Lue keskustelun säännöt.
Minua ei kukaan pyytänyt vappuna juhlimaan
01.05.2018 |
Tuntuu pahalta. Kaverit menevät kaupungilla, mutta minua ei taaskaan pyydetty mukaan. En taida olla heille edes mikään kaveri. Minun kohtalonani on olla yksin kotona, nyt ja koko loppuelämä :,(
Kommentit (40)
Oletko sinä pyytänyt ketään? Vai ajattelitko tyytyä kohtaloosi? Hanki uusia kavereita, ala olemaan sosiaalisempi. Hymyile - niin sinulle hymyillään. Sano ihmisille positiivisia asioita, niin saat itsekin positiivisia asioita takaisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee asialle jotain äläkä itke netissä. Täällä sua ei voi kukaan auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä pyytänyt ketään? Vai ajattelitko tyytyä kohtaloosi? Hanki uusia kavereita, ala olemaan sosiaalisempi. Hymyile - niin sinulle hymyillään. Sano ihmisille positiivisia asioita, niin saat itsekin positiivisia asioita takaisin päin.
Yritän, mutta kukaan ei koskaan ole kiinnostunut minusta. Kukaan ei koskaan kysy miten voin tai miten minulla menee. Joo, aina pitäisi itse olla aloitteellinen, mutta olisipa kiva, jos joskus joku omasta aloitteestaan kysyisi minulta!
Ap
Ei minuakaan kukaan pyytänyt, kuten ei koskaan aikaisemminkaan. Mitäs me yksinäiset.
Ei muakaan pyydetty. YHYY. Tosin en kertonut kenellekään että olisin halunnut lähteä.
Kaverit tietävät että mua ei diipa daapa biletys kiinnosta, joten eivät edes kysy.
Sitävastoin jos joskus haluan lähteä, ILMOITAN että hei, nyt mäkin voisin lähteä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkin voi lähteä liikenteeseen. Pitääkö aina juhlia laumassa? Yksin lähtiessä tutustuu paremmin uusiin ihmisiin.
täti46v
Moi! Ikävää, että sulla on ollut yksinäinen juhannus :( Mutta sitä en usko että yksinäiseksi jäisit. Kuitenkin jos olet synkissä ajatuksissa tilanteesi suhteen, niin haluaisin vinkata tahoa, josta itse sain vaikeassa elämäntilanteessa maksutta tosi inhimillisen, empaattisen ja ammattimaisen kuuntelijan - eli ihan paikallisseurakunnan diakonille soitin ja tapasimme jonkin aikaa.Siellä ei kysytä kirkon jäsenyyttä tai uskoa - eikä myöskään tuputeta. Oli arvokas apu siinä tilanteessa.
MUISTA AINA, että kaikesta huolimatta olet arvokas ja rakas ihminen, ja sinulla on toivoa - aivan kuten tämä pikku video koskettavasti vakuuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et itse ottanut yhteyttä kavereihisi ja pyytänyt heitä mukaasi juhlimaan vappua? Ota ohjat käsiisi. Ole johtaja, älä johdettava.
Vuoroin vieraissa pätee tässäkin. Kannattaa pyytää kavereita kylään, jotta itse tulee kutsutuksi kylään tai mukaan juhlintaan. Parisuhteessa varsinkin tämä usein unohtuu ja sitten ihmetellään minne ne ystävät katosivat.
Itse treffaan kavereitani parin kuukauden välein kahdestaan ja isommassa porukassa kerran pari vuodessa. Se vaatii aivan näkemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et itse ottanut yhteyttä kavereihisi ja pyytänyt heitä mukaasi juhlimaan vappua? Ota ohjat käsiisi. Ole johtaja, älä johdettava.
On jalo ajatus olla johtaja. Mutta se mitä ainakin itse olen aina välillä pohtinut, on se, että miksi joitakin ihmisiä pyydetään juhlimaan, kun taas toisia ei koskaan? Miksi? Mitä niillä toisilla on sellaista että heidän ei erikseen tarvitse ottaa ohjia käsiinsä, vaan heitä pyydetään iloisesti aina uudestaan ja uudestaan, samalla kun joku saa jatkuvasti jäädä yksin, koska kukaan ei pyydä? Mikä siinä on?
