Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Välit poikki omaan vanhempaan lopullisesti?
30.04.2018 |
Lapsuudesta asti olen ollut perheemme syntipukki ja musta lammas.
Se jota haukutaan kotona ja kodin ulkopuolella, jonka kaikki onnistumiset ja hyvät teot lakaistaan maton alle ja lytistetään kaikilla mahdollisilla tavoilla. Mustamaalataan tutuille ja tuntemattomille. Kympin tytöstä tuli suorittaja, perfektionisti, itsestään liikaa vaativa ahdistuja, paniikkihäiriöinen. Ja nämä piirteet pahenevat aina kun joudun olemaan tekemisissä vanhempani kanssa, vielä aikuisenakin.
Sama alistaminen ja latistaminen jatkui luonnollisesti aikuistuttuani ja sama kohtelu periytyi myös puolisooni ja lapsiimme. Olemme aina olleet narsistisen vanhempani silmissä kakkosluokan kansalaisia. Huonoja, kelpaamattomia, vääränlaisia.
Nyt tilanne on eskaloitunut siihen, että vihdoinkin harkitsen ja harkitsemme, kaiken kokemamme jälkeen, välien totaalista katkaisua.
Vanhemmallani ei ole enää valtaa minuun eikä sitä saisi olla perheeseenikään. Mikään uhkaus, kiristys, syytös, syyllistys, haukku ja alentaminen ei enää merkitse eikä saa merkitä mitään vaikka kaikkensa tämä henkilö aina yrittää. Kaikkensa.
Onko paikalla kohtalotovereita? Mitä on mahdollisesti odotettavissa välien katkaisun jälkeen vanhemman suunnalta? Jonkunlainen viimeinen ristiretki?
Käsittämätöntä että olen roikkunut tässä epäterveessä tilanteessa lapsuudestani lähtien, altistanut omat rakkaanikin sille, olemme ikään kuin olleet jonkinlaisessa ikuisessa limbossa tai paremminkin hirsipuussa ilman että olen henkihieverissä tajunnut katkaista narua ennen kuin kuristumme.
Kommentit (37)
Itse katkaisin kaiken yhteydenpidon heti kun täytin 18. Miksi ihmeessä olet roikkunut tuollaisessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katkaissut, syyt erit, mutta mitäpä sitä vaikean ihmisen kanssa yhteyttä pitämään. Ryypätköön rauhassa.
Eipä mulla muuta neuvoa ole kuin että tee se. Olet sen velkaa puolisollesikin ja lapsillesikin. Sitten vasta tosi toipuminen voi alkaa kun kontaktia narsistiterroristiin ei enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Itse katkaisin kaiken yhteydenpidon heti kun täytin 18. Miksi ihmeessä olet roikkunut tuollaisessa?
Mulla tilanne on melko lailla aloittajan kaltainen ja itse ”joudun” olemaan tässä sairaassa tilanteessa ja tekemisissä tämän henkilön kanssa sen toisen vanhempani vuoksi.
Dominoiva narsistivanhempi on alistanut tämän heikomman vanhempani kynnysmatokseen.
Jonkinlainen outo velvollisuudentunne, sääli ja sairas vastuuntunto on saanut minut noihin tilanteisiin aina uudelleen ja uudelleen. Jos tätä toista vanhempaa ei olisi, en tilanteisiinkaan joutuisi.
Ja tiedän, että silloin kun itse en ole haukuttavana ja uhrina, se rooli lankeaa alistetulla vanhemmalleni. Hänen elämänsä puolisona on yhtä h***vettiä, sanoin kuin minun elämäni tämän narsistisen henkilön lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse katkaisin kaiken yhteydenpidon heti kun täytin 18. Miksi ihmeessä olet roikkunut tuollaisessa?
Mulla tilanne on melko lailla aloittajan kaltainen ja itse ”joudun” olemaan tässä sairaassa tilanteessa ja tekemisissä tämän henkilön kanssa sen toisen vanhempani vuoksi.
