Välit poikki omaan vanhempaan lopullisesti?
Lapsuudesta asti olen ollut perheemme syntipukki ja musta lammas.
Se jota haukutaan kotona ja kodin ulkopuolella, jonka kaikki onnistumiset ja hyvät teot lakaistaan maton alle ja lytistetään kaikilla mahdollisilla tavoilla. Mustamaalataan tutuille ja tuntemattomille. Kympin tytöstä tuli suorittaja, perfektionisti, itsestään liikaa vaativa ahdistuja, paniikkihäiriöinen. Ja nämä piirteet pahenevat aina kun joudun olemaan tekemisissä vanhempani kanssa, vielä aikuisenakin.
Sama alistaminen ja latistaminen jatkui luonnollisesti aikuistuttuani ja sama kohtelu periytyi myös puolisooni ja lapsiimme. Olemme aina olleet narsistisen vanhempani silmissä kakkosluokan kansalaisia. Huonoja, kelpaamattomia, vääränlaisia.
Nyt tilanne on eskaloitunut siihen, että vihdoinkin harkitsen ja harkitsemme, kaiken kokemamme jälkeen, välien totaalista katkaisua.
Vanhemmallani ei ole enää valtaa minuun eikä sitä saisi olla perheeseenikään. Mikään uhkaus, kiristys, syytös, syyllistys, haukku ja alentaminen ei enää merkitse eikä saa merkitä mitään vaikka kaikkensa tämä henkilö aina yrittää. Kaikkensa.
Onko paikalla kohtalotovereita? Mitä on mahdollisesti odotettavissa välien katkaisun jälkeen vanhemman suunnalta? Jonkunlainen viimeinen ristiretki?
Käsittämätöntä että olen roikkunut tässä epäterveessä tilanteessa lapsuudestani lähtien, altistanut omat rakkaanikin sille, olemme ikään kuin olleet jonkinlaisessa ikuisessa limbossa tai paremminkin hirsipuussa ilman että olen henkihieverissä tajunnut katkaista narua ennen kuin kuristumme.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse katkaisin kaiken yhteydenpidon heti kun täytin 18. Miksi ihmeessä olet roikkunut tuollaisessa?
Mulla tilanne on melko lailla aloittajan kaltainen ja itse ”joudun” olemaan tässä sairaassa tilanteessa ja tekemisissä tämän henkilön kanssa sen toisen vanhempani vuoksi.
Dominoiva narsistivanhempi on alistanut tämän heikomman vanhempani kynnysmatokseen.Jonkinlainen outo velvollisuudentunne, sääli ja sairas vastuuntunto on saanut minut noihin tilanteisiin aina uudelleen ja uudelleen. Jos tätä toista vanhempaa ei olisi, en tilanteisiinkaan joutuisi.
Ja tiedän, että silloin kun itse en ole haukuttavana ja uhrina, se rooli lankeaa alistetulla vanhemmalleni. Hänen elämänsä puolisona on yhtä h***vettiä, sanoin kuin minun elämäni tämän narsistisen henkilön lapsena.Jokainen tekee omat valintansa. Myös se alistuva puoliso. Sellaisen takia ei omaa elämäänsä kannata uhrata.
Onko kivaa hylätä alistuja, kun se alistuminen voi hänellä johtua vaikkapa väärästä syyllisyydentunnosta tai itsetunnosta, joka on mitätöity? Sinusta on, varmaan saat oikeat orkut kun hylkäät muita.
Haistapa kivikissaäiti paska.
Ihan kuin olisin osunut johonkin? Onko nyt kivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse katkaisin kaiken yhteydenpidon heti kun täytin 18. Miksi ihmeessä olet roikkunut tuollaisessa?
Mulla tilanne on melko lailla aloittajan kaltainen ja itse ”joudun” olemaan tässä sairaassa tilanteessa ja tekemisissä tämän henkilön kanssa sen toisen vanhempani vuoksi.
