Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä yksi tapa ilmaista viihtyvänsä parhaiten lapsettomana: "perhe-elämä lasten kanssa ei sovi yhteen työni kanssa".
03.05.2018 |
Henkilö työskentelee luovalla alalla ja kertoo usein työnsä vaativan paljon uhrauksia. Mutta ei kai kukaan pelkästään kiinnostavan työnsä takia jätä lapsia hankkimatta, jos niistä kovasti haaveilee? Vai enkö vain käsitä tätä nykyajan elämänmenoa?
Kommentit (31)
Kyseinen henkilö ei varmaankaan haaveile kovasti lapsista, tai sitten haaveilee enemmän itsensä toteuttamisesta.
Kyllä, nykyaikana on vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen henkilö ei varmaankaan haaveile kovasti lapsista, tai sitten haaveilee enemmän itsensä toteuttamisesta.
Kyllä, nykyaikana on vaihtoehtoja.
Näin itsekin ajattelen, mutta tuntuu vähän hämmentävältä, että vapaaehtoisesta lapsettomuudesta puhutaan näin kierrellen ja kaarrellen. Eihän se nykyään kuitenkaan mikään hirveän harvinainen ilmiö ole.
Jatkan vielä: sama ihminen sanoi minulle myös, että moni taiteilija kuulemma siirtyy kokonaan pois taiteen parista toisiin töihin, jos päättää hankkia lapsia. Pitääkö tämä väite paikkansa? Kuulosti hiukan erikoiselta, koska kyllähän lapsia hankitaan monissa erilaisissa elämäntilanteissa ja eri tulotason omaavissa perheissä.
Minkä alan "taiteliijasta" on kyse? En tunne muita luovilla aloilla työskenteleviä kuin perheellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä: sama ihminen sanoi minulle myös, että moni taiteilija kuulemma siirtyy kokonaan pois taiteen parista toisiin töihin, jos päättää hankkia lapsia. Pitääkö tämä väite paikkansa? Kuulosti hiukan erikoiselta, koska kyllähän lapsia hankitaan monissa erilaisissa elämäntilanteissa ja eri tulotason omaavissa perheissä.
Pitäisi tietää, minkä alan taiteilijasta on kysymys. Toki paljon on kiinni siitäkin, onko puoliso varakas ja halukas pyörittämään arkea, mutta noin lähtökohtaisesti perhe-elämää on vaikeaa yhdistää esimerkiksi kiertue-elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nyt riippuu ihmisestä eikä voida yleistää, etteikö juuri taiteilija voisi olla hyvä vanhempi, haluta lasta ja sovittaa lasta tai useampia elämäänsä.
Yhtä lailla insinööri, siivojaa, kokki, kosmetologi, hammaslääkäri... tai kuka mikin meistä vain voi kokea, ettei työ/ura soviyhteen perhe-elämän kanssa...
Mitä on perhe-elämä?
Tietysti vauva-arkea ensialkuun, mutta entä sen jälkeen?
Voiko lapsi tulla, elää ja olla siinä sivussa vai pitääkö hänet paapoa curlingina, olla hysteerinen PERHE-ELÄMÄihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama juttu. Pidän lapsista ja tykkään viettää aikaa esim kummilasten kanssa. Hankkisin varmaan lapsia jos olisin toisenlaisissa töissä. Ajatus lapsista on ihan mukava, mutta en kuitenkaan tahdo sitä niiiiin paljon että olisin valmis pistämään ihan koko elämän uusiksi ja luopumaan työstäni johon koen intohimoa. Työ vaatii paljon matkustamista ja pitkiä päiviä joten perhe-elämälle ei oikein jää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Se nyt riippuu ihmisestä eikä voida yleistää, etteikö juuri taiteilija voisi olla hyvä vanhempi, haluta lasta ja sovittaa lasta tai useampia elämäänsä.
Yhtä lailla insinööri, siivojaa, kokki, kosmetologi, hammaslääkäri... tai kuka mikin meistä vain voi kokea, ettei työ/ura soviyhteen perhe-elämän kanssa...
Mitä on perhe-elämä?
Tietysti vauva-arkea ensialkuun, mutta entä sen jälkeen?
