Lue keskustelun säännöt.
Miehen tiivis äitisuhde, vertaistukea kaivataan
01.05.2018 |
Olemme seurustelleet muutaman vuoden mutta emme vielä asu yhdessä. Minua on alkanut kyrsimään miehen ja hänen vanhempiensa tiivis suhde. Mies vierailee vanhemmillaan joka viikko syömässä, ikää hänellä on 30+. Miehen kanssa vietämme öitä yhdessä noin 2-3 kertaa viikossa, lähinnä viikonloppuisin sillä se on kummankin aikataulujen kannalta helpompaa. Sunnuntait menevätkin sitten miehen istuessa vanhempiensa luona, joten sille päivälle ei voi suunnitelmia tehdä (Grande Ruokailu alkaa jo alkuiltapäivästä).
Tästä viikottaisesta kyläilystä harvoin joustetaan, ja silloin kun joustetaan niin kinastellessa mies ottaa marttyyrilinjan "sinun takiasi jätin ruokailun väliin". Äiti auttaa miestä toisinaan myös taloudellisesti, tosin ihan omasta tahdostaan. Äiti kuulemma pahoittaa mielensä, jos sinne ei mene kyläilemään. Onko tämä nyt ihan normaalia vai tarvitsenko minä vain toisenlaista suhtautumistapaa? Jos tarvitsen, voisiko joku auttaa minua muodostamaan sellaisen?
Tämän asian takia en miestä kuitenkaan aio jättää, sinänsä pieni murhehan tämä on. Kaipaisin vain teidän kokemuksianne ja näin ollen vertaistukea asiaan liittyen. Miksi siellä vanhemmilla täytyy joka ikinen viikko käydä? Luulisi, että miestä itseäänkin alkaisi toisinaan ottamaan hermoon siellä ravaaminen. Itse käyn vanhemmillani kylässä silloin kun huvittaa ja vanhemmille sopii, aikatauluni eivät ole siitä riippuvaisia vaikka välimme ovatkin läheiset. Toivoisin että mies näkisi vanhempiaan edes epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta se ei kuulemma onnistu. Miehen vanhemmat nyt vaan kokevat että sunnuntaipäivä on paras päivä aterioinnille.
Niuhotanko nyt ihan turhaan, vai miksi tämä menee niin tunteisiin? Mielestäni annan miehelle paljon omaa aikaa ja omaa tilaa. Onko se liikaa vaadittu, että vanhemmat pärjäisivät vaikka yhden viikon tapaamatta poikaansa? Ja toisinpäin.
V***U auttakaa. Miksi.
Kommentit (225)
Oma eksanoppi tiesi jopa, mitä minun pitäisi ostaa miehelleni isäinpäivälahjaksi. En kuitenkaan ostanut sitä autopressua, joka olisi kelvannut anopillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikeuksia luvassa. Yksi tuttu mies vieraili joka ikinen viikko vanhemmillaan. Vaimo ei ollut sinne tervetullut. Kun lapsia tuli, niin vaimo oli lasten kanssa kotona miehen ollessa äitinsä luona joka ikinen viikonloppu. Erohan siitä tuli.
Seurasin tilannetta sivusta, mutten silloin tiennyt, että äidin ja pojan yhteys oli noin tiivis. Eron jälkeen huomasin, että miehen äiti pyrki pitämään poikansa itsellään. Pojan lapsia haukuttiin ja äiti oli mustasukkainen siitä ajasta, jonka poika oli lastensa kanssa. Ei ole tervettä, ettei äiti anna lapsensa aikuistua ja ottaa vastuuta omasta perheestään.
Eihän tässä nyt ole yhtään tuollaisesta kyse!
Miehen vanhemmat, isä ja äiti, kutsuvat molemmat lapsensa sunnuntaisin syömään, ja puolisot/tyttöystävät on myös tervetulleita.