Dominoiva narsistivanhempi on alistanut tämän heikomman vanhempani kynnysmatokseen.Jonkinlainen outo velvollisuudentunne, sääli ja sairas vastuuntunto on saanut minut noihin tilanteisiin aina uudelleen ja uudelleen. Jos tätä toista vanhempaa ei olisi, en tilanteisiinkaan joutuisi.
Ja tiedän, että silloin kun itse en ole haukuttavana ja uhrina, se rooli lankeaa alistetulla vanhemmalleni. Hänen elämänsä puolisona on yhtä h***vettiä, sanoin kuin minun elämäni tämän narsistisen henkilön lapsena.Jokainen tekee omat valintansa. Myös se alistuva puoliso. Sellaisen takia ei omaa elämäänsä kannata uhrata.
Onko kivaa hylätä alistuja, kun se alistuminen voi hänellä johtua vaikkapa väärästä syyllisyydentunnosta tai itsetunnosta, joka on mitätöity? Sinusta on, varmaan saat oikeat orkut kun hylkäät muita.
Haistapa kivikissaäiti paska.
Inhoatko myös siivoamista? Tai jotain muuta? Nyt voit avautua. Me haukutaan sut siitä.
Hei! En osaa kertoa omasta kokemuksestani, mutta puolisoni on ollut kanssasi samassa tilanteessa. Heillä tilanne oli sellainen, että puolisoni piti välejä lähinnä toisen vanhemman vuoksi. Jo ennen tämän "hyvän" vanhemman kuolemaa, olimme joutuneet rajoittamaan lasten yhteyttä toiseen isovanhempaansa, juuri tällaisen perityn kaltoinkohtelun vuoksi. Kun "hyvä" vanhempi kuoli, ja puolisoni pääsi irtautumaan tilanteesta, hetken aikaa kuohunta oli tosi kovaa. Saimme uhkausviestejä siitä miten jäljelle jäänyt vanhempi mustamaalaisi kuolleen vanhemman kaikille, mikäli puoliso (ja perhe) ei palaisi ruotuun. Meidän perheestä leviteltiin mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita ympäri kyliä, ja yritettiin saada tilanne näyttämään perintöriidalta/ahneudelta. Ilmeisesti myös piti uhkauksensa, koska useampi vanha perheystävä kertoi ottaneensa etäisyyttä kun ei jaksanut kuunnella kuolleen mustamaalaamista.
Näin muutaman vuoden jälkeen voimme sanoa, että kyllä kannatti. Puolison sisarus menetettiin siinä samalla (se vanhemman rakas lapsi). Vanhempi jatkaa myyräntyötään, kertoo meistä tarinoitaan, mutta samalla yrittää pitää kulisseja pystyssä kertomalla, että hänellä ja lapsellaan on "vain vähän erimielisyyksiä".
Tiivistettynä: hetkellisesti seurasi myrsky vesilasissa, mutta pitkällä tähtäimellä ratkaisu oli oikea. Paljon voimia, oli valintasi mikä hyvänsä.
Ja taas vaihteeksi äitihullu yrittää kaapata ketjun sylkeäkseen myrkkyään.
Muistakaa ilmoittaa jo tässä vaiheessanirjallisesti, että kieltäydyt perinnöstä. Näin eivät voi pitää mitään yhteyttä edes sen varjolla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on narsistien osuus koko väestöstä?Tällä palstalla heidät mainitaan erittäin usein ,en ollut "törmännyt" ennenkuin aloin ihmetellä maailmaa tämän palstan kautta eli onko heitä todella näin runsaasti.
Aika irrelevantti kysymys loppujen lopuksi. Kukapa näitä mittaisi ja laskisi, ei sellaista narskujen laskupaikkaa ole olemassa. Lääketieteellisen narskudiagnoosin saa vain murto-osa narskuista, koska hyvin harva sellaista hakee ja miksi hakisikaan, narskuhan on täydellinen ja aina oikeassa, narskun mielestä vika on aina muissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse katkaisin kaiken yhteydenpidon heti kun täytin 18. Miksi ihmeessä olet roikkunut tuollaisessa?
