Lue keskustelun säännöt.
Aikuiset kaverit jättivät porukasta, mitä tehdä?
06.05.2018 |
Arvoisat av-mammat, osaisitteko auttaa? Meillä on sellainen nyt jo keski-ikäisten vanhojen opiskelukavereiden porukka, joka on vuosia pitänyt yhtä. Työelämään on menty, perheitä on perustettu, lapsia on kasvatettu näiden vuosien aikana.
Nyt minulle selvisi, että tämä porukka pitää yhtä myös ilman minua. Näin facebookissa videon, jossa muut ovat pitämässä hauskaa. Minua ainoana ei ole kutsuttu mukaan.
Koska emme tiedä, miksi minua ei kutsuttu, niin meidän on ehkä turha arvailla sitä. Mutta kysyn nyt, että pitääkö minun tehdä jotain tälle? Annanko olla vai kysynkö suoraan, miksi ei kutsuttu? Loukkaannunko ja panenko kaikki välit poikki?
Loukkaantuisitko sinä?
Kommentit (711)
Ikävältähän tuo tuntuu, mutta muista, että Facebook on pintaa vain. Harva siellä jakaa ikäviä asioita. Ajattele siltä kannalta, että se olisi voinut olla sulle tosi p*ska reissu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea koko ketjua läpi, mutta siis saiko ap vielä vastausta kaveriltaan että miksi häntä ei oltu kutsutttu mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on saanut ihan ihmeellisen suunnan. Eihän ap:n tapauksessa ole kyse siitä, että ei saisi ystäväporukan eri kokoonpanoilla viettää aikaa. Pointtihan on siinä, että ap vietti näiden tyyppien kanssa muutamaa päivää aiemmin vappua, ja kukaan heistä, ei edes ap:n hyviksi ystävikseen luulemat kaksi, maininnut sanallakaan tulevaa reissua. Todennäköisesti vappua vietettäessä eivät ole aivan kuivinsuin istuneet, mutta siltikään kukaan ei ole möläyttänyt mitään. Jos kavereille/ystäville olisi luonnollista, että ap ei tulisi mukaan, ja olisi olemassa jokin heitä muita yhdistävä tekijä ( kuten esim. joku täällä aiemmin kertoi omasta kokemuksestaan, että joku aivan porukan ulkopuolinen oli kutsunut osan kaveriporukasta mökilleen viroon) johon ap ei kuuluisi, niin tokihan siitä olisi vappuna puhuttu avoimesti. Eli tähän keissiin jää kaksi mahdollisuutta. Joko ap on jostain syystä niin rasittavaa seuraa, että häntä ei haluttu sen vuoksi mukaan, tai sitten porukassa ollaan tahallaan ilkeitä. Ystävyyteen kuuluu, että jos joku käyttäytyy ikävästi illanvietoissa, siitä voidaan sanoa. Esim. "Oletko huomannut että sinulla on nykyään vain negatiivista sanottavaa kaikesta?" Ei tarvi mitään kohtausta järjestää, vaan ihan reilusti sanoa, ei sitä välttämättä itse huomaa että on muuttunut yleiseksi latistuksen mankeliksi. Ystäviltä voi mielestäni odottaa asiaan puuttumista seläntakana kyräilyn sijasta. Jos sen sijaan ei mitään ystäviä olla oltukaan, niin silloin kukaan ei varmaan viitsi vaivautua ottamaan asiaa puheeksi. Mutta joka tapauksessa ikävää ap:n kannalta. Toisaalta onhan se parempi havahtua todellisuuteen ystävyyden laadusta 20 vuoden jälkeen kuin 40 vuoden.
On olemassa vielä sekin mahdollisuus, että koko Tallinnan reissusta ei oltu päätetty tai edes sovittu vielä alkuviikosta. Ehkä vasta keskiviikkona keksitty, että lähdetäänpä viikonloppuna Tallinnaan. Ja sen vuoksi siitä ei vappuna puhuttu. Ei tosin selitä, miksi ap:tä ei keskiviikkona pyydetty mukaan.
Komppaan vielä 451 juuri näin!
Ja hämmästyin tässä ketjussa kuinka monelle tuon tapainen toiminta on ihan ok, ei nähdä siinä mitään ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.
Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta. Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi.
Oho, jos mielipide on se, että Tallinnan reissu olisi tullut luonnollisesti porukalle puheisiin jo vappuna jos asiaa ei haluttu tietoisesti salata niin olen koulukiusattu tai traumatisoitunut hylkäämiskokemuksesta.
Onko sitä niin pakko olla oikeassa että kääntää kaiken omasta mielipiteestä poikkeavan käsityksen johtuvan jostain traumasta? No sitten käytän narsistikortin. Sinä haluat olla oikeassa, halveksit muiden mielipiteitä ja olet ylimielinen, selvä narsisti.
Haha! Tässä oli päivän paras!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kiinnostaisi kyllä tietää vastaajien iät. Tuntuu todella oudolta, että nelikymppiset edelleen viettävät kaikki juhlat, reissut, tapahtumat jne. JOKAIKINEN kerta sillä koko porukalla, joka on muodostettu 25 vuotta sitten. Ne vastaajat, jotka kivenkovaan väittävät, että tämä on mahdollista, ja jos kutsua kaikkiin tapahtumiin ei tule, niin se kiusaamista, niin minkä ikäisiä te olette? Perheettömät opiskelijat osa-aikatyössä ehkä pystyvät moiseen sitoutumiseen, mutta nelikymppisten ystävysten kuviot ovat yleensä niin täynnä kaikkea mahdollista, että paljon tehdään myös pienemmissä ryhmissä eikä sellaisesta näin verisesti loukkaannuta. Huhhuh.
Meidän kaveriporukassa suunnitelmat esitettään kaikille ja ne osallistuu ketkä pääsee/haluaa. Ketään ei jätetä kutsumatta. Kyllä loukkaantuisi todella ap:n kaltaisesta tilanteesta.
Toki kahdenkesken välillä myös tavataan, mutta usein silloinkin on kutsu esitetty kaikille. Ikää meidän työkaveriporukassa 30-40 v.Eli joka uusi vuosi, juhannus, vappu, joulu, koulujen lomat, kaupunkitapahtumat, viikonloput jne. te tarkistutatte aina koko kaveriporukalta suunnitelmanne? Ei ole mitään vakiintuneita tapaamisia, joihin kaikki yrittävät tulla, mutta muuten tiedetään, että esim. spontaanit reissut Tallinnaan eivät ole Reetan juttu?
En ole se kelle vastasit, mutta. Monet juhlapyhät tietenkin menee perhepiirissä, mutta yhteisessä viestiryhmässä tiedotetaan jos suunnitellaan jotain porukalla. Toki kahden, kolmen kesken tavataan spontaanisti. Muuten tosiaan ilmoitus: tällöin ja tällöin, saa liittyä seuraan, ketkä pääsee. Sitten porukkaa ilmoittautuu ja yleensä estyneet myös ilmoittavat, että seuraavalla kerralla sitten. Kaikki saavat tiedon, aika laajakin porukka ja vaihteleva kokoonpano toteutuu.
Introvertin painajainen. Mitään ei saa suunnitella etukäteen, jos ei kutsu kaikkia mukaan. Ja joo, on introverteilläkin opiskeluporukoita ja muita kaveriporukoita. Introverttiys ei ole synonyymi epäsosiaalisuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.
Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta. Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi.
Oho, jos mielipide on se, että Tallinnan reissu olisi tullut luonnollisesti porukalle puheisiin jo vappuna jos asiaa ei haluttu tietoisesti salata niin olen koulukiusattu tai traumatisoitunut hylkäämiskokemuksesta.
Onko sitä niin pakko olla oikeassa että kääntää kaiken omasta mielipiteestä poikkeavan käsityksen johtuvan jostain traumasta? No sitten käytän narsistikortin. Sinä haluat olla oikeassa, halveksit muiden mielipiteitä ja olet ylimielinen, selvä narsisti.
Haha! Tässä oli päivän paras!
Vaikea peukuttaa, kun en tiedä ymmärrätkö oikeasti asian vai onko tuo sinun surkea yritelmäsi sarkasmista.
Veikkaan kyllä viimeksimainittua.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kiinnostaisi kyllä tietää vastaajien iät. Tuntuu todella oudolta, että nelikymppiset edelleen viettävät kaikki juhlat, reissut, tapahtumat jne. JOKAIKINEN kerta sillä koko porukalla, joka on muodostettu 25 vuotta sitten. Ne vastaajat, jotka kivenkovaan väittävät, että tämä on mahdollista, ja jos kutsua kaikkiin tapahtumiin ei tule, niin se kiusaamista, niin minkä ikäisiä te olette? Perheettömät opiskelijat osa-aikatyössä ehkä pystyvät moiseen sitoutumiseen, mutta nelikymppisten ystävysten kuviot ovat yleensä niin täynnä kaikkea mahdollista, että paljon tehdään myös pienemmissä ryhmissä eikä sellaisesta näin verisesti loukkaannuta. Huhhuh.
Meidän kaveriporukassa suunnitelmat esitettään kaikille ja ne osallistuu ketkä pääsee/haluaa. Ketään ei jätetä kutsumatta. Kyllä loukkaantuisi todella ap:n kaltaisesta tilanteesta.
Toki kahdenkesken välillä myös tavataan, mutta usein silloinkin on kutsu esitetty kaikille. Ikää meidän työkaveriporukassa 30-40 v.Eli joka uusi vuosi, juhannus, vappu, joulu, koulujen lomat, kaupunkitapahtumat, viikonloput jne. te tarkistutatte aina koko kaveriporukalta suunnitelmanne? Ei ole mitään vakiintuneita tapaamisia, joihin kaikki yrittävät tulla, mutta muuten tiedetään, että esim. spontaanit reissut Tallinnaan eivät ole Reetan juttu?
En ole se kelle vastasit, mutta. Monet juhlapyhät tietenkin menee perhepiirissä, mutta yhteisessä viestiryhmässä tiedotetaan jos suunnitellaan jotain porukalla. Toki kahden, kolmen kesken tavataan spontaanisti. Muuten tosiaan ilmoitus: tällöin ja tällöin, saa liittyä seuraan, ketkä pääsee. Sitten porukkaa ilmoittautuu ja yleensä estyneet myös ilmoittavat, että seuraavalla kerralla sitten. Kaikki saavat tiedon, aika laajakin porukka ja vaihteleva kokoonpano toteutuu.
Introvertin painajainen. Mitään ei saa suunnitella etukäteen, jos ei kutsu kaikkia mukaan. Ja joo, on introverteilläkin opiskeluporukoita ja muita kaveriporukoita. Introverttiys ei ole synonyymi epäsosiaalisuudelle.
Eikö? Iän myötä minusta tuntuu siltä, että saan koko ajan aina vain vähemmän irti toisten seurassa olemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on saanut ihan ihmeellisen suunnan. Eihän ap:n tapauksessa ole kyse siitä, että ei saisi ystäväporukan eri kokoonpanoilla viettää aikaa. Pointtihan on siinä, että ap vietti näiden tyyppien kanssa muutamaa päivää aiemmin vappua, ja kukaan heistä, ei edes ap:n hyviksi ystävikseen luulemat kaksi, maininnut sanallakaan tulevaa reissua. Todennäköisesti vappua vietettäessä eivät ole aivan kuivinsuin istuneet, mutta siltikään kukaan ei ole möläyttänyt mitään. Jos kavereille/ystäville olisi luonnollista, että ap ei tulisi mukaan, ja olisi olemassa jokin heitä muita yhdistävä tekijä ( kuten esim. joku täällä aiemmin kertoi omasta kokemuksestaan, että joku aivan porukan ulkopuolinen oli kutsunut osan kaveriporukasta mökilleen viroon) johon ap ei kuuluisi, niin tokihan siitä olisi vappuna puhuttu avoimesti. Eli tähän keissiin jää kaksi mahdollisuutta. Joko ap on jostain syystä niin rasittavaa seuraa, että häntä ei haluttu sen vuoksi mukaan, tai sitten porukassa ollaan tahallaan ilkeitä. Ystävyyteen kuuluu, että jos joku käyttäytyy ikävästi illanvietoissa, siitä voidaan sanoa. Esim. "Oletko huomannut että sinulla on nykyään vain negatiivista sanottavaa kaikesta?" Ei tarvi mitään kohtausta järjestää, vaan ihan reilusti sanoa, ei sitä välttämättä itse huomaa että on muuttunut yleiseksi latistuksen mankeliksi. Ystäviltä voi mielestäni odottaa asiaan puuttumista seläntakana kyräilyn sijasta. Jos sen sijaan ei mitään ystäviä olla oltukaan, niin silloin kukaan ei varmaan viitsi vaivautua ottamaan asiaa puheeksi. Mutta joka tapauksessa ikävää ap:n kannalta. Toisaalta onhan se parempi havahtua todellisuuteen ystävyyden laadusta 20 vuoden jälkeen kuin 40 vuoden.
On olemassa vielä sekin mahdollisuus, että koko Tallinnan reissusta ei oltu päätetty tai edes sovittu vielä alkuviikosta. Ehkä vasta keskiviikkona keksitty, että lähdetäänpä viikonloppuna Tallinnaan. Ja sen vuoksi siitä ei vappuna puhuttu. Ei tosin selitä, miksi ap:tä ei keskiviikkona pyydetty mukaan.
Joo, näin tietty on mahdollista. Tosin niinkuin jo tuolla sivun 14 paikkeilla totesin, on aika harvinaista että kuusi perheellistä ja työssäkäyvää nelikymppistä (ap:n kuvailun mukaan) löytävät parin päivän varoajalla kaikille sopivan matka-ajankohdan. Siis kaikille kuudelle (!) sopi. Ei toki täysin mahdotonta, mutta aika harvinaista varmaan kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kiinnostaisi kyllä tietää vastaajien iät. Tuntuu todella oudolta, että nelikymppiset edelleen viettävät kaikki juhlat, reissut, tapahtumat jne. JOKAIKINEN kerta sillä koko porukalla, joka on muodostettu 25 vuotta sitten. Ne vastaajat, jotka kivenkovaan väittävät, että tämä on mahdollista, ja jos kutsua kaikkiin tapahtumiin ei tule, niin se kiusaamista, niin minkä ikäisiä te olette? Perheettömät opiskelijat osa-aikatyössä ehkä pystyvät moiseen sitoutumiseen, mutta nelikymppisten ystävysten kuviot ovat yleensä niin täynnä kaikkea mahdollista, että paljon tehdään myös pienemmissä ryhmissä eikä sellaisesta näin verisesti loukkaannuta. Huhhuh.
Meidän kaveriporukassa suunnitelmat esitettään kaikille ja ne osallistuu ketkä pääsee/haluaa. Ketään ei jätetä kutsumatta. Kyllä loukkaantuisi todella ap:n kaltaisesta tilanteesta.
Toki kahdenkesken välillä myös tavataan, mutta usein silloinkin on kutsu esitetty kaikille. Ikää meidän työkaveriporukassa 30-40 v.Eli joka uusi vuosi, juhannus, vappu, joulu, koulujen lomat, kaupunkitapahtumat, viikonloput jne. te tarkistutatte aina koko kaveriporukalta suunnitelmanne? Ei ole mitään vakiintuneita tapaamisia, joihin kaikki yrittävät tulla, mutta muuten tiedetään, että esim. spontaanit reissut Tallinnaan eivät ole Reetan juttu?
En ole se kelle vastasit, mutta. Monet juhlapyhät tietenkin menee perhepiirissä, mutta yhteisessä viestiryhmässä tiedotetaan jos suunnitellaan jotain porukalla. Toki kahden, kolmen kesken tavataan spontaanisti. Muuten tosiaan ilmoitus: tällöin ja tällöin, saa liittyä seuraan, ketkä pääsee. Sitten porukkaa ilmoittautuu ja yleensä estyneet myös ilmoittavat, että seuraavalla kerralla sitten. Kaikki saavat tiedon, aika laajakin porukka ja vaihteleva kokoonpano toteutuu.
Introvertin painajainen. Mitään ei saa suunnitella etukäteen, jos ei kutsu kaikkia mukaan. Ja joo, on introverteilläkin opiskeluporukoita ja muita kaveriporukoita. Introverttiys ei ole synonyymi epäsosiaalisuudelle.
Tossa oli ketju jos leipoo ja vie maistiaisia duuniin niin pitääkö leipoo gluteenitonta jos töissä on yks keliaakikko. Ja hyvä ehdotus oli et keliaakikko tuo sit omat leipomukset.
Voisko se introvertti tuoda bileisiin jonkun hyvän ystävän tueksi, vähän kuin omat eväät mukaan kun tietää olevansa allerginen.
Mulle on käynyt usein näin 42 elinvuoteni aikana.
Eniten häiritsee kyllä se, että joka jengissä on aina se alfajäsen, joka suunnilleen päättää, kuka saa kuulua jengiin ja kuka ei. Jos tämä riitaantuu yhden kanssa, ei kukaan puolusta sitä, jonka alfajäsen savustaa ulos jengistä. On vain pyhä hiljaisuus, kun jengi jatkaa tapaamisiaan salassa siltä poispotkitulta. Joskus joku postaa someen näistä tapaamisista, mutta kukaan ei edes mieti sen poispotkitun tunteita. Vain alfajäsenen tunteilla tuntuu olevan väliä.
Että kyllä naiset osaa olla paskoja toisiaan kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kiinnostaisi kyllä tietää vastaajien iät. Tuntuu todella oudolta, että nelikymppiset edelleen viettävät kaikki juhlat, reissut, tapahtumat jne. JOKAIKINEN kerta sillä koko porukalla, joka on muodostettu 25 vuotta sitten. Ne vastaajat, jotka kivenkovaan väittävät, että tämä on mahdollista, ja jos kutsua kaikkiin tapahtumiin ei tule, niin se kiusaamista, niin minkä ikäisiä te olette? Perheettömät opiskelijat osa-aikatyössä ehkä pystyvät moiseen sitoutumiseen, mutta nelikymppisten ystävysten kuviot ovat yleensä niin täynnä kaikkea mahdollista, että paljon tehdään myös pienemmissä ryhmissä eikä sellaisesta näin verisesti loukkaannuta. Huhhuh.
Meidän kaveriporukassa suunnitelmat esitettään kaikille ja ne osallistuu ketkä pääsee/haluaa. Ketään ei jätetä kutsumatta. Kyllä loukkaantuisi todella ap:n kaltaisesta tilanteesta.
Toki kahdenkesken välillä myös tavataan, mutta usein silloinkin on kutsu esitetty kaikille. Ikää meidän työkaveriporukassa 30-40 v.Eli joka uusi vuosi, juhannus, vappu, joulu, koulujen lomat, kaupunkitapahtumat, viikonloput jne. te tarkistutatte aina koko kaveriporukalta suunnitelmanne? Ei ole mitään vakiintuneita tapaamisia, joihin kaikki yrittävät tulla, mutta muuten tiedetään, että esim. spontaanit reissut Tallinnaan eivät ole Reetan juttu?
En ole se kelle vastasit, mutta. Monet juhlapyhät tietenkin menee perhepiirissä, mutta yhteisessä viestiryhmässä tiedotetaan jos suunnitellaan jotain porukalla. Toki kahden, kolmen kesken tavataan spontaanisti. Muuten tosiaan ilmoitus: tällöin ja tällöin, saa liittyä seuraan, ketkä pääsee. Sitten porukkaa ilmoittautuu ja yleensä estyneet myös ilmoittavat, että seuraavalla kerralla sitten. Kaikki saavat tiedon, aika laajakin porukka ja vaihteleva kokoonpano toteutuu.
Introvertin painajainen. Mitään ei saa suunnitella etukäteen, jos ei kutsu kaikkia mukaan. Ja joo, on introverteilläkin opiskeluporukoita ja muita kaveriporukoita. Introverttiys ei ole synonyymi epäsosiaalisuudelle.
Tossa oli ketju jos leipoo ja vie maistiaisia duuniin niin pitääkö leipoo gluteenitonta jos töissä on yks keliaakikko. Ja hyvä ehdotus oli et keliaakikko tuo sit omat leipomukset.
Voisko se introvertti tuoda bileisiin jonkun hyvän ystävän tueksi, vähän kuin omat eväät mukaan kun tietää olevansa allerginen.
Hauska ajatus, mutta isäntäväki harvoin arvostaa ylimääräisiä kutsumattomia vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.
Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta. Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi.
Oho, jos mielipide on se, että Tallinnan reissu olisi tullut luonnollisesti porukalle puheisiin jo vappuna jos asiaa ei haluttu tietoisesti salata niin olen koulukiusattu tai traumatisoitunut hylkäämiskokemuksesta.
Onko sitä niin pakko olla oikeassa että kääntää kaiken omasta mielipiteestä poikkeavan käsityksen johtuvan jostain traumasta? No sitten käytän narsistikortin. Sinä haluat olla oikeassa, halveksit muiden mielipiteitä ja olet ylimielinen, selvä narsisti.
Huh huh. Ihan vain vastasin keskutelupalstan ketjuun, heijastaen niitä omia kokemuksia. Kukaan täällä ei tiedä mikä se syy on miksi ap:ta ei ole kysytty mukaan. Voimme täällä vain arvailla ja keskustella. En ole halveksinut kenenkään mielipiteitä, toisin kuin sinä. Tuntuu vain mielestäni aika dramaattiselta, kun joku kehoitti katkaisemaan kaikki välit suoralta kädeltä näihin kaikkiin, kun muut ovat hylänneet. Ehkä kannattaisi selvittää syy. Jos ap on tarkoituksella jätetty pois niin ehkä näille muille voisi antaa tilaisuuden selvittää mistä on kyse.
Suora lainaus "Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. "
Vain idiootti kommentoi noin. Kommentointi heijastaa miten ajattelet.
En tiedä oletko sama kommentoija kuin äsköinen mutta olet yhden kommenttini perusteella haukkunut minut mm. idiootiksi ja narsistiksi. Mitä se kertoo susta? En ikimaailmassa kommentoisi kenellekään noin. Jos saan selventää omaa kommenttiani, vaikka ehtisitkin tuomita minut jo ihmisenäkin. Niin nämä, jotka raivoisasti kokevat esim. kaveriporukan yhdessäolon automaattisesti hylkäyksenä ja kiusauksena itseä kohtaan, niin taustalla voi olla jotakin käsittelemättömiä hylkäämistraumoja historiassa. En välttämättä tarkoita tätä tapausta mutta ylipäätään.
Selitätkö mitä eroa siinä on jos sinua sanotaan kommenttisi (mielipiteen) perusteella narsistiksi ja idiootiksi jos sinä sanot joitakin muita ihmisiä heidän kommenttinsa (mielipiteen) vuoksi kiusatuiksi ja hylkäämiskokemuksesta traumatisoituneiksi ihmisiksi? Nyt en ymmärrä miksi ihmeessä loukkaannut.
Niin kommentin perusteella minut leimattiin ihmisenä narsistiksi ja idiootiksi. En todellakaan ole sanonut kiusaamiskokemuksia kokeneita ihmisiä vain hylkäämiskokemuksista traumatisoituneiksi. Vaan, että joillakin ihmisillä, jotka kokevat hirveän voimakasta hylkäämisentunnetta muiden teoista voi olla taustalla hylkäämiskokemuksia. En suinkaan tarkoita, että mitään kiusaamistapauksia tai hylkäämisiä ei ikinä tapahdu tai ettei ap:lla olisi näin. Emmehän me täällä tiedä mikä on totuus. Itse ainakin kommentoin omien kokemuksteni perusteella, mm. erästä ystävää oli lapsuudessa kiusattu ja hän koki hirveää mustasukkaisuuden- ja hykäämisentunnetta, jos näin esim. muutaman keran vuodessa yhteistä ystäväämme ilman häntä. Vaikkakin hänelle tämä tapaaminen ei sopinut. Kyseessä ei muutenkaan ollut mikään hauskanpito hänen selän takana, vaan tällä toisella ystävällä oli vaikeaa ja olin lähinnä kuuntelevana korvana. Mutta sitten tämä kyseinen ystävä koki, että olemme hylkäämässä häntä, vaikka tämä ei liittynyt millään lailla häneen.
Eikö keskustelupalstan ideana ole vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia, eikä niin että toisenlaista mielipidettä tuovat ovat heti narsisteja ja idiootteja.
Hyvänen aika, sinulla ei ole aavistustakaan miten kommenttisi voidaan käsittää.
"Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi."
Tuohan on muiden mielipiteitä halveksuva kommentti, minun mielestäni. Mutta se taisi olla ymmärtämätön kommentti. Sammakko suusta ja ihminen ei edes tajua sanovansa tyhmästi. Kai se on normaalia.
Minä kysyn vastaavasti: Eikö keskustelupalstan ideana ole vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia, eikä niin että toisenlaista mielipidettä tuovat ovat heti koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita (ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittaavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi)?
Kertoo enemmän ehkä susta, että täytyy väkisin yrittää kääntää kommentti jotenkin ilkeäksi, jotta pääsee leimaamaan tuntemattoman palstalaisen, vaikka olen jo selittänyt mitä kommentillani tarkoitin. Keskustelupalstan idea on nimenomaan vaihtaa kommentteja. Yleensä ihmiset komentoivat siihen omaan kokemusmaailmaansa peilaten. En tarkoittanut, että ap tai kaikki hylkäämiskokemuksia kokenut täällä ovat traumatisoituneita. Vaan nämä, jotka hyvin voimakkaasti kokevat pienetkin asiat loukkauksena itseään kohtaan tai hykäämisenä nin näiden taustalla voi olla jotakin hylkäämiskokemuksia tms. Luotatko nyt siihen mitä kommentoin vai aiotko vielä vääntää tämän kommentin joksikin muuksi.
Hei sinä kommentoit näin
"Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta. Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi."
Kommentissasi mainittiin, että tämä on ap:n oma syy tai Tallinnassa on kuutta muuta yhdistävä luonnollinen tekijä mutta ei mainittu, että yksi syy voisi olla, että ap jätettiin sorsimalla pois joukosta. Ja jos mielipide on sorsimisen kannalla niin täytyy olla koulukiusattu tai hylätty. Daa? Mitä hittoa?
Minusta nuo kolme asiaa voi olla kaikki mahdollisia, emme voi tietää. Mutta et sinä voi arvoida muiden ihmisten mielipiteitä että tietyillä mielipiteillä suurin osa kommentoijista on kiusattuja tai hylättyjä. Sehän on anteeksi nyt vaan idioottimaista.
Oikeastiko et mieti, miksi 25 vuoden jälkeen ap jätetään sivuun? Miksi siellä on yhtäkkiä ryhdytty kiusaamaan ja hukattu neljännesvuosisata hyviä kiusaamishetkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kiinnostaisi kyllä tietää vastaajien iät. Tuntuu todella oudolta, että nelikymppiset edelleen viettävät kaikki juhlat, reissut, tapahtumat jne. JOKAIKINEN kerta sillä koko porukalla, joka on muodostettu 25 vuotta sitten. Ne vastaajat, jotka kivenkovaan väittävät, että tämä on mahdollista, ja jos kutsua kaikkiin tapahtumiin ei tule, niin se kiusaamista, niin minkä ikäisiä te olette? Perheettömät opiskelijat osa-aikatyössä ehkä pystyvät moiseen sitoutumiseen, mutta nelikymppisten ystävysten kuviot ovat yleensä niin täynnä kaikkea mahdollista, että paljon tehdään myös pienemmissä ryhmissä eikä sellaisesta näin verisesti loukkaannuta. Huhhuh.
Meidän kaveriporukassa suunnitelmat esitettään kaikille ja ne osallistuu ketkä pääsee/haluaa. Ketään ei jätetä kutsumatta. Kyllä loukkaantuisi todella ap:n kaltaisesta tilanteesta.
Toki kahdenkesken välillä myös tavataan, mutta usein silloinkin on kutsu esitetty kaikille. Ikää meidän työkaveriporukassa 30-40 v.Eli joka uusi vuosi, juhannus, vappu, joulu, koulujen lomat, kaupunkitapahtumat, viikonloput jne. te tarkistutatte aina koko kaveriporukalta suunnitelmanne? Ei ole mitään vakiintuneita tapaamisia, joihin kaikki yrittävät tulla, mutta muuten tiedetään, että esim. spontaanit reissut Tallinnaan eivät ole Reetan juttu?
En ole se kelle vastasit, mutta. Monet juhlapyhät tietenkin menee perhepiirissä, mutta yhteisessä viestiryhmässä tiedotetaan jos suunnitellaan jotain porukalla. Toki kahden, kolmen kesken tavataan spontaanisti. Muuten tosiaan ilmoitus: tällöin ja tällöin, saa liittyä seuraan, ketkä pääsee. Sitten porukkaa ilmoittautuu ja yleensä estyneet myös ilmoittavat, että seuraavalla kerralla sitten. Kaikki saavat tiedon, aika laajakin porukka ja vaihteleva kokoonpano toteutuu.
Introvertin painajainen. Mitään ei saa suunnitella etukäteen, jos ei kutsu kaikkia mukaan. Ja joo, on introverteilläkin opiskeluporukoita ja muita kaveriporukoita. Introverttiys ei ole synonyymi epäsosiaalisuudelle.
Tossa oli ketju jos leipoo ja vie maistiaisia duuniin niin pitääkö leipoo gluteenitonta jos töissä on yks keliaakikko. Ja hyvä ehdotus oli et keliaakikko tuo sit omat leipomukset.
Voisko se introvertti tuoda bileisiin jonkun hyvän ystävän tueksi, vähän kuin omat eväät mukaan kun tietää olevansa allerginen.
Ei introvertti kaipaa mitään tukihenkilöä tai opaskoiraa.
Google on keksitty, käytä sitä ennen enempiä aivopieruja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kiinnostaisi kyllä tietää vastaajien iät. Tuntuu todella oudolta, että nelikymppiset edelleen viettävät kaikki juhlat, reissut, tapahtumat jne. JOKAIKINEN kerta sillä koko porukalla, joka on muodostettu 25 vuotta sitten. Ne vastaajat, jotka kivenkovaan väittävät, että tämä on mahdollista, ja jos kutsua kaikkiin tapahtumiin ei tule, niin se kiusaamista, niin minkä ikäisiä te olette? Perheettömät opiskelijat osa-aikatyössä ehkä pystyvät moiseen sitoutumiseen, mutta nelikymppisten ystävysten kuviot ovat yleensä niin täynnä kaikkea mahdollista, että paljon tehdään myös pienemmissä ryhmissä eikä sellaisesta näin verisesti loukkaannuta. Huhhuh.
Meidän kaveriporukassa suunnitelmat esitettään kaikille ja ne osallistuu ketkä pääsee/haluaa. Ketään ei jätetä kutsumatta. Kyllä loukkaantuisi todella ap:n kaltaisesta tilanteesta.
Toki kahdenkesken välillä myös tavataan, mutta usein silloinkin on kutsu esitetty kaikille. Ikää meidän työkaveriporukassa 30-40 v.Eli joka uusi vuosi, juhannus, vappu, joulu, koulujen lomat, kaupunkitapahtumat, viikonloput jne. te tarkistutatte aina koko kaveriporukalta suunnitelmanne? Ei ole mitään vakiintuneita tapaamisia, joihin kaikki yrittävät tulla, mutta muuten tiedetään, että esim. spontaanit reissut Tallinnaan eivät ole Reetan juttu?
En ole se kelle vastasit, mutta. Monet juhlapyhät tietenkin menee perhepiirissä, mutta yhteisessä viestiryhmässä tiedotetaan jos suunnitellaan jotain porukalla. Toki kahden, kolmen kesken tavataan spontaanisti. Muuten tosiaan ilmoitus: tällöin ja tällöin, saa liittyä seuraan, ketkä pääsee. Sitten porukkaa ilmoittautuu ja yleensä estyneet myös ilmoittavat, että seuraavalla kerralla sitten. Kaikki saavat tiedon, aika laajakin porukka ja vaihteleva kokoonpano toteutuu.
Introvertin painajainen. Mitään ei saa suunnitella etukäteen, jos ei kutsu kaikkia mukaan. Ja joo, on introverteilläkin opiskeluporukoita ja muita kaveriporukoita. Introverttiys ei ole synonyymi epäsosiaalisuudelle.
Eikö? Iän myötä minusta tuntuu siltä, että saan koko ajan aina vain vähemmän irti toisten seurassa olemisesta.
Ei. Introvertti voi tietenkin olla myös epäsosiaalinen. Introvertti saattaa hyvinkin viihtyä yhden tai kahden ihmisen seurassa (monilla introverteilla on puoliso ja lapsiakin), mutta kokevat isommissa porukoissa olemisen tai hyvin tiiviin yhteydenpidon väsyttävänä. Olin aiemmin työssä, jossa oli iso meluava työporukka ja paljon asiakaskohtaamisia. Vaihdoin alaa ja nykyisin teen töitä käytännöllisesti katsoen yksin. Aiemmin en vapaalla juurikaan jaksanut tavata ketään, nykyisin tapaan ihan mielelläni, mutta en edelleenkään viihdy hälisevässä ihmisjoukossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkään ulkopuolelle jäämisen aiheuttamaa mielipahaa vähättelemättä (itselläkin kokemusta siitä), niin eikö ihmisten ystäväpiireille ole ihan luonnollista, että ne muokkaantuvat. 10 vuotta sitten ehkä pidin jostakin ihmisestä, nyt en. Ehkä hän on muuttunut, ehkä minä. Mutta se, etten enää mielelläni vietä hänen kanssaan aikaa ei tarkoita, etten muun porukan kanssa viihtyisi. Miksi en siis voisi tehdä jotain niiden kanssa, joista pidän edelleen kovasti, ja muodostaa näin uuden porukan? Vastaavasti minä en herneydy siitä, että jotain tehdään ilman minua. Missä menee se raja, ettei porukan kokoonpanoa saa muuttaa? Kun on tunnettu 5 vuotta, 20 vuotta?
Muuta vain kaveriporukkaa, mutta sillä tavalla ettei kukaan kärsi siitä. Voit muuttaa kaveriporukastasi itse pois, mikäli et enää viihdy siinä. Sen sijaan et voi jättää yhtä kaveria pois, ja olla vain muiden kanssa, koska se on kaveriPORUKKA, eikä sinun oma pieni manipuloitavissa oleva kerhosi.
Kuinka vanha olet?
Sen ikäinen, että en pelaa enää noita sinun päiväkotileikkejäsi, vaan elän aikuisten elämää, johon ei piiloleiikit kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyytenne on selvästi päättynyt, eikä ryhmässä ole koskaan ollutkaan todellisia ystäviäsi. Ehkä sinun on vain tähän saakka annettu roikkua mukana? Omanarvontuntosi nimissä lopeta kaikkinainen yhteydenpito ryhmään, ja etsi uusia ihmisiä elämääsi. Tee tarvittava surutyö ja työstä pettymyksen tunteesi. Lähes meille kaikille on tapahtunut vastaavaa jossakin elämänvaiheessa, ja olemme "kasvaneet ulos" ihmisistä ja tilanteista. Jälkikäteen voi huomata, että tapahtunut antoi tilaa uusille hyville asioille elämässä.
Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta. Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi.
Oho, jos mielipide on se, että Tallinnan reissu olisi tullut luonnollisesti porukalle puheisiin jo vappuna jos asiaa ei haluttu tietoisesti salata niin olen koulukiusattu tai traumatisoitunut hylkäämiskokemuksesta.
Onko sitä niin pakko olla oikeassa että kääntää kaiken omasta mielipiteestä poikkeavan käsityksen johtuvan jostain traumasta? No sitten käytän narsistikortin. Sinä haluat olla oikeassa, halveksit muiden mielipiteitä ja olet ylimielinen, selvä narsisti.
Huh huh. Ihan vain vastasin keskutelupalstan ketjuun, heijastaen niitä omia kokemuksia. Kukaan täällä ei tiedä mikä se syy on miksi ap:ta ei ole kysytty mukaan. Voimme täällä vain arvailla ja keskustella. En ole halveksinut kenenkään mielipiteitä, toisin kuin sinä. Tuntuu vain mielestäni aika dramaattiselta, kun joku kehoitti katkaisemaan kaikki välit suoralta kädeltä näihin kaikkiin, kun muut ovat hylänneet. Ehkä kannattaisi selvittää syy. Jos ap on tarkoituksella jätetty pois niin ehkä näille muille voisi antaa tilaisuuden selvittää mistä on kyse.
Suora lainaus "Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi. "
Vain idiootti kommentoi noin. Kommentointi heijastaa miten ajattelet.
En tiedä oletko sama kommentoija kuin äsköinen mutta olet yhden kommenttini perusteella haukkunut minut mm. idiootiksi ja narsistiksi. Mitä se kertoo susta? En ikimaailmassa kommentoisi kenellekään noin. Jos saan selventää omaa kommenttiani, vaikka ehtisitkin tuomita minut jo ihmisenäkin. Niin nämä, jotka raivoisasti kokevat esim. kaveriporukan yhdessäolon automaattisesti hylkäyksenä ja kiusauksena itseä kohtaan, niin taustalla voi olla jotakin käsittelemättömiä hylkäämistraumoja historiassa. En välttämättä tarkoita tätä tapausta mutta ylipäätään.
Selitätkö mitä eroa siinä on jos sinua sanotaan kommenttisi (mielipiteen) perusteella narsistiksi ja idiootiksi jos sinä sanot joitakin muita ihmisiä heidän kommenttinsa (mielipiteen) vuoksi kiusatuiksi ja hylkäämiskokemuksesta traumatisoituneiksi ihmisiksi? Nyt en ymmärrä miksi ihmeessä loukkaannut.
Niin kommentin perusteella minut leimattiin ihmisenä narsistiksi ja idiootiksi. En todellakaan ole sanonut kiusaamiskokemuksia kokeneita ihmisiä vain hylkäämiskokemuksista traumatisoituneiksi. Vaan, että joillakin ihmisillä, jotka kokevat hirveän voimakasta hylkäämisentunnetta muiden teoista voi olla taustalla hylkäämiskokemuksia. En suinkaan tarkoita, että mitään kiusaamistapauksia tai hylkäämisiä ei ikinä tapahdu tai ettei ap:lla olisi näin. Emmehän me täällä tiedä mikä on totuus. Itse ainakin kommentoin omien kokemuksteni perusteella, mm. erästä ystävää oli lapsuudessa kiusattu ja hän koki hirveää mustasukkaisuuden- ja hykäämisentunnetta, jos näin esim. muutaman keran vuodessa yhteistä ystäväämme ilman häntä. Vaikkakin hänelle tämä tapaaminen ei sopinut. Kyseessä ei muutenkaan ollut mikään hauskanpito hänen selän takana, vaan tällä toisella ystävällä oli vaikeaa ja olin lähinnä kuuntelevana korvana. Mutta sitten tämä kyseinen ystävä koki, että olemme hylkäämässä häntä, vaikka tämä ei liittynyt millään lailla häneen.
Eikö keskustelupalstan ideana ole vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia, eikä niin että toisenlaista mielipidettä tuovat ovat heti narsisteja ja idiootteja.
Hyvänen aika, sinulla ei ole aavistustakaan miten kommenttisi voidaan käsittää.
"Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi."
Tuohan on muiden mielipiteitä halveksuva kommentti, minun mielestäni. Mutta se taisi olla ymmärtämätön kommentti. Sammakko suusta ja ihminen ei edes tajua sanovansa tyhmästi. Kai se on normaalia.
Minä kysyn vastaavasti: Eikö keskustelupalstan ideana ole vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia, eikä niin että toisenlaista mielipidettä tuovat ovat heti koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita (ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittaavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi)?
Kertoo enemmän ehkä susta, että täytyy väkisin yrittää kääntää kommentti jotenkin ilkeäksi, jotta pääsee leimaamaan tuntemattoman palstalaisen, vaikka olen jo selittänyt mitä kommentillani tarkoitin. Keskustelupalstan idea on nimenomaan vaihtaa kommentteja. Yleensä ihmiset komentoivat siihen omaan kokemusmaailmaansa peilaten. En tarkoittanut, että ap tai kaikki hylkäämiskokemuksia kokenut täällä ovat traumatisoituneita. Vaan nämä, jotka hyvin voimakkaasti kokevat pienetkin asiat loukkauksena itseään kohtaan tai hykäämisenä nin näiden taustalla voi olla jotakin hylkäämiskokemuksia tms. Luotatko nyt siihen mitä kommentoin vai aiotko vielä vääntää tämän kommentin joksikin muuksi.
Hei sinä kommentoit näin
"Tottakai elämässä voi toimia dramaattisesti ja, jos kokee mielipahaa joidenkin ihmisten taholta, esim. 25 vuoden ystävyyden jälkeen niin nämä voi vain kätevästi pyyhkiä elämästä pois. Tai sitten asiat voi myös yrittää selvittää. Jos tämä porukka on ollut 25 vuotta kassassa tms. niin miksi nämä yhtäkkiä alkaisivat kiusaamaan ja syrjimään ap:ta. Tuskin yhtä ihmistä jätetään syyttä pois. Joko ap:lla on peiliin katsomisen paikka ja hän on itse omalla käytöksellään aiheuttanuset sen, että kaikki eivät halua häntä mukaan. Tai sitten syy voi olla ihan luonnollinen, että siellä Tallinnassa on ollut vaikkapa jotakin joka on yhdistänyt tätä muuta porukkaa. Tuntuu ehkä, että suurin osa täällä kommentoivista on ollut koulukiusattuja tai muuten elämässään hylkäämiskokemuksia kokeneita ja aikuisiällä heijastavat kaiken siihen viittavankin kiusaamiseksi ja hylkäämiseksi."
Kommentissasi mainittiin, että tämä on ap:n oma syy tai Tallinnassa on kuutta muuta yhdistävä luonnollinen tekijä mutta ei mainittu, että yksi syy voisi olla, että ap jätettiin sorsimalla pois joukosta. Ja jos mielipide on sorsimisen kannalla niin täytyy olla koulukiusattu tai hylätty. Daa? Mitä hittoa?
Minusta nuo kolme asiaa voi olla kaikki mahdollisia, emme voi tietää. Mutta et sinä voi arvoida muiden ihmisten mielipiteitä että tietyillä mielipiteillä suurin osa kommentoijista on kiusattuja tai hylättyjä. Sehän on anteeksi nyt vaan idioottimaista.
Oikeastiko et mieti, miksi 25 vuoden jälkeen ap jätetään sivuun? Miksi siellä on yhtäkkiä ryhdytty kiusaamaan ja hukattu neljännesvuosisata hyviä kiusaamishetkiä.
Onko sulla siis sisäpiirin tietoa, että tämä on ensimmäinen kerta? Kerro ihmeessä lisää kun ap ei ole täällä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt usein näin 42 elinvuoteni aikana.
Eniten häiritsee kyllä se, että joka jengissä on aina se alfajäsen, joka suunnilleen päättää, kuka saa kuulua jengiin ja kuka ei. Jos tämä riitaantuu yhden kanssa, ei kukaan puolusta sitä, jonka alfajäsen savustaa ulos jengistä. On vain pyhä hiljaisuus, kun jengi jatkaa tapaamisiaan salassa siltä poispotkitulta. Joskus joku postaa someen näistä tapaamisista, mutta kukaan ei edes mieti sen poispotkitun tunteita. Vain alfajäsenen tunteilla tuntuu olevan väliä.
Että kyllä naiset osaa olla paskoja toisiaan kohtaan.
Ja lisään nyt vielä tähän sen, että usein sitä poispotkittua kyllä tavataan ilman tätä alfajäsentä pienemmällä porukalla tai kahden kesken, mutta ei vahingossakaan mainita, mitä kaikkea kivaa on isolla porukalla sen alfajäsenen kanssa puuhailtu. On juhlaa jos jonkinmoista ja yhtäkkiä kukaan ei puhu niistä sinulle mitään, koska sinä et ole enää osa sitä ydinjengiä ja kaikki muut kollektiivisesti nuolevat alfajäsenen persettä viimeiseen saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kiinnostaisi kyllä tietää vastaajien iät. Tuntuu todella oudolta, että nelikymppiset edelleen viettävät kaikki juhlat, reissut, tapahtumat jne. JOKAIKINEN kerta sillä koko porukalla, joka on muodostettu 25 vuotta sitten. Ne vastaajat, jotka kivenkovaan väittävät, että tämä on mahdollista, ja jos kutsua kaikkiin tapahtumiin ei tule, niin se kiusaamista, niin minkä ikäisiä te olette? Perheettömät opiskelijat osa-aikatyössä ehkä pystyvät moiseen sitoutumiseen, mutta nelikymppisten ystävysten kuviot ovat yleensä niin täynnä kaikkea mahdollista, että paljon tehdään myös pienemmissä ryhmissä eikä sellaisesta näin verisesti loukkaannuta. Huhhuh.
Meidän kaveriporukassa suunnitelmat esitettään kaikille ja ne osallistuu ketkä pääsee/haluaa. Ketään ei jätetä kutsumatta. Kyllä loukkaantuisi todella ap:n kaltaisesta tilanteesta.
Toki kahdenkesken välillä myös tavataan, mutta usein silloinkin on kutsu esitetty kaikille. Ikää meidän työkaveriporukassa 30-40 v.Eli joka uusi vuosi, juhannus, vappu, joulu, koulujen lomat, kaupunkitapahtumat, viikonloput jne. te tarkistutatte aina koko kaveriporukalta suunnitelmanne? Ei ole mitään vakiintuneita tapaamisia, joihin kaikki yrittävät tulla, mutta muuten tiedetään, että esim. spontaanit reissut Tallinnaan eivät ole Reetan juttu?
En ole se kelle vastasit, mutta. Monet juhlapyhät tietenkin menee perhepiirissä, mutta yhteisessä viestiryhmässä tiedotetaan jos suunnitellaan jotain porukalla. Toki kahden, kolmen kesken tavataan spontaanisti. Muuten tosiaan ilmoitus: tällöin ja tällöin, saa liittyä seuraan, ketkä pääsee. Sitten porukkaa ilmoittautuu ja yleensä estyneet myös ilmoittavat, että seuraavalla kerralla sitten. Kaikki saavat tiedon, aika laajakin porukka ja vaihteleva kokoonpano toteutuu.
Introvertin painajainen. Mitään ei saa suunnitella etukäteen, jos ei kutsu kaikkia mukaan. Ja joo, on introverteilläkin opiskeluporukoita ja muita kaveriporukoita. Introverttiys ei ole synonyymi epäsosiaalisuudelle.
Tossa oli ketju jos leipoo ja vie maistiaisia duuniin niin pitääkö leipoo gluteenitonta jos töissä on yks keliaakikko. Ja hyvä ehdotus oli et keliaakikko tuo sit omat leipomukset.
Voisko se introvertti tuoda bileisiin jonkun hyvän ystävän tueksi, vähän kuin omat eväät mukaan kun tietää olevansa allerginen.
Olen introvertti enkä vähimmässäkään määrin ujo. Suuret ihmisjoukot vain rasittavat. Siinä joku hyvä ystävä on vain yksi tyyppi liikaa. KVG, kuten edellä ehdotettiin.
Lisään vielä, että olen erittäin hyvä puhumaan suurellekin joukolle ihmisiä. Ilman mitään hermoilua.
Palatakseni itse asiaan: ihmisiä tulee ja menee. Eivät ne lopu kesken, ja jokainen kuolee yksin. Siinä piristävä - mutta tosi - ajatus sunnuntai-iltaan.
Huomenna on maanantai. :)
En ole se kelle vastasit, mutta. Monet juhlapyhät tietenkin menee perhepiirissä, mutta yhteisessä viestiryhmässä tiedotetaan jos suunnitellaan jotain porukalla. Toki kahden, kolmen kesken tavataan spontaanisti. Muuten tosiaan ilmoitus: tällöin ja tällöin, saa liittyä seuraan, ketkä pääsee. Sitten porukkaa ilmoittautuu ja yleensä estyneet myös ilmoittavat, että seuraavalla kerralla sitten. Kaikki saavat tiedon, aika laajakin porukka ja vaihteleva kokoonpano toteutuu.