Lue keskustelun säännöt.
Miehen tiivis äitisuhde, vertaistukea kaivataan
01.05.2018 |
Olemme seurustelleet muutaman vuoden mutta emme vielä asu yhdessä. Minua on alkanut kyrsimään miehen ja hänen vanhempiensa tiivis suhde. Mies vierailee vanhemmillaan joka viikko syömässä, ikää hänellä on 30+. Miehen kanssa vietämme öitä yhdessä noin 2-3 kertaa viikossa, lähinnä viikonloppuisin sillä se on kummankin aikataulujen kannalta helpompaa. Sunnuntait menevätkin sitten miehen istuessa vanhempiensa luona, joten sille päivälle ei voi suunnitelmia tehdä (Grande Ruokailu alkaa jo alkuiltapäivästä).
Tästä viikottaisesta kyläilystä harvoin joustetaan, ja silloin kun joustetaan niin kinastellessa mies ottaa marttyyrilinjan "sinun takiasi jätin ruokailun väliin". Äiti auttaa miestä toisinaan myös taloudellisesti, tosin ihan omasta tahdostaan. Äiti kuulemma pahoittaa mielensä, jos sinne ei mene kyläilemään. Onko tämä nyt ihan normaalia vai tarvitsenko minä vain toisenlaista suhtautumistapaa? Jos tarvitsen, voisiko joku auttaa minua muodostamaan sellaisen?
Tämän asian takia en miestä kuitenkaan aio jättää, sinänsä pieni murhehan tämä on. Kaipaisin vain teidän kokemuksianne ja näin ollen vertaistukea asiaan liittyen. Miksi siellä vanhemmilla täytyy joka ikinen viikko käydä? Luulisi, että miestä itseäänkin alkaisi toisinaan ottamaan hermoon siellä ravaaminen. Itse käyn vanhemmillani kylässä silloin kun huvittaa ja vanhemmille sopii, aikatauluni eivät ole siitä riippuvaisia vaikka välimme ovatkin läheiset. Toivoisin että mies näkisi vanhempiaan edes epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta se ei kuulemma onnistu. Miehen vanhemmat nyt vaan kokevat että sunnuntaipäivä on paras päivä aterioinnille.
Niuhotanko nyt ihan turhaan, vai miksi tämä menee niin tunteisiin? Mielestäni annan miehelle paljon omaa aikaa ja omaa tilaa. Onko se liikaa vaadittu, että vanhemmat pärjäisivät vaikka yhden viikon tapaamatta poikaansa? Ja toisinpäin.
V***U auttakaa. Miksi.
Kommentit (225)
Jos tuo häiritsee sinua jo nyt voin luvata, ettei se tule tuosta paranemaan varsinkaan sitten kun teillä on oma perhe. Itselläni on myös valitettavasti kokemusta siitä, kuinka äiti on edelleen yli 40v. miehen elämän nainen jonka mieltä ei voi pahoittaa ja jolle ei voi sanoa ei. Vaimon pitää olla aina se joka joustaa ja sillä ei ole väliä jos hänen mielensä pahoittuu. Sanomattakin selvää, että parisuhde ei kukoista. Veikkaan, että miehesi ei ole pariutunut tuohon ikään mennessä vakavasti em. syystä, joten juokse vielä kun voit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miehesi on äitinsä pauloissa oleva mammanpoika. Kunnon miestä hänestä ei tule ennenkuin äitimuori kuolee. Olet selvästi tärkeysjärjestyksessä alempana jos mies ei voi yhtenäkään sunnuntaina olla sinun kanssasi vaan äidillään. Odotapa kun teille tulee jotain ongelmia, anoppi on varmasti poikansa puolella ja kaikki vika on aina sinussa. Suosittelen, että juokset ja lujaa ja etsit oikean, aikuisen miehen. Nämä mammanpojat on nähty.
Vierailija kirjoitti:
Nyt taitaa naisviha sumentaa ajattelun. Millä tavalla olen haukkunut hänen sukulaisiaan, saati estänyt miestä tapaamasta heitä? Hillitsisit itsesi niin voisit ehkä ajatella tuon tunnekuohusi yli. -AP
Ainahan teille on "naisvihaa" totuuksien kertominen, kun ette itse niitä kestä.
Ei kuulosta että kerrot ihan sen todellisen ongelman. Jos miehen perhe on mukava, eivätkä sekaannu asioihinne tungettelevasti, eikö se ole mukava tapa syödä yhdessä sunnuntaisin?
Oletko yleensä mukana siellä, vai meneekö mies yksin?
Ja joulusta, eikö ole aivan se ideaali viettää yhteistä usean sukupolven perhejoulua? Minusta on omituista ahdistua joulunvietosta jo kauan ennen mahdollista yhteenmuuttoa tai lasten saamista.
Onko kyse jostain muusta, toivoisit että suhteenne etenisi seuraavalle tasolle, viettäisitte enemmän aikaa yhdessä, tms?
