Kummilapseni perhe toivoo AINA rahaa lahjaksi!

Kenelle lahja on tarkoitettu kummilapselle vai hänen perheelleen? Entäpä jos seuraavan kerran kysyt lahjatoivetta kummilapselta itseltään tai ostat lahjan oman harkintasi mukaan. Ei tarvitse antaa rahaa, jos ei niin halua tehdä. 

Tuttavani esimerkiksi lahjoittaa omaa aikaansa kummilapselleen. He sopivat yhdessä, mitä tekevät ja milloin. Esimerkiksi menevät kesäkuussa jonakin päivänä uimaan ja jäätelölle tms. mistä nyt lapset yleensä tykkäävät. Kummilapsi - kummi -suhde kukoistaa siinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykkäisi. Jos raha on ainoa, niin vähintään annan sen käteisenä lapselle.

Eivät halua, että annetaan käteisellä vaan nimenomaan tilille, jotta vanhemmat voivat kohdistaa sen suunnittelemaansa asiaan. Jos antaisi lapselle, niin lapselle saattaisi tulla kuulemma kiusaus käyttää se johonkin "roinaan" tms.

ap

Lapsi saa käyttää lahjaksi saamansa rahan kuten haluaa. Tuskin saa suuria summia. Anna raha lapselle.

Ei saa. 15-vuotias saa päättää itse ansaitsemiensa rahojen käytöstä. Sitä nuorempi ei, eikä 15-vuotiaskaan lahjaksi saamistaan rahoista. Vasta 18-vuotiaana saa täysin vapaasti päättää kaikista saamistaan rahoista. Toki useimmissa perheissä taidetaan varsinkin teinien ostaa lahjaksi saamillaan rahoilla, mitä lystäävät. 

Nyt puhut puuta heinää.

Jos olisin kummi, arvaisin lapselle sijoitustin ja panisin kaikki lahjarahat sinne kunnes lapsi täyttää 18.

Jos lapsi on kouluiässä niin osta sille lahjakortti esim. kirjakauppaan. Voi olla ettei se lapsi oikeasti edes hyödy niistä rahoista mitkä annat vanhemmille.

Itse jotenkin tykkäisin, että olisi vaihtoehtona joko osallistua rahalla heidän toivomaansa kohteeseen tai halutessaan antaa jotain muuta. Tai sitten niin, että välillä olisi "vapaat kädet" lahjan suhteen ja välillä näitä rahatoiveita tilille. Ensimmäisinä rahatoivekertoina ei vielä harmittanut, mutta kun niin on IHAN AINA niin nyt jo pikkuhiljaa vähän harmitus nostaa päätään.

Tavaralahjoja eivät halua kuulemma, koska kummilapsellani on jo ihan kaikkea mitä toivoa saattaa, on saatu serkuilta ja kaveriperheeltä ja osteltu itse. Eikä tosiaan rahaa suoraan lapselle saa antaa, jotta raha menee vanhempien haluamaan tarkoitukseen. Aina kyllä kertovat mihin raha menee, mikä on kiva puoli.

Ymmärtäisin paremmin, jos kyseessä olisi hyvin vähävarainen perhe ja nämä hankinnat ihan ehdottomia lapsille eikä vanhemmilla olisi niihin muuten varaa. Kyseessä kuitenkin on keskituloinen perhe, jossa molemmat vanhemmat käy töissä, on varaa välillä matkustellakin yms.

Sitten toisaalta mietin onko harmistumiseni ihan tyhmää...

ap

Sama täällä, viimeistään pari kk ennen varsinaista päivää tulee jo viesti että "Elmeri haluaisi hirveästi tämän ja tämän niin osallistutko kimppalahjaan, osuutesi on x euroa". Ja tämä viesti siis tullut jo aikana jolloin Elmeri ei ole vielä ymmärtänyt edes mitään toivoa. Joskus olen osallistunut, joskus taas ilmoittanut että ehdin jo ostaa lahjan enkä tällä kertaa osallistu. En ole saanut haukkuja siitäkään. 

Nyt Elmeri on jo sen ikäinen että osaa itsekin toivoa juttuja ja kimppalahjaan tässä on taas osallistuttu. Tätä lahjaa kummilapsen äiti pyysi minulta yksin jo joululahjaksi ja kun vastasin että tuon hintaiset lahjat voi varmaan ostaa äiti ja iskä, minä ostan max 30 euron lahjan tällä kertaa niin ratkaisu on ollut tämä että kyseinen lahja on tämän vuoden synttärien kimppalahjatoive :D Ei mennyt siis vihjeeni ihan perille. 

