Lue keskustelun säännöt.
Arvostelkaa runoni
03.05.2018 |
Kun minä soudan tyynellä vedellä;
Sinä huudat linnuille kyyneleet silmissä.
Kun minä haaveilen metsän sydämessä;
Sinä kiroilet maahan jätettyä kirvestä.
Kun minä istun mökin portailla silitellen kissoja ja lapsia;
Sinä nukut ja toivot ettet koskaan heräisi.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itken, sinä naurat
Kun rukoilen, sinä naurat
Kun kaadun, sinä naurat
Kun poltan itseni, sinä naurat
Kun minuun sattuu, sinä naurat
Kun innostun, sinä naurat
Kun punastun, sinä naurat
Kun nöyrryn, sinä vihaat
Kun nauran, sinä vihaat
Kun liikutun, sinä ivaat
Kun kuolen, sinä olet hiljaa
Kun kuolen, sinä tunnet minut kaikkialla
Kun kuolen, sinä olet tyhjä
Ap
Mikä tuon puolipisteen idea tuossa on? En keksi mitään syytä käyttää sitä, tai sitten en vaan tajua. Potentiaalia tässä kyllä on, en vaan osaa erityisemmin arvostella tätä, kun pidän normaalisti aivan erityylisistä runoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2. Runo olisi ollut parempi ja tasapainoisempi jos siinä olisi ollut vain 3 sinä naurat lainia
Tein oman version tuosta ensimmäisestä:
Kun minä soudan hiljaa tyynellä vedellä
Sinä huudat eläen kuin veitsen terällä
Kun minä haaveilen metsän siimeksessä
Sinä raivoat hullun kiilto silmissäs
Kun minä unelmoin elämästä kauniista
Sinä nukut uneksien kuolemasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Runoista huomaa, että kirjoittaja on joko nuori tai aikuinen, joka ei ole järin paljon kirjoittanut eikä ainakaan lukenut runoja. Saattaa olla, että asiaan perehtymällä häneltä syntyisi ihan hyvääkin lyriikkaa. Nyt haukottelen.
Vierailija kirjoitti:
Kun minä syön isolla ruokahalulla,
Sinä katsot vanhoja kuvia kyyneleet silmissä.Kun minä haukkailen lenkkiä metsän sydämessä,
Sinä kiroilet mahaan ilmestyneitä makkaroita.Kun minä istun mökin portailla siemaillen kaljoja ja siidereitä,
Sinä nukut ja toivot ettet koskaan heräisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekotaiteellista skeidaa
Ei tuo yltänyt edes tekotaiteelliselle tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Tein oman version tuosta ensimmäisestä:
Kun minä soudan hiljaa tyynellä vedellä
Sinä huudat eläen kuin veitsen terälläKun minä haaveilen metsän siimeksessä
Sinä raivoat hullun kiilto silmissäsKun minä unelmoin elämästä kauniista
Sinä nukut uneksien kuolemasta
Tässä versiossa kyllä katosi se aiemmin mainitsemani potentiaali, kliseisin tekele jota olen hetkeen nähnyt. Mutta etpä tähän kauaa aikaakaan käyttänyt toisaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos rehellisyydestä. En heti jätä päivätyötä :D
Nämä tulevat aina hatusta. Runoja en lue enkä harrasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitusviestin runo ja asetelma tosi kaunis. Turhaan hyväksyt perustelemattomia kommentteja tekotaiteellisuudesta. Jatka ihmeessä, ainakin harrastuksena. Toivottavasti jonain päivänä pääsisin lukemaan runokirjaasi.
Kun kävelimme metsässä siellä karhu pieraisi
Vaimo sitä ihmetteli silmiään vain hieraisi
Minä juoksin pakoon meni puskaa lakoon
Vaan nyt ei kukaan kotona enää jäkätä
Tyytyväisenä alan karhua pämpätä
M
Emmepäs.