Miehen tiivis äitisuhde, vertaistukea kaivataan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieslukija81 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeuksia luvassa. Yksi tuttu mies vieraili joka ikinen viikko vanhemmillaan. Vaimo ei ollut sinne tervetullut. Kun lapsia tuli, niin vaimo oli lasten kanssa kotona miehen ollessa äitinsä luona joka ikinen viikonloppu. Erohan siitä tuli.

Seurasin tilannetta sivusta, mutten silloin tiennyt, että äidin ja pojan yhteys oli noin tiivis. Eron jälkeen huomasin, että miehen äiti pyrki pitämään poikansa itsellään. Pojan lapsia haukuttiin ja äiti oli mustasukkainen siitä ajasta, jonka poika oli lastensa kanssa. Ei ole tervettä, ettei äiti anna lapsensa aikuistua ja ottaa vastuuta omasta perheestään.

Eihän tässä nyt ole yhtään tuollaisesta kyse!

Miehen vanhemmat, isä ja äiti, kutsuvat molemmat lapsensa sunnuntaisin syömään, ja puolisot/tyttöystävät on myös tervetulleita.

Näin minäkin asian näen ja siksi tuntuu oudolta että tämä olisi ongelma. Jos tunti viikossa asiaa x on iso ongelma niin ehkä se ongelma on AP itse tai muuten huono suhde.

Tunti tai viisikin viikossa asiaa x ei ole tässä ongelma. Miksi pitää kommentoida jos ei lue aloituspostausta? -AP

Ap. täällä on nyt joku mammanpoika mustamaalaamassa sua.

Se on tavallaan hyvä, koska siitä saat osviittaa mikä sua odottaa. Jos siis jäät tohon.

Sun sydän särkyy, kun rakastamasi mies ei ymmärrä sua, ja jossain vaiheessa syyttää siitä, että "haluat että hän alkaa vihata äitiään!"

Minä tiedän ja sinä tiedät, ettei ole kyse siitä.

Lopulta alat epäillä että olet tosiaan kohtuuton ja takertuja, mitä tämä palstamammanpoika yrittää sulle jo uskotella.

"Koska tulee mun vuoro?" huudat lopulta miehelle. Ei ikinä, ehkä sit kun mamma kuolee.

Sä ansaitset parempaa. Aikuisen miehen.

Ikävää luettavaa tämmöinen :( Kiitos tuestasi. -AP

Olen pahoillani, että sullakin on tuo tilanne.

Rakastin miestäni paljon, meillä oli hellyyttä, ja muuta. Siksi mun sydän lopulta särkyi.

Yritin kauheasti, pitkään.

Kun lopulta mentiin pariterapiaan kun kaikki oli jo myöhäistä, ter. kysyi jotain miehen äidistä. Mies purskahti itkuun ja puhui itkien äidistään loppuajan.

Oli siitä mulle sit apua, kun eron jälkeen jatkoin yksin pariterapiaa.

Ter oli tavannut sitten mieheni, ja osasi tukea mua ja tiesi, että puhuin totta.

Hän sanoi, että sinä olet miehelle suora äidin jatke. Hän ei ole lainkaan itsenäistynyt vanhemmistaan.

Mies tapaa tyttöystäväänsä parina päivänä viikossa mikä riittää miehelle, lisäksi miehellä on hyvät ja lämpimät välit sukuunsa. Tyttöystävä haluaisi enemmän yhteistä aikaa ja varmuuden, että on miehelle tärkeintä ja rakkainta maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minista ap:n olisi hyvä päästä mukaan sunnuntaipäivällisille, ainakin joskus. Miehestä kertoo paljon se, miten hän kohtelee vanhempiaan ja millainen perhedynamiikka hänen lapsuuskodissaan on. Jos mies kohtelee vanhempiaan hyvin ja hänellä on lämpimät välit vanhempiinsa, ilman että vanhemmat pitävät tossun alla poikaansa, on se todella iso plussa.