Mulla tilanne on melko lailla aloittajan kaltainen ja itse ”joudun” olemaan tässä sairaassa tilanteessa ja tekemisissä tämän henkilön kanssa sen toisen vanhempani vuoksi.
Dominoiva narsistivanhempi on alistanut tämän heikomman vanhempani kynnysmatokseen.Jonkinlainen outo velvollisuudentunne, sääli ja sairas vastuuntunto on saanut minut noihin tilanteisiin aina uudelleen ja uudelleen. Jos tätä toista vanhempaa ei olisi, en tilanteisiinkaan joutuisi.
Ja tiedän, että silloin kun itse en ole haukuttavana ja uhrina, se rooli lankeaa alistetulla vanhemmalleni. Hänen elämänsä puolisona on yhtä h***vettiä, sanoin kuin minun elämäni tämän narsistisen henkilön lapsena.Jokainen tekee omat valintansa. Myös se alistuva puoliso. Sellaisen takia ei omaa elämäänsä kannata uhrata.
Onko kivaa hylätä alistuja, kun se alistuminen voi hänellä johtua vaikkapa väärästä syyllisyydentunnosta tai itsetunnosta, joka on mitätöity? Sinusta on, varmaan saat oikeat orkut kun hylkäät muita.
On aivan sama mistä se sairas käytös johtuu. Ei se sitli ole syy pilata sivullisen elämä.
Eihän se alistuja siinä kenenkään elämää ole pilaamassa, haloo.
On. Hän on usein läheisriippuvainen. Plus että siinä hovissa menee mukaan narsistin tempauksiin.
Olkootkin läheisriippuvainen, hän ei siinä satuta ketään! Narsisti se on, joka satuttaa, häntäkin.
Läheisriippuvainen vanhempi on vähintään yhtä avhingollinen kuin narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse katkaisin kaiken yhteydenpidon heti kun täytin 18. Miksi ihmeessä olet roikkunut tuollaisessa?
Sulla ei ollutkaan narsistivanhempaa. Ainoastaan varmaan joku supeitsekäs, jonka mussutat ympäriinsä olleen narsisti. Muahhahhah, joo, todellakin itsekkäät on ...! Not.
Säälittävää että sinä koitat tässä päteä ja kilpailla siitä kenen vanhempi on narsistisin ja mitätöit toisen ihmisen aivan täysin. Kyse ei ole siitä vaan siitä että jokaisella on ihan sama oikeus tiputtaa elämästään ihmiset jotka saavat hänet voimaan huonosti. Lainaamasi kirjoittaja oli vaan älynnyt sen jo vuosia sinua aiemmin ja siitä syystä sinä katsoit asiaksesi epäillä hänen vanhempansa narsistisuutta ja väittää tietäväsi asiat paremmin kuin hän.
Sellainen ei anna sinusta kovinkaan järkevää tai henkisesti kypsää kuvaa. Ei tämä ole kilpailu eikä sinun pidä tuntea alemmuudentunnetta siksi että joku älysi laittaa välit poikki jo nuorena ja tulla siksi räkyttämään. Ei tämä ole mikään vertailusaitti.
Itse tein parikymppisenä saman ratkaisin kuin lainaamasi kirjoittaja - ja kyllä, sillä vanhemmallani oli ihan dg. Ihan kerron siltä varalta jos taas tunnet tarvetta tulla aukomaan päätäsi aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä katkaisin yhteydenpidon varhain. Siskoni ei. Hän jäi siihen kärvistelemään ja roikkumaan.
Valitti jatkuvasti ja minä autoin autoin ja autoin.
Sitten äiti kuoli ja kahdessa viikossa siskoni löysi narsistipuolison ja kuvitteli jatkavansa samaa kaavaa vain se narsisti vaihtuen.
Tämä avasi minun silmäni sen kynnysmattona olevan ihmisen suhteen. Hän haluaa olla siinä roolissa.
