Lue keskustelun säännöt.
Odotatko läheisiltäsi joskus kiitollisuutta?
30.04.2018 |
Autat ystävääsi muutossa. Haravoit isotätisi pihan. Jeesaat työkaveria aina hymyssä suin. Kastelet naapurin kukat, kun he ovat lomalla.
Tuntuuko sinusta joskus, että olisi kiva, kun tietäisi, että ystävä / sukulainen / työkaveri / naapuri on kiitollinen avusta? Vai oletatko vain, että kyllä he ovat kiitollisia?
Entä jos kiitollisuus ei näy mistään? Mitä tunteita se herättää ja reagoitko asiaan jotenkin?
Kommentit (7)
Siinähän sitä kiitollisuutta näytetään, jos autetaan takaisin silloin, kun sinä apua tarvitset. Eli sinäkin odotat, että sinulle näytetään kiitollisuutta auttamalla takaisin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Talkooperiaate on kuollut. Autoimme miehen kanssa kaikkia aina talkoissa, mutta kun itse tarvitsimme talkooapua, ei näkynyt. Se siitä avusta, puolin ja toisin.
Jonkinlaista vastavuoroisuutta kyllä. Jos sukulaisperhe on ollut meillä syömässä sata kertaa 25 vuoden aikana ja me heillä 3, jolloin niistäkin olen itse tehnyt yhden ruoan ja anoppi kaksi, niin lopetin kutsumisen. Nykyään emme enää tapaa.
Kyllä odotan. Olen itsekin monesti kiitollinen läheisilleni ja myöskin kerron sen. Muistan vastavuoroisuuden ja huomaavaisuuden pikku palveluksissa. Kiittämättömät lokkeilijat etäännytän lähipiiristäni enkä enää heille tee palveluksia.
Vierailija kirjoitti:
En. Talkooperiaate on kuollut. Autoimme miehen kanssa kaikkia aina talkoissa, mutta kun itse tarvitsimme talkooapua, ei näkynyt. Se siitä avusta, puolin ja toisin.
Ilmeisesti aiemmin kuitenkin odotitte, että läheisenne kokisivat kiitollisuutta sen verran, että auttaisivat myös teitä tarvittaessa. Mutta kokemuksenne jälkeen ette enää odota.
Jotkut tuntuvat pystyvän ottamaan apua vastaan vaikka kuinka ilman, että heille syntyy mitenkään tarvetta olla yhtä ystävällinen vastavuoroisesti. Niin me ollaan erilaisia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaveri, joka oikeasti itkee, kun on niin yksinäinen. Hän ei tunnu ymmärtävän, että se yksinäisyys johtuu hänen omista valinnoistaan. Ja niitä valintoja on juuri esimerkiksi tämä, että ottaa kyllä vastaan kaikenlaisia palveluksia ja lahjoja, mutta tuntuu pitävän niitä vain itsestäänselvyyksinä eikä varsinkaan anna mitään takaisin. Eikä tarvitsisi antaa mitään konkreettista, vaan olisi edes tukena, kun toisella puolestaan on vaikeaa. Mutta ei ole.
Ja tämä otsikko on hänen kohdallaan tullut mieleen, että ei osoita kiitollisuuttaan. Ja sillä karkoittaa ihmiset läheltään. Nyt on yksin, on vain omat vanhemmat ja minä. Ja minäkin alan olla niin hyväksikäytetty, että haluan vain etäisyyttä.
En odota kiitollisuutta. Mielestäni sitä ei tarvitse näyttämällä näyttää pelkkä "kiitti" riittää. Enemmän saan hyvää mieltä kun asiat sujuu ja vastaavasti jos itse tarviin jossain asiassa jeesiä niin autetaan iloisellä mielin eikä pakosta naama vinossa.