Lue keskustelun säännöt.
Miehen tiivis äitisuhde, vertaistukea kaivataan
01.05.2018 |
Olemme seurustelleet muutaman vuoden mutta emme vielä asu yhdessä. Minua on alkanut kyrsimään miehen ja hänen vanhempiensa tiivis suhde. Mies vierailee vanhemmillaan joka viikko syömässä, ikää hänellä on 30+. Miehen kanssa vietämme öitä yhdessä noin 2-3 kertaa viikossa, lähinnä viikonloppuisin sillä se on kummankin aikataulujen kannalta helpompaa. Sunnuntait menevätkin sitten miehen istuessa vanhempiensa luona, joten sille päivälle ei voi suunnitelmia tehdä (Grande Ruokailu alkaa jo alkuiltapäivästä).
Tästä viikottaisesta kyläilystä harvoin joustetaan, ja silloin kun joustetaan niin kinastellessa mies ottaa marttyyrilinjan "sinun takiasi jätin ruokailun väliin". Äiti auttaa miestä toisinaan myös taloudellisesti, tosin ihan omasta tahdostaan. Äiti kuulemma pahoittaa mielensä, jos sinne ei mene kyläilemään. Onko tämä nyt ihan normaalia vai tarvitsenko minä vain toisenlaista suhtautumistapaa? Jos tarvitsen, voisiko joku auttaa minua muodostamaan sellaisen?
Tämän asian takia en miestä kuitenkaan aio jättää, sinänsä pieni murhehan tämä on. Kaipaisin vain teidän kokemuksianne ja näin ollen vertaistukea asiaan liittyen. Miksi siellä vanhemmilla täytyy joka ikinen viikko käydä? Luulisi, että miestä itseäänkin alkaisi toisinaan ottamaan hermoon siellä ravaaminen. Itse käyn vanhemmillani kylässä silloin kun huvittaa ja vanhemmille sopii, aikatauluni eivät ole siitä riippuvaisia vaikka välimme ovatkin läheiset. Toivoisin että mies näkisi vanhempiaan edes epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta se ei kuulemma onnistu. Miehen vanhemmat nyt vaan kokevat että sunnuntaipäivä on paras päivä aterioinnille.
Niuhotanko nyt ihan turhaan, vai miksi tämä menee niin tunteisiin? Mielestäni annan miehelle paljon omaa aikaa ja omaa tilaa. Onko se liikaa vaadittu, että vanhemmat pärjäisivät vaikka yhden viikon tapaamatta poikaansa? Ja toisinpäin.
V***U auttakaa. Miksi.
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, jätä se sika. Perhekeskeinen mies on eittämättä kamalinta mitä nainen voi vain ikinä kuvitellakaan.
Etsi ihmeessä joku vähän jännempi tapaus.
Perhekeskeinen ja äitinsä esiliinan nauhoissa roikkuva miellyttäjä"mies" ovat ihan eri asioita. Tässä ketjussa on kyse jälkimmäisestä.
Ap, anoppi tulee olemaan ikuisesti kolmas pyörä suhteessanne. Oletko varma että kestät sen?
Kiva, että ymmärsit pointtini. En ole varma. -AP
Mäkin ymmärrän. Olen kokenut saman.
Tuhlasin 20 vuotta, sitten erosin.
Älä sinä tee samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt taitaa naisviha sumentaa ajattelun. Millä tavalla olen haukkunut hänen sukulaisiaan, saati estänyt miestä tapaamasta heitä? Hillitsisit itsesi niin voisit ehkä ajatella tuon tunnekuohusi yli. -AP
Vierailija kirjoitti:
Nyt taitaa naisviha sumentaa ajattelun. Millä tavalla olen haukkunut hänen sukulaisiaan, saati estänyt miestä tapaamasta heitä? Hillitsisit itsesi niin voisit ehkä ajatella tuon tunnekuohusi yli. -AP
Edellinen viestini oli siis vastaus tähän. -AP
Meillä veli ei kerro naisystävälle, että meillä on äidin luona sunnuntailounas. Veli väittää olevansa kavereitten kanssa pelaamassa ja se on ihan OK, eihän kavereita voi jättää pulaan ja joskus on pelireissuja (silloin mennään vanhempien mökille laittamaan pihaa kesäkuntoon jne.).
Eli sinunkin miesystäväsi olisi pitänyt ymmärtää, että vanhempia ei sovi nähdä joka viikko, kavereita sen sijaan saa tavata vaikka miten usein. Kun valehtelee naisystävälle, ei tule riitoja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on naisilla päässä vikaa , jos miehen sukulaissuhteet on noin kamala asia mielestänne.
