Lue keskustelun säännöt.
Miehen tiivis äitisuhde, vertaistukea kaivataan
01.05.2018 |
Olemme seurustelleet muutaman vuoden mutta emme vielä asu yhdessä. Minua on alkanut kyrsimään miehen ja hänen vanhempiensa tiivis suhde. Mies vierailee vanhemmillaan joka viikko syömässä, ikää hänellä on 30+. Miehen kanssa vietämme öitä yhdessä noin 2-3 kertaa viikossa, lähinnä viikonloppuisin sillä se on kummankin aikataulujen kannalta helpompaa. Sunnuntait menevätkin sitten miehen istuessa vanhempiensa luona, joten sille päivälle ei voi suunnitelmia tehdä (Grande Ruokailu alkaa jo alkuiltapäivästä).
Tästä viikottaisesta kyläilystä harvoin joustetaan, ja silloin kun joustetaan niin kinastellessa mies ottaa marttyyrilinjan "sinun takiasi jätin ruokailun väliin". Äiti auttaa miestä toisinaan myös taloudellisesti, tosin ihan omasta tahdostaan. Äiti kuulemma pahoittaa mielensä, jos sinne ei mene kyläilemään. Onko tämä nyt ihan normaalia vai tarvitsenko minä vain toisenlaista suhtautumistapaa? Jos tarvitsen, voisiko joku auttaa minua muodostamaan sellaisen?
Tämän asian takia en miestä kuitenkaan aio jättää, sinänsä pieni murhehan tämä on. Kaipaisin vain teidän kokemuksianne ja näin ollen vertaistukea asiaan liittyen. Miksi siellä vanhemmilla täytyy joka ikinen viikko käydä? Luulisi, että miestä itseäänkin alkaisi toisinaan ottamaan hermoon siellä ravaaminen. Itse käyn vanhemmillani kylässä silloin kun huvittaa ja vanhemmille sopii, aikatauluni eivät ole siitä riippuvaisia vaikka välimme ovatkin läheiset. Toivoisin että mies näkisi vanhempiaan edes epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta se ei kuulemma onnistu. Miehen vanhemmat nyt vaan kokevat että sunnuntaipäivä on paras päivä aterioinnille.
Niuhotanko nyt ihan turhaan, vai miksi tämä menee niin tunteisiin? Mielestäni annan miehelle paljon omaa aikaa ja omaa tilaa. Onko se liikaa vaadittu, että vanhemmat pärjäisivät vaikka yhden viikon tapaamatta poikaansa? Ja toisinpäin.
V***U auttakaa. Miksi.
Kommentit (225)
Kerronpa oman tarinani, varoittavana esimerkkinä. Juu, olin naiivi. Ja valitettavasti tämä tarina on tosi.
Seurustelin miehen kanssa, ainoa lapsi. Kumpikin vanhemmista oli tosi kiinni aikuisessa pojassaan.
Minulle he suoraan ilmaisivat, etten ole kelvollinen heidän poikansa puolisoksi. He tekivät kaikkensa estääkseen seurustelumme.
Tunsin mieheni kolme vuotta ennen kuin aloimme seurustella, seurustelimme viisi vuotta. Ja avoiduimme. Minä onneton kuvittelin, että pakkohan heidän on jossain vaiheessa minut hyväksyä, viimeistään kun olemme aviopari.
Sittenhän se kiusa vasta alkoikin. Viisi vuotta kestin avioliittoa, jossa anoppi määräsi käytännössä kaiken. Edes satojen kilometrien välimatka ei tehnyt häntä toimintakyvyttömäksi. Ja mieheni ei koskaan sanonut vastaan hänelle.
Lopulta tein valinnan: joko menetän mielenterveyteni - tai lähden. Läksin.
Sanon vain, että älkää hyvät naiset lähteekö sellaisen miehen kumppaniksi, joka ei pysty katkaisemaan napanuoraa äitiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa oman tarinani, varoittavana esimerkkinä. Juu, olin naiivi. Ja valitettavasti tämä tarina on tosi.
Seurustelin miehen kanssa, ainoa lapsi. Kumpikin vanhemmista oli tosi kiinni aikuisessa pojassaan.
Minulle he suoraan ilmaisivat, etten ole kelvollinen heidän poikansa puolisoksi. He tekivät kaikkensa estääkseen seurustelumme.
