Ei tulevaisuutta

Olen 31v mies, siinä iässä että alkaa olla vähän kiire perustaa perhettä ja vanhemmat varmaan haluaisi jälkikasvuakin. Koulut on käyty ja töissä oltu useita vuosia, tavallaan kaikki perusjutut olisi kunnossa tätä varten. Viimeistään ensi vuonna olisi tarkoitus ostaa oma asunto, mutta ei suoraan sanottuna kiinnosta. Minulla ei ole naista jonka kanssa perustaa mitään perhettä, eikä sellaista ole löytynyt yrittämisestä huolimatta. Elämä tuntuu päämäärättömältä ja turhalta suorittamiselta kun ei ole mitään minkä vuoksi kannattaisi nähdä vaivaa.

Aion vielä tämän vuoden etsiä naista Suomesta, mutta ensi vuonna ei enää jaksa kiinnostaa. Mulle on ihan sama mitä kansallisuutta kumppani on, joten jos sellaista ei täältä löydy unohdetaan sitten tämän maan naiset.

Tuntuu siltä että Suomella ei ole tarjota juuri mitään minulle, ja nyt kun ilmainen koulutuskin on hankittu, voisi olla hyvä aika nostaa kytkintä. En näe hyvää syytä miksi haluaisin jäädä yksin tänne kärvistelemään, kun ei siitä ole minulle mitään hyötyä ja tää on kuitenkin aika ankea paikka elää. Mulla ei ole veljiä eikä siskoja, ja kavereita ei tällä paikkakunnalla työkavereiden lisäksi ei enää ole kuin yksi vanha kaveri kouluajoilta (ja sitäkin näkee aina vaan harvemmin). Auton voisi laittaa seisontaan. Nykyinen työpaikka on urakehityksen kannalta umpikuja, ja olen jo päättänyt irtisanoutua ensi vuonna kunhan talvilomat on pidetty. Töitä tiedän kyllä löytäväni Suomen ulkopuoleltakin.

Yritän nyt tämän vuoden vielä parantaa kiinnostavuuttani naisten silmissä käymällä enemmän salilla ja ostelemalla lisää kivan näköisiä vaatteita, mutta vähän epäilen että se ei riitä, pelkkä tavis kun olen. Vähän toivottamalta näyttää tilanne.

Muita joista tuntuu samalta? Mitä itse olette ajatellut tehdä?