Kun aloimme seurustella aikanaan, mies asui äitinsä naapurissa, kävi joka aamu aamupalalla äidin luona, pesetti siellä pyykkinsä ja kävi vielä illalla syömässä. Joka päivä. Aamupalallakin myös silloin kun minä olin yökylässä, jätti minut omaan asuntoonsa odottelemaan siksi aikaa. Kieltämättä se oli omituista, ja pohdin kyllä mitä tapahtuu kun muutimme muutaman vuoden etäsuhteen jälkeen yhteen vähän isompaan asuntoon mutta edelleen samaan taloyhtiöön anopin naapuriin... Mies oli silloin 24v.
Ehkä vähän yllättäenkin asiasta ei tullutkaan mitään ongelmaa. Luulen että miehen äitikin oli lähinnä helpottunut kun jokapäiväinen ruuan ja aamupalan teko aikuiselle pojalle jäivät pois. Miehestä kuoriutui vieläpä oikein loistava aviomies, eikä anoppi naapurissa ole ikinä häirinnyt millään tavalla vaikka vuosia ollaan jo tässä asuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeuksia luvassa. Yksi tuttu mies vieraili joka ikinen viikko vanhemmillaan. Vaimo ei ollut sinne tervetullut. Kun lapsia tuli, niin vaimo oli lasten kanssa kotona miehen ollessa äitinsä luona joka ikinen viikonloppu. Erohan siitä tuli.
Seurasin tilannetta sivusta, mutten silloin tiennyt, että äidin ja pojan yhteys oli noin tiivis. Eron jälkeen huomasin, että miehen äiti pyrki pitämään poikansa itsellään. Pojan lapsia haukuttiin ja äiti oli mustasukkainen siitä ajasta, jonka poika oli lastensa kanssa. Ei ole tervettä, ettei äiti anna lapsensa aikuistua ja ottaa vastuuta omasta perheestään.
Eihän tässä nyt ole yhtään tuollaisesta kyse!
Miehen vanhemmat, isä ja äiti, kutsuvat molemmat lapsensa sunnuntaisin syömään, ja puolisot/tyttöystävät on myös tervetulleita.
Ilmeisesti miehen vanhemmat ovat mukavia, koska haluaisivat ap:nkin mukaan syömään. Mies sen sijaan ei tunnu erityisemmin kivalta, koska hän ei ilmeisesti haluaisi tyttöystäväänsä mukaan äidin ja isän luo.
Mitä arvelet, ap? Jaksatko kauankin miehesi asennetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta että kerrot ihan sen todellisen ongelman. Jos miehen perhe on mukava, eivätkä sekaannu asioihinne tungettelevasti, eikö se ole mukava tapa syödä yhdessä sunnuntaisin?
Oletko yleensä mukana siellä, vai meneekö mies yksin?
Ja joulusta, eikö ole aivan se ideaali viettää yhteistä usean sukupolven perhejoulua? Minusta on omituista ahdistua joulunvietosta jo kauan ennen mahdollista yhteenmuuttoa tai lasten saamista.
Onko kyse jostain muusta, toivoisit että suhteenne etenisi seuraavalle tasolle, viettäisitte enemmän aikaa yhdessä, tms?
Kiitos asiallisesta kommentista, sai miettimään. Minä käyn miehen vanhemmilla myös satunnaisesti. Hän ei mielellään haluaisi minun vanhemmilla käydä, kokee sen ahdistavana. Syytä en tiedä.
Voi osittain olla myös sitä, että toivon meidän viettävän aikaa enemmän yhdessä. Joustan tuosta yhdessäoloajasta paljon. Tykkäisin nähdä useammin, mutta mies haluaa paljon omaa aikaa ja kunnioitan sitä. Meillä on viikonloppuisin tosi mukavaa yhdessä ja hellyyttä on paljon. Kuitenkin sitten kun tätä yhdessäoloaikaa käytetään isillä ja äidillä kylässä, niin alkaa sarvi kasvamaan otsaani.
PS. Äiti haluaisi kuulemma lapsenlapsia.
