avopuoliso ei kerro menemisistään

Olemme olleet naimisissa tosi kauan eikä meilläkään ole ollut tapana tunnin tarkkuudella raportoida menemisiä, mielestäni se on ihan ok. Tuo viikonloppureissuun lähteminen on tietysti eri asia, itse haluaisin ainakin viimeistään edellisenä päivänä kuulla asiasta (ja saattaisin pahoittaa mieleni, jos asia tulisi ihan yllätyksenä viime tipassa).

Meillä OLI myös noin.

Mies ei viitsinyt vaivautua kertomaan menojaan. Tämä tarkoitti sitä etten koskaan aamulla tiennyt mitä tapahtuu illalla. Vuodessa kyllästyin siihen ja heivasin tyypin.

Ei hän unohda kertoa, hän ei halua että tiedät missä hän on, ja kenen kaa. Jää pelivaraa kaikennäköseen.

En valvo miehen menemisiä, mutta en  ole toisaalta hänestä riippuvainen. Osaan mennä kauppaan yksin.

En kysele miehen menemisiä, joten hänelle ei tule tunnetta, että yritän rajoittaa elämäänsä. Siksi hän varmaan osaa viimeistään aamulla sanoa, että on lähdössä kavereiden kanssa mökille, jotta en olisi illalla huolissani ja odottaisi turhaan kotiin. En soittele miehen perään, en lähettele tekstareita tms. enkä ruikuta, että on ikävä. Sama toisinpäin eli jos eilen olisi kertonut lähteväni tänään tyttöporukalla Tallinnaan, niin mies olisi todennut siihen että ok, tarvitsetko kyytiä asemalle.

Meillä kyllä raportoidaannoin tunnin tarkkuudella tai ainakin sanotaan, että tänään en tiedä, milloin pääsen. Juuri siksi, että toinen osaa sitten päättää, tekeekö jotain yksin vai odotteleeko kaveriksi. On ankeaa laittaa vaikka ruokaa joka sitten kuivuu ja kylmenee liedellä - mutta jos tietää, että toinen ei tule kotiin, voi tehdä vain yhden annoksen tai syödä voileipää.

Meillä on tapana myös kysyä, olisiko toisella jotain tarpeita tai toiveita, jotka olisi hyvä huomioida omia aikatauluja suunnitellessa. Onko iltakokous töissä, taloyhtiön hallitu, tarve saada kyyti johonkin, pitääkö kaupasta hakea jotain painavaa, jne. Näitä sitten sovitellaan niin, että molemmat saavat mahdollisimman paljon hyötyä ja mahdollisimman vähän haittaa.

Se, että kieltäytyy kertomasta ja neuvottelemasta jokapäiväiseen elämään vaikuttavista asioista on minusta negatiivista vallankåyttöä.

Ap kuulostaa läheisriippuvaiselta.

Aikuinen ihminen osaa käydä yksinkin kaupassa.

Meillä ei paljon kumpikaan ilmoittele menoistaan, mutta se sopii molemmille. Kumpikin on siis hyvin itsenäinen luonne. Pariskunnan osapuolet keskenään sopikoon oman toimintatapansa, kun ihmisiä on erilaisia.

Ei siinä mielestäni ole kyse siitä osaako käydä kaupassa.

Tuollainen on negatiivista omistushalua tämän miehen puolelta. Näin hän pitää sinut varpailla ja valmiina, jos vaikka tulisikin sattumoisin kotiin.

Psykopaattista. Lähde äkkiä kun vielä voit.

Kuulostaa omituiselta. Minusta on normaalia että asuinkumppani pidetään jollain tasolla tietoisena omista menoista. Esim. jos lähtee kauppaan, on ihan normaalia sanoa että "menen kauppaan". Tai jos tulee huomattavasti normaalia myöhemmin töistä, laittaa vaikka viestin tai kertoo etukäteen. Jos viikonloppureissustakaan ei kerro, niin jotain on pielessä.

Minusta olisi omituista vain häipyä paikalta sen sijaan, että huikkaan meneväni salille tms.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä mielestäni ole kyse siitä osaako käydä kaupassa.

Tuollainen on negatiivista omistushalua tämän miehen puolelta. Näin hän pitää sinut varpailla ja valmiina, jos vaikka tulisikin sattumoisin kotiin.

Psykopaattista. Lähde äkkiä kun vielä voit.

Missään kohdin ei ap kertonut, että mies vaatisi tai odottaisi häneltä mitään.