Tunsin mieheni kolme vuotta ennen kuin aloimme seurustella, seurustelimme viisi vuotta. Ja avoiduimme. Minä onneton kuvittelin, että pakkohan heidän on jossain vaiheessa minut hyväksyä, viimeistään kun olemme aviopari.
Sittenhän se kiusa vasta alkoikin. Viisi vuotta kestin avioliittoa, jossa anoppi määräsi käytännössä kaiken. Edes satojen kilometrien välimatka ei tehnyt häntä toimintakyvyttömäksi. Ja mieheni ei koskaan sanonut vastaan hänelle.
Lopulta tein valinnan: joko menetän mielenterveyteni - tai lähden. Läksin.
Sanon vain, että älkää hyvät naiset lähteekö sellaisen miehen kumppaniksi, joka ei pysty katkaisemaan napanuoraa äitiinsä.
Miten mies reagoi kun lähdit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa oman tarinani, varoittavana esimerkkinä. Juu, olin naiivi. Ja valitettavasti tämä tarina on tosi.
Seurustelin miehen kanssa, ainoa lapsi. Kumpikin vanhemmista oli tosi kiinni aikuisessa pojassaan.
Minulle he suoraan ilmaisivat, etten ole kelvollinen heidän poikansa puolisoksi. He tekivät kaikkensa estääkseen seurustelumme.
Tunsin mieheni kolme vuotta ennen kuin aloimme seurustella, seurustelimme viisi vuotta. Ja avoiduimme. Minä onneton kuvittelin, että pakkohan heidän on jossain vaiheessa minut hyväksyä, viimeistään kun olemme aviopari.
Sittenhän se kiusa vasta alkoikin. Viisi vuotta kestin avioliittoa, jossa anoppi määräsi käytännössä kaiken. Edes satojen kilometrien välimatka ei tehnyt häntä toimintakyvyttömäksi. Ja mieheni ei koskaan sanonut vastaan hänelle.
Lopulta tein valinnan: joko menetän mielenterveyteni - tai lähden. Läksin.
Sanon vain, että älkää hyvät naiset lähteekö sellaisen miehen kumppaniksi, joka ei pysty katkaisemaan napanuoraa äitiinsä.Miten mies reagoi kun lähdit?
Mun apet taas oli innoissaan, kun pojalla oli vihdoin tyttöystävä. Mut kiidätettiin näytille jo 1kk seurustelun jälkeen. Siitä alkoi sukulaisten visiteeraus. Pian ilmeni, että jälkikasvua odotetaan innolla. Mun mielipide ei kiinnostanut, niinkuin mikään muukaan minussa, paitsi kohtu.
Olin sanonut miehelle seurustelun alussa, että en halua sitten koskaan lapsia. Ettei tule syyttelyä myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni, aito mammanpoika, ikää yli 60 on äidin juoksupoika( anoppi asuu 5km etäisyydellä), jos kaikki ei suju anopin mielen mukaan, hänellä alkaa sydänoireet tai paha selkä/pää tai muu kipu. Mieheni menee pois tolaltaan, äitihän saattaa olla vakavasti sairas.
Tätä näytelmää olen katsonut 39v, nykyään en välitä, en halua tätä teatteria katsella. Mieheni ei ole koskaan osannut olla aviomies tai isä, vain Poika.
Anoppi saa mitä haluaa.
Pysykää nuoret naiset kaukana mammanpojista, juoskaa älkää taaksenne katsoko!!
Tässä on just se, mikä erottaa äidistään huolehtivan pojan ja mammanpojan toisistaan. Mieheni välittää todella paljon äidistään ja tekee hänen hyväksi kaikkea tarpeellista, mutta kyseessä on aito välittäminen eikä riippuvuussuhde. Tosin anoppikaan ei kiristä ketään sairauksilla, jos hän ei jostain asiasta tykkää. Meidän parisuhde on kestänyt yli 30 vuotta, mutta kertaakaan ei ole tullut kuvailemasi kaltaista tilannetta vastaan.
Aloittajalle tämä. Pieni sivujuonne tähän juttuun. Oletko varma, että miehesi menee todella aina sunnuntaisin äitinsä luo syömään? Vai onko se vain peitetarina jollekin muulle jutulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehen isoveli parisuhteessa? Onko mies ennen seurustellut ja mihin suhteet ovat kaatuneet?