-AP
Kuulostaa koko ajan pahemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeuksia luvassa. Yksi tuttu mies vieraili joka ikinen viikko vanhemmillaan. Vaimo ei ollut sinne tervetullut. Kun lapsia tuli, niin vaimo oli lasten kanssa kotona miehen ollessa äitinsä luona joka ikinen viikonloppu. Erohan siitä tuli.
Seurasin tilannetta sivusta, mutten silloin tiennyt, että äidin ja pojan yhteys oli noin tiivis. Eron jälkeen huomasin, että miehen äiti pyrki pitämään poikansa itsellään. Pojan lapsia haukuttiin ja äiti oli mustasukkainen siitä ajasta, jonka poika oli lastensa kanssa. Ei ole tervettä, ettei äiti anna lapsensa aikuistua ja ottaa vastuuta omasta perheestään.
Eihän tässä nyt ole yhtään tuollaisesta kyse!
Miehen vanhemmat, isä ja äiti, kutsuvat molemmat lapsensa sunnuntaisin syömään, ja puolisot/tyttöystävät on myös tervetulleita.
Juu, ei sentään tuollaisiin sfääreihin mene. Mutta koen tämän tilanteen vähän veemäiseksi, eikä kyse ole nyt pelkästä syömisestä yhdessä tai perhekeskeisyydestä kuten aiemmin väitettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeuksia luvassa. Yksi tuttu mies vieraili joka ikinen viikko vanhemmillaan. Vaimo ei ollut sinne tervetullut. Kun lapsia tuli, niin vaimo oli lasten kanssa kotona miehen ollessa äitinsä luona joka ikinen viikonloppu. Erohan siitä tuli.
Seurasin tilannetta sivusta, mutten silloin tiennyt, että äidin ja pojan yhteys oli noin tiivis. Eron jälkeen huomasin, että miehen äiti pyrki pitämään poikansa itsellään. Pojan lapsia haukuttiin ja äiti oli mustasukkainen siitä ajasta, jonka poika oli lastensa kanssa. Ei ole tervettä, ettei äiti anna lapsensa aikuistua ja ottaa vastuuta omasta perheestään.
Eihän tässä nyt ole yhtään tuollaisesta kyse!
Miehen vanhemmat, isä ja äiti, kutsuvat molemmat lapsensa sunnuntaisin syömään, ja puolisot/tyttöystävät on myös tervetulleita.Ilmeisesti miehen vanhemmat ovat mukavia, koska haluaisivat ap:nkin mukaan syömään. Mies sen sijaan ei tunnu erityisemmin kivalta, koska hän ei ilmeisesti haluaisi tyttöystäväänsä mukaan äidin ja isän luo.
Mitä arvelet, ap? Jaksatko kauankin miehesi asennetta?
Kyllä minä voin mukaan tulla, ei ole siitä kysymys. Menee nyt vähän aiheen vierestä. -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä ihan perusjuttu että aikuistuessaan mies katkaisee napanuoran äitiinsä!
Tulee mieleen oma mies, oltiin menossa naimisiin, meinasin etten pääse koristelee hääpaikkaa vauvan kanssa , niin sen sijaan että mies olisi ehdottanut että anoppi hoitaa vauvaa, niin mies meinas anopin kanssa lähtee koristelee hääpaikkaa, haloo mun ja miehen häät, eikai se äitiään ollut naimassa.
Muutenki oli just tollanen äiti äiti äiti, onneksi ri oo moneen vuoteen ollut sellainen.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ihan perusjuttu että aikuistuessaan mies katkaisee napanuoran äitiinsä!
Tulee mieleen oma mies, oltiin menossa naimisiin, meinasin etten pääse koristelee hääpaikkaa vauvan kanssa , niin sen sijaan että mies olisi ehdottanut että anoppi hoitaa vauvaa, niin mies meinas anopin kanssa lähtee koristelee hääpaikkaa, haloo mun ja miehen häät, eikai se äitiään ollut naimassa.
Muutenki oli just tollanen äiti äiti äiti, onneksi ri oo moneen vuoteen ollut sellainen.