Ei minuakaan. Harmi sinänsä, sillä olisin halunnut kieltäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et itse ottanut yhteyttä kavereihisi ja pyytänyt heitä mukaasi juhlimaan vappua? Ota ohjat käsiisi. Ole johtaja, älä johdettava.
On jalo ajatus olla johtaja. Mutta se mitä ainakin itse olen aina välillä pohtinut, on se, että miksi joitakin ihmisiä pyydetään juhlimaan, kun taas toisia ei koskaan? Miksi? Mitä niillä toisilla on sellaista että heidän ei erikseen tarvitse ottaa ohjia käsiinsä, vaan heitä pyydetään iloisesti aina uudestaan ja uudestaan, samalla kun joku saa jatkuvasti jäädä yksin, koska kukaan ei pyydä? Mikä siinä on?
He ovat hauskaa seuraa.
Yksinäisiä on vaikka kuinka paljon. Miksi ette pyydä toisianne juhlimaan??? Vai eikö toisen yksinäisen seura kelpaa? Pitäisi saada juhlia niiden suosituimpien valokeilassa eikä yrittää itse kehittää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minuakaan. Ystäväni tietävät minun olevan antabuskuurilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et itse ottanut yhteyttä kavereihisi ja pyytänyt heitä mukaasi juhlimaan vappua? Ota ohjat käsiisi. Ole johtaja, älä johdettava.
On jalo ajatus olla johtaja. Mutta se mitä ainakin itse olen aina välillä pohtinut, on se, että miksi joitakin ihmisiä pyydetään juhlimaan, kun taas toisia ei koskaan? Miksi? Mitä niillä toisilla on sellaista että heidän ei erikseen tarvitse ottaa ohjia käsiinsä, vaan heitä pyydetään iloisesti aina uudestaan ja uudestaan, samalla kun joku saa jatkuvasti jäädä yksin, koska kukaan ei pyydä? Mikä siinä on?
He ovat hauskaa seuraa.
Minua ei kukaan pyydä juhlimaan vappua tai uuttavuotta, ja jos minä jotain olen yrittänyt järjestää, niin kaikilla on ollut sovittua jonkin muun kanssa. Muita birgeitä (glögikutsuja, rapukestejä, kuoharivertailuiltoja) kyllä kavereitten kanssa on, mutta nämä "isot juhlat" saan viettää ihan itsekseni.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä pyytänyt ketään? Vai ajattelitko tyytyä kohtaloosi? Hanki uusia kavereita, ala olemaan sosiaalisempi. Hymyile - niin sinulle hymyillään. Sano ihmisille positiivisia asioita, niin saat itsekin positiivisia asioita takaisin päin.
Tämä on tällainen yksinäisten paradoksi. Yksinäisen tulisi olla kauhean aktiivinen joka suuntaan, hymyillä ja kehua muita. Mutta yksinäistä kohtaan ei olla aktiivisia, ei kehuta eikä aina edes huomata sen yhden hymyn verran.
Missä on kanssaihmisten vastuu ottaa muut huomioon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä pyytänyt ketään? Vai ajattelitko tyytyä kohtaloosi? Hanki uusia kavereita, ala olemaan sosiaalisempi. Hymyile - niin sinulle hymyillään. Sano ihmisille positiivisia asioita, niin saat itsekin positiivisia asioita takaisin päin.
Tämä on tällainen yksinäisten paradoksi. Yksinäisen tulisi olla kauhean aktiivinen joka suuntaan, hymyillä ja kehua muita. Mutta yksinäistä kohtaan ei olla aktiivisia, ei kehuta eikä aina edes huomata sen yhden hymyn verran.
Missä on kanssaihmisten vastuu ottaa muut huomioon?
Ja miten hyväksyä se yksinäisyys kun ei enää jaksa. Aina huomaat olevasi se joka kysyy ja ehdottaa.
Mielestäni en ole paha ihminen. En tylsäkään tai valittaja tai negatiivinen. Ihan peruspositiivinen, tavallinen ihminen. Mutta ilmeisesti jotain sellaista minkä vuoksi kukaan ei kaipaa.
Et ole ainoa yksinäinen