Dominoiva narsistivanhempi on alistanut tämän heikomman vanhempani kynnysmatokseen.Jonkinlainen outo velvollisuudentunne, sääli ja sairas vastuuntunto on saanut minut noihin tilanteisiin aina uudelleen ja uudelleen. Jos tätä toista vanhempaa ei olisi, en tilanteisiinkaan joutuisi.
Ja tiedän, että silloin kun itse en ole haukuttavana ja uhrina, se rooli lankeaa alistetulla vanhemmalleni. Hänen elämänsä puolisona on yhtä h***vettiä, sanoin kuin minun elämäni tämän narsistisen henkilön lapsena.
Jokainen tekee omat valintansa. Myös se alistuva puoliso. Sellaisen takia ei omaa elämäänsä kannata uhrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun syöpäkasvain leikataan irti, aina menee kasvaimen vierestä mukana myös tervettä kudosta. Aina.
Eli, ikävä seikka narsistisesta vanhemmasta irrottautumisessa on, että samalla joutuu todennäköisesti irtautumaan myös joistakin muista siinä sivussa. Joskus se on koko lapsuudenperhe, joskus oma toinen vanhempi, sisarus tai joku muu läheinen.
Kyllä ne silmät useimmilla aukeavat, ennemmin tai myöhemmin. Narsisti kun ei pysty loputtomasti peittelemään todellista luonnettaan.
Itse ajattelin joskus aikoinaan vanhemmistani kuin sinä. Olin jäänyt sellaiseen pysyvään katkeran lapsen asemaan. Syytin paljon vanhempiani siitä mistä olivat tehneet väärin ja mitä olivat jättäneet tekemättömäksi. Takana on ihan rankkojakin asioita, mitä tapahtui lapsena. Nyt huomattavasti vanhempana olen kuitenkin muuttanut hiljalleen ajatustani vanhemmista. Yhä en ymmärrä, miksi esimerkiksi antoivat minun kärsiä koulukiusaamisesta ja eivät hakeneet minulle koskaan mistään apua, vaikka näkivät miten huonosti tilanteeni oli ja miten jopa satutin itseäni. Ainoan selityksen voin kuitenkin antaa sillä, ettei siihen aikaan vielä osattu hoitaa lasten asioita kuten esim nykyään. Eivätkä myöskään vanhemmat tienneet vakavimmista asioista mitä oli tapahtunut.
Luulen, että kun on jäänyt siihen ajattelumaailmaan, että vanhemmat pitävät mustana lampaana ja syntipukkina niin jokainen vähänkin negatiivinen sävy otetaan huomattavasti vakavammin. Tottakai en voi tietää sinun tilannettasi, mutta ainakin omalta osaltani huomioin enemmän aina ne ei-positiiviset kommentit kuin ne positiiviset. Kiinnitin enemmän huomiota siihen mitä he olivat tehneet väärin kuin siihen, mitä he olivat yrittäneet tehdä. Oletin jotenkin että vanhemmat ovat jotain ylijumalia joiden pitää osata aina tehdä ja sanoa oikein. Nyt kuitenkin tiedän, että vanhemmatkin tekevät virheitä eivätkä vanhemmat aina edes tiedä sanoneensa väärin tai tehneensä väärin.
Tottakai sinun tulee tehdä se, minkä koet parhaaksi mutta toivoisin, että haet itsellesi apua. Välien katkaisu ei välttämättä aina ole paras ratkaisu. Voit jäädä elämään katkerana siitä, millaiset vanhemmat oli ja ne voi pidemmällä ajalla haitata mielenterveyttäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on narsistien osuus koko väestöstä?Tällä palstalla heidät mainitaan erittäin usein ,en ollut "törmännyt" ennenkuin aloin ihmetellä maailmaa tämän palstan kautta eli onko heitä todella näin runsaasti.
Vierailija kirjoitti:
Itse katkaisin kaiken yhteydenpidon heti kun täytin 18. Miksi ihmeessä olet roikkunut tuollaisessa?