Mitäpäs jos omat miehenne haukkuisivat omia sukulaisianne samalla tavalla, ja jopa estäisivät teitä tapaamasta omia vanhempianne henkisen väkivallan keinoin?
Toki mies olisi narsistialistajasikapsykopaatti, mutta kun teillä naisillahan se on toki aivan eri asia.
Kuten kaikki muukin sairaiden kaksoisstandardienne mukaan.
Siis TÄHÄN. Nyt viiraa myös täällä päässä :D -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät puolet teille tulee tiivis perhe ja autatte toisianne aina. Lapset oppivat arvostamaan vanhempia ihmisiä.
Huonot joudut ottamaan aina anopin huomioon. Joka juhlapyhä. Kokemusta on
En vieläkään näe ongelmaa jos se rajoittuu yhteen ruokailuvisiittiin viikossa. Ymmärtäisin jos koko ajan muuten kiinni tai jatkuvasti olisi yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostaa, että vika on teidän parisuhteessa eikä miehen ja hänen vanhempiensa suhteessa.
Hieno tapa tuo, että käy vanhempiensa luona kerran viikossa. Itsekin käydään miehen kanssa hänen vanhempien luona joka viikko. Mukavia ihmisiä ja on kuin omien vanhempien luo menisi.
Olette olleet jo muutaman vuoden yhdessä ja edelleen asutte erillään ja näette toisianne parina yönä viikossa. Kuulostaa hieman siltä, että ette ole sitoutuneet parisuhteeseenne.
Jordan B Peterson on puhunut näistä äideistä pariinkin otteeseen. Kyllä miehen on itsenäistyttävä. On hyvä käydä syömässä, mutta se ei saa olla tärkeämpää kuin joku muu tekeminen yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin ärsytti tämä aiemmin, kun olin nuorempi (20+) mutta nyt 35-vuotiaana kannatan tätä tapaa, ja kuten joku aiemmin vastasikin, sunnuntain perhepäivälliset on hieno perinne josta kannattaa pitää kiinni.
Kaksi tuntia viikossa perhettä tavaten ei ole paljon. Sitten on tietysti eri asia, jos siitä loukkaannutaan että ette aina pääse! En tekisi tästä ongelmaa puolin ja toisin. Sinuna en valittaisi tästä ja menisin mukaan, ja sitten mies/ anoppi joustaa että joka viikko siellä ei ole pakko olla, esim 2-3 kertaa kuussa OK.
Voisin lyödä vaikka vetoa että mies on rapu.
Rapumiehen arvojärjestys on omat vanhemmat, sitten omat lapset ja sitten tulee vasta vaimo.
Olin naimisissa tuollaisen miehen kanssa. Joka päivä piti soittaa vanhemmille 60+. Jos olimme vkl reissussa, mies meni takki päällä soittamaan vanhemmilleen. Kun vanhempansa ostivat mökin, mies kuskasi joka perjantai heidät sinne ja haki sunnuntaisin. Hän ilmoitti minulle, että oli sopinut vievänsä porukat mökille. Meidän omat mökkireissut sitten tehtiin myöhään illalla. Sunnuntai sitten kuluikin miehen tivatessa, milloin lähdetään, kun on luvannut hakea ne porukat mökiltä.
Että tiedät mitä on luvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä naiset on outoja, sama reaktop äidin kanssa syömiseen kuin jos bailaisi huorien kanssa koko viikonlopun...
No ei oo hyvä juttu pitemmän päälle. Miten tuollainen perhekuviossa edes onnistuisi? Hänkö viettäisi sunnuntait aina erossa perheestään, omassa lapsuuden perheessä. Täytyyhän se napanuora joskus katkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvät puolet teille tulee tiivis perhe ja autatte toisianne aina. Lapset oppivat arvostamaan vanhempia ihmisiä.
Huonot joudut ottamaan aina anopin huomioon. Joka juhlapyhä. Kokemusta on
Kovat ajat tulossa. Eli joulunakin heille pönöttämään, vaikka meillä olisi oma perhe? En minä jaksa. Miksi vanhemmat eivät viikonloppuisin tai pyhinä voisi keskittyä hoitamaan omaa parisuhdettaan? Eiköhän heillekin aikaa tästä huolimatta järjestyisi, vaikka joka toinen viikonloppu. -AP
Minulle tuo ei kävisi.
Tuttavapiirissä on myös lapsiperhe, jotka käyvät miehen vanhemmilla syömässä joka sunnuntai. Välimatka reilut 100 km.
Kuulostaa kyllä hienolta. Mutta entä käytäntö? Kaikki sunnuntait on pyhitetty tälle. Ja miksi se on, että näissä tapauksissa se on aina miehen vanhemmat, joiden luona käydään syömässä? Tyttäret on opetettu laittamaan ruokaa ja saattavat joskus itsekin tarjota vanhemmilleen ruuan? Mutta poikapoloiset pitää ruokkia, vaikka pojat itse olisivat jo vanhempia ja heillä jo omat lapset.