Ei ole suhteessa. Mies on seurustellut, pisin suhde kariutui kuulemma siihen että tunteet lopahtivat hänen puoleltaan. Kuinka niin? -AP
Kysyin isoveljestä siksi, koska jos kumpikaan veljeksistä 30+ ei ole vakavassa suhteessa ja juoksee joka sunnuntai äidillään, se vahvistaa entisestään sitä johtopäätöstä, että kuviossa on jotain mätää. Ja myös aiempi seurustelu, kesto, eron syyt ja seurustelun vakavuus voivat antaa viitteitä tilanteesta. Oma mammanpoika -mieheni omaa myös isoveljen, joka on 50v ja asuu tätä nykyä vanhemmillaan äidin täyshoidossa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa oman tarinani, varoittavana esimerkkinä. Juu, olin ni
Miten mies reagoi kun lähdit?
Itki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa oman tarinani, varoittavana esimerkkinä. Juu, olin ni
Miten mies reagoi kun lähdit?
Itki.
Mammanpoikien kanssa elämä on yhtä itkua ja loputonta vastuunvälttelyn ymmärtämistä.
Oma mies käy aina äitinsä luona nukkumassa. Saattaa olla siellä välillä viikonkin, tuntuvat tulevan tosi hyvin toimeen. Välillä sitten ihmettelen kun tuntuu olevan jopa läheisempi hänen kanssaan mitä minun, mutta ei se lopulta ole hirveän kamalan kauhiasti haitannut. Yleensä annan hänen mennä sinne nukkumaan kun minusta siitä ei ole haittaa. Hänen äitinsä myös harrastaa ruoanlaittoa ja hän tuntuu olevan hyvissä safkoissa siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eitosiaanpakollinen kirjoitti:
Oma mies käy aina äitinsä luona nukkumassa. Saattaa olla siellä välillä viikonkin, tuntuvat tulevan tosi hyvin toimeen. Välillä sitten ihmettelen kun tuntuu olevan jopa läheisempi hänen kanssaan mitä minun, mutta ei se lopulta ole hirveän kamalan kauhiasti haitannut. Yleensä annan hänen mennä sinne nukkumaan kun minusta siitä ei ole haittaa. Hänen äitinsä myös harrastaa ruoanlaittoa ja hän tuntuu olevan hyvissä safkoissa siellä.
Entä kun tuo äiti kuolee? Mihin mies sitten yöksi painaa päänsä?
Vierailija kirjoitti:
eitosiaanpakollinen kirjoitti:
Oma mies käy aina äitinsä luona nukkumassa. Saattaa olla siellä välillä viikonkin, tuntuvat tulevan tosi hyvin toimeen. Välillä sitten ihmettelen kun tuntuu olevan jopa läheisempi hänen kanssaan mitä minun, mutta ei se lopulta ole hirveän kamalan kauhiasti haitannut. Yleensä annan hänen mennä sinne nukkumaan kun minusta siitä ei ole haittaa. Hänen äitinsä myös harrastaa ruoanlaittoa ja hän tuntuu olevan hyvissä safkoissa siellä.
Entä kun tuo äiti kuolee? Mihin mies sitten yöksi painaa päänsä?
Tässä tapauksessa äiti on miestä nuorempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eitosiaanpakollinen kirjoitti:
Oma mies käy aina äitinsä luona nukkumassa. Saattaa olla siellä välillä viikonkin, tuntuvat tulevan tosi hyvin toimeen. Välillä sitten ihmettelen kun tuntuu olevan jopa läheisempi hänen kanssaan mitä minun, mutta ei se lopulta ole hirveän kamalan kauhiasti haitannut. Yleensä annan hänen mennä sinne nukkumaan kun minusta siitä ei ole haittaa. Hänen äitinsä myös harrastaa ruoanlaittoa ja hän tuntuu olevan hyvissä safkoissa siellä.
Entä kun tuo äiti kuolee? Mihin mies sitten yöksi painaa päänsä?
Tässä tapauksessa äiti on miestä nuorempi.
Siltä kuulostaa, muttei välttis.
Mun ex.anoppi vänkäsi jatkuvasti, että jäädä heille yöksi. Sinne nielemään pölyä ja kissankarvoja.
Mieluiten olisi pitänyt muuttaa vissiin heille.