Kuulostaa kamalalta. -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeuksia luvassa. Yksi tuttu mies vieraili joka ikinen viikko vanhemmillaan. Vaimo ei ollut sinne tervetullut. Kun lapsia tuli, niin vaimo oli lasten kanssa kotona miehen ollessa äitinsä luona joka ikinen viikonloppu. Erohan siitä tuli.
Seurasin tilannetta sivusta, mutten silloin tiennyt, että äidin ja pojan yhteys oli noin tiivis. Eron jälkeen huomasin, että miehen äiti pyrki pitämään poikansa itsellään. Pojan lapsia haukuttiin ja äiti oli mustasukkainen siitä ajasta, jonka poika oli lastensa kanssa. Ei ole tervettä, ettei äiti anna lapsensa aikuistua ja ottaa vastuuta omasta perheestään.
Eihän tässä nyt ole yhtään tuollaisesta kyse!
Miehen vanhemmat, isä ja äiti, kutsuvat molemmat lapsensa sunnuntaisin syömään, ja puolisot/tyttöystävät on myös tervetulleita.
Näin minäkin asian näen ja siksi tuntuu oudolta että tämä olisi ongelma. Jos tunti viikossa asiaa x on iso ongelma niin ehkä se ongelma on AP itse tai muuten huono suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on vastaavasta tilanteesta ja voin kertoa, että tuo päivällisaika ei tosiaan ole se pahin ongelma tuollaisen miehen kanssa, jota vanhemmat pitävät lieassa rahan, aikatauluttamisen ja syyllistämisen avulla.
Koska sinua ei pyydetä mukaan, et selvästi ole mieluinen miniäehdokas. Vanhemmat odottavat, että poikaystäväsi vaihtaa parempaan ja todennäköisesti vihjailevat hänelle, että sinä olet liian kontrolloiva kun haluaisit tavata häntä juuri päivällisaikaan. Omalle poikaystävälleni vanhemmat olivat sanoneet suoraan, että voihan sitä opiskeluaikana olla minun kanssani, mutta sitten se varsinainen liitto kannattaa solmia jonkun paremman kanssa... (tämä tuli ilmi riidan yhteydessä kun itse älysin kysyä asiaa suoraan).
Usko pois, kun sanon, että ei kannata lähteä tappelemaan miehestä hänen vanhempiensa kanssa. Se on taistelu, jota ei voi voittaa.
Kyllä minä olen tervetullut mukaan, ja välillä menenkin. Mielestäni joka viikonloppu ei ehkä kuitenkaan olisi tarvetta, sillä arvostaisin jos voisimme joskus tehdä jotain sunnuntaisinkin ihan vaan kahden kesken. Mutta kun äiti pahoittaa mielensä ja tykkää niin kovin tehdä ruokaa ja isä haluaa syödä tasan klo x ja heillä on omat menonsa muina päivinä jne jne. Niin joo ja mies haluaa vanhemmille syömään.
Ok, tilanteesi ei sitten ole yhtä paha. Mutta kannattaa silti lähteä siitä oletuksesta, että tilanne ei muutu, vaikka muuttaisitte yhteen ja saisitte lapsia. Olen nimittäin nähnyt 2 muutakin tällaista kuviota, jossa kyllä välit olivat ihan okei, mutta jokaviikkoinen päivällinen hoitui aina lopulta siten, että se miniä/vävy jäi yksin kotiin muiden ravatessa appivanhemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeuksia luvassa. Yksi tuttu mies vieraili joka ikinen viikko vanhemmillaan. Vaimo ei ollut sinne tervetullut. Kun lapsia tuli, niin vaimo oli lasten kanssa kotona miehen ollessa äitinsä luona joka ikinen viikonloppu. Erohan siitä tuli.
Seurasin tilannetta sivusta, mutten silloin tiennyt, että äidin ja pojan yhteys oli noin tiivis. Eron jälkeen huomasin, että miehen äiti pyrki pitämään poikansa itsellään. Pojan lapsia haukuttiin ja äiti oli mustasukkainen siitä ajasta, jonka poika oli lastensa kanssa. Ei ole tervettä, ettei äiti anna lapsensa aikuistua ja ottaa vastuuta omasta perheestään.