Pitää miehen sinne juosta samana päivänä jos esim. joku kodinkone on mennyt rikki, vaikka perheessä on kaksi järkevää vanhempaa. En tiedä, onko se tossun alla pitämistä. -AP

Minusta on ihan luonnollista että suvussa puolin ja toisin autetaan tarvittaessa (samana päivänäkin), jos kodinkone rikkoutuu. Että se nyt ei vielä kerro mitään perhedynamiikasta tai tossun alla pitämisestä. Tärkeintä olisi tarkkailla miten käyttäytyvät toistensa seurassa. Kuoriutuuko aikuisesta miehestä lapsuudenperheessä ärisevä teini, "mamman poika", jota passataan kuin pikkulasta, tai vanhempiaan pelkäävä ja asioitaan heille kaunisteleva miellyttäjä? Vai onko niin onnellisesti, että mies on myös vanhempiensa seurassa normaali aikuinen itsensä? Miten vanhemmat suhtautuvat lapseensa? Komentelevatko, ylistävätkö suotta tai käyttävätkö tunnekiristystä? Vai suhtautuvatko kuin aikuiseen ihmiseen? Pelkästä sunnuntaipäivällistraditiosta, tai auttamisesta kodinkoneen rikkoutuessa, ei voi vielä päätellä noita edellä lueteltuja asioita. Tosin jos kovin joustamatonta on tuo sunnuntairuokailu, niin eihän se kovin hyvä merkki ole. Mutta johtuuko se vanhemmista, vai johtuuko se joustamattomuus siitä, että mies ei halua viettää kanssasi aikaa? Tämä on se todellinen kysymys. Jotenkin tuntuu, että et ole ihan varma, että mies on sinuun täysin sitoutunut ja projisoit sen nyt näihin sunnuntaipäivällisiin. Sivuhuomautuksena ja todennäköisesti ap:tä vanhempana naisihmisenä vielä sellainen neuvo, että älä ap ihmeessä osta asuntoa yhdessä miehen kanssa, jos et ole asunut tämän kanssa yhdessä!    

Mieslukija81 kirjoitti:

Minusta tuo on hienoa ja kertoo hyvistä väleistä lähisukuun/perheeseen. Moni tuttu käy vanhemmillaan joka sunnuntai syömässä. Ehkä olet kateellinen?

Hah hah. Ei todellakaan käy. Mies on äidin poika. Mä en katsoisi naiseltani moista menoa yhtään, ja viikonloppuisin on meilläkin se yhteinen aika.

M46

Vierailija kirjoitti:

Onko se ihan mahdoton ajatus, että ap:n miehellä on normaalit miellyttävät vanhemmat, joilla on tapana kutsua lapset puolisoineen / perheineen sunnuntaisin syömään, ja että tämä perinne on kaikkien muiden asianosaisten paitsi ap:n mielestä mukava?

Ja eikö sekin, että hyvin toimeentulevat vanhemman auttaa taloudellisesti omaa lastaan, ole ihan normaalia.

Ap:lla on oikeus tunteisiinsa, mutta ei tässä minusta mikään viittaa siihen että miehessä tai hänen vanhemmissaan olisi jotain vialla.

Muuten voisi olla ok, mutta miehen täydellinen joustamattomuus viittaa siihen, että normaaliuden raja on ylittynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän tarinan (ap.n ) yksityiskohdat muistuttaa kammottavan tarkasti ex.mieheni perhekuviota.

Luulin ettei sellaista ole kellään muulla.

Miehellä oli siskokin. Hän ei ollut koskaan seurustellut, eikä ole vieläkään. Nyt 46v. Istui vanhenpiensa pöydässä vielä tiiviimmin.

Toivoin aina, että kunpa siellä olisi joku muukin ulkopuolinen kuin minä arvioimassa tilannetta. Mutta ei ollut.

Siinä pelattiin lahjomisella (raha), velvoittamisella, ja syyllistämällä. Kun äiti toivoo, kun äidille on tärkeää,

Ex.mieheni itki että hän on saanut vanhemmiltaan niin paljon, että hänen kuuluu sitä heille hyvittää. Niinpä. Hän uhrasi sitten minut. Ja avioliittonsa.

Äiti auttaa miestä taloudellisesti. Mahtaako mieheni kokea syyllisyyttä, jos ei ramppaa vanhemmillaan joka viikko? Onko se joku kiristys-velvoitus-syyllistyskeino? -AP

Onhan se.

Mies ei osaa suuttua äidilleen. Korvikkeeksi hän suuttuu sulle.

Tilanteen voi pelastaa, jos miehesi suostuu terapiaan tutkimaan tilannettaan. Hänen lapsuudenperheensä ei ole terve.

Mun mies ei suostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minista ap:n olisi hyvä päästä mukaan sunnuntaipäivällisille, ainakin joskus. Miehestä kertoo paljon se, miten hän kohtelee vanhempiaan ja millainen perhedynamiikka hänen lapsuuskodissaan on. Jos mies kohtelee vanhempiaan hyvin ja hänellä on lämpimät välit vanhempiinsa, ilman että vanhemmat pitävät tossun alla poikaansa, on se todella iso plussa.

Pitää miehen sinne juosta samana päivänä jos esim. joku kodinkone on mennyt rikki, vaikka perheessä on kaksi järkevää vanhempaa. En tiedä, onko se tossun alla pitämistä. -AP

Minusta on ihan luonnollista että suvussa puolin ja toisin autetaan tarvittaessa (samana päivänäkin), jos kodinkone rikkoutuu. Että se nyt ei vielä kerro mitään perhedynamiikasta tai tossun alla pitämisestä. Tärkeintä olisi tarkkailla miten käyttäytyvät toistensa seurassa. Kuoriutuuko aikuisesta miehestä lapsuudenperheessä ärisevä teini, "mamman poika", jota passataan kuin pikkulasta, tai vanhempiaan pelkäävä ja asioitaan heille kaunisteleva miellyttäjä? Vai onko niin onnellisesti, että mies on myös vanhempiensa seurassa normaali aikuinen itsensä? Miten vanhemmat suhtautuvat lapseensa? Komentelevatko, ylistävätkö suotta tai käyttävätkö tunnekiristystä? Vai suhtautuvatko kuin aikuiseen ihmiseen? Pelkästä sunnuntaipäivällistraditiosta, tai auttamisesta kodinkoneen rikkoutuessa, ei voi vielä päätellä noita edellä lueteltuja asioita. Tosin jos kovin joustamatonta on tuo sunnuntairuokailu, niin eihän se kovin hyvä merkki ole. Mutta johtuuko se vanhemmista, vai johtuuko se joustamattomuus siitä, että mies ei halua viettää kanssasi aikaa? Tämä on se todellinen kysymys. Jotenkin tuntuu, että et ole ihan varma, että mies on sinuun täysin sitoutunut ja projisoit sen nyt näihin sunnuntaipäivällisiin. Sivuhuomautuksena ja todennäköisesti ap:tä vanhempana naisihmisenä vielä sellainen neuvo, että älä ap ihmeessä osta asuntoa yhdessä miehen kanssa, jos et ole asunut tämän kanssa yhdessä!    

Kiitos viestistä, tässä oli fiksua asiaa. -AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se ihan mahdoton ajatus, että ap:n miehellä on normaalit miellyttävät vanhemmat, joilla on tapana kutsua lapset puolisoineen / perheineen sunnuntaisin syömään, ja että tämä perinne on kaikkien muiden asianosaisten paitsi ap:n mielestä mukava?

Ja eikö sekin, että hyvin toimeentulevat vanhemman auttaa taloudellisesti omaa lastaan, ole ihan normaalia.

Ap:lla on oikeus tunteisiinsa, mutta ei tässä minusta mikään viittaa siihen että miehessä tai hänen vanhemmissaan olisi jotain vialla.

Muuten voisi olla ok, mutta miehen täydellinen joustamattomuus viittaa siihen, että normaaliuden raja on ylittynyt.

Jep, juuri tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo kuulostaa ihan hyvältä, vaikka en itse tapaakaan vanhempiani noin usein. Kai nyt miehesi joskus voi jättää ruokailun väliin, jos tulee jotain muuta spesiaalia tekemistä? Etkö voi mennä miehesi mukaan ruokailemaan? Voiko olla, että olet omistushaluinen ja haluat kontrolloida, mitä miehesi kulloinkin tekee? Miksi miehesi pitäisi käyttäytyä samalla tavalla kuin sinun?

Väkisinkin tässä tilanteessa omistushaluisuus puskee pintaan, kun näemme niin harvoin ja toivoisin että se aika vietettäisiin yhdessä, tehden jotain kahdestaan. :D -AP

Miten jo sinua ennen olemassa ollut mukava traditio on yhtäkkiä sinulta pois? Ei kai miehen sunnuntai koskaan ollutkaan sinun? Voit varmasti joustaa jostakin omasta aikataulustasi esimerkiksi arkena jos haluat lisää aikaa miehen kanssa.

Ikävää tässä on se että joustankin. Jos joku joustaa, se olen minä. -AP

Ja niin sinä joustat vastaisuudessakin.