Voiko lapsi tulla, elää ja olla siinä sivussa vai pitääkö hänet paapoa curlingina, olla hysteerinen PERHE-ELÄMÄihminen?
Minä taas ajattelen, että maailman nykytilan ja ihan lastenkin edun huomioon ottaen olisi tosi hyvä, jos ne, jotka eivät koe perheen olevan se iso juttu elämässä, eivät kokisi tarpeelliseksi harrastaa perhe-elämää "siinä sivussa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden kuvanveistäjän. Hänellä on lapsia. Miksei voisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on kuvanveistäjä.
Hui, nyt aloin heti arvioida kuvanveistäjiä ihan uudella tavalla!!! :D
Lapsi on lapsi, sopeutuu kyllä siihen tilanteeseen, missä on, kunhan on turvallista ja oma vanhempi vierellä.
Minulla olisi 1001 tarinaa siitä kuinka olen "raahannut" lastani ympäri maailmaa työni mukana: aina löytyi joku kaitsija, kun tein työni.
Eikä koskaan kukaan maailmalla tai Suomessa ole ainakaan äänen kyseenalaistanut tapaani toimia vanhempana, joka teki töitä lapsen kontatessa lattioilla.
Nykyään hän on kotonatöitä tehdessäni, mutta jos ulkomaankeikka kutsuu, tulee mahdollisesti mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvä tietää rajansa ennen lapsen hankkimista. Tämän viisauden soisi monen muunkin sisäistävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt riippuu ihmisestä eikä voida yleistää, etteikö juuri taiteilija voisi olla hyvä vanhempi, haluta lasta ja sovittaa lasta tai useampia elämäänsä.
Yhtä lailla insinööri, siivojaa, kokki, kosmetologi, hammaslääkäri... tai kuka mikin meistä vain voi kokea, ettei työ/ura soviyhteen perhe-elämän kanssa...
Mitä on perhe-elämä?
Tietysti vauva-arkea ensialkuun, mutta entä sen jälkeen?
Voiko lapsi tulla, elää ja olla siinä sivussa vai pitääkö hänet paapoa curlingina, olla hysteerinen PERHE-ELÄMÄihminen?
Minä taas ajattelen, että maailman nykytilan ja ihan lastenkin edun huomioon ottaen olisi tosi hyvä, jos ne, jotka eivät koe perheen olevan se iso juttu elämässä, eivät kokisi tarpeelliseksi harrastaa perhe-elämää "siinä sivussa".
Suomen tämän hetkisten syntyvyyslukujen perusteella juuri näin ihmiset pääosin ilmeisesti toimivatkin. Tietysti kukaan ei etukäteen tarkalleen voi tietää tarkalleen miten paljon perhe-elämä on tai olisi ollut se oma juttu. Sitäkin kun voidaan elää niin monella eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt riippuu ihmisestä eikä voida yleistää, etteikö juuri taiteilija voisi olla hyvä vanhempi, haluta lasta ja sovittaa lasta tai useampia elämäänsä.
Yhtä lailla insinööri, siivojaa, kokki, kosmetologi, hammaslääkäri... tai kuka mikin meistä vain voi kokea, ettei työ/ura soviyhteen perhe-elämän kanssa...
Mitä on perhe-elämä?
Tietysti vauva-arkea ensialkuun, mutta entä sen jälkeen?
Voiko lapsi tulla, elää ja olla siinä sivussa vai pitääkö hänet paapoa curlingina, olla hysteerinen PERHE-ELÄMÄihminen?
Minä taas ajattelen, että maailman nykytilan ja ihan lastenkin edun huomioon ottaen olisi tosi hyvä, jos ne, jotka eivät koe perheen olevan se iso juttu elämässä, eivät kokisi tarpeelliseksi harrastaa perhe-elämää "siinä sivussa".
Voisitko tarkentaa?
Mikä maailman nykytila ja mikä lasten etu?
Lapsen etu on olla turvassa.
Eikö lapsi ole turvassa "siinä sivussa"?
Pitääkö maailman pyöriä lasten ehdoilla ja lasten ympärillä??????
No, ei pidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt riippuu ihmisestä eikä voida yleistää, etteikö juuri taiteilija voisi olla hyvä vanhempi, haluta lasta ja sovittaa lasta tai useampia elämäänsä.