Eihän tässä nyt ole yhtään tuollaisesta kyse!
Miehen vanhemmat, isä ja äiti, kutsuvat molemmat lapsensa sunnuntaisin syömään, ja puolisot/tyttöystävät on myös tervetulleita.
Vaikea sanoa, onko kyse samasta vai ei. Aika näyttää. Luulen, että tilanne kehittyi tuollaiseksi aikaa myöten. Sitä en tiedä, miten ja missä vaiheessa puoliso jätettiin ulkopuolelle. Sama kävi myös toisen pojan puolisolle.
Mieslukija81 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeuksia luvassa. Yksi tuttu mies vieraili joka ikinen viikko vanhemmillaan. Vaimo ei ollut sinne tervetullut. Kun lapsia tuli, niin vaimo oli lasten kanssa kotona miehen ollessa äitinsä luona joka ikinen viikonloppu. Erohan siitä tuli.
Seurasin tilannetta sivusta, mutten silloin tiennyt, että äidin ja pojan yhteys oli noin tiivis. Eron jälkeen huomasin, että miehen äiti pyrki pitämään poikansa itsellään. Pojan lapsia haukuttiin ja äiti oli mustasukkainen siitä ajasta, jonka poika oli lastensa kanssa. Ei ole tervettä, ettei äiti anna lapsensa aikuistua ja ottaa vastuuta omasta perheestään.
Eihän tässä nyt ole yhtään tuollaisesta kyse!
Miehen vanhemmat, isä ja äiti, kutsuvat molemmat lapsensa sunnuntaisin syömään, ja puolisot/tyttöystävät on myös tervetulleita.Näin minäkin asian näen ja siksi tuntuu oudolta että tämä olisi ongelma. Jos tunti viikossa asiaa x on iso ongelma niin ehkä se ongelma on AP itse tai muuten huono suhde.
Tunti tai viisikin viikossa asiaa x ei ole tässä ongelma. Miksi pitää kommentoida jos ei lue aloituspostausta? -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa ihan hyvältä, vaikka en itse tapaakaan vanhempiani noin usein. Kai nyt miehesi joskus voi jättää ruokailun väliin, jos tulee jotain muuta spesiaalia tekemistä? Etkö voi mennä miehesi mukaan ruokailemaan? Voiko olla, että olet omistushaluinen ja haluat kontrolloida, mitä miehesi kulloinkin tekee? Miksi miehesi pitäisi käyttäytyä samalla tavalla kuin sinun?
Väkisinkin tässä tilanteessa omistushaluisuus puskee pintaan, kun näemme niin harvoin ja toivoisin että se aika vietettäisiin yhdessä, tehden jotain kahdestaan. :D -AP
Miten jo sinua ennen olemassa ollut mukava traditio on yhtäkkiä sinulta pois? Ei kai miehen sunnuntai koskaan ollutkaan sinun? Voit varmasti joustaa jostakin omasta aikataulustasi esimerkiksi arkena jos haluat lisää aikaa miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Voisin lyödä vaikka vetoa että mies on rapu.
Rapumiehen arvojärjestys on omat vanhemmat, sitten omat lapset ja sitten tulee vasta vaimo.Olin naimisissa tuollaisen miehen kanssa. Joka päivä piti soittaa vanhemmille 60+. Jos olimme vkl reissussa, mies meni takki päällä soittamaan vanhemmilleen. Kun vanhempansa ostivat mökin, mies kuskasi joka perjantai heidät sinne ja haki sunnuntaisin. Hän ilmoitti minulle, että oli sopinut vievänsä porukat mökille. Meidän omat mökkireissut sitten tehtiin myöhään illalla. Sunnuntai sitten kuluikin miehen tivatessa, milloin lähdetään, kun on luvannut hakea ne porukat mökiltä.
Että tiedät mitä on luvassa.
