Kuinka siistejä teidän kodit on?
Hei onko teidän kodit aina siistejä? Tai ei kellään varmaan aina ole, mutta tuntuu että siivoan monta kertaa päivässä nii aina on lattioilla leluja ja epämääräisiä vaatekappaleita.
Lautasia ja laseja löytyy yllättävistäkin paikoista.
Eteinen on yleensä aika räjähtänyt.
Olen se joka meillä pesee pyykit, siivoaa ja tekee suurimmaksi osaksi kaiken, eikä se haittaa yhtään.
Lapsia yritän opettaa siivoamaan omia jälkiä ja laittamaaan vaatteet aina naulakkoon. Ja monesti onnistuukin kun kerran pari sanoo:) En haluaisi esimerkiksi yllätysvieraita, koska tykkään kumminkin, että koti olisi siisti.
Meidän koti on ehkä vähän liian pieni, että sitä tavaraa kertyy ja pitäis osata heittää menemään.
Toisten kotien siisteys ei kiinnosta paitsi silloin kun satun käymään jossain, missä on suurinpiirtein saman näköistä kuin meillä:)
Se on vaan mukava hoksata että ei niillä kaikilla muillakaan aina oo kaikki tiptop:) Ja ihan positiivisessa mielessä siis:)
Kommentit (35)
Meillä on aina siistiä. Sekä mies että minä ollaan järjestelmällisiä ja siistejä ihmisiä, ja korjataan aina jälkemme heti, ja molemmat siivoavat syntyneet sotkut saman tien.
Kotini on aivan räjähtänyt, ihan oikea kaatopaikka. Sellainen kuin siinä tv-realityssa, jossa ne tehotädit kävivät siivoamassa karmivaan kuntoon päästettyjä loukkoja. En jaksa edes ajatella siivoamista. Pitäisi varmaan tehdä jotain, kun kesäkin on tulossa...
Meilläkin on aina siistiä. Olemme nelihenkinen perhe ja kaksi alle 4-vuotiasta lasta. Toki lapsilla saa leikkiessä olla tavarat levällään, mutta lelut kerätään joka ilta paikoilleen. Astioita tai vaatteita ei meillä ole koskaan ympäriinsä.
Melko siistinä pidän.
Joku nurkka kerää väkisinkin aina tavaraa jolla ei ole omaa paikkaansa, mutta niitä tulee sitten raivattua aina ennen kun tulee vieraita.
Vaamykkyröille on nimetty kasa kylppärissä, johon ostin sellaisen käytössä olevien vaatteiden ripustimen, etteivät aina lojuisi missä sattuu.
On aina siisti ja puhdas, yksi lapsi (ja mies) ja kaikki tekee osansa. Lian keskellä en haluaisi elää, enkä edes epämääräisessä sotkussa. Tavaroille on paikkansa.
Imuroitu on, pyyhitty nihkeällä lattiat, pölyt pyyhitty ja wc pesty pari päivää sitten huolella, mutta juuri nyt.
- Eteisen lattialla on pyöräilykypärä, muuten vaatteet ja kengät piilossa liukuovikomerossa.
- Wc:ssä on tyhjiä vessapaperirullien hylsyjä lattialla
- Kodinhoitohuoneessa on kuvia pyykkejä narulla ja likavaatekoreista tursuaa pesemätöntä pyykkiä näkyville, vaikka korit eivät olekaan täynnä ja lattialla on pari likaista vaatetta.
- Keittiössä on aamupalalla käytetyt astiat pöydällä
- Olohuoneessa on pölynimuri, mikrokuituliinai, rullattu matto, kirjoja auki
- Makuuhuoneen sänky on petaamatta ja puolipidettuyjä vaatteita tuolilla, pöydällä on laukusta tyhennetty kasa kuitteja ja muuta sälää.
- Ikkunat on pölyiset ja pesemättä.
Ei meillä onneksi likaista ole eikä pölypallot lennä:) mutta esimerkiksi keittiössä leivän muruja pöydillä kun niitä ei kukaan itse siivoa ne lähtee siittä vasta sitten kun hoksaan ja pyyhin pöydän.
Välillä harmittaa että muut ei siivoa kuin käskystä, esim. Jos on ollut pitkä päivä töissä tai kipeenä. Olisi kiva joskus tulla siistiin kotiin.
T. Aloittaja
Mulla nimenomaan on AINA siistiä. Kyllä, aina. Asun yksin, olen aina ollut siisti ja pidän siivoamisesta. Imuroin kerran viikossa, pölyt pyyhin myös noin kerran viikossa, tiskit tiskaan heti, altaassani ei ole koskaan tiskivuorta. Pedin petaan heti herättyäni, lakanat vaihdan 2 vkon välein, vaatteet ripustan aina kaappiin roikkumaan, enkä jätä niitä lojumaan. Kukaan ihminen ei ole koskaan nähyt kämppääni sotkuisena, sillä se ei vaan koskaan ole sotkuinen.
Meillä on huusholli kuin räjähdyksen jäljiltä aina. Kukaan ei ikinä laita mitään paikoilleen tai korjaa jälkiään. Minäkään en enää välitä ja en jaksa käskyttää ja valittaa. Eletään sitten näin. Mies ja kolme teiniä. Kun lapset oli pienempiä kantoivat kortensa kekoon tappelematta ja meillä oli siistimpää.
