Nuoret työttömät joutuvat sairauseläkkeelle

Vierailija kirjoitti:

Työmaailma on muuttunut ihan pöljäksi.

Kaikkien tulee kertoa, että he ovat haastavissa asiantuntijatehtävissä.

Kiire ja stressi pitää olla, muuten et ole tärkeä.

Tämä on totta. Milloin viimeksi olet kuullut jonkun kertovan pitävän työstään ja olevan rauhallisella mielellä?

90-luvulla sain ensimmäisen työpaikkani. Laittelin AMK tutkinnon loppusuoralla avoimia hakemuksia ja sain kutsuja haastatteluihin. Sitkein työnantaja soitteli useita kertoja milloin voin aloittaa. Olin 6 vuotta tässä firmassa. