Erosin puolitoista vuotta sitten ja tulin uskoon puoli vuotta myöhemmin
Ilman uskoa en olisi varmaan selvinnyt koko erosta.
Nyt mun "ystävät" ovat huolissaan, koska olen tullut uskoon. Silloin kun erosin, heistä yksikään ei tarjonnut apua vaikean tilanteeni keskellä.
Nyt koen olevani onnellisempi kuin koskaan aiemmin ja ihmiset ovat huolissaan. Vaikea ymmärtää.
Kommentit (8)
Mä en ole edes uskaltanut kertoa lähipiirilleni olevani uskossa. Voin vain kuvitella millainen sota siitä syttyis ja mihin kaikkiin laitoksiin mua yritettäis puhua.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole edes uskaltanut kertoa lähipiirilleni olevani uskossa. Voin vain kuvitella millainen sota siitä syttyis ja mihin kaikkiin laitoksiin mua yritettäis puhua.
Mun mielestä se olisi taas itsepetosta ja muutenkin valheellista olla puhumatta.
Loppupeleissä oma, henkilökohtainen luottamus Jumalaan onkin ainoa asia, millä on merkitystä. Itsekullekin.
Ap, riipu vain kiinni siinä Hyvässä, minkä olet löytänyt. Sitä ei kukaan voi sinulta riistää, etkä sitä voi menettää kuin itse luopumalla. Siunausta elämääsi!
:)
Sinulle kävi siis samoin kuin minullekin. En minäkään uskalla läheisilleni puhua. Äitini kävi hiljattain kylässä ja alkoi ihmetellä uskonnollista kirjallisuutta kirjahyllyssäni ja varoitteli Raamatun liian innokkaasta lukemisesta vaivihkaa.
Exäni lähti etsimään itseään seitsemän yhteisen vuoden jälkeen. Puoli vuotta siitä hän tuli uskoon. Olin vihdoin varma, että ero oli oikea vaihtoehto, vaikka se jätettynä kirpaisikin.
Mullekin kävi samoin. Tosin mies jätti 24 vuoden jälkeen aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta. En myöskään ole puhunut uskoni vahvuudesta juuri kenellekään, enkä kuulu mihinkään seurakuntaan paitsi ev.lut. Minkä ikäinen olet ap. ja mistä päin?
Ei maailma voikaan ymmärtää :/ Usko on hullutusta ei-uskovaiselle. Kaikkea hyvää sinulle jatkossakin <3