Et tajua: hänellä ei ollut eväitä muuhun, ei hän halua kärsiä, mutta hylkääminen on sulle helpompaa, kun petät itseäsi.
'
Kun sinun kirjoittelusi tarkoitus on vain muiden ratkaisujen kyseenalaistaminen ja syyllistäminen, kerro sinulle että siitä huonosta itsetunnosta on ihan mahdollista toipua ja jättää sen kaltoin kohteleva ihminen, mutta monille se irrottautuminen on niin pelottavaa että se jää tekemättä.
Sinä olet täysin väärässä ketjussa syyllistämässä ihmisiä jotka ovat olleet fiksuja ja pelastaneet itsensä. Itsensä pelastaminen on aina oikein, kenenkään ei pidä jäädä luonnehäiriöisen vaikutuspiiriin sairastumaan ja pilaamaan elämäänsä. Jos sen kuitenkin tekee, kantaa itse vastuun.
Tunnekoukusta ja pelosta on mahdollisuus vapautua. Kaikki jotka ovat sen tehneet sen tietävät. Ne jotka vaan selittävät ja keksivät tekosyitä, tulevat tänne syyllistämään muita. Aikuinen ihminen voi aina valita toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on narsistien osuus koko väestöstä?Tällä palstalla heidät mainitaan erittäin usein ,en ollut "törmännyt" ennenkuin aloin ihmetellä maailmaa tämän palstan kautta eli onko heitä todella näin runsaasti.
Se on todella pieni. Narsistiksi haukkuminen on taas tosi yleistä. Jos joku ei tee niinkuin kuvitellaan että pitäisi, tai on pikkuisen itsekäs niin heti ollaan nimittämässä narsistikseksi. Itsekäs tai muuten henkilö, joka ei osaa huomioida tarpeeksi nimitetään nykyään heti narsistikseksi.
Järki hoi, missä ne narsistivanhemmat lasketaan? Ja kuka ne laskee? :D Ja mitä se laskeminen auttaisi? Ja kyllä, itsekkyys on narsismin keskeinen piirre. Aikuinen ihminen, joka on itsekäs eikä osaa huomioida muita, on todellakin narsistinen. Kyllä näitä eri asteisesti narsistisia vanhempia on maailmassa valitettavasti pilvin pimein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse katkaisin kaiken yhteydenpidon heti kun täytin 18. Miksi ihmeessä olet roikkunut tuollaisessa?
Mulla tilanne on melko lailla aloittajan kaltainen ja itse ”joudun” olemaan tässä sairaassa tilanteessa ja tekemisissä tämän henkilön kanssa sen toisen vanhempani vuoksi.
Dominoiva narsistivanhempi on alistanut tämän heikomman vanhempani kynnysmatokseen.Jonkinlainen outo velvollisuudentunne, sääli ja sairas vastuuntunto on saanut minut noihin tilanteisiin aina uudelleen ja uudelleen. Jos tätä toista vanhempaa ei olisi, en tilanteisiinkaan joutuisi.
Ja tiedän, että silloin kun itse en ole haukuttavana ja uhrina, se rooli lankeaa alistetulla vanhemmalleni. Hänen elämänsä puolisona on yhtä h***vettiä, sanoin kuin minun elämäni tämän narsistisen henkilön lapsena.Jokainen tekee omat valintansa. Myös se alistuva puoliso. Sellaisen takia ei omaa elämäänsä kannata uhrata.
Onko kivaa hylätä alistuja, kun se alistuminen voi hänellä johtua vaikkapa väärästä syyllisyydentunnosta tai itsetunnosta, joka on mitätöity? Sinusta on, varmaan saat oikeat orkut kun hylkäät muita.
On aivan sama mistä se sairas käytös johtuu. Ei se sitli ole syy pilata sivullisen elämä.
Eihän se alistuja siinä kenenkään elämää ole pilaamassa, haloo.
On. Hän on usein läheisriippuvainen. Plus että siinä hovissa menee mukaan narsistin tempauksiin.