Puhdasta on ja jokaisella esineellä paikkansa. Vaatteet, joita en ole käyttänyt vuoden aikana, menee kierrätykseen joko tuttaville tai hyväntekeväisyyteen. Astiat ovat kauniisti kaapeissa, verhot ja matot ojennuksessa. Olen rauhaa rakastava ihminen ja järjestyksessä oleva koti lisää tuota fiilistä.
Kun kylässä käy pieniä lapsia, tulee hetkellinen kaaos. Heidän lähdettyään palautan paikat kuntoon. Nautin näistä vierailuista, vaikka harmonia häiriintyy hetkellisesti.
Ei ole kovin siistiä kun on liikaa tavaraa ja liian vähän tilaa. En jaksa stressata kun on muutakin mietittävää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla nimenomaan on AINA siistiä. Kyllä, aina. Asun yksin, olen aina ollut siisti ja pidän siivoamisesta. Imuroin kerran viikossa, pölyt pyyhin myös noin kerran viikossa, tiskit tiskaan heti, altaassani ei ole koskaan tiskivuorta. Pedin petaan heti herättyäni, lakanat vaihdan 2 vkon välein, vaatteet ripustan aina kaappiin roikkumaan, enkä jätä niitä lojumaan. Kukaan ihminen ei ole koskaan nähyt kämppääni sotkuisena, sillä se ei vaan koskaan ole sotkuinen.
Huvittavaa tässä on se, että imuroin kahdesti päivässä, teen viikkosiivoukset keskiviikkoisin ja lauantaisin, vaihdan lakanat viikon välein. Pyykkiä pesen koko ajan , vaatteet nostan korkeissa puhtaana kunkin huoneeseen, jotta saavat itse tehdä niille mitä haluavat. Vessan ja kylppäriin siivoan päivittäin ja meillä on koko ajan kämppä sotkussa. Mies, kolme teiniä, 2 koiraa ja 3 kissaa.
Meillä ei ole likaista, mutta koti on siisti vain hetken siivouksen jälkeen ja asumisen jäljet näkyvät kaikkialla. Ja me jopa viihdytään kodissa, jossa näkyy elämisen jäljet.
Nytkin on lehtiä ja kirjoja tasoilla, leluja, käsitöitä, lasten tekeleitä hujan hajan, tiskikone odottaa täyttämistä jne.
Ja minulla on vapaapäivä, silti menemme ulos tarkkailemaan luontoa ja kotityöt saa jäädä.
Jos mies ja lapsi ovat kaksistaan kotona, talo on kuin räjähdyksen jäljiltä. Jos minä olen kotona, käsken lasta siivoamaan edellisen leikin ennen kuin aloittaa uutta. Autan lasta siivoilemisessa. Tavaroita en ylipäänsä laita paikoilleen ennen kuin illalla ennen nukkumaanmenoa. Imuroida pitää vähintään joka toinen päivä nyt kun alkaa olla hiekkalaatikkokelit. Töissä pitää kiirettä tähän aikaan vuodesta, joten moppailu on jäänyt väliin.
Melko siistiä aina. Nyt keittiössä on tasoilla tavaraa kun aion tehdä tänään vähän paremman illallisen. Teinin huone on kuin räjähdyksen jälkeen, mutta oma mielenrauha säilyy kun laitan vaan oven kiinni. Khh:ssa on viikattavaa pyykkiä. Mua alkaa ahdistaan jos on sotkua.
Imuroida pitäisi joka toinen päivä jos haluaa pitää jatkuvaa siisteyttä. Lapset ja lemmikit sotkee jatkuvasti eikä näin pienet vielä paljoa auta siivoamisessa. Tässä elämänvaiheessa ei siivous ole se ykkösasia, kunhan ei ihan sikolätissä tarvitse olla. Olenkin todennut että mitä isompi talo sen enempi roinaa kertyy ympärille, pitäisi muuttaa pienempään ja järkevämmän malliseen asuntoon. Varmaan vasta sitten helpottaa siivous ja tavaramäärä kun lapset isompia/muuttaneet pois.
Asun yksin ja on todella siistiä koirasta huolimatta.
Ei haittaa vaikka tulisi yllätysvieraita.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on huusholli kuin räjähdyksen jäljiltä aina. Kukaan ei ikinä laita mitään paikoilleen tai korjaa jälkiään. Minäkään en enää välitä ja en jaksa käskyttää ja valittaa. Eletään sitten näin. Mies ja kolme teiniä. Kun lapset oli pienempiä kantoivat kortensa kekoon tappelematta ja meillä oli siistimpää.
Meillä kanssa mutta en jaksa enää välittää. Just siivosin tuntikausia kun vaimo oli reissussa ja ei mennyt kuin puoli päivää niin taas on täysi kaaos päällä. Ei se taida oppia siistiksi ellei se ole tähän ikään mennessä oppinut. Ja sitten toi koira vielä...
Pysyn järjissäni sillä että pidän yllä tiettyä tilaa asunnossa ja teen paljon hommiani siellä. Vaimo ja koira ovat valloittaneet alakerran ja se on aika karmeassa kunnossa.
Erittäin siistiä on aina, mutta asunkin yksin. Haluan, että koska tahansa kuka tahansa voisi tulla ovesta sisään, eikä tarvitsisi hävitä kämpän kuntoa.