Yhtä lailla insinööri, siivojaa, kokki, kosmetologi, hammaslääkäri... tai kuka mikin meistä vain voi kokea, ettei työ/ura soviyhteen perhe-elämän kanssa...
Mitä on perhe-elämä?
Tietysti vauva-arkea ensialkuun, mutta entä sen jälkeen?
Voiko lapsi tulla, elää ja olla siinä sivussa vai pitääkö hänet paapoa curlingina, olla hysteerinen PERHE-ELÄMÄihminen?
Minä taas ajattelen, että maailman nykytilan ja ihan lastenkin edun huomioon ottaen olisi tosi hyvä, jos ne, jotka eivät koe perheen olevan se iso juttu elämässä, eivät kokisi tarpeelliseksi harrastaa perhe-elämää "siinä sivussa".
Eikös lapsi ole vain yksi perheen jäsenistä siinä missä muutkin? Taisi höösääjä paljastaa itsensä :Design höllää pipoa!
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden kuvanveistäjän. Hänellä on lapsia. Miksei voisi olla?
En ole itse ikinä tullut ajatelleeksi, että taidealalle päätyminen olisi jollain tavalla yhteydessä vapaaehtoiseen lapsettomuuteen. Siksi näitä tuttavani puheita olenkin kuunnellut vähän hämmentyneenä. Minusta tuntuu siltä, että hän ei vain jostain syystä viitsi sanoa minulle suoraan, ettei itse halua lapsia ja siksi selittää tätä asiaa työnsä kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt riippuu ihmisestä eikä voida yleistää, etteikö juuri taiteilija voisi olla hyvä vanhempi, haluta lasta ja sovittaa lasta tai useampia elämäänsä.
Yhtä lailla insinööri, siivojaa, kokki, kosmetologi, hammaslääkäri... tai kuka mikin meistä vain voi kokea, ettei työ/ura soviyhteen perhe-elämän kanssa...
Mitä on perhe-elämä?
Tietysti vauva-arkea ensialkuun, mutta entä sen jälkeen?
Voiko lapsi tulla, elää ja olla siinä sivussa vai pitääkö hänet paapoa curlingina, olla hysteerinen PERHE-ELÄMÄihminen?
Minä taas ajattelen, että maailman nykytilan ja ihan lastenkin edun huomioon ottaen olisi tosi hyvä, jos ne, jotka eivät koe perheen olevan se iso juttu elämässä, eivät kokisi tarpeelliseksi harrastaa perhe-elämää "siinä sivussa".
Voisitko tarkentaa?
Mikä maailman nykytila ja mikä lasten etu?
Lapsen etu on olla turvassa.
Eikö lapsi ole turvassa "siinä sivussa"?
Pitääkö maailman pyöriä lasten ehdoilla ja lasten ympärillä??????
No, ei pidä.
Pitääkö niitä lapsia hankkia? No, ei pidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt riippuu ihmisestä eikä voida yleistää, etteikö juuri taiteilija voisi olla hyvä vanhempi, haluta lasta ja sovittaa lasta tai useampia elämäänsä.
Yhtä lailla insinööri, siivojaa, kokki, kosmetologi, hammaslääkäri... tai kuka mikin meistä vain voi kokea, ettei työ/ura soviyhteen perhe-elämän kanssa...
Mitä on perhe-elämä?
Tietysti vauva-arkea ensialkuun, mutta entä sen jälkeen?
Voiko lapsi tulla, elää ja olla siinä sivussa vai pitääkö hänet paapoa curlingina, olla hysteerinen PERHE-ELÄMÄihminen?
Minä taas ajattelen, että maailman nykytilan ja ihan lastenkin edun huomioon ottaen olisi tosi hyvä, jos ne, jotka eivät koe perheen olevan se iso juttu elämässä, eivät kokisi tarpeelliseksi harrastaa perhe-elämää "siinä sivussa".
Eikös lapsi ole vain yksi perheen jäsenistä siinä missä muutkin? Taisi höösääjä paljastaa itsensä :Design höllää pipoa!
Taidat olla maistissa.
Ihmisille ei riitä jos sanoo että ”en halua lapsia” niin ehkä siksi vetoaa töihinsä. Ymmärrettävää!
Onko tämä tyypillistä puhetta taiteilijoiden parissa?