Kyllä se pikkuisen harmittaa että en pääse olemaan paikalla antamassa lahjaa vaan lahjan saajan ilo menee vanhemmille ja isovanhemmille joiden kanssa juhlapäivä vietetään. Meille on kahvitus myöhemmin kesällä muiden juhlien lomassa. Toisaalta lohduttaudun sillä että maksimissaan pari vuotta ja voin soittaa Elmerille itselleen ja kysyä mitä kivaa tehtäisiin synttärien kunniaksi. 

Mielestäni harmistumisesi on ymmärrettävää. Kerro suoraan että nyt haluat itse keksiä jotain. Ja nähdä lapsen ilmeen :) minkä ikäinen lapsi? Kysy häneltä suoraan toivetta. Ja mitä väliä, vaikka olisi ns turhaa? Miksi joku vanhempi jaksaa/haluaa noin kontrolloida joka ikistä lapsen lahjaa? en ymmärrä. eri asia joku rippijuhla tms isompi juttu, mutta jos perussynttäreillekään kummi ei saa itse ostaa, kuulostaa oudolta.

Vierailija kirjoitti:

Itse jotenkin tykkäisin, että olisi vaihtoehtona joko osallistua rahalla heidän toivomaansa kohteeseen tai halutessaan antaa jotain muuta. Tai sitten niin, että välillä olisi "vapaat kädet" lahjan suhteen ja välillä näitä rahatoiveita tilille. Ensimmäisinä rahatoivekertoina ei vielä harmittanut, mutta kun niin on IHAN AINA niin nyt jo pikkuhiljaa vähän harmitus nostaa päätään.

Tavaralahjoja eivät halua kuulemma, koska kummilapsellani on jo ihan kaikkea mitä toivoa saattaa, on saatu serkuilta ja kaveriperheeltä ja osteltu itse. Eikä tosiaan rahaa suoraan lapselle saa antaa, jotta raha menee vanhempien haluamaan tarkoitukseen. Aina kyllä kertovat mihin raha menee, mikä on kiva puoli.

Ymmärtäisin paremmin, jos kyseessä olisi hyvin vähävarainen perhe ja nämä hankinnat ihan ehdottomia lapsille eikä vanhemmilla olisi niihin muuten varaa. Kyseessä kuitenkin on keskituloinen perhe, jossa molemmat vanhemmat käy töissä, on varaa välillä matkustellakin yms.

Sitten toisaalta mietin onko harmistumiseni ihan tyhmää...

ap

Jäin aattelehtimaan, että kaipaisitkohan hieman itse hieman rohkeutta tai siis rohkaisua esittää oman näkemyksesi siitä, mitä voisit antaa lahjaksi. - Eli soittelet tai vaikka iirjoitat postikortin, josssa kerrot, että olet ajatellut, että voisit mennä kummilapsesi kanssa -lisää tähän paikka- ja viettää siellä hänen kanssa aikaa n.n. ajankohtana. Ja, että tämä voisi olla sitten vaikka synttäri yllätys tai tai Joulu ylläri.

Meillä kysymme rahaa koska sitten lapsi saa itse ostaa sitä mistä pitää. Ei, me emme tiedä mistä hän tykkää kun ei kerro. Kaikesta muusta sitten avautuu

Raha on silloin tällöin ok, jos on joku iso juttu mihin useampi lahjoittaa. Itse olen aika osallistuva kummi ja haluan tehdä yhdessä asioita kummilapsen kanssa, joten en suostuisi pelkkiin tilisiirtoihin. Mieluummin annan vaikka sen huvipuistoreissun viemälllä lapsen itse, tai jos on jotain vaatejuttuja, niin lähdetään yhdessä shoppailemaan, tai elokuviin tai jotain muuta kivaa. Säälin kaikki kummeja ja kummilapsia, joilta nämä mahdollisuudet ja kivat muistot riistetään.

Kukapa minä olen toisten kasvatusmetodeja arvostelemaan.

Onko kyseessä pornoperhe?

Vierailija kirjoitti:

Itse jotenkin tykkäisin, että olisi vaihtoehtona joko osallistua rahalla heidän toivomaansa kohteeseen tai halutessaan antaa jotain muuta. Tai sitten niin, että välillä olisi "vapaat kädet" lahjan suhteen ja välillä näitä rahatoiveita tilille. Ensimmäisinä rahatoivekertoina ei vielä harmittanut, mutta kun niin on IHAN AINA niin nyt jo pikkuhiljaa vähän harmitus nostaa päätään.

