Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi se, että tuntee vahvasti on väärin?
04.05.2018 |
Esim. se, että rakastaa toista niin paljon, että haluaa viettää hänen kanssaan kaiken mahdollisen ajan ja ikävöi herkästi kun toinen on poissa?
Mikä tekee tästä niin väärää ja kuka sinä muka olet päättäämään että vahvasti tuntevan tunne-elämä on vääränlaista?
En vaan tajua. Herkkiä ihmisiä pidetään aina jotenkin vääränlaisina ja luonnevikaisina ja se ärsyttää.
Minkä minä luonteelleni mahdan?
Ajatuksia?
Kommentit (8)
Ole sellainen kuin olet, mutta toivottavasti olet lyöttäytynyt yhteen sellaisen ihmisen kanssa, joka kokee asiat samoin. Muutoin se voi tuntua toisesta vähän ahdistavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tunteminen väärin ole. Se ratkaisee, mitä tekee näiden tuntemusten aikana. Lisäksi, jos ottaa ihan tyhjästä kimmokkeita ja on tunteittensa kanssa irti todellisuudesta, niin se on kyllä ympärillä olevien ihmisten kannalta aika häiritsevää, silloin sille kannattaa tehdä jotain.
Ei siinä ole mitään väärää. Nauti tunteistasi , sinulla on niihen täysioikeus.
herkkä tarvii yleensä myös herkän kumppanin tai ainakin luotettavan vähintään. Ikävä on normaali tunne tosin joskus toinen ei tunne samaa ja näin ollen pn helpompi erota. Siinä vaiheessa jos homma jatkuu toiselta puolelta on se pakkomiellettä. Eli todellisuudentaju lähtee. Pakkomielle ei tule yleensä suhteen aikana kovasti näkyviin koska molemmat välittää toisistaan. Tosin jos toinen on ahdistunut suhteessa niin on väärän tyypin kanssa. Toisilla käsitys pakkomielteestä on se että kumppaniltaan kyselee kuulumisia päivittäin tai kumppanin kanssa haluaa viettää aikaa mahdollisimman paljon. Nämä sekoitetaan pakkomielteiseen. Ihastuminen teettää halua olla yhdessä ja mielenkiintoa toisesta ihmisestä. On minulla ystäviäkin kenen elämästä olen kiinnostunut ja haluan viettää aikaa vaikka en niihin ihastunut ole. Että näin.
Kuten monet ovat sanoneetkin, ei vahvoista tunteista ole sinänsä mitään väärin. Suhteen alussa tuollainen halu nyhjätä yhdessä ja toisen ikävöinti on jopa normaalia. Sanoisin kuitenkin, että on huono juttu jos molempien tunteet ei sovi yhteen- tässähän ei se käy ilmi, mitä se tunteiden kohde ajattelee ja vastaako tunteisiin. Kyllähän ne suurimmat rakastumisen huimat muuttuu vähitellen tasaisemmaksi rakkaudeksi ja kiintymykseksi. Jos nuo kiihkeät ikävöinnit rajoittaa sinun tai kohteesi elämää , niin silloin on jotain pielessä. Kyllä jokaisella kumminkin täytyy olla se omakin elämä, eikä voi koko aja roikkua toisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sekään ei ratkaise, mikä on tunteiden takana, vaan se, mitä niistä seuraa. Seuraako esim ”vahvasta rakkaudesta” omistuhshalu ja väkivaltainen mustasukkaisuus vai seuraako siitä aito halu ja kyky uhrata omat etunsa toisen hyväksi.
Ja tottakai tunteitaan voi ohjata.
No mitäpä ne vahvat tunteet haittaa, jos ne ei tee vahinkoa kenellekään. Haitta se on siinä vaiheessa jos vahvat tunteet on selityksenä satuttamiselle ja vahingon teolle
Alue: Aihe vapaa
Totta kai tunteita voi opetalla hillitsemään! Ja haitallisesta tunteesta voi päästä eroonkin.
Mutta minusta se on ihan ok olla tunteellinen niin kauan kuin se ei haittaa omaa tai tunteiden kohteen elämää.
Jos se toinen kokee ripustautumisen ahdistavaksi, niin silloin se ON väärin. Jos ripustautuminen estää sinulta koulunkäynnin tai työnteon, niin se on väärin.
Puhutaan maniasta. Ihmistäkin kohtaan voi tuntea maniaa. Pakkomiellettä.
Mutta jos ei nyt ihan siihen asti menevästä tunteesta ole kyse, eikä jatkuva tunnetilojen heilahtelu haittaa, niin anna palaa vaan.
Se vain tutkitusti on usein niin, että nopea tunnetilojen ailahtelu saattaa helposti kieliä epävakaasta persoonallisuudesta. Joten kannattaa vähän tarkkailla tilannetta, ja hakea herkästi apua, jos siltä alkaa vaikuttaa.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…