Mutta kiitosta et saa siitä.

Jos hän joustaa, siitä pitäisi saada pokaali. Mä en tiedä mitä mun pitäisi ajatella. En jaksaisi jankata miehelle enää näitä samoja asioita ja tunteita siitä että jään toiseksi. -AP

Ap-kulta! Sanon näin, vaikken tunne sua.

Mutta kun tuo on se sama tilanne, jossa mä olin. Sun on hyvä ajatella omaa parastasi.

Miten arvokas olet miehelle?

Onko hän valmis vaikka menettämään sinut?

Hänen kuuluisi olla huolissaan siitä, että kyllästyt ja jätät hänet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo kuulostaa ihan hyvältä, vaikka en itse tapaakaan vanhempiani noin usein. Kai nyt miehesi joskus voi jättää ruokailun väliin, jos tulee jotain muuta spesiaalia tekemistä? Etkö voi mennä miehesi mukaan ruokailemaan? Voiko olla, että olet omistushaluinen ja haluat kontrolloida, mitä miehesi kulloinkin tekee? Miksi miehesi pitäisi käyttäytyä samalla tavalla kuin sinun?

Väkisinkin tässä tilanteessa omistushaluisuus puskee pintaan, kun näemme niin harvoin ja toivoisin että se aika vietettäisiin yhdessä, tehden jotain kahdestaan. :D -AP

Miten jo sinua ennen olemassa ollut mukava traditio on yhtäkkiä sinulta pois? Ei kai miehen sunnuntai koskaan ollutkaan sinun? Voit varmasti joustaa jostakin omasta aikataulustasi esimerkiksi arkena jos haluat lisää aikaa miehen kanssa.

Ikävää tässä on se että joustankin. Jos joku joustaa, se olen minä. -AP

Ja niin sinä joustat vastaisuudessakin.

Mutta kiitosta et saa siitä.

Jos hän joustaa, siitä pitäisi saada pokaali. Mä en tiedä mitä mun pitäisi ajatella. En jaksaisi jankata miehelle enää näitä samoja asioita ja tunteita siitä että jään toiseksi. -AP

Ap-kulta! Sanon näin, vaikken tunne sua.

Mutta kun tuo on se sama tilanne, jossa mä olin. Sun on hyvä ajatella omaa parastasi.

Miten arvokas olet miehelle?

Onko hän valmis vaikka menettämään sinut?

Hänen kuuluisi olla huolissaan siitä, että kyllästyt ja jätät hänet.

No melkein voisi luulla että tunnet minut. Viimeinen lause tekee surulliseksi. -AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minista ap:n olisi hyvä päästä mukaan sunnuntaipäivällisille, ainakin joskus. Miehestä kertoo paljon se, miten hän kohtelee vanhempiaan ja millainen perhedynamiikka hänen lapsuuskodissaan on. Jos mies kohtelee vanhempiaan hyvin ja hänellä on lämpimät välit vanhempiinsa, ilman että vanhemmat pitävät tossun alla poikaansa, on se todella iso plussa.

Pitää miehen sinne juosta samana päivänä jos esim. joku kodinkone on mennyt rikki, vaikka perheessä on kaksi järkevää vanhempaa. En tiedä, onko se tossun alla pitämistä. -AP

Niin no sun mies on ikäänkuin lapsuudenperheensä muualla asuva jäsen.

Hän on tiukasti talutushihnassa.

Ei kai vanhemmat ole ostaneet hänen asuntoaan?

Meille appivanhemmat olisivat ostaneet TALON kun muutettiin yhteen!

En tietenkään suostunut siihen.

Ovat ostaneet. Mistä arvasit. -AP

Siitä että mä olen ollut samassa tilanteessa.

Mieheni vanhemmat oli rikkaita. Kälyn elämän ne rahoitti kokonaan. Eli ostivat hänen elämänsä.

Ei auta kuin testata. Nyt sovit joka lauantaille menon 2-3 kk samalle ajalle kuin miehen sunnuntait ovat. Mielellään niin että seksi ei oikein onnistu, ei ole aikaa.

Miehellä on mukava pikku rutiini, tulee sun luokse perjantai-iltana tai lauantaina sitten mukava puolentoista päivän parisuhde ja kuhertelua, ruokaa ja sitten sunnuntaina taas mamman ja pappan luo siinähän se viikonloppu menee kivasti. Miksi poiketa kaavasta kun saa seurustelua ja seksiä viikon päätteeksi ja viikonloppu on taas mukava olla vanhempien parissa ja siitä viikko käyntiin.