Sulla ei ollutkaan narsistivanhempaa. Ainoastaan varmaan joku supeitsekäs, jonka mussutat ympäriinsä olleen narsisti. Muahhahhah, joo, todellakin itsekkäät on ...! Not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun syöpäkasvain leikataan irti, aina menee kasvaimen vierestä mukana myös tervettä kudosta. Aina.
Eli, ikävä seikka narsistisesta vanhemmasta irrottautumisessa on, että samalla joutuu todennäköisesti irtautumaan myös joistakin muista siinä sivussa. Joskus se on koko lapsuudenperhe, joskus oma toinen vanhempi, sisarus tai joku muu läheinen.Kyllä ne silmät useimmilla aukeavat, ennemmin tai myöhemmin. Narsisti kun ei pysty loputtomasti peittelemään todellista luonnettaan.
Narsisti(vanhemma)n kanssa isoin ongelma ei ole sen peittäminen, että kyseessä on hankala ja tuskaa tuottava läheinen vaan se, että narsistinen läheinen opettaa uhrinsa syylliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse katkaisin kaiken yhteydenpidon heti kun täytin 18. Miksi ihmeessä olet roikkunut tuollaisessa?
Mulla tilanne on melko lailla aloittajan kaltainen ja itse ”joudun” olemaan tässä sairaassa tilanteessa ja tekemisissä tämän henkilön kanssa sen toisen vanhempani vuoksi.
Dominoiva narsistivanhempi on alistanut tämän heikomman vanhempani kynnysmatokseen.Jonkinlainen outo velvollisuudentunne, sääli ja sairas vastuuntunto on saanut minut noihin tilanteisiin aina uudelleen ja uudelleen. Jos tätä toista vanhempaa ei olisi, en tilanteisiinkaan joutuisi.
Ja tiedän, että silloin kun itse en ole haukuttavana ja uhrina, se rooli lankeaa alistetulla vanhemmalleni. Hänen elämänsä puolisona on yhtä h***vettiä, sanoin kuin minun elämäni tämän narsistisen henkilön lapsena.Jokainen tekee omat valintansa. Myös se alistuva puoliso. Sellaisen takia ei omaa elämäänsä kannata uhrata.
Onko kivaa hylätä alistuja, kun se alistuminen voi hänellä johtua vaikkapa väärästä syyllisyydentunnosta tai itsetunnosta, joka on mitätöity? Sinusta on, varmaan saat oikeat orkut kun hylkäät muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä katkaisin yhteydenpidon varhain. Siskoni ei. Hän jäi siihen kärvistelemään ja roikkumaan.
Valitti jatkuvasti ja minä autoin autoin ja autoin.
Sitten äiti kuoli ja kahdessa viikossa siskoni löysi narsistipuolison ja kuvitteli jatkavansa samaa kaavaa vain se narsisti vaihtuen.
Tämä avasi minun silmäni sen kynnysmattona olevan ihmisen suhteen. Hän haluaa olla siinä roolissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse katkaisin kaiken yhteydenpidon heti kun täytin 18. Miksi ihmeessä olet roikkunut tuollaisessa?
Mulla tilanne on melko lailla aloittajan kaltainen ja itse ”joudun” olemaan tässä sairaassa tilanteessa ja tekemisissä tämän henkilön kanssa sen toisen vanhempani vuoksi.
Dominoiva narsistivanhempi on alistanut tämän heikomman vanhempani kynnysmatokseen.Jonkinlainen outo velvollisuudentunne, sääli ja sairas vastuuntunto on saanut minut noihin tilanteisiin aina uudelleen ja uudelleen. Jos tätä toista vanhempaa ei olisi, en tilanteisiinkaan joutuisi.