Olkootkin läheisriippuvainen, hän ei siinä satuta ketään! Narsisti se on, joka satuttaa, häntäkin.
Läheisriippuvainen vanhempi on vähintään yhtä avhingollinen kuin narsisti.
No, eihän ole. He ovat itse kilttejä ja narsistille uhreja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse katkaisin kaiken yhteydenpidon heti kun täytin 18. Miksi ihmeessä olet roikkunut tuollaisessa?
Sulla ei ollutkaan narsistivanhempaa. Ainoastaan varmaan joku supeitsekäs, jonka mussutat ympäriinsä olleen narsisti. Muahhahhah, joo, todellakin itsekkäät on ...! Not.
Säälittävää että sinä koitat tässä päteä ja kilpailla siitä kenen vanhempi on narsistisin ja mitätöit toisen ihmisen aivan täysin. Kyse ei ole siitä vaan siitä että jokaisella on ihan sama oikeus tiputtaa elämästään ihmiset jotka saavat hänet voimaan huonosti. Lainaamasi kirjoittaja oli vaan älynnyt sen jo vuosia sinua aiemmin ja siitä syystä sinä katsoit asiaksesi epäillä hänen vanhempansa narsistisuutta ja väittää tietäväsi asiat paremmin kuin hän.
Sellainen ei anna sinusta kovinkaan järkevää tai henkisesti kypsää kuvaa. Ei tämä ole kilpailu eikä sinun pidä tuntea alemmuudentunnetta siksi että joku älysi laittaa välit poikki jo nuorena ja tulla siksi räkyttämään. Ei tämä ole mikään vertailusaitti.
Itse tein parikymppisenä saman ratkaisin kuin lainaamasi kirjoittaja - ja kyllä, sillä vanhemmallani oli ihan dg. Ihan kerron siltä varalta jos taas tunnet tarvetta tulla aukomaan päätäsi aiheesta.
No, helpompihan sun olikin asia tajuta jos kerran vanhemmalla oli diagnoosi asiasta. Ja mikä se tämmöinen lause sitten on: "miksi itse roikut"??? Onko sinustakypsää? Ei ole. Servasin tyypin siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä katkaisin yhteydenpidon varhain. Siskoni ei. Hän jäi siihen kärvistelemään ja roikkumaan.
Valitti jatkuvasti ja minä autoin autoin ja autoin.
Sitten äiti kuoli ja kahdessa viikossa siskoni löysi narsistipuolison ja kuvitteli jatkavansa samaa kaavaa vain se narsisti vaihtuen.
Tämä avasi minun silmäni sen kynnysmattona olevan ihmisen suhteen. Hän haluaa olla siinä roolissa.
Et tajua: hänellä ei ollut eväitä muuhun, ei hän halua kärsiä, mutta hylkääminen on sulle helpompaa, kun petät itseäsi.
'
Kun sinun kirjoittelusi tarkoitus on vain muiden ratkaisujen kyseenalaistaminen ja syyllistäminen, kerro sinulle että siitä huonosta itsetunnosta on ihan mahdollista toipua ja jättää sen kaltoin kohteleva ihminen, mutta monille se irrottautuminen on niin pelottavaa että se jää tekemättä.
Sinä olet täysin väärässä ketjussa syyllistämässä ihmisiä jotka ovat olleet fiksuja ja pelastaneet itsensä. Itsensä pelastaminen on aina oikein, kenenkään ei pidä jäädä luonnehäiriöisen vaikutuspiiriin sairastumaan ja pilaamaan elämäänsä. Jos sen kuitenkin tekee, kantaa itse vastuun.
Tunnekoukusta ja pelosta on mahdollisuus vapautua. Kaikki jotka ovat sen tehneet sen tietävät. Ne jotka vaan selittävät ja keksivät tekosyitä, tulevat tänne syyllistämään muita. Aikuinen ihminen voi aina valita toisin.