Kun exmies lähti viikon matkalle anoppi ehdotti mä asuisin niillä sen aikaa!😰
Painajainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, varsinkin tämän miehen reaktion jälkeen, minusta yhä vahvemmin vaikuttaa siltä, ettei ongelman ydin ole äitisuhteessa, vaan siinä, ettei mies halua viettää aikaa kanssasi yhtä tiiviisti kuin haluaisit. Tuo sunnuntailounas ei ole ainoa rajoite, vaan sanoit , että mies haluaa muutenkin mennä vapaasti, joten joustat pitkin viikkoa asian suhteen.
Tämä keskustelu on mennyt minusta liikaa suoraan siihen olettamukseen, että miehellä on epäterve äitisuhde ja äiti velvoittaa yms. Tämä sunnuntailounas kuitenkin tuntuu olevan vain yksi oire siitä, ettei mies halua viettää AP:n kanssa yhtä paljon aikaa kuin AP haluaisi. Ja tämä kommentti, ettei miehestä tule "sellaista miestä joka istuu jatkuvasti sohvalla ja on koko ajan käytettävissä" viestii mielestäni erilaisesta asenneongelmasta kuin täällä kovasti puhuttu "mammanpoikaongelma" (joka on sekin todellinen, muttei minusta tässä se olennainen asia). Huono asenne on joka tapauksessa, mutta minusta kyseessä on enemmänkin kepeällä asenteella menevä huitelija vs. yhdessäoloa kaipaava vakiintuja. Näitä tarpeita on vaikea sovittaa yhteen, vaikka sunnuntailounaista alettaisiinkin joustaa.
Vierailija kirjoitti:
Hah. Nyt mieheni sanoo, että minä odotan hänestä sellaista miestä joka istuu hänen kanssaan jatkuvasti sohvalla ja on koko ajan käytettävissä. Semmoista tässä olenkin vaatinut. Asia josta halusin keskustella kääntyi minun syykseni, mikä ei sinänsä kyllä uutta ole. Eihän tästä tule mitään. -AP
Heppu varmistaa, että rahantulo vanhemmilta ei lakkaa ja käy näyttämässä faceaan siellä usein.
Kehottaisin valitsemaan uuden kumppanin. Minulla on samanlainen mies, ja tilanne on jo mennyt pahaksi. Kaikki meidän perheen yhteinen vapaa-aika tulisi viettää appisten kanssa. Me olemme jo lähemmäs keski-ikäinen, lapsellinen ja hyvätuloinen pariskunta, mutta siliti KAIKILLE reissuille tulisi pyytää appikset mukaan. Usein kun ehdotan, että lähdettäsiin kahdestaan miehen kanssa vaikka viikonlopuksi jonnekin, niin pitäähän ne vanhemmat pyytää mukaan! Ihan tosissaan tuo myös aikanaan ehdotti, josko lähdettäisiin koko porukka yhdessä meidän häämatkalle. No, häitä ei sitten koskaan tullutkaan, enkä usko että tuleekaan. Viimeksi olemme olleet kahdestaan yön poissa kotoa kaksi vuotta sitten, enkä enää viitsi edes pyytää. Tänäkin vuonna teemme ainakin yhden ulkomaan matkan, jonka miehen vanhemmat maksavat ja tulevat tietenkin mukaan ja myös päättävät minne matkustetaan ja mitä tehdään.
Sinnittelen vielä muutaman vuoden, että lapset ovat isompia, ja sitten alan tekemään eroa.
Ap.lle vielä.
Sun miehellä ei ole halua tehdä elämäänsä tilaa teidän parisuhteelle. Sen vanhemmilla vielä vähemmän.
Onko tilanne kehittynyt?
Se että m. huutaa että sä haluut vaan et se istuu sohvalla, vai miten se meni, ei kerro muuta kuin että se siirtää ongelman itsestään sinuun. Sun pyynnöt, kommentit, tunteet on "syyttämistä", niin hän sanoo. Vai mitä?
Tyypillinen mammis. Sä et siitä itsellesi miestä saa, tuhlaat vain terveytesi, hermosi ja elämäsi. Voit olla täysin varma siitä, että äiti ei otettaan irrota. Päinvastoin, vanhetessa se vaan pahenee.
Mitä enemmän sopeudut, sitä vähempään saat tyytyä. Eikä kukaan kiitä sua siitä.
Tämmöset on näkymät mammiksen kanssa eläessä. En liioittele, mutta en myöskään kaunistele. Olet ikuinen kakkonen.
Mamiksista ei äitikään varoittanut.
Niillä pitäisi olla sormus sormessa.
Nehän on varattuja.