Ja tiedän, että silloin kun itse en ole haukuttavana ja uhrina, se rooli lankeaa alistetulla vanhemmalleni. Hänen elämänsä puolisona on yhtä h***vettiä, sanoin kuin minun elämäni tämän narsistisen henkilön lapsena.Jokainen tekee omat valintansa. Myös se alistuva puoliso. Sellaisen takia ei omaa elämäänsä kannata uhrata.
Onko kivaa hylätä alistuja, kun se alistuminen voi hänellä johtua vaikkapa väärästä syyllisyydentunnosta tai itsetunnosta, joka on mitätöity? Sinusta on, varmaan saat oikeat orkut kun hylkäät muita.
On aivan sama mistä se sairas käytös johtuu. Ei se sitli ole syy pilata sivullisen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä katkaisin yhteydenpidon varhain. Siskoni ei. Hän jäi siihen kärvistelemään ja roikkumaan.
Valitti jatkuvasti ja minä autoin autoin ja autoin.
Sitten äiti kuoli ja kahdessa viikossa siskoni löysi narsistipuolison ja kuvitteli jatkavansa samaa kaavaa vain se narsisti vaihtuen.
Tämä avasi minun silmäni sen kynnysmattona olevan ihmisen suhteen. Hän haluaa olla siinä roolissa.
Et tajua: hänellä ei ollut eväitä muuhun, ei hän halua kärsiä, mutta hylkääminen on sulle helpompaa, kun petät itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on narsistien osuus koko väestöstä?Tällä palstalla heidät mainitaan erittäin usein ,en ollut "törmännyt" ennenkuin aloin ihmetellä maailmaa tämän palstan kautta eli onko heitä todella näin runsaasti.
Se on todella pieni. Narsistiksi haukkuminen on taas tosi yleistä. Jos joku ei tee niinkuin kuvitellaan että pitäisi, tai on pikkuisen itsekäs niin heti ollaan nimittämässä narsistikseksi. Itsekäs tai muuten henkilö, joka ei osaa huomioida tarpeeksi nimitetään nykyään heti narsistikseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse katkaisin kaiken yhteydenpidon heti kun täytin 18. Miksi ihmeessä olet roikkunut tuollaisessa?
Mulla tilanne on melko lailla aloittajan kaltainen ja itse ”joudun” olemaan tässä sairaassa tilanteessa ja tekemisissä tämän henkilön kanssa sen toisen vanhempani vuoksi.
Dominoiva narsistivanhempi on alistanut tämän heikomman vanhempani kynnysmatokseen.Jonkinlainen outo velvollisuudentunne, sääli ja sairas vastuuntunto on saanut minut noihin tilanteisiin aina uudelleen ja uudelleen. Jos tätä toista vanhempaa ei olisi, en tilanteisiinkaan joutuisi.
Ja tiedän, että silloin kun itse en ole haukuttavana ja uhrina, se rooli lankeaa alistetulla vanhemmalleni. Hänen elämänsä puolisona on yhtä h***vettiä, sanoin kuin minun elämäni tämän narsistisen henkilön lapsena.Jokainen tekee omat valintansa. Myös se alistuva puoliso. Sellaisen takia ei omaa elämäänsä kannata uhrata.
Onko kivaa hylätä alistuja, kun se alistuminen voi hänellä johtua vaikkapa väärästä syyllisyydentunnosta tai itsetunnosta, joka on mitätöity? Sinusta on, varmaan saat oikeat orkut kun hylkäät muita.
On aivan sama mistä se sairas käytös johtuu. Ei se sitli ole syy pilata sivullisen elämä.
Eihän se alistuja siinä kenenkään elämää ole pilaamassa, haloo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse katkaisin kaiken yhteydenpidon heti kun täytin 18. Miksi ihmeessä olet roikkunut tuollaisessa?
Mulla tilanne on melko lailla aloittajan kaltainen ja itse ”joudun” olemaan tässä sairaassa tilanteessa ja tekemisissä tämän henkilön kanssa sen toisen vanhempani vuoksi.