No, miksi minä sitten "valitsen toisin" vasta saatuani oikeanlaista ja toimivaa apua yli 20 vuoden etsimisen jälkeen? Selitäpä se. Ei se ole itsestä kiinni, sen ois jokainen tehnyt jo muuten ajat sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä katkaisin yhteydenpidon varhain. Siskoni ei. Hän jäi siihen kärvistelemään ja roikkumaan.
Valitti jatkuvasti ja minä autoin autoin ja autoin.
Sitten äiti kuoli ja kahdessa viikossa siskoni löysi narsistipuolison ja kuvitteli jatkavansa samaa kaavaa vain se narsisti vaihtuen.
Tämä avasi minun silmäni sen kynnysmattona olevan ihmisen suhteen. Hän haluaa olla siinä roolissa.
Et tajua: hänellä ei ollut eväitä muuhun, ei hän halua kärsiä, mutta hylkääminen on sulle helpompaa, kun petät itseäsi.
'
Kun sinun kirjoittelusi tarkoitus on vain muiden ratkaisujen kyseenalaistaminen ja syyllistäminen, kerro sinulle että siitä huonosta itsetunnosta on ihan mahdollista toipua ja jättää sen kaltoin kohteleva ihminen, mutta monille se irrottautuminen on niin pelottavaa että se jää tekemättä.
Sinä olet täysin väärässä ketjussa syyllistämässä ihmisiä jotka ovat olleet fiksuja ja pelastaneet itsensä. Itsensä pelastaminen on aina oikein, kenenkään ei pidä jäädä luonnehäiriöisen vaikutuspiiriin sairastumaan ja pilaamaan elämäänsä. Jos sen kuitenkin tekee, kantaa itse vastuun.
Tunnekoukusta ja pelosta on mahdollisuus vapautua. Kaikki jotka ovat sen tehneet sen tietävät. Ne jotka vaan selittävät ja keksivät tekosyitä, tulevat tänne syyllistämään muita. Aikuinen ihminen voi aina valita toisin.
Sinä olet itse tässä se isoin syyllistäjä, etkö oikein tajua?
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa ilmoittaa jo tässä vaiheessanirjallisesti, että kieltäydyt perinnöstä. Näin eivät voi pitää mitään yhteyttä edes sen varjolla.
Meillä tämä ei ole ongelma.
Perintö ja perinnöttömäksi tekeminen on ollut narsistin lempipuheenaihe jo vuosikymmeniä. Todennäköisesti tehnyt jo sellaiset paperitkin joilla varmistaa perinnön siirtymisen vain lempilapselleen. Ja voihan tätä tietysti nopeuttaa antamalla ennakkoperintöjä pöydän alta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse katkaisin kaiken yhteydenpidon heti kun täytin 18. Miksi ihmeessä olet roikkunut tuollaisessa?
Mulla tilanne on melko lailla aloittajan kaltainen ja itse ”joudun” olemaan tässä sairaassa tilanteessa ja tekemisissä tämän henkilön kanssa sen toisen vanhempani vuoksi.
Dominoiva narsistivanhempi on alistanut tämän heikomman vanhempani kynnysmatokseen.Jonkinlainen outo velvollisuudentunne, sääli ja sairas vastuuntunto on saanut minut noihin tilanteisiin aina uudelleen ja uudelleen. Jos tätä toista vanhempaa ei olisi, en tilanteisiinkaan joutuisi.
Ja tiedän, että silloin kun itse en ole haukuttavana ja uhrina, se rooli lankeaa alistetulla vanhemmalleni. Hänen elämänsä puolisona on yhtä h***vettiä, sanoin kuin minun elämäni tämän narsistisen henkilön lapsena.
Minulla sama tilanne. Äitini terrorisoi perhettämme ja sukuamme. Fyysisesti sairas isäni on nyt täysin hänen armoillaan. Katkaisisin ehdottomasti välit kokonaan äitiini, mutten voi jättää isääni. Asummen niin kaukana, että muutenkin isälläni on vaikeaa näissä olosuhteissa.
Olkootkin läheisriippuvainen, hän ei siinä satuta ketään! Narsisti se on, joka satuttaa, häntäkin.