Perheelliset: Ymmärtääkö teidän lapsettomat kaverit sitä, ettei teillä ole samalla tavalla aikaa mennä ja nähdä heitä?

Ihan hyvin ymmärtävät.

Päin vastoin. Olen vela ja perheellistyneet kaverini eivät ymmärrä, ettei minulla ole uran ja parisuhteen viettämisen keskellä samalla tavalla mahdollisuuksia tavata heitä, siihen nähden miten vaivatonta se heille on, joilla suunnilleen jokainen päivä ja viikko menee tutun kaavan mukaan.

Ei ymmärtänyt ja katkoi välit...

No. - Lohdutuksena ja välihuomautuksena minua jonkun kerran hieman häirinnyt se oletus, että jos tai kun olet sinkku, niin sinulla ei ole lainkaan "omaa elämää."  - Tai elämääsi saatetaan pitää jotenkin arvottomampana, kuin jos elät kumppanin saati lapsiperhe arkea. Tämä tulee esimerkiksi siinä, että joku saattaa edelleen yllättyä, jos sinkkuna pyydän jonkun yleisen vapaa-päivän, sanotaanko vaikka Jouluaaton töistä vapaaksi, enkä halua tulla töihin Jouluna, niin joku saattaa huomauttaa, että tässä kohtaa pitäisi kyllä antaa Jouluaatot perheellsiille vapaiksi, koska perhe, tai lapst. Koska ainakin se kumppanin äiti eli tutummin anoppi ainakin suuttuu, jos ei mennä sinne Jouluaatoksi molemmat, jos mä joudun olemaan töissä.  

Toine nesimerkki. Perheellinen kaveri soittaa yllättäen perjantai illasta ja kertoo, että hän sai yllättäen tässä vapaa illan, että läheppä sinne tai tonne hänen kanssaan ja sitten voisi vielä mennä tuonne ja sinne. Vastaat siihen, että ei nyt onnistu. Heti alkaa saattaa alkaa tivaaminen, että mitä sulla on. - Jos erehdyt vastaamaan, että ihan kuule ajattelin veittää trauhallsien koti-illan niin tulee utelu, että siellä on sulla sitten varmaan joku säätö, jonkun kanssa. Tai miten niin et voi tulla? Eikö tajua, että hänellä perhe ja nyt yllättäen vapaa ilta? AKi sitä nyt ainakin parille lasilliselle voisi mennä? - Ikäänkuin sinkulla ei olisi oikeutta päättää, että hän on mieluummin yksin kuin lähtee raskaan työviikon päätteeksi sinne, minne yks-kaks yllättäen soittava kaveri,josta et ole vähään aikaan kuullut mitään, kun kato perhe lapsi ja kumppani ne vie aikaa. Ikään kuin me sinkut ei ikinä jouduttaisi tekemäöän kompromisseja sen suhteen missä ja milloin haluaisimme aikaamme viettää. 

Ei kaikki oikein ymmärrä, mutta en minäkään lapsettomana aina ymmärtänyt. Ei sitä kannata kovasti stressata, ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, ja joskus joutuu vähän selittämään ja avaamaan omaa tilannettaan ihmisille joilla on erilainen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Toine nesimerkki. Perheellinen kaveri soittaa yllättäen perjantai illasta ja kertoo, että hän sai yllättäen tässä vapaa illan, että läheppä sinne tai tonne hänen kanssaan ja sitten voisi vielä mennä tuonne ja sinne. Vastaat siihen, että ei nyt onnistu. Heti alkaa saattaa alkaa tivaaminen, että mitä sulla on. - Jos erehdyt vastaamaan, että ihan kuule ajattelin veittää trauhallsien koti-illan niin tulee utelu, että siellä on sulla sitten varmaan joku säätö, jonkun kanssa. Tai miten niin et voi tulla? Eikö tajua, että hänellä perhe ja nyt yllättäen vapaa ilta? AKi sitä nyt ainakin parille lasilliselle voisi mennä? - Ikäänkuin sinkulla ei olisi oikeutta päättää, että hän on mieluummin yksin kuin lähtee raskaan työviikon päätteeksi sinne, minne yks-kaks yllättäen soittava kaveri,josta et ole vähään aikaan kuullut mitään, kun kato perhe lapsi ja kumppani ne vie aikaa. Ikään kuin me sinkut ei ikinä jouduttaisi tekemäöän kompromisseja sen suhteen missä ja milloin haluaisimme aikaamme viettää. 