Päinvastoin, ap yrittää kontrolloida miestään ja haluaa tietää hänen kaikki liikkeensä.

Välttämättä kyse ei ole pettämisestä ja sellaisesta. Siitä vain, että mies ei kunnioita sinua ja haluaa pitää sinut erillisenä elämästään. Kokemusta on. Ex.

Missään kohdin ei ap kertonut, että mies vaatisi tai odottaisi häneltä mitään.

Päinvastoin, ap yrittää kontrolloida miestään ja haluaa tietää

Kontrollointi ja KOMMUNIKOINTI on eri asia.

Jotain äijässä on pielessä, ei sinussa aloittaja.

Tuo tyyppi ei muutu vaan haluaa pitää kortit itselleen avoimena muualle, ja tuolla tavoin et pysy perässä hänen puuhista.

Ap, jätä sinäkin ilmoittamatta menosi, älä ole kotona kun mies tulee ja ala elää kuin miestä ei olisikaan. Ajattele häntä kämppäkaverina, ei  puolisona. Lienet miehelle vain kulujen puolittaja etkä  rakastettu joten ala kohdella häntä samoin. Tule sitten tänne raportoimaan seurauksista.

Minä toimisin tuossa tilanteessa samoin kun miehesi. Lähtisin kauppaan, kun siltä tuntuu, tekisin itselleni ruokaa, kun siltä tuntuu. Menisin kylään, baarin, kävelylle, harrastuksiin, kun siltä tuntuu kyselemättä, kertomatta.

Tosin suhde päättyisi ennen pitkään, koska sitä ei edes silloin olisi.

Kyllä meillä ilmoitellaan,tosin meillä on lapsi eli jos ei ota ipanaa mukaan, pitää varmistaa ettei lapsi jää yksin.

Ilmoitellaan jos töissä menee niin pitkäksi ettei ehdi syömään, kerron jos kauppareissulla treffaan kaverin eli kestää normaalia pidempään. Reissuista mainitaan kun reissua suunnittelee.

Ihan normaalia toisen huomioimista.

Eikä ainakaan suututa jos toinen huolissaan kyselee.

Vierailija kirjoitti:

onko normaalia ettei kumppani muista kertoa suunnitelmistaan ja suuttuu, jos kysyt missä hän menee kun ei ole työpäivän jälkeen tullu kotiin yli tuntiin työpäivän päättymisestä? kyselyistä suututaan ja tivataan onko hän tilivelvollinen mulle, eikä hänestä kaikesta tarvitse ilmoittaa. Jos itse odottaa kotona toista kotiin töistä jotta päästään käymään esimerkiksi kaupassa, tuntuu perin kurjalta istua kotona odottamassa toista tietämättä milloin mahtaa tulla kotiin. Tänään unohti sanoa lähtevänsä poikien mökkireissulle ennen kuin itse pääsen töistä - ei "muistanut" kiirreessä laittaa edes viestiä asian tiimoilta. Onko oikein pahoittaa mielensä tällaisesta käytöksestä? mielipiteitä?

Mun mielestä ikävää käytöstä sua kohtaan. Erityisesti tuo mustattu ei ole ollenkaan tavallista kun yhdessä asutaan. Itse kyllä loukkaantuisin ja tuntuisi pahalta. Eikä ole myöskään oikein että miehesi suuttuu kun kysyt suunnitelmista ja menoista. On tavallista kysyä ja soitella noista asioista (jos toinen ei varsinkaan itse kovin automaattisesti ilmoittele.) Ei se ole mitään "tilivelvollisuutta", vaan täysin arkista normaalia kanssakäymistä. On erikoista että miehesi suhtautuu menojen ilmoittelemiseen noin negatiivisesti.

Onko miehesi kovin nuori vielä? Haluaa olla itsenäinen sinkku samaan aikaan kuin seurustelee sun kanssa? Ne ei onnistu molemmat vaan yhtaikaa. Enkä tarkoita välttämättä tässä mitään pettämisjuttuja, vaan juuri sitä arkista elämäntapaa ja toisen huomioonottamista.

Varmaan joitakin harvoja pariskuntia tosiaan on, jotka molemmet elää niin itsenäistä elämää (vaikka yhdessä asuukin), ettei toiselle juuri menoista kummoisesti ilmoitella. Se on mun mielestä kuitenkin selvä poikkeus siihen mitä normaalisti parisuhteessa halutaan ja sellainen käytöntö vaatii tosiaan sen että molemmet haluaa että toimitaan sillä tavalla.

