Naisten maaseudulta muutto kaupunkeihin aiheuttaa nykyään sen, että
maajusseilla ei ole enää motivaatiota pitää huolta tiloistaan.
https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/siikajokelaiselta-tilalta-lo…
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen tilallisen joka ei pärjää yksin tulee palkata työntekijöitä tai lopettaa tilansa.
Lisätään vielä että jalostusastetta nostamalla ja myyntivalmiita tuotteita innovoimalla kannattaisi maatilan pitokin paremmin. Mutta ei, kynnetään vaan sitä samaa peltoa ja myydään sato bulkkina tehtaalle - eli nämä miehet eivät ole muutenkaan kehityskelpoisia. Kuka sellaisia jaksaa katsellla?
ohis
Nyt ihmiset vähän sitä vastuunkantoa omasta elämästä, ei vastakkainen sukupuoli ole sinun onnestasi vastuussa vaan sinä itse.
Itse olen työntekijänä maatilalla. En pidä itseäni orjana vaan teen työtä jota rakastan. Asun paikassa, jota rakastan, kaikki tarvittava on lähellä. Kaupunkiin en lähde vaikka kirveellä uhattais. Naiset, jotka kaupunkiin haluaa myös sinne sitten lähtevät. Mutta ei me kaikki haluta, meitäkin kun on moneen junaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te keksitte, että maalla naisten ainoa vaihtoehto on tehdä ilmaiseksi töitä miehen tilalla?
Asun maalla. Lähitienoolla on 3 karjatilaa, lopuilla viljanviljelyä. Yksikään viljanviljelijä ei tule toimeen pelkästään sillä, joten niin isäntä kuin emäntäkin käyvät töissä tilan ulkopuolella. On eräopasta, metsäneuvojaa, hammaslääkäriä, opettajaa, kirjanpitäjää, koneistajaa jne. Karjatiloillakin vain yhdessä emäntä on töissä maatilalla, muilla tiloilla on ulkopuolista palkattua työvoimaa.
Meillä on meneillään kaupungistuminen, jota perustellaan sillä, että muuallakin on tällainen linjaus. Samalla unohdetaan se, että kaupungistuminen on tuonut mukanaan slummiutumisen, jota meillä vasta odotellaan. Media unohtaa kertoa, että etätöiden ansiosta esim. New York menettää keskiluokkaisia asukkaitaan.
Minulla halveksittavalla maaseudun naisella on työmatkaa 35 kilometriä. Siihen kuluu vähemmän aikaa kuin tuttavallani Helsingissä kaupungin sisällä. Lapsen päivähoitopaikka on matkan varrella, ei tarvitse poiketa "pääreitiltä" kuin 200m. Helsinkiläistuttuni voivat viedä lapsensa 7 km päähän kotoa, koska kaikki lähipäiäkodit ovat täynnä ja tuo lenkki tietää usein 30 minuutin lisäystä työmatkaan.
Minun puolestani eläkööt maalaiset pellossa kuten lystäävät, mutta raaa ei kaupungeilta pidä sinne enää pumppaamaan mallia soten kaltaiset keikaukset, jossa Helsingin lapset laitetaan maksumiehiksi maalaisten eläkeläisten hoivakodeille. Fiksulla kaupunkisuunnittelulla estetään slummit ja sellaisia Suomessa ei edes ole. New Yorkin ongelmana on asumisen kalleus. Kun yksiön vuokra on useita tonneja, ei palvelualoijen palkoilla muuuteta sinne tekemään töitä. Ja itsellä, halveksitulla kaupunkilaisnaisella, työmatka on puoli tuntia, pitää sisällään lapsen viemisen päiväkotiin, joka kotoa 500 m.
Maalle ei pumpata yhtään helsinkiläisten euroja. Te saatte ne takaisin palkkoina, koska valtion työpaikoista 80% on Helsingissä.
Toisaalta maalaisvanhus maksaa hoitopaikastaan noin 3200 e/kk, helsinkiläislapsen päivähoitopaikan saa alle 400 eurolla, joten kumpi tässä on se maksumies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te keksitte, että maalla naisten ainoa vaihtoehto on tehdä ilmaiseksi töitä miehen tilalla?
Asun maalla. Lähitienoolla on 3 karjatilaa, lopuilla viljanviljelyä. Yksikään viljanviljelijä ei tule toimeen pelkästään sillä, joten niin isäntä kuin emäntäkin käyvät töissä tilan ulkopuolella. On eräopasta, metsäneuvojaa, hammaslääkäriä, opettajaa, kirjanpitäjää, koneistajaa jne. Karjatiloillakin vain yhdessä emäntä on töissä maatilalla, muilla tiloilla on ulkopuolista palkattua työvoimaa.
Meillä on meneillään kaupungistuminen, jota perustellaan sillä, että muuallakin on tällainen linjaus. Samalla unohdetaan se, että kaupungistuminen on tuonut mukanaan slummiutumisen, jota meillä vasta odotellaan. Media unohtaa kertoa, että etätöiden ansiosta esim. New York menettää keskiluokkaisia asukkaitaan.
Minulla halveksittavalla maaseudun naisella on työmatkaa 35 kilometriä. Siihen kuluu vähemmän aikaa kuin tuttavallani Helsingissä kaupungin sisällä. Lapsen päivähoitopaikka on matkan varrella, ei tarvitse poiketa "pääreitiltä" kuin 200m. Helsinkiläistuttuni voivat viedä lapsensa 7 km päähän kotoa, koska kaikki lähipäiäkodit ovat täynnä ja tuo lenkki tietää usein 30 minuutin lisäystä työmatkaan.
Minun puolestani eläkööt maalaiset pellossa kuten lystäävät, mutta raaa ei kaupungeilta pidä sinne enää pumppaamaan mallia soten kaltaiset keikaukset, jossa Helsingin lapset laitetaan maksumiehiksi maalaisten eläkeläisten hoivakodeille. Fiksulla kaupunkisuunnittelulla estetään slummit ja sellaisia Suomessa ei edes ole. New Yorkin ongelmana on asumisen kalleus. Kun yksiön vuokra on useita tonneja, ei palvelualoijen palkoilla muuuteta sinne tekemään töitä. Ja itsellä, halveksitulla kaupunkilaisnaisella, työmatka on puoli tuntia, pitää sisällään lapsen viemisen päiväkotiin, joka kotoa 500 m.
Maalle ei pumpata yhtään helsinkiläisten euroja. Te saatte ne takaisin palkkoina, koska valtion työpaikoista 80% on Helsingissä.
Toisaalta maalaisvanhus maksaa hoitopaikastaan noin 3200 e/kk, helsinkiläislapsen päivähoitopaikan saa alle 400 eurolla, joten kumpi tässä on se maksumies?
Sote pumppaa yhden kokonaisen pääkaupungin terveyskeskusverkoston verran rahaa kuoleviin kuntiin ja sinä veikkaat, että palkoissa tämä tulee takaisin. Newsflash, myös helsinkiläisillä on oikeus terveydenhuoltoon palkkojensa lisäksi.
Toisinsanoen eli ts.?
Eli suomeksi susta masennuslääkkeiden vetäminen = ala-arvoisesti käyttäytyminen? Mitähän nuoret miehet sitten vetävät kun sikailevat täällä ja tosielämässä? Ei kuule ihan mennyt nyt korrelaatio putkeen.
Kaupunkiin muuttaminen ja itsensä arvostaminen niin ettei maajussin ilmaiseksi koti-ja navettaorjaksi ala ei ole ala-arvoista käytöstä Miesten käyttämä alkoholikin lienee masennuslääkkeitä huonompi vaihtoehto.