Tavaralahjoja eivät halua kuulemma, koska kummilapsellani on jo ihan kaikkea mitä toivoa saattaa, on saatu serkuilta ja kaveriperheeltä ja osteltu itse. Eikä tosiaan rahaa suoraan lapselle saa antaa, jotta raha menee vanhempien haluamaan tarkoitukseen. Aina kyllä kertovat mihin raha menee, mikä on kiva puoli.

Ymmärtäisin paremmin, jos kyseessä olisi hyvin vähävarainen perhe ja nämä hankinnat ihan ehdottomia lapsille eikä vanhemmilla olisi niihin muuten varaa. Kyseessä kuitenkin on keskituloinen perhe, jossa molemmat vanhemmat käy töissä, on varaa välillä matkustellakin yms.

Sitten toisaalta mietin onko harmistumiseni ihan tyhmää...

ap

Etkö ollut tietoinen vanhempien kontrolloivuudesta siinä vaiheessa, kun kummiuteen suostuit?

Minua tuo kyllä ärsyttäisi. Olen kummilapseni elämässä mukana paljon. Muistan häntä korteilla, Skype-puheluilla ja yhteisellä tekemisellä. Lahjaksi annan kuitenkin usein jotain aika pientä (tyyliin pinnejä, värityskirja ja karkkiaski). Vien lasta kuitenkin usein ihan kahdestakin vaikkapa museoon tmv. niin ettei oma lapsenikaan aina ole mukana. Kummilapsi on minulle tärkeä, mutta en muuten halua rahoittaa muiden elämää. Meillä on omatkin Linnanmäen reissut ja polkupyörät ostettavina. Meidän lähipiirissä tapana onkin antaa pieniä muistamisia. Isovanhemmat saattavat olla avokätisempiä mutta en kaverini lapselle, joka siis on kummilapseni, siirtäisi mitään summia jotka vanhemmat sitten käyttävät ikään kuin omaan lahjaansa. Lapselle voin antaa tavaralahjan sijaan käteen vaikkapa 5-10 euroa, jos vanhemmat kertoisivat hänen säästävän johonkin erityiseen.

Vierailija kirjoitti:

Raha on silloin tällöin ok, jos on joku iso juttu mihin useampi lahjoittaa. Itse olen aika osallistuva kummi ja haluan tehdä yhdessä asioita kummilapsen kanssa, joten en suostuisi pelkkiin tilisiirtoihin. Mieluummin annan vaikka sen huvipuistoreissun viemälllä lapsen itse, tai jos on jotain vaatejuttuja, niin lähdetään yhdessä shoppailemaan, tai elokuviin tai jotain muuta kivaa. Säälin kaikki kummeja ja kummilapsia, joilta nämä mahdollisuudet ja kivat muistot riistetään.

Totta toinen puoli. Mutta kuka riistää? - Lienee selvää, että mitä pienempi kummilapsi, sitä enempi täytyisi tulla juttuun ja toimia  yhteisymmärryksessä kummilapsen vanhempien kesken Tässä juuri minusta korostuu se, että kummius on luottamus tehtävä; tai ainakin itse koen, että olen jonkinlainen "luotto aikuinen" kummilapselleni, jolla on suunnilleen samanlainen arvopohja ja elämän asenne,kuin hänen vanhemmillaan. (- Tai ainakin sellainen jota haluavat kunnioittaa ja arvostaa, niin paljon, että ovat halunneet liittää minut osaksi lapseni elämää/ tukiverkkoa). 

Vaan itse olen ainakin onnekas siinä, että mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enempi kummini on ollut suoraan minuun yhteydessä, eikä enää käyttänyt / tarvinnut vanhempiani "esiliinana", joilta kysyä, että saako tai voiko tehdä tai antaa minulle sitä tai tätä. - Vaan on saattanut esim soittaa minulle ja kysyä, että lähdetkö tai kiinnostaisko sinua (siis minua) tällainen tai tollainen ja ylipäätään toisinaan kysellyt muutoin vain kuulumisiani ja vointejani ja ainakin minulle on jäänyt mielikuva, ettei näihin ole liittynyt kummempaa taka-ajatusta. - on vain ottanut kummiutensa kiitettävän tosissaan.

