Milloin 3v uhma/ kiukuttelu helpottaa???
Aikaisemmin on ollut tällä palstalla keskustelua aiheeseen (3v -uhma) liittyen...Itselläni on myös uhmakas 3-vuotias tyttö, jonka kanssa haasteita riittää. 1-vuotias sisarus vaikuttaa hänen rinnallaan todella helpolta ja tyytyväiseltä tapaukselta, jonka kanssa viettäisi mielellään enemmänkin aikaa. Toisin kuin 3-vuotiaalla päivä tuntuu miltei aina alkavan "känkkäränkällä". Taistelua, vänkäämistä ym. jatkuu usein pitkin päivää. Hermot ovat itsellä ja miehelläni kireällä ja voimat vähissä esikoisen suhteen.
Osaisiko joku kertoa/ lohduttaa, missä iässä tämä "uhmakkuus" helpottaa? Olisi mielenkiintoista tietää, helpottaako tämä joskus...
Tuntuu pahalta, että 3-vuotiaan kanssa ei oikein huvittaisi olla, kun aina kaikki on niin hankalaa. Pikkusisko sen sijaan on niin helppo ja tyytyväinen. Tunnen huonoa omaa tuntoa siitä, että koen lapsiani kohtaan näin eri tavalla. Löytyykö kohtalotovereita? Olettaisin, että löytyy...Voimia meille kaikille!
Ensimmäinen eli vanhin lapsi joutuu valitettavasti aina olemaan omien vanhempiensa opettaja, hermojen kouluttaja ja voimien kasvattaja. Se on luonnollista, että vanhinta lasta käsittelee eritavalla kuin seuraavia. Monesti puhutaan ns. vanhimman lapsen syndroomasta, joka "vaivaa" sekä lasta että hänen vanhempiaan. Ja täysin luonnollisesti.
Meillä on ollut esikoisella uhmaa 2-vuotiaana - minä itse - kausi.
3-vuotiaana uhmattiin - minä tahdon - uhmaa.
4 -vuotiaana astui kuvaan - minä osaan - uhma.
5-vuotiaana oli -minua ei saa auttaa -uhma.
6-vuotiaana oli kasvua esikoulussa, jonka opettajat olivat idoleita. Parempi vuosi.
7-vuotiaana jännitettiin koulun alkua ja sen jälkeen kaikki perheenkin asiat varmistettiin vielä varmuuden vakuudeksi opettajalta, joka siis tiesi meistä aivan kaiken ruokavaliota ja saunakäyttäytymistä myöten.
8 - 9 vuotiaana oli oikeastaan helpointa, silloin ei suuria ongelmia. Paitsi että tietenkin astui kuvaan kaverit, joista sai vaikutteita. Kokeiltiin valehtelemista ja varastamista, karkaamista ja katoamista.
10-vuotiaana alkoi pikkumurkkuikä ailahteluineen. Sen jälkeen onkin sitten ollut lähes kaiken aikaa jonkinlaista vääntöä. Nyt neiti on 13 v ja siskoni kokemusten mukaan muutaman vuoden päästää helpottaa murkkujutut ja sitten saakin pelätä teiniraskauksia, väkivaltaisia poikystäviä jne.
Kaksi seuraavaa lasta ovat olleet todella kilttejä ja helppoja. Meidän mielestä. Naapurit kyllä ovat toista mieltä, mutta he eivät tunne niinkuin me vanhemmat. Ensimmäinen vain ottaa niin koville.