Eronneet: Mitä olette tehneet sormuksillenne eron jälkeen?

Vedin vessanpöntöstä alas. Ois voinut toimia vähän järkevämmin toki. Onneksi oli kohtuu halpa sormus edes.

On laatikonpohjalla. Voisi myydä romukullaksi, mutta ne timantit on hienoja.

Itse sormuksista luopuminen ei kirpaise, mutta 36 timanttia vihloo.

Ap

24 vuotta erosta. Annoin toiselle tyttärelle kihlasormuksen ja toiselle vihkisormuksen 18v lahjaksi, olihan ne kauniit timanttisormukset

Kauniit ja arvokkaat sormukseni ovat edelleen käytössä. Sormussormessa on nyt neljä sormusta eli niveleen saakka. Oikeassa kädessä kahdessa sormessa myös safiiri/timanttisormukset.

Vierailija kirjoitti:

Uuden kumppanin kanssa ollaan oltu yhdessä 2v ja kihloista ollaan puhuttu. Materiaalia voisi käyttää myös uusiin sormuksiin. Silti jossain mielessä ajatus tuntuu oudolta. Liioittelenko kauhisteluissani vai pystyisikö kukaan muu teettämään uudet?

Ap

Alapeukkujen määrä kertoo, että minun lisäksi moni muukin pitää huonona ideana? Jos tulkitsen oikein.

Vaihtoehdoiksi jää myydä tai säästää ja antaa myöhemmin vaikka lapsen kasvaessa hänelle.

Ei edes tyttäreni halunnut niitä, siis edelleen pankkilokerossa muiden korujen kanssa. Vois ihan hyvin myydä romukullaksi tai teettää kivisormukset kultasepällä.827

Kävelin Tammerkosken sillalle (Tre), otin molemmat sormukset ja nakkasin ne koskeen. Tuntui hyvältä!

Vierailija kirjoitti:

Vein kanikonttoriin eli siis panttilainaamoon.

Sama täällä. Jokuhan ne on sitten aikanaan sieltä huutokaupasta varmaan hankkinut itselleen.

Myin ja pidin niillä rahoilla kunnon bileet kavereiden kanssa :D. Kaveri antoi omansa tytölleen rippilahjaksi, no itekin olis voinut oikeastaan niin tehdä. Mutta hyvät bileet oli, ei sillä.

Pidin muistona ja säilytän korurasiassa. En usko että raskisin noista luopua tunnearvon vuoksi. Minulle jäi hyvät ja lämpimät muistot avioliitosta, vaikka eroon päädyttiinkin. Omia lapsia ei ole enkä usko että tuleekaan, joten heillekään niitä ei voi antaa (ja mitäpä he äidin sormuksilla edellisestä liitosta edes tekisivätkään). Saa nähdä minne ne sitten päätyvät kunhan minusta aika jättää. Äitini antoi minulle vanhempien kihlat ja äidin vihkin joskus kun olin lapsi/varhaisteini, vanhempani olivat siinä vaiheessa eronneet ehkä viisi vuotta aikaisemmin.

Mä onnistuin hävittämään oman timanttisormukseni muutama kuukausi ennen eropäätöstä. Harmitti kyllä vietävästi, koska oli kaunein ja kallein koru, joka mulla oli/tulee koskaan olemaan. Olisin ehkä pitänyt sitä jossain toisessa sormessa tai toisessa kädessä.

Molemmissa sormuksissa oli saman verran timantteja. Annoin yhden pojalleni kun hän kihlasi tyttöystävänsä. Hänen nykyinen vaimo kantaa sitä ylpeänä. Toisen annoin tyttärelle kun hän meni naimisiin. Ex mieheni antoi meidän pojalle omansa ja hän pitää sitä nyt. Minun mielestä hyvä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Molemmissa sormuksissa oli saman verran timantteja. Annoin yhden pojalleni kun hän kihlasi tyttöystävänsä. Hänen nykyinen vaimo kantaa sitä ylpeänä. Toisen annoin tyttärelle kun hän meni naimisiin. Ex mieheni antoi meidän pojalle omansa ja hän pitää sitä nyt. Minun mielestä hyvä ratkaisu.

Oliko? Helpotti vetää ne sormukat vessanpöntöstä alas. Siis näkisin ne jälkipolvilla, ei ole todellista. Ei tietenkään ollut järkevin ratkaisu, mutta ei ollut se avioliittokaan.