Tuo joustamattomuus ei kuulosta kovin hyvältä. Kävin itsekin sinkkuaikoina lähes joka viikonloppu vanhemmillani (onneksi, äitini kuoli syöpään aika nuorena). Mutta kun aloin seurustella, tietysti pystyin jättämään noita käyntejä väliinkin, jos oli jotain muuta. Kun muutettiin yhteen, kävin harvemmin ja mies oli toisinaan mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäsi tuon miehen kanssa on ainaista kilpailua äidin kanssa.
Tuttua on myös tuo rahoittaminen, ja se että riitelette kuviosta.
Myöhemmin riitelette lomista, juhlapyhistä, äitienpäivistä.
Jollain syyllistämisellä tuossa pelataan.
Mies ei ole itsenäistynyt, 30+v.
Pelottavan tutulta tuntuu tuo kuvio. Susta tehdään syntipukki. Jos teille tulee lapsia, voit olla varma siitä, että anoppi huseeraa kotonanne ja mies ei sano mitään ettei äiti loukkaannu.
Oleellista: miestä ei kiinnosta, miltä susta tuntuu.
Onko miehelläsi sisaruksia vai onko ainut lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kokemusta tuollaisesta roikkuvasta anopista, ja kaiken päälle alkoholisoituneesta sellaisesta. Soittelee edelleen lähes päivittäin yli 30-vuotiaalle pojalleen, syyksi riittää vaikka että osti tälle kengät😄 Ei ilmeisesti usko että poika osaa hankkia itse itselleen vaatteet. Kutsuu myös syömisille, ja kun paikan päälle ollaan päästy, on siellä jo hyvän aikaa ehditty vetää viinaa naamaan. On todella härski suustansa kun tietty vaihde menee kännissä päälle, haukkuu mm. minua ja on siis todella törkeä suustansa. Ei näe koskaan itsessään mitään vikaa, tai sitten ei halua muistaa. Painajaismaista. Työntää kaikki kamalat vanhat roinansa meille, ja ihmettelen miksi luulee että haluan hänen ylijäämä roinansa, kun olen moneen otteeseen tehnyt selväksi että ei kiitos. Yrittää vaikuttaa joka asiaan ja kuvittelee omaavansa vaikutusvaltaa. Toivottavasti oma anoppisi ei ihan näin paha ole, mutta kyllä tuo kuulostaa jonkin sortin napanuora-ongelmalta ettei yhtään muka voi joustaa noissa syömisissä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta että kerrot ihan sen todellisen ongelman. Jos miehen perhe on mukava, eivätkä sekaannu asioihinne tungettelevasti, eikö se ole mukava tapa syödä yhdessä sunnuntaisin?
Oletko yleensä mukana siellä, vai meneekö mies yksin?
Ja joulusta, eikö ole aivan se ideaali viettää yhteistä usean sukupolven perhejoulua? Minusta on omituista ahdistua joulunvietosta jo kauan ennen mahdollista yhteenmuuttoa tai lasten saamista.
Onko kyse jostain muusta, toivoisit että suhteenne etenisi seuraavalle tasolle, viettäisitte enemmän aikaa yhdessä, tms?
Luitko ollenkaan aloitusta? Mies menee syömään äidilleen eikä vaimoa oteta mukaan eikä mies voi koskaan joustaa tästä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta että kerrot ihan sen todellisen ongelman. Jos miehen perhe on mukava, eivätkä sekaannu asioihinne tungettelevasti, eikö se ole mukava tapa syödä yhdessä sunnuntaisin?
Oletko yleensä mukana siellä, vai meneekö mies yksin?
Ja joulusta, eikö ole aivan se ideaali viettää yhteistä usean sukupolven perhejoulua? Minusta on omituista ahdistua joulunvietosta jo kauan ennen mahdollista yhteenmuuttoa tai lasten saamista.
Onko kyse jostain muusta, toivoisit että suhteenne etenisi seuraavalle tasolle, viettäisitte enemmän aikaa yhdessä, tms?
Kiitos asiallisesta kommentista, sai miettimään. Minä käyn miehen vanhemmilla myös satunnaisesti. Hän ei mielellään haluaisi minun vanhemmilla käydä, kokee sen ahdistavana. Syytä en tiedä.
Voi osittain olla myös sitä, että toivon meidän viettävän aikaa enemmän yhdessä. Joustan tuosta yhdessäoloajasta paljon. Tykkäisin nähdä useammin, mutta mies haluaa paljon omaa aikaa ja kunnioitan sitä. Meillä on viikonloppuisin tosi mukavaa yhdessä ja hellyyttä on paljon. Kuitenkin sitten kun tätä yhdessäoloaikaa käytetään isillä ja äidillä kylässä, niin alkaa sarvi kasvamaan otsaani.
PS. Äiti haluaisi kuulemma lapsenlapsia.
-AP
Itse miehenä lemppaisin aloittajan välittömästi. Narsistinen takertuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko miehelläsi sisaruksia vai onko ainut lapsi?
Isoveli. On myös mukana syömingeissä. -AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta että kerrot ihan sen todellisen ongelman. Jos miehen perhe on mukava, eivätkä sekaannu asioihinne tungettelevasti, eikö se ole mukava tapa syödä yhdessä sunnuntaisin?
Oletko yleensä mukana siellä, vai meneekö mies yksin?
