltua vanhemmille olevansa A:n luona yökylässä. No, A ei jaksanutkaan koko viikonloppua kykkiä kotona, joten meni kaupungille. Siellä hän törmäsi ystäväänsä B:hen ja omaan ihastukseensa. Kävi ilmi, että B olikin ottanut itse yhteyttä ystävänsä ihastukseen ja sopinut treffit tämän kanssa sanoen, että kaveri A ei ollut tästä kiinnostunut, mutta hän oli.
Sellaista. Ja veikkaan, että tällaisia kuvioita voi olla monissa muissakin pitkissä monen naisen ystävyysporukoissa. Eli oletko aivan varma, ettet joskus ole tehnyt matkan järjestäjää kohtaan jotain typerää, minkä vuoksi hän ei halua olla tekemisissä kanssasi, ellei ole aivan pakko? Toisin sanoen, hän on tekemisissä kanssasi vain silloin, kun muut järkkäävät jotakin. Mutta hän ei halua nähdä sinua, jos hän itse järjestää jotakin?
Apua, meillä ei todellakaan ole ollut koskaan tollasta!
En kestä naisia, jotka koko ajan säätää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annappas kun arvaan: Reissun järjestäjä (oletko jo selvittänyt kenen idea se oli?) on joko eronnut, tai lihava. Ja sinä olet naimisissa kivan miehen kanssa, tai hoikka. Näin se naisten kesken menee, ikävä kyllä.
Ei mene meillä. Me ollaan tunnettu 25 vuotta. Me ei olla sellaisia naisia ollenkaan. Kaikilla on asiat ihan hyvin, kenenkään ei tarvitse olla kateellinen kenellekään yhtään mistään.
ap
Tästä inttävästä ja insinöörimäisen yksioikoisesta asenteesta tulee sellainen olo, että sinä suljet silmäsi joltain?
Vierailija kirjoitti:
Mitään en halveksi niin paljon kuin tuollaista että yhtäkkiä jätetään yksi pois porukasta tai kutsumatta.
Se on aina paha moka joka paljastaa perimmäisen tyhmyyden.
Hei ap, mitään et menetä tollasessa porukassa.
:)
ap
Ghostaajat ovat kusipäitä, joilla ei riitä rohkeus sanoa suoraan, jos seura ei enää miellytä!
Minulle kävi hieman samalla tavalla. Meillä on naisporukka, josta osan olen tuntenut vähemmän aikaa mutta osan ihan lapsuudesta. Tavataan aina välillä isommalla porukalla, niin että kaikki kutsutaan. Välillä taas osa tapaa pienemmällä porukalla ja sekin on ihan fine, vaikka välillä on kyllä tullut minullekin tunne että minut jätetään usein kutsumatta näihin pienempiin juttuihin. Kaksi naista on ollut erityisen läheisiä ystäviä näistä, sellaisia joita voisin kutsua parhaiksi ystävikseni.
No, sitten sain kuulla että toinen näistä naisista oli pitänyt juhlat mutta ei ollut kutsunut minua. Sain kuulla näistä vain kiertoteitse, sellaiselta ihmiseltä joka ei myöskään ollut ollut juhlissa mutta oli kuullut niistä. Tuli todella paha fiilis, että miksi tämä yksi ystävä, jonka olin kuvitellut hyväksi ystäväkseni, ei ollut kutsunut minua.
Mietin asiaa jonkin aikaa, mutta se vaivasi niin paljon että oli pakko kysyä. Selvisi että ei ollut kutsunut minua koska oli ollut rajattu määrä jotka pystyi kutsumaan. Eli minä en mahtunutkaan siihen hänen parhaiden ystäviensä porukkaan, olin siis luullut että ollaan parempia ystäviä kuin ollaankaan. Saatiin asia sovittua, mutta kyllähän se pahalta tuntui. Mutta nyt ainakin tiedän missä mennään.
Sinuna siis kysyisin rohkeasti asiaa joltain, muuten se jää vaivaamaan pitkäksi aikaa. Jos asialle onkin joku hyvä selitys niin kiva, mutta jos ei ole niin hyvähän sekin sitten on tietää.