Rutiinien orja ja hänelle riittää paljon vähemmän.. mitä yhdestä särkyneestä sydämestä. Toi olisi iso nou nou suhteen jatkolle ainakin minulle ja olisi pakko testata mitä mies on mieltä kun rutiinit katkeaa.

Hän olis tulossa sun luo perjantaina mutta sulla onkin keksittynä et meet kavereiden kanssa leffaan tai nähdään kavereiden kanssa baarissa, nähdään me sitten lauantaina heti aamulla ja menette lenkille tai brunssille ja kiva päivä mutta illaksi olet luvannut mennä omille vanhemmillesi kaverille serkulle mut soitellaan sunnuntaina.

Ohjelmaa vaan teidän yhteiselle ajalle niin ei ehdi kuhertelemaan ja oot väsynyt tai pitää ehtiä jotain, yhteinen aika on hektistä nii harmi kun nää viikonloput menee niin nopsaan on toi seksikin jäänyt vähemmälle.

Kato millon mies alkaa valittaan et onko sun pakko mennä joka lauantai jonnekin. Jos valittaa niin on itsekkyyden lisäksi myös epäreilu. Ei aviomiesainesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei auta kuin testata. Nyt sovit joka lauantaille menon 2-3 kk samalle ajalle kuin miehen sunnuntait ovat. Mielellään niin että seksi ei oikein onnistu, ei ole aikaa.

Miehellä on mukava pikku rutiini, tulee sun luokse perjantai-iltana tai lauantaina sitten mukava puolentoista päivän parisuhde ja kuhertelua, ruokaa ja sitten sunnuntaina taas mamman ja pappan luo siinähän se viikonloppu menee kivasti. Miksi poiketa kaavasta kun saa seurustelua ja seksiä viikon päätteeksi ja viikonloppu on taas mukava olla vanhempien parissa ja siitä viikko käyntiin.

Rutiinien orja ja hänelle riittää paljon vähemmän.. mitä yhdestä särkyneestä sydämestä. Toi olisi iso nou nou suhteen jatkolle ainakin minulle ja olisi pakko testata mitä mies on mieltä kun rutiinit katkeaa.

Hän olis tulossa sun luo perjantaina mutta sulla onkin keksittynä et meet kavereiden kanssa leffaan tai nähdään kavereiden kanssa baarissa, nähdään me sitten lauantaina heti aamulla ja menette lenkille tai brunssille ja kiva päivä mutta illaksi olet luvannut mennä omille vanhemmillesi kaverille serkulle mut soitellaan sunnuntaina.

Ohjelmaa vaan teidän yhteiselle ajalle niin ei ehdi kuhertelemaan ja oot väsynyt tai pitää ehtiä jotain, yhteinen aika on hektistä nii harmi kun nää viikonloput menee niin nopsaan on toi seksikin jäänyt vähemmälle.

Kato millon mies alkaa valittaan et onko sun pakko mennä joka lauantai jonnekin. Jos valittaa niin on itsekkyyden lisäksi myös epäreilu. Ei aviomiesainesta.

Olen niin tossu, että käytän aina riemusta kiljuen miehen kanssa varmasti kaiken sen ajan mitä hänellä on minulle antaa, olisi itselläni sitten mitä menoa tahansa. Tulisi olemaan vaikeaa tuollainen "testi"kausi, mutta mitäpä menettäisin edes. -AP

Kylmät väreet. Niin tuttu kuvio...joka sunnuntai äidillä syömässä ja ei voi joustaa? Oliskohan sellaista, että se napanuora ei sittenkään ole katkennut?

Mies ei ota sinua huomioon, joustamattomuus kertoo siitä. Itse olin läheinen nyt jo kuolleen äitini kanssa ja asuimme lähekkäin. Viikonloput oli kuitenkin omistettu omalle parisuhteelle ja myöhemmin lapsiperheelle. Äidin luona käväisin aina välillä viikolla.