Tämä minuakin on sinkkuna välillä ärsyttänyt, että pitäisi olla aina valmiustilassa jos se perheellinen, tai vain parisuhteellinen kaveri sattumalta haluaa viikonloppuna baariin. Ja tietysti vielä se oletus, että sinkku ei muuta haluaisi kuin viettää viikonloppuiltoja baarissa.

Voi jeesus. Jotenkin arvasin, että lapsettomille tuli välittömästi hinku tulla tilittämään, että onhan se nyt toki YHTÄ kiireellistä lapsettomana ollessakin. Ja toki se on sama asia, että oikeasti ei voi lähteä (koska aikuisena vastuussa lapsensa valvonnasta) kuin että HALUAA itse mieluummin olla kotona katselemassa telkkua.

Nelonen, eivät nuo mitenkään ole sama asia. Toisessa vaihtoehtoja ei ole, jälkimmäisessä sinä et vaan viitsi lähteä. Oma valinta siis.

Kuten ap huomaat saamistasi 2/4-vastauksista, lapsettomat eivät tosiaan ymmärrä sitä, että oma vapaus ja valinnanvaihtoehdot vähenevät aika dramaattisesti, kun saa lapsia.

Lapsenvahtia ei ole välttämättä saatavilla tai sitä ei hankita ex tempore tai siihen ei ole varaa. Meitä on paljon sellaisia, joilla ei ole mummolaa saatavilla eikä muitakaan sukulaisia lapsenvahdiksi. 

Kotitöiden määrä kasvaa oman kokemukseni mukaan noin nelinkertaiseksi, kun saa lapsia. Kahden aikuisen perheessä kotihommia on siihen verrattuna mitättömän vähän. Mies hoitaa itse vaatteensa, iltaisin ei laiteta välttämättä ruokaa, siivotakin täytyy ehkä kerran kahteen, kolmeen viikkoon.

Ja toisaan päälle lasten hoito, harrastukset, kouluasiat. 

Eli vaikka joskus olisikin mahdollisuus lähteä ex tempore jonnekin, olet todennäköisesti niin VÄSYNYT, että et jaksa liikkua sohvalta kuin vessan kautta sänkyyn.

Onneksi minun ystäväni ovat aika fiksuja ja itsekin perheellisiä. Ei tarvitse selitellä mitään.

Muutenkin koen vähän oudoksi sen, jos joku syyttää toista siitä, ettei tämä ole "tarpeeksi" sosiaalinen. Onko sille jotkut yleiset, universaalit kriteerit, miten usein pitää kavereita nähdä? Hä?

Onhan sitä toki paljon muitakin syitä, joiden vuoksi voi olla kiireinen.

Erittäin hyvin ymmärtävät, mutta mulla onkin fiksuja kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvin ymmärtävät, mutta mulla onkin fiksuja kavereita.

Fiksut ihmiset ymmärtävätkin toisiaan erilaisista perhetilanteista huolimatta.

"Onneksi minun ystäväni ovat aika fiksuja ja itsekin perheellisiä. Ei tarvitse selitellä mitään." - Onneksi toisaan, koska välillä ärsyttä juuri se, että perheelliset menevät milloin kumppanin milloin lasten taakse ikäänkuin piiloon tai vaativat asioita heidän kauttaan. Tavallaan toki ymmärrettäväää ja saattaa olla, että niin tekisin itsekin. Mutta minusta kenellä tahansa on oikeus sanoa, että kiitos nyt ei sovi, että kävisikö, joku toinen kerta,tms. Sen sijaan, että täytyisi vyöryttää syy kieltäytymiselleen kumppanin tai laps(i)en kautta. Vaikka, kuten sanottu onhan tällainen tavallaan perin inhimillistä. Kumppanin kanssa tai perheellisenä sitä vain kovin helposti unohtaa, että ei sinkulla kaikki ajan käyttö ole vain omaa valintaa ja valinnat sellaisia, etteikö koskaan joutusi tekemään kompromisseja.