Kyllä teidän täytyy käydä kunnon keskustelu aiheesta. Eihän tuo noin voi jatkua. Ero taitaa olla jossain vaiheessa edessä jos mikään ei muutu eikä mies tule noin normaaleissa toiveissasi vastaan.

Jos olisi mun avopuoliso, etsisin äkkiä itselleni oman kämpän ja muuttaisin niin, että kun avokki (siis siinä kohtaa exä) tulis kotiin töistä sinä päivänä, siel olis enää sen omat kamat. Ja vaihtaisin puhelinnumeron myös niin ettei voi soitella perään.

Ja syy siihen miks tekisin noin radikaalin tempun, on se, että tollanen miestyyppi suorastaan haisee valheelle. Yäk. Nimim. kokemusta on, ja ihan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä mielestäni ole kyse siitä osaako käydä kaupassa.

Tuollainen on negatiivista omistushalua tämän miehen puolelta. Näin hän pitää sinut varpailla ja valmiina, jos vaikka tulisikin sattumoisin kotiin.

Psykopaattista. Lähde äkkiä kun vielä voit.

Paskanmarjat ole mitään omistushalua vaan täyttä väliinpitämättömyyttä. Näitä kun ei yksinkään viitti olla kun kuitenkin kivempi että on edes joku tappelukaveri ja kyökkiorja.

Meillä mies meni ja tuli miten tykkäsi. Saattoi vain yhtäkkiä lähteä kesken mielestäni yhteiseksi sovitun koti-illan aikana esim. suoraan saunasta, kun kaveri soitti, eikä edes pahoitellut tai kysynyt, onko minulle ok. Tietysti sai mennä, mutta kun ei näyttänyt lainkaan välittävän, miltä se minusta tuntui. Kun joskus sanoin, että minusta tuntuu vähän pahalta se, että hän menee miten menee minusta piittaamatta, sain kuulla olevani sairas kontrolloiva eukko. Itse kyllä soitteli parhaimmillaan kymmenen minuutin välein, kun minä lähdin kodin ulkopuolelle muualle kuin töihin.

Ei se mihkää mökille oo menossa. Sillä on toinen hoito. Todennäkösesti montakin.

Pakkaa kamat vähin äänin ja lähe. Ja unohda ilmottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä mielestäni ole kyse siitä osaako käydä kaupassa.

Tuollainen on negatiivista omistushalua tämän miehen puolelta. Näin hän pitää sinut varpailla ja valmiina, jos vaikka tulisikin sattumoisin kotiin.

Psykopaattista. Lähde äkkiä kun vielä voit.

Missään kohdin ei ap kertonut, että mies vaatisi tai odottaisi häneltä mitään.

Päinvastoin, ap yrittää kontrolloida miestään ja haluaa tietää hänen kaikki liikkeensä.

Olet aika hukassa parisuhdetaidoissa jos tuosta aloituksesta tulkitset että ap haluaa kontrolloida miestä. Kun yhdessä asutaan, niin tottakai toista informoidaan päivän suunnitelmista. Ei niitä tarvitse aina tarkkaankaan tietää. Voi toisinaan sanoa myös esim. että " Lähden kaupoille töiden jälkeen ja ehkä näen kavereitakin ja voi mennä iltaan asti ennen kuin kotona.". Ei siis mun mielestä aina tarvitse ilmoittaa kellontarkasti milloin on tulossa. Mutta ilmoittaa pitää, tavallisessa suhteessa. Eri asia on sitten jos molemmat haluaa toimia toisella tavalla. Yksipuolinen ilmoittamattomuus on vaan tosi itsekästä ja ajattelematonta ja on merkki siitä ettei kunnioita toista ja toisen aikaa. On ilkeää pitää toinen odottamassa itseään. Sen sijaan jos ilmoittaa, niin voi toinenkin suunnitella päivänsä sen mukaan eikä turhaan odotella. Lisäksi on myös hyvä suunnitella ajankäyttöä yhdessä ja kysellä mitä toisella on mielessä. (ei siis vain yksipuolista ilmoittamista, että minä nyt näin.) Ihan perusasioita. Yllättävän paljon ilmeisesti on sellaisia miehiä (ja naisia?), jotka eivät tällaisia paruspalikoita parisuhteessa ymmärrä.

Kyllähän myös kaverisuhteissakin ilmoitetaan, jos on ollut oletus esim. yhteisestä viikonlopputekemisestä, ja tuleekin suunnitelmiin muutos. Normaalia toisia huomioonottavaa käytöstä. Ei voi näissäkään asioissa olla vain että minäminäminä.