Lue keskustelun säännöt.
Miten tarjoan lapselle kulttuurikodin ilmapiirin?
02.05.2018 |
Millainen kodin tulisi olla, jotta se olisi kulttuurikoti? Millainen kasvuympäristö se olisi lapselle? Millainen on kulturelli elämäntyyli?
Vai onko se mahdotonta, jos vanhemmat eivät ole taiteilijoita tai muusikoita tai kirjallisuustieteen professoreja?
Kasvaako sinun lapsesi kulttuurikodissa?
Kommentit (15)
Kulttuurikodissa on kirjoja ja niitä myös luetaan. Kirjastossakin on tietysti hyvä käydä. Musiikkia on hyvä kuunnella muutakin kuin listahittejä. Teatteri, konsertit ja elokuvat, kaikkia niitä löytyy lapsille sopivina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avarrat lapsesi maailmaa ja ajatuksenvirtaaa. Puhukaa paljon kulttuurista ja osallistukaa kulttuurillisiin tapahtumiin.
Paljon pelaamista. Nyt sille nyrpistellään mutta 20 vuoden päästä lienee jo "vähän" toisin. Sci fi kehittää havainnointia nykyajan ilmiöistä ja (sankari)hevillä voi eläytyä menneisyyden tapahtumiin.
Meillä on yksi huone työhuoneena, jonka seinät on peitetty kirjahyllyillä. Ja hyllyissä on kirjoja, ei lasivaaseja. Kirjoja on muissakin huoneissa. Luemme päivittäin.
Soitan auttavasti pianoa. Lapselle on hankittu ikätason mukaisia soittimia, samoja, joita on muskarissa. Laulamme ja soitamme yhdessä.
Käymme lapselle sopivissa teatteri- ja musiikkiesityksissä, kun niitä vain on tarjolla. Käymme myös museoissa, kirkoissa, vanhoja taloja ja uusiakin katselemassa. Ajelimme joululomalla museojunalla.
Lapsen myötä en pääse enää viikottain aikuisten kukttuurijuttuihin, mutta ennen kävin viikottain teatterissa, oopperassa, konserteissa, jne.
Olen hankkinut lapsen vapaaseen käyttöön erilaisia taidetarvikkeita. Välillä piirrämme ja maalaamme yhdessäkin.
Mitä vielä voisi tehdä?
No meillä esimerkiksi ei sähköisiä pelejä harrasteta. Alle kouluikäiset pelaavat lautapelejä, mm. shakkia. Lapset piirtävät ja maalaavat päivittäin, kirjoja lukevat koko ajan niin lapset kuin aikuisetkin. Liikuntaa harrastetaan retkeilyn ja hyötyliikunnan muodossa, yksi lapsista keräilee mineraaleja.
Musiikkia kuunnellaan erittäin vähän, mutta perheen aikuisilla on klassisen musiikin perustaidot.
Ainoa barbaarinen paheeni on av.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas. Kirjoja, tauluja, monipuolista musiikkia, elokuvia, teatteria ja taidenäyttelyitä silloin tällöin. Kulttuurimatkoja vanhoihin kaupunkeihin ja metropoleihin. Luonnossa liikkumista, itsevalmistettua ruokaa (muutakin kuin jauhelihaa ja makaroneja) ja telkkarista dokumentteja ja keskusteluohjelmia. Huom! Tosi-tv tärvelee kaikki nämä muut.
Itse olemme käyneet vauvasta saakka oopperassa lasten kanssa. Ensin vauvojen taidetuokioissa, sitten taapero oopperoissa, myöhemmin katsomassa Pähkinänsärkijän baletin jouluisin jne. Kirjastossa jokatoinen viikko lainaamassa uudet kirjat joita luetaan. Vauvasta saakka muskarissa ja siitä sitten jonkun soittimen pariin jos haluavat. Muutenkin musiikki ja tanssi kuuluu elämäämme. Myös teatterissa on käyty joka vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lue lapselle tai lapsen kanssa kirjoja, käykää taidenäyttelyissä, piirtäkää ja maalatkaa yhdessä, käykää teatterissa ja konserteissa. Lapsi oppii kans samalla kärsivällisyyttä tuollaisissa tapahtumissa jos pitää olla hiljaa ja istua paikallaan. Ruoanlaitto kans, tehkää ruokia eri kulttuureista.
Kummitytön kanssa käydään kiertelemässä kaupungilla ja kerron eri rakennuksien historiaa ja niiden rakennustyyleistä ja siitä miten ne liittyy historiaan jne. Häntä ainakin kiinnostaa. Jos asuu vanhassa isossa kaupungissa niin löytyypi vaikka mitä hienouksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä on tauluja seinällä, kirjoja hyllyssä ja usein soi klassinen musiikki. Käymme myös taidenäyttelyissä, joista lasten suosikki on jokakesäinen Naivistit Iittalassa. Teatteriinkin on lapsia viety. Pääseekö näillä jo kulttuurikodiksi?