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus. Jotenkin arvasin, että lapsettomille tuli välittömästi hinku tulla tilittämään, että onhan se nyt toki YHTÄ kiireellistä lapsettomana ollessakin. Ja toki se on sama asia, että oikeasti ei voi lähteä (koska aikuisena vastuussa lapsensa valvonnasta) kuin että HALUAA itse mieluummin olla kotona katselemassa telkkua.

En minä katsele telkkua. En edes omista sellaista. Teen työprojekteja joissa on paljon painetta ja kiirettä, matkustan niiden vuoksi säännöllisesti ulkomaille, ja sitten kun vapaa-aikaa on, valitsen yleensä käyttää sen parisuhteen hoitamiseen tai yksin rentoutumiseen. Nämä ovat valintoja siinä missä lasten tekeminenkin seurauksineen ja velvoitteineen on oma valinta.

Jos en pääse jonnekin minne ystäväni kutsuvat, sanon, että minulla on töitä tai muita suunnitelmia, mikä nyt milloinkin on syynä. Osa ymmärtää, osan mielestä vain vastuu lapsista on hyväksyttävä syy kieltäytyä. Jälkimmäiset eivät muutenkaan ole kovin inspiroivaa seuraa, joten ihan mielelläni olen vuosien saatossa etääntynyt heistä. En kuitenkaan koskaan kritisoi, jos joku ystäväni ei pääse jonnekin kanssani. Olipa siihen syynä lapset tai jokin muu este. Luotan, että jokainen ystäväni osaa itse arvioida, mitkä asiat kannattaa priorisoida minun tapaamiseni edelle.

Vierailija kirjoitti:

No. - Lohdutuksena ja välihuomautuksena minua jonkun kerran hieman häirinnyt se oletus, että jos tai kun olet sinkku, niin sinulla ei ole lainkaan "omaa elämää."  - Tai elämääsi saatetaan pitää jotenkin arvottomampana, kuin jos elät kumppanin saati lapsiperhe arkea. Tämä tulee esimerkiksi siinä, että joku saattaa edelleen yllättyä, jos sinkkuna pyydän jonkun yleisen vapaa-päivän, sanotaanko vaikka Jouluaaton töistä vapaaksi, enkä halua tulla töihin Jouluna, niin joku saattaa huomauttaa, että tässä kohtaa pitäisi kyllä antaa Jouluaatot perheellsiille vapaiksi, koska perhe, tai lapst. Koska ainakin se kumppanin äiti eli tutummin anoppi ainakin suuttuu, jos ei mennä sinne Jouluaatoksi molemmat, jos mä joudun olemaan töissä.  

Toine nesimerkki. Perheellinen kaveri soittaa yllättäen perjantai illasta ja kertoo, että hän sai yllättäen tässä vapaa illan, että läheppä sinne tai tonne hänen kanssaan ja sitten voisi vielä mennä tuonne ja sinne. Vastaat siihen, että ei nyt onnistu. Heti alkaa saattaa alkaa tivaaminen, että mitä sulla on. - Jos erehdyt vastaamaan, että ihan kuule ajattelin veittää trauhallsien koti-illan niin tulee utelu, että siellä on sulla sitten varmaan joku säätö, jonkun kanssa. Tai miten niin et voi tulla? Eikö tajua, että hänellä perhe ja nyt yllättäen vapaa ilta? AKi sitä nyt ainakin parille lasilliselle voisi mennä? - Ikäänkuin sinkulla ei olisi oikeutta päättää, että hän on mieluummin yksin kuin lähtee raskaan työviikon päätteeksi sinne, minne yks-kaks yllättäen soittava kaveri,josta et ole vähään aikaan kuullut mitään, kun kato perhe lapsi ja kumppani ne vie aikaa. Ikään kuin me sinkut ei ikinä jouduttaisi tekemäöän kompromisseja sen suhteen missä ja milloin haluaisimme aikaamme viettää. 