Ja joulusta, eikö ole aivan se ideaali viettää yhteistä usean sukupolven perhejoulua? Minusta on omituista ahdistua joulunvietosta jo kauan ennen mahdollista yhteenmuuttoa tai lasten saamista.
Onko kyse jostain muusta, toivoisit että suhteenne etenisi seuraavalle tasolle, viettäisitte enemmän aikaa yhdessä, tms?
Luitko ollenkaan aloitusta? Mies menee syömään äidilleen eikä vaimoa oteta mukaan eikä mies voi koskaan joustaa tästä yhtään.
Oliko ap vaimo ja kutsuttu mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta on vastaavasta tilanteesta ja voin kertoa, että tuo päivällisaika ei tosiaan ole se pahin ongelma tuollaisen miehen kanssa, jota vanhemmat pitävät lieassa rahan, aikatauluttamisen ja syyllistämisen avulla.
Koska sinua ei pyydetä mukaan, et selvästi ole mieluinen miniäehdokas. Vanhemmat odottavat, että poikaystäväsi vaihtaa parempaan ja todennäköisesti vihjailevat hänelle, että sinä olet liian kontrolloiva kun haluaisit tavata häntä juuri päivällisaikaan. Omalle poikaystävälleni vanhemmat olivat sanoneet suoraan, että voihan sitä opiskeluaikana olla minun kanssani, mutta sitten se varsinainen liitto kannattaa solmia jonkun paremman kanssa... (tämä tuli ilmi riidan yhteydessä kun itse älysin kysyä asiaa suoraan).
Usko pois, kun sanon, että ei kannata lähteä tappelemaan miehestä hänen vanhempiensa kanssa. Se on taistelu, jota ei voi voittaa.
Vaikeuksia luvassa. Yksi tuttu mies vieraili joka ikinen viikko vanhemmillaan. Vaimo ei ollut sinne tervetullut. Kun lapsia tuli, niin vaimo oli lasten kanssa kotona miehen ollessa äitinsä luona joka ikinen viikonloppu. Erohan siitä tuli.
Seurasin tilannetta sivusta, mutten silloin tiennyt, että äidin ja pojan yhteys oli noin tiivis. Eron jälkeen huomasin, että miehen äiti pyrki pitämään poikansa itsellään. Pojan lapsia haukuttiin ja äiti oli mustasukkainen siitä ajasta, jonka poika oli lastensa kanssa. Ei ole tervettä, ettei äiti anna lapsensa aikuistua ja ottaa vastuuta omasta perheestään.
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä lemppaisin aloittajan välittömästi. Narsistinen takertuja.
Ei pelkoa, että joutuisit vastaavaan tilanteeseen, eihän sinulla ole naistakaan. Naiset eivät pidä äitiinsä takertuvista miehistä vaan kiertävät heidät kaukaa.
Vaikka appivanhemmat olisivat ok tyyppejä, tuo kuulostaa ahdistavalta. Ennen lapsia nuoren parin pitää viettää nuorten vapaata elämää, kuhertelua, leffoja,konsertteja, ystäviä. OMA ELÄMÄ. Ei olla noin tiukasti sidottu vanhojen viihdyttämiseen. Poikakaverisi kuuluu sinun perheeseesi. Toki vanhemmatkin on tärkeitä ja juhlapyhiä ja viikonloppuja voi joskus viettää heidän kanssaan. Joskus. Ei alvariinsa. Kuulumisia voi miehesi vaihtaa somen keinoin vaikka kuinka heidän kanssaan.
Ei lupaa hyvää mahdollisen lapsiperheen perustamista ajateltuna. Anoppi vaatii kahta kauheammin kun saa lapsenlapsen ja jos mies ei osaa sanoa hänelle vastaan.
Anoppi yritti viimeiseen saakka päättää lapsemme kutsumanimen. Tuollaista takertuvaa anoppilajia on hänkin.
Teidän parisuhteessa on sitten joukkueet
Toisessa olet sinä.
Toisessa on mies äiteineen.
Arvaat kai, mitä tapahtuu, kun teille tulee miehen kanssa erimielisyyksiä?
Jännä että meitä on tässä ketjussa monta, joilla on kokemusta tuosta tilanteesta. Luulin olevani ainoa, jonka kotona asustaa anoppi ja appi, henkisesti. Ne sekaantui ihan kaikkeen.
Keskeistä on se, miten mies käyttäytyy.
Et ole kertonut, ilkeileekö anoppi sulle.
Se liittyy mukaan, koska sinä olet uhka. Toisaalta olet tarpeellinen myös, jos anoppi odottaa lapsenlapsia.
Mun anopilla oli nimikin valmiina meidän pojalle, eikä me oltu edes kihloissa!
Myös kesäsuunnitelmat, joulun vietto ym. oli valmiina.
Olin tosi mukava pitkään, kuuntelin appivanhempien saagaa sunnuntain 10-12 tunnin vierailuilla. Lopulta en jaksanut.
Olisipa miehenkin äiti tuollainen. Anteeksi vaan. Menee huuruun, mitä enemmän asiaa tässä ajattelen. -AP