Dominoiva narsistivanhempi on alistanut tämän heikomman vanhempani kynnysmatokseen.Jonkinlainen outo velvollisuudentunne, sääli ja sairas vastuuntunto on saanut minut noihin tilanteisiin aina uudelleen ja uudelleen. Jos tätä toista vanhempaa ei olisi, en tilanteisiinkaan joutuisi.
Ja tiedän, että silloin kun itse en ole haukuttavana ja uhrina, se rooli lankeaa alistetulla vanhemmalleni. Hänen elämänsä puolisona on yhtä h***vettiä, sanoin kuin minun elämäni tämän narsistisen henkilön lapsena.Jokainen tekee omat valintansa. Myös se alistuva puoliso. Sellaisen takia ei omaa elämäänsä kannata uhrata.
Onko kivaa hylätä alistuja, kun se alistuminen voi hänellä johtua vaikkapa väärästä syyllisyydentunnosta tai itsetunnosta, joka on mitätöity? Sinusta on, varmaan saat oikeat orkut kun hylkäät muita.
On aivan sama mistä se sairas käytös johtuu. Ei se sitli ole syy pilata sivullisen elämä.
Eihän se alistuja siinä kenenkään elämää ole pilaamassa, haloo.
On. Hän on usein läheisriippuvainen. Plus että siinä hovissa menee mukaan narsistin tempauksiin.
Onko vanhempasi narsisti vai siirrätkö tunteesi vanhempiisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse katkaisin kaiken yhteydenpidon heti kun täytin 18. Miksi ihmeessä olet roikkunut tuollaisessa?
Mulla tilanne on melko lailla aloittajan kaltainen ja itse ”joudun” olemaan tässä sairaassa tilanteessa ja tekemisissä tämän henkilön kanssa sen toisen vanhempani vuoksi.
Dominoiva narsistivanhempi on alistanut tämän heikomman vanhempani kynnysmatokseen.Jonkinlainen outo velvollisuudentunne, sääli ja sairas vastuuntunto on saanut minut noihin tilanteisiin aina uudelleen ja uudelleen. Jos tätä toista vanhempaa ei olisi, en tilanteisiinkaan joutuisi.
Ja tiedän, että silloin kun itse en ole haukuttavana ja uhrina, se rooli lankeaa alistetulla vanhemmalleni. Hänen elämänsä puolisona on yhtä h***vettiä, sanoin kuin minun elämäni tämän narsistisen henkilön lapsena.Jokainen tekee omat valintansa. Myös se alistuva puoliso. Sellaisen takia ei omaa elämäänsä kannata uhrata.
Onko kivaa hylätä alistuja, kun se alistuminen voi hänellä johtua vaikkapa väärästä syyllisyydentunnosta tai itsetunnosta, joka on mitätöity? Sinusta on, varmaan saat oikeat orkut kun hylkäät muita.
Haistapa kivikissaäiti paska.
Alue: Aihe vapaa
Tsemppiä!
Omasta hlökohtaisesta kokemuksesta voisin arvailla, että narsistin (sillä kyllähän tuo narskumaiselta toiminnalta kuulostaa) panokset kovenevat. Hän aloittaa armottoman kampanjoinnin sinua ja perhettäsi vastaan ja kannattaakin varautua narsistin hovin ja aseenkantajien loputtomiin yhteydenottoihin.
Syyllistämistä, haukkumista, arvostelemista, uhriksi tekeytymistä.
Vaikka narsku näennäisesti pitäisikin matalaa profiilia eikä itse olisi kanssasi missään tekemisissä, kulisseissa ja pinnan alla tapahtuu aivan varmasti.
Se todellinen vapautuminen narsistista on tapahtunut VASTA sitten, kun et enää välitä mitä pinnan alla tapahtuu ja mitä valeita sinusta mahdollisesti levitellään.
Ole onnellinen äläkä pidä onneasi piilossa. Se jos mikä saa narsistin veren kiehumaan: että hän ei onnistunutkaan pilaamaan elämääsi ja onneasi.