Kaiken muun ymmärrän kyllä (ärsyttävää käytöstä kavereilta odottaa että olet aina saatavilla seuraksi), mutta mitä ihmeen merkitystä sillä on, että joku anoppi loukkaantuu kun ei pääse työvuoron vuoksi joulua viettämään? Miksi välittää yhtään mitään tuollaisesta, ei kai kukaan nyt joulua halua vapaaksi vain koska anoppi muuten loukkaantuu? Oli perheellinen tai ei!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi jeesus. Jotenkin arvasin, että lapsettomille tuli välittömästi hinku tulla tilittämään, että onhan se nyt toki YHTÄ kiireellistä lapsettomana ollessakin. Ja toki se on sama asia, että oikeasti ei voi lähteä (koska aikuisena vastuussa lapsensa valvonnasta) kuin että HALUAA itse mieluummin olla kotona katselemassa telkkua.

En minä katsele telkkua. En edes omista sellaista. Teen työprojekteja joissa on paljon painetta ja kiirettä, matkustan niiden vuoksi säännöllisesti ulkomaille, ja sitten kun vapaa-aikaa on, valitsen yleensä käyttää sen parisuhteen hoitamiseen tai yksin rentoutumiseen. Nämä ovat valintoja siinä missä lasten tekeminenkin seurauksineen ja velvoitteineen on oma valinta.

Jos en pääse jonnekin minne ystäväni kutsuvat, sanon, että minulla on töitä tai muita suunnitelmia, mikä nyt milloinkin on syynä. Osa ymmärtää, osan mielestä vain vastuu lapsista on hyväksyttävä syy kieltäytyä. Jälkimmäiset eivät muutenkaan ole kovin inspiroivaa seuraa, joten ihan mielelläni olen vuosien saatossa etääntynyt heistä. En kuitenkaan koskaan kritisoi, jos joku ystäväni ei pääse jonnekin kanssani. Olipa siihen syynä lapset tai jokin muu este. Luotan, että jokainen ystäväni osaa itse arvioida, mitkä asiat kannattaa priorisoida minun tapaamiseni edelle.

Telkkua se Netflixin tuijottaminen läppäriltäkin on.... joka tapauksessa sinä itse valitset mieluummin rentoutua kotosalla, aivan evvk millä tavalla.

Lapsettomalle se ei ole edes mikään valintakysymys. On pakko hoitaa lapset ja koti sillä vähällä vapaa-ajalla, mikä töistä liikenee.

Kuule, minä teen epäsäännöllistä vuorotyötä akateemisena asiantuntijana ja matkustan itsekin työkseni ulkomaille noin kerran parissa kuukaudessa. Ja sen lisäksi hoidan lapset ja kodin ja oleilen puolison kanssa. Pitäiskö mun saada siitä nyt kultamitali.... no ei. Kunhan vaan muistutan, että naisten elämä ja työura ei pääty lastensaantiin. Se jatkuu, mutta päälle tulee vielä tosiaan lapset.

Ja totta kai se on oma valinta, mutta aika torvelo pitää velan olla, jos ei ymmärrä, että sen valinnan seurauksena äkkilähdöt tuopposelle ovat vähissä.

Ei tule mieleen ikinä rikkomaan joku rutiini ja näkee kavereita tai jotain? Tuskin teidän maailman kaatuu jos se ei yhtenä iltana kuukaudessa pyöri lastesi ympärillä?