Vastakkaisiakin tapauksia tiedän. Lupaudutaan kyllä kummiksi, mutta kummius päättyy melkein yhtä pian kuin on alkanutkin.

Itse toivoisin voivani olla samantapainen kummi, kuin mitä oma kummini on ollut minulle. (Toki hän on hyvissä väleissä'myös vanhempieni kanssa. - Sanottakoon vielä, että ei ole sitä "pakosta"eli ei ole "veren velvoittama" e. kummankaan sisarus. 

Sanoisin kaikille kummeille joita pidetään lahja-automaattina että kummilahjat voi hyvin lopettaa konfirmaatioon, silloin kummi on tehtävänsä suorittanut. Itse olin hölmö kun jatkoin vielä senkin jälkeen tätä lahja(lue:raha)rumbaa, mutta kun viimeisinä vuosina ei tullut edes kiitosta lahjoista niin totesin että minua ei enää tarvita. Kun itse menin naimisiin niin kyseinen kummilapsi joka oli jo yli 20v. siinä vaiheessa, ei onnittelut, eikä edes perheensäkään, joten enpä sitten minäkään aio lahjoa tätä perhettä tämän enempää. Kummitus ei ole mielestäni yksisuuntainen tie.

Olisin pyytänyt lasteni kohdalla vain rahaa jos vain olisin kehdannut. Nurkat täynnä kerran leikittyjä leluja ja esineitä joista jää muisto=ei kehtaa hävittää vaikkei tavaralla edes tee mitään =(

Minä olen niitä mänttejä äitejä jotka toivoo lapsille lahjaksi jotain järkevää tai rahaa. Saamme yleensä aina roinaa. Kaikenlaista täysin turhaa, heti rikkimenevää roinaa, joka pitää meteliä ja josta hukkuu heti osia.

Siskoni jaksaa tästä mussuttaa, että "lahjoja ei voi tilata" ja että "hän haluaa kokea antamisen ilon" ja että "ei niitä vanhemmille anneta".

Minua loukkaa se minun kotini täyttäminen turhalla krääsällä.

Vaatteitakaan ei koskaan voida kysyä, että tarvitseeko jotain. Vaan aina ostetaan pohautetaan vaan ja aina vielä juuri ja juuri päälle mahtuvaa kokoa. Usein jää sitten käyttämättä, koska ko vaate on jo hankittu itse.

Vierailija kirjoitti:

Minua tuo kyllä ärsyttäisi. Olen kummilapseni elämässä mukana paljon. Muistan häntä korteilla, Skype-puheluilla ja yhteisellä tekemisellä. Lahjaksi annan kuitenkin usein jotain aika pientä (tyyliin pinnejä, värityskirja ja karkkiaski). Vien lasta kuitenkin usein ihan kahdestakin vaikkapa museoon tmv. niin ettei oma lapsenikaan aina ole mukana. Kummilapsi on minulle tärkeä, mutta en muuten halua rahoittaa muiden elämää. Meillä on omatkin Linnanmäen reissut ja polkupyörät ostettavina. Meidän lähipiirissä tapana onkin antaa pieniä muistamisia. Isovanhemmat saattavat olla avokätisempiä mutta en kaverini lapselle, joka siis on kummilapseni, siirtäisi mitään summia jotka vanhemmat sitten käyttävät ikään kuin omaan lahjaansa. Lapselle voin antaa tavaralahjan sijaan käteen vaikkapa 5-10 euroa, jos vanhemmat kertoisivat hänen säästävän johonkin erityiseen.

Noi pinnit, värityskirjat ja karkkiaskit on just niitä, mitä kaverisynttäreilläkin tulee.. Vein metrin pinoon Hopeen värityskirjoja ja pinnejä meillä on ainakin kaksisataa. Noi "pienet muistamiset" on kaikkein pöhköimpiä. Täysin turhia.

Minä en ole ollut kenenkään kummilapseni perheelle lahja-automaatti, vaan on oikeasti pidetty arvossa, kutsuttu kylään, eikä ole esitetty lahjatoiveita. Omien lasteni yhdelle kummille kummeus on ollut selvästi pakkopulla. On tehnyt mieli sanoa hänelle, että ei nämä kummihommat pakollisia ole. Jotkut eivät vain osaa olla kummeja ja ostaa vaikka pientä karkkipussia muistamiseksi, kun kutsutaan synttärikahveille. Ei se sen kummempaa tarvitse olla. Käytän yleensä tarjoamisiin todella paljon rahaa, joten emme me mitään hyväksikäyttäjiä ole.