No joo, edellyttäen että toiminta on luonnollista, eikä päälleliimattua.
Kuka ja miten ratkaisisi, kummasta on kysymys? Istunko 6 tuntia oopperassa siksi, että nautin siitä, vai käydäkseni kulttuuri-ihmisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minusta luonnossa liikkumisen tietotaitokin kuuluu kodin välitettäväksi ja on osa kulttuuria. Samoin pihaleikit. Uimataito. Pyöräretket.
Ja kulttuuria se on uusikin kulttuuri. Vaikka Pikku Kakkonen.
Entä tiede, tutkivan ajattelutavan opettaminen? Matematiikka? Eivätkö nekin kuulu kulttuurikotiin? Kirjat ja klassinen musiikkiko vain?
Vierailija kirjoitti:
No meillä esimerkiksi ei sähköisiä pelejä harrasteta. Alle kouluikäiset pelaavat lautapelejä, mm. shakkia. Lapset piirtävät ja maalaavat päivittäin, kirjoja lukevat koko ajan niin lapset kuin aikuisetkin. Liikuntaa harrastetaan retkeilyn ja hyötyliikunnan muodossa, yksi lapsista keräilee mineraaleja.
Musiikkia kuunnellaan erittäin vähän, mutta perheen aikuisilla on klassisen musiikin perustaidot.
Ainoa barbaarinen paheeni on av.
Sääliksi käy kun nuo lapset menevät kouluun ja joutuvat koulukiusatuiksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä esimerkiksi ei sähköisiä pelejä harrasteta. Alle kouluikäiset pelaavat lautapelejä, mm. shakkia. Lapset piirtävät ja maalaavat päivittäin, kirjoja lukevat koko ajan niin lapset kuin aikuisetkin. Liikuntaa harrastetaan retkeilyn ja hyötyliikunnan muodossa, yksi lapsista keräilee mineraaleja.
Musiikkia kuunnellaan erittäin vähän, mutta perheen aikuisilla on klassisen musiikin perustaidot.
Ainoa barbaarinen paheeni on av.
Sääliksi käy kun nuo lapset menevät kouluun ja joutuvat koulukiusatuiksi...
Ai kun osaavat lukea, laskea, piirtää ja maalata?
Mä olen lähtöisin stadilaisesta duunariperheestä mutta minulla oli kulttuurikoti. Vanhempani tunsivat aikoinaan 40-luvulta lähtien paljonkin suomalaisia taiteilijoita yms.
Meillä luettiin paljon, satuja, elämänkertoja, matkakertomuksia yms yms. Vanhemmat lukivat ääneen kunnes 5v:nä opin itse lukemaan. Samalla kannustettiin myös kirjoittamiseen, 9v:nä sain kirjoituskoneen lahjaksi ja sillä naputtelin 2 "käsikirjoitusta" 13v mennessä.
Meillä oli myös se onni että naapurin täti oli Kaupunginteatterilla ja saimme häneltä aina liput kenraaliharjoituksiin, kävin varmaan 4-5 kertaa vuodessa teatterissa. Isän kanssa kävimme joka lauantai elokuvissa tai taidemuseossa
Samaa olen yrittänyt välittää myös omille lapsilleni vaikka teatteriin tai oopperaan ei kovin usein olekaan ollut varaa enää nykyään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitän vanhempiani lapsuudestani. Meillä myös luettiin (oikeita kirjoja tietenkin) kävimme kirjastossa usein, piirsimme, maalasimme, kävimme taidenäyttelyissä, museoissa yms. Vaikka jotain älypuhelimia olisi ollut olemassa niin ne ei olisi minua tai veljeä kiinnostaneet. Tutkimme luontoa, esimerkiksi nutipäitä, perhosia, liskoja. Kuitenkaan koskematta niihin. Aina opetettiin että luontoa kunnioitetaan. Televisiosta saimme katsella tietyn puolen tunnin mittaisen ohjelman päivässä ja olimme tyytyväisiä siihen. Leikit keksimme suurimmaksi osaksi omasta päästä vaikka emme käpylehmä-sukupolvea olleetkaan.
No meillä on tauluja seinällä, kirjoja hyllyssä ja usein soi klassinen musiikki. Käymme myös taidenäyttelyissä, joista lasten suosikki on jokakesäinen Naivistit Iittalassa. Teatteriinkin on lapsia viety. Pääseekö näillä jo kulttuurikodiksi?