Olen perheellinen. Aina on ollut aikaa nähdä kavereita. Harmi, että ne sinkut tuntuu olevan kiireisiä. Nin harvoin kukaan mihinkään lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No. - Lohdutuksena ja välihuomautuksena minua jonkun kerran hieman häirinnyt se oletus, että jos tai kun olet sinkku, niin sinulla ei ole lainkaan "omaa elämää."  - Tai elämääsi saatetaan pitää jotenkin arvottomampana, kuin jos elät kumppanin saati lapsiperhe arkea. Tämä tulee esimerkiksi siinä, että joku saattaa edelleen yllättyä, jos sinkkuna pyydän jonkun yleisen vapaa-päivän, sanotaanko vaikka Jouluaaton töistä vapaaksi, enkä halua tulla töihin Jouluna, niin joku saattaa huomauttaa, että tässä kohtaa pitäisi kyllä antaa Jouluaatot perheellsiille vapaiksi, koska perhe, tai lapst. Koska ainakin se kumppanin äiti eli tutummin anoppi ainakin suuttuu, jos ei mennä sinne Jouluaatoksi molemmat, jos mä joudun olemaan töissä.  

Toine nesimerkki. Perheellinen kaveri soittaa yllättäen perjantai illasta ja kertoo, että hän sai yllättäen tässä vapaa illan, että läheppä sinne tai tonne hänen kanssaan ja sitten voisi vielä mennä tuonne ja sinne. Vastaat siihen, että ei nyt onnistu. Heti alkaa saattaa alkaa tivaaminen, että mitä sulla on. - Jos erehdyt vastaamaan, että ihan kuule ajattelin veittää trauhallsien koti-illan niin tulee utelu, että siellä on sulla sitten varmaan joku säätö, jonkun kanssa. Tai miten niin et voi tulla? Eikö tajua, että hänellä perhe ja nyt yllättäen vapaa ilta? AKi sitä nyt ainakin parille lasilliselle voisi mennä? - Ikäänkuin sinkulla ei olisi oikeutta päättää, että hän on mieluummin yksin kuin lähtee raskaan työviikon päätteeksi sinne, minne yks-kaks yllättäen soittava kaveri,josta et ole vähään aikaan kuullut mitään, kun kato perhe lapsi ja kumppani ne vie aikaa. Ikään kuin me sinkut ei ikinä jouduttaisi tekemäöän kompromisseja sen suhteen missä ja milloin haluaisimme aikaamme viettää. 

Kaiken muun ymmärrän kyllä (ärsyttävää käytöstä kavereilta odottaa että olet aina saatavilla seuraksi), mutta mitä ihmeen merkitystä sillä on, että joku anoppi loukkaantuu kun ei pääse työvuoron vuoksi joulua viettämään? Miksi välittää yhtään mitään tuollaisesta, ei kai kukaan nyt joulua halua vapaaksi vain koska anoppi muuten loukkaantuu? Oli perheellinen tai ei!

Onko lapsen, puolison tai oman äidin loukkaantuminen/mielipaha jotenkin merkityksellisempi kuin anopin mielipaha? Miksi?

Ja minä kun olen täältä lukenut että mistään ei tarvitse lasten myötä luopua eikä omaa elämää menetä vaikka lapsia onkin.

Mutta vakavasti, tää on perheettömälle yksineläjälle vähän semmoinen suo siellä, vetelä täällä -tilanne. Kun perheellistä ei pyydä mukaan jonnekin, saa kuulla että on hylännyt ystävän ja miksi häntä ei enää kutsuta mukaan ja että lapset ei tarkoita sitä että koko ajan ollaan kotona. Sitten kun pyydät, saa luennon siitä että yksineläjä ei voi ymmärtää perheellisen elämää ja että ei kuule perheellinen voi lähteä mihinkään kun lapset. 

Itse olen etääntynyt entisestä parhaasta ystävästä hänen saatuaan lapsia. Kun tuli tunne että aina teki väärin, pyysi mukaan tai ehdotti jotain tahikka ei. En jaksanut enää lyödä päätä seinään ja kyllästyin kuulemaan että sinkut ei tiedä mitään vastuusta ja oikeasta elämästä, noin kärjistettynä sanoen.