Itsekin kyllä vähän hämmästyin kuinka yläasteporukkaa sitä kuitenkin sitten aikuisetkin ovat näissä "kuka leikkii kenenkin kanssa"-jutuissa, itsekin kun niin pahalta tuntui...
Minkä vastauksen ap ystävältään sai?
Mulle kävi siten että jouduin porukasta pois 23-vuotiaana kun tulin raskaaksi. Valmistuin tällöin myös AMKsta ja muut jatkoivat vielä AMKia tai yliopistoja. Porukka elää edelleen pidennettyä nuoruutta 30-vuotiaana ja osa heistä on valmistunut koulusta ja osa ei. Minulla on mies, ihana kohta eskari-ikäinen tyttö ja odotan vauvaa. Olen ollut töissä 6 v tässä välissä kun muut opiskelivat ja juhlivat. Ehkä he olivat oikeassa jättäessään minut ulos porukasta. Elämät veivät eri tavalla. En edes juo koska ei huvita.
Olet kovasti todistellut, että mitään ei ole tapahtunut, kaveriporukassasi ei ole ketään, jolta tuollaista voisi odottaa, koskaan ennen mitään vastaavaa ei ole tapahtunut jne, joten voisiko kyseessä olla väärinkäsitys? Kutsumista on ehkä hoitanut useampi henkilö ja näistä jokainen kuvitellut, että sinun kutsumisesi oli jonkun toisen homma? Vasta laivalla huomattu, että sinä puutut joukosta? Tai ei ehkä silloinkaan huomattu, että sinua ei ole kutsuttu vaan kaikki ajatelleet, että sinulle ei reissu vaan tällä kertaa sopinut? Tai oletko ehkä sittenkin saanut kutsun, mutta se on jäänyt sulta huomaamatta? Sähköposti mennyt spämmilaatikkoon tms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annappas kun arvaan: Reissun järjestäjä (oletko jo selvittänyt kenen idea se oli?) on joko eronnut, tai lihava. Ja sinä olet naimisissa kivan miehen kanssa, tai hoikka. Näin se naisten kesken menee, ikävä kyllä.
Ei mene meillä. Me ollaan tunnettu 25 vuotta. Me ei olla sellaisia naisia ollenkaan. Kaikilla on asiat ihan hyvin, kenenkään ei tarvitse olla kateellinen kenellekään yhtään mistään.
ap
Tästä inttävästä ja insinöörimäisen yksioikoisesta asenteesta tulee sellainen olo, että sinä suljet silmäsi joltain?
Me ei olla insinöörejä! Meidän miehetkään ei ole insinöörejä! :)
ap
Jos luullaan olevan parempia ystäviä kuin sitten osoittautuu niin onko enemmän kyse tuttavuudesta kuin ystävyydestä?
Minulla on kolme hyvää ystävää ja loput tuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et arvuutellut syytä, miksi sinua ei kutsuttu mukaan, joten eipä sitten arvuutella. Kuitenkin joku syy asialle on eikä se syy sillä katoa, että ryhdyt inttämään, että nyt ette ole minulle kivoja, minulla on oikeus tulla mukaan, koska minä tahdon. Teillä ei saa olla hauskaa ilman minua!
En keksi yhtäkään syytä sille, että sinun pitäisi tehdä asialle jotain, koska kavereittesi elämä ilman sinua ei kuulu sinulle! Voit toki kysyä syytä ja saat jonkun ympäripyöreän vastauksen ja todennäköisesti sinut jätetään entistä useammin kutsumatta mukaan, koska kuka haluaa olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka kuvittelee omistavansa toisten elämän.
Sinulla ei taida olla ystäviä. Jos olisi, ymmärtäisit kyllä.
Minunkin mielestäni tuo vastaus oli epäystävällinen. - Jos minut olisi jätetty kutsumatta, en varmaan kyselisi asian perään, vaan jatkaisin kuten tähänkin asti. Kuten joku kirjoittikin, joukossa saattaa olla yksi joka ei ole aloittajan kanssa niin läheinen, ja on käskenyt olemaan kutsumatta. Katselisin kuitenkin ympärilleni ja pitäisin yhteyttä myös muihin kuin tähän piiriin, kävisin harrastuksissa ja muualla. Aina on mahdollisia kohdata uusia kivoja ihmisiä, aina vanhuuteen asti. Ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat, eivätkä ystävyyssuhteetkaan muuttumatta pysy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota selvää kuka tuon reissun pääjärjestäjä on ollut. Tämä henkilö ei kaipaa seuraasi, koska muiden järjestämiin juttuihin kelpaat. Muita ehkä oli neuvottu vaan pitämään suu kiinni ja ryhmäpainostuksen takia tehnyt niin. Ettei itse ole seuraava eristetty. Ehkä kyseessä oli siis vain yksi savustaja.Ota yhteyttä sellaiseen jonka kanssa olet olet joskus kahdestaan yhteydessä tämän henkilön puolesta ja kysy.
Totta, voi olla, että siellä on joku, jonka kanssa olen porukan ulkopuolella vähemmän läheinen ja joka ei halunut minua syystä tai toisesta mukaan. Mutta onhan siellä pari erittäin läheistäkin ystävää. Ja se on iso porukka, ei siellä kaikkien tarvitsekaan olla bestiksiä keskenään.
Ja ollaanko me lapsia vai aikuisia? Kuuluuko tällainen "me ei leikitä sun kanssa" aikuisten elämään?
ap
Ikävää kyllä, kysyisin ihan suoraan. Joskus meille on isommalla porukalla käynyt niin, että jollekin ei olekaan tieto mennyt ja tämä on selvinnyt vasta myöhemmin. Etenkin jos ei ole järkkääjän kanssa läheinen. Jos hän ei vaikka muista sinua ja läheiset kaverisi automaattisesti olettavat, että sinutkin on kutsuttu ja et vaikka vain pääse. Sitten tulee puheeksi myöhemmin ja selviää, ettei joku ole ollut edes tietoinen. Tällaista sattuu, kannattaa ottaa esille. Myöhemmin meillä on sitten muistuteltu puolin ja toisin, että kaikki ovat mukana suunnitelmissa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi hieman samalla tavalla. Meillä on naisporukka, josta osan olen tuntenut vähemmän aikaa mutta osan ihan lapsuudesta. Tavataan aina välillä isommalla porukalla, niin että kaikki kutsutaan. Välillä taas osa tapaa pienemmällä porukalla ja sekin on ihan fine, vaikka välillä on kyllä tullut minullekin tunne että minut jätetään usein kutsumatta näihin pienempiin juttuihin. Kaksi naista on ollut erityisen läheisiä ystäviä näistä, sellaisia joita voisin kutsua parhaiksi ystävikseni.
No, sitten sain kuulla että toinen näistä naisista oli pitänyt juhlat mutta ei ollut kutsunut minua. Sain kuulla näistä vain kiertoteitse, sellaiselta ihmiseltä joka ei myöskään ollut ollut juhlissa mutta oli kuullut niistä. Tuli todella paha fiilis, että miksi tämä yksi ystävä, jonka olin kuvitellut hyväksi ystäväkseni, ei ollut kutsunut minua.
Mietin asiaa jonkin aikaa, mutta se vaivasi niin paljon että oli pakko kysyä. Selvisi että ei ollut kutsunut minua koska oli ollut rajattu määrä jotka pystyi kutsumaan. Eli minä en mahtunutkaan siihen hänen parhaiden ystäviensä porukkaan, olin siis luullut että ollaan parempia ystäviä kuin ollaankaan. Saatiin asia sovittua, mutta kyllähän se pahalta tuntui. Mutta nyt ainakin tiedän missä mennään.
Sinuna siis kysyisin rohkeasti asiaa joltain, muuten se jää vaivaamaan pitkäksi aikaa. Jos asialle onkin joku hyvä selitys niin kiva, mutta jos ei ole niin hyvähän sekin sitten on tietää.
Itsekin kyllä vähän hämmästyin kuinka yläasteporukkaa sitä kuitenkin sitten aikuisetkin ovat näissä "kuka leikkii kenenkin kanssa"-jutuissa, itsekin kun niin pahalta tuntui...
Kiitos, ihana komentti! Juuri näin se on. :)
ap
Minut feidattiin lopulta porukasta, kun olin silloisen mieheni kanssa. Kyseessä oli hyvin epämiellyttävä suhde ja mieheni oli ihan kamala myös kavereilleni. Onneksi on eksä.