Ja se ajankäyttö. Jos joka sunnuntai käytetään miehen vanhempien tapaamiseen, milloin voidaan tavata naisen vanhempia/toisia isovanhempia? Vaikka etäisyys olisi sama tai lyhyempi?
Samaan ihmistyyppiin kuuluu, että miehen vanhempien kesämökillä kuuluu viettää heidän kanssaan useampi viikko kesälomasta.
Onnea vaan, kenelle tuo sopii. Itselleni ei, anteeksi vain.
Minulla on 45 v mies joka samantyylinen. Kun saatiin 2 lasta, kävi mies heidän kanssaan joka sunnuntai syömässä. Ikinä ei kehdannut äitisunnuntaitaan perua. Itse koin tämän liikaa vapauttamme rajoittavaksi, vaikka mies tietysti tykkäsi: ei tarvinnut keksiä lasten kanssa ihmeempää tekemistä eikä tehdä ruokaa. Nyt ollaan saatu neuvoteltua se joka toiseen viikonloppuun, mummo saa usein nuorimmaisen ( jo 10v) yökylään.
Olen kyllä kokenut tuon kaavamaisuuden taakaksi, haluaisin liikkua perheen kanssa enemmän oman kaupungin ulkopuolelle. Lisäksi koen että mummo vaatimuksillaan pyörittää perhettämme. Itselläni on sukulaisia jäljellä enää isä jonka kanssa en tapaa usein. Jos hänkin haluaisi tuollaista rumbaa, emme muualla olisikaan kuin sukuloimassa aina.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa, että vika on teidän parisuhteessa eikä miehen ja hänen vanhempiensa suhteessa.
Hieno tapa tuo, että käy vanhempiensa luona kerran viikossa. Itsekin käydään miehen kanssa hänen vanhempien luona joka viikko. Mukavia ihmisiä ja on kuin omien vanhempien luo menisi.
Olette olleet jo muutaman vuoden yhdessä ja edelleen asutte erillään ja näette toisianne parina yönä viikossa. Kuulostaa hieman siltä, että ette ole sitoutuneet parisuhteeseenne.
Kiitos analyysistäsi. Mies asuu omistusasunnossa, minä opiskelujen takia vuokralla. Säästän rahaa, jotta voimme ostaa asunnon puoliksi. Siksi emme asu vielä yhdessä. Mikä kiire?
Hermostuisin, jos aikuiset lapseni ravaisivat täällä syömässä joka viikko. Inhoan muutenkin ruuanlaittoa enkä ole siinä erityisemmin hyväkään. Laittakoot itse ruokansa ja jättäkööt meidät rauhaan. Toki saa tulla kylään muuten vaan, mutta silloinkin ihan pikaisesti.
Ihan hyvät välit meillä, mutta rajansa kaikella, napanuorankin on katkettava aikanaan. Parhaiten se tapahtuu, kun pidän pientä etäisyyttä lapsosiini muutaman vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Voisin lyödä vaikka vetoa että mies on rapu.
Rapumiehen arvojärjestys on omat vanhemmat, sitten omat lapset ja sitten tulee vasta vaimo.Olin naimisissa tuollaisen miehen kanssa. Joka päivä piti soittaa vanhemmille 60+. Jos olimme vkl reissussa, mies meni takki päällä soittamaan vanhemmilleen. Kun vanhempansa ostivat mökin, mies kuskasi joka perjantai heidät sinne ja haki sunnuntaisin. Hän ilmoitti minulle, että oli sopinut vievänsä porukat mökille. Meidän omat mökkireissut sitten tehtiin myöhään illalla. Sunnuntai sitten kuluikin miehen tivatessa, milloin lähdetään, kun on luvannut hakea ne porukat mökiltä.
Että tiedät mitä on luvassa.
Mun mies on rapu ja näkee vanhempiaan joitakin kertoja vuodessa. Soittaa vain, jos tärkeää asiaa. On hänelle perhe tärkeä. Meidän perheemme.
Kyllä on naisilla päässä vikaa , jos miehen sukulaissuhteet on noin kamala asia mielestänne.
Mitäpäs jos omat miehenne haukkuisivat omia sukulaisianne samalla tavalla, ja jopa estäisivät teitä tapaamasta omia vanhempianne henkisen väkivallan keinoin?
Toki mies olisi narsistialistajasikapsykopaatti, mutta kun teillä naisillahan se on toki aivan eri asia.
Kuten kaikki muukin sairaiden kaksoisstandardienne mukaan.