Lisään tuohon omaan tekstiini pikku muiston.
Kun olimme seurustelleet neljä vuotta, mies osti oman asunnon(oli asp-säästäjä). Pääsääntöisesti hän silti kävi luonani joka päivä, ja lähti aamulla luotani töihin.
Kun mies sitten hankki kämppäänsä uuden modernin lankapuhelimen, oli puhelimessa 10 pikavalintanumeroa. Numero yksi oli asetettu vanhempien koti, kakkonen sisko(jota näki muutaman kerran vuodessa), ja tyttöystävä oli sijalla kolme. Kun näin tämän ja kuitrasin asiasta miehelle, hän tietysti hermostui
Minista ap:n olisi hyvä päästä mukaan sunnuntaipäivällisille, ainakin joskus. Miehestä kertoo paljon se, miten hän kohtelee vanhempiaan ja millainen perhedynamiikka hänen lapsuuskodissaan on. Jos mies kohtelee vanhempiaan hyvin ja hänellä on lämpimät välit vanhempiinsa, ilman että vanhemmat pitävät tossun alla poikaansa, on se todella iso plussa.
Onko ongelmana se, että mies ei joka asiassa tottele ap:ta? Ette asu yhdessä, joten miksi ihmeessä miehen pitäisi aikatauluttaa elämänsä sinun aikataulujesi mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa ihan hyvältä, vaikka en itse tapaakaan vanhempiani noin usein. Kai nyt miehesi joskus voi jättää ruokailun väliin, jos tulee jotain muuta spesiaalia tekemistä? Etkö voi mennä miehesi mukaan ruokailemaan? Voiko olla, että olet omistushaluinen ja haluat kontrolloida, mitä miehesi kulloinkin tekee? Miksi miehesi pitäisi käyttäytyä samalla tavalla kuin sinun?
Väkisinkin tässä tilanteessa omistushaluisuus puskee pintaan, kun näemme niin harvoin ja toivoisin että se aika vietettäisiin yhdessä, tehden jotain kahdestaan. :D -AP
Miten jo sinua ennen olemassa ollut mukava traditio on yhtäkkiä sinulta pois? Ei kai miehen sunnuntai koskaan ollutkaan sinun? Voit varmasti joustaa jostakin omasta aikataulustasi esimerkiksi arkena jos haluat lisää aikaa miehen kanssa.
Ikävää tässä on se että joustankin. Jos joku joustaa, se olen minä. -AP
Mäkin ajattelin että kiva kun mies on perhekeskeinen.
Luulin että siirtymäriitit (yhteenmuutto, kihlaus, avioliitto) olisivat merkkejä siitä, että meidän suhde muotoutuu ydinperheeksi ja lapsuudenperhe jää ns. suurperheeksi
Ei tapahtunut.
Anoppi aloitti jokaisen puhelun sanoilla "Minä nyt soitan kun ei ole mitään taas kuulunut."
Mikään yhdessäolon määrä ei riittänyt.
Se vielä, että anoppi uteli pojaltaan kaikki mun yksityisasiat ja levitti niitä edelleen. Poika kertoi, kun ei osannut tehdä äidilleen rajaa. Vaikka minä kielsin.
Eihän se anoppi terve ollut. Kävin yksinäni ammattiauttajalla purkamassa tilannetta. Miehen mielestä hänellä ei ollut ongelmaa, vaan minulla ja anopilla.
Anoppi palvoi poikaansa kuin jumalaa.
Ei siitä mitään tullut lopulta.
Kyllä minä olen tervetullut mukaan, ja välillä menenkin. Mielestäni joka viikonloppu ei ehkä kuitenkaan olisi tarvetta, sillä arvostaisin jos voisimme joskus tehdä jotain sunnuntaisinkin ihan vaan kahden kesken. Mutta kun äiti pahoittaa mielensä ja tykkää niin kovin tehdä ruokaa ja isä haluaa syödä tasan klo x ja heillä on omat menonsa muina päivinä jne jne. Niin joo ja mies haluaa vanhemmille syömään.