Sitten muutimme lähelle miehen vanhempia ja hänen äitinsä alkoi vaatia juuri näitä viikottaisia sunnuntailounaita sekä muutenkin hyppyytti miestä. Hae sitä, osta tätä vaikka itse appiukon kanssa virkeitä autoilijoita. Hänen vaatimuksensa ovat rikkoneet suhdettamme koska tulee riitaa juuri viikonlopuista ja lomista. Mies olisi aina vanhempiensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei auta kuin testata. Nyt sovit joka lauantaille menon 2-3 kk samalle ajalle kuin miehen sunnuntait ovat. Mielellään niin että seksi ei oikein onnistu, ei ole aikaa.

Miehellä on mukava pikku rutiini, tulee sun luokse perjantai-iltana tai lauantaina sitten mukava puolentoista päivän parisuhde ja kuhertelua, ruokaa ja sitten sunnuntaina taas mamman ja pappan luo siinähän se viikonloppu menee kivasti. Miksi poiketa kaavasta kun saa seurustelua ja seksiä viikon päätteeksi ja viikonloppu on taas mukava olla vanhempien parissa ja siitä viikko käyntiin.

Rutiinien orja ja hänelle riittää paljon vähemmän.. mitä yhdestä särkyneestä sydämestä. Toi olisi iso nou nou suhteen jatkolle ainakin minulle ja olisi pakko testata mitä mies on mieltä kun rutiinit katkeaa.

Hän olis tulossa sun luo perjantaina mutta sulla onkin keksittynä et meet kavereiden kanssa leffaan tai nähdään kavereiden kanssa baarissa, nähdään me sitten lauantaina heti aamulla ja menette lenkille tai brunssille ja kiva päivä mutta illaksi olet luvannut mennä omille vanhemmillesi kaverille serkulle mut soitellaan sunnuntaina.

Ohjelmaa vaan teidän yhteiselle ajalle niin ei ehdi kuhertelemaan ja oot väsynyt tai pitää ehtiä jotain, yhteinen aika on hektistä nii harmi kun nää viikonloput menee niin nopsaan on toi seksikin jäänyt vähemmälle.

Kato millon mies alkaa valittaan et onko sun pakko mennä joka lauantai jonnekin. Jos valittaa niin on itsekkyyden lisäksi myös epäreilu. Ei aviomiesainesta.

Olen niin tossu, että käytän aina riemusta kiljuen miehen kanssa varmasti kaiken sen ajan mitä hänellä on minulle antaa, olisi itselläni sitten mitä menoa tahansa. Tulisi olemaan vaikeaa tuollainen "testi"kausi, mutta mitäpä menettäisin edes. -AP

Kuukaudessakin saat selville asioita, lähinnä minua kiinnostaisi miten mies reagoi jos sun oma päivä olisikin lauantai. Kun puolisoa ei saisi pitää itsestään selvänä tapauksena. Mieluummin tsekkaat nyt kuin olet vuosikausia liitossa missä jäät yksin, no ok sunnuntaisin.

Ne kaikki pitkät viikonloput, reissut ja sunnuntain pyjamapartyt, niilläkin on käyttöä naisen elämässä. Sinä kuristat sen miehen vielä eteisessä joku päivä kun se on menossa sunnuntaipäivälliselle kun muu perhe on oksennustaudissa. Onko hän lojaali reilu kumppani.

Olen itse ihminen, jonka elämän oma äiti yrittää ostaa. Äitini tyrkyttää minulle koko ajan taloudellusta "apua" ja aikoo ostaa minulle sen asunnonkin. Olen kieltäytynyt kaikista niistä rahoista aina. Edes kymppiä en ota vastaan vaikka olisin kuinka rahapulassa. Se nimittäin ei ole vastikkeetonta rahaa. Vinkkinä siis ap se, että ihminen voi halutessaan valita myös niin etä hän ei anna ostaa elämäänsä.

Kaikki palstan alistajanarsistit kokoontuneena yhteen ketjuun, ap mukaan lukien.

Ja haukkumassa ja syyllistämässä miestä ja ennen kaikkea anoppia, kuinkas muutenkaan.

Ap. tässä ketjussa on mukana nyt joku mies, joka on ottanut agendakseen uskotella sulle että olet hullu ja itsekäs. Syytä siihen voimme vain arvailla.

Mutta tällä palstalla on aina mukana kiusaajia. Joten se oli odotettavissa.

Välillä hän luultavasti tekeytyy naiseksi hämätäkseen sua pahemmin.

Tämmösiä nää anonyymipalstat on.💞

Ei haukku haavaa tee. Mene ihmeessä lassukka nukkumaan niin et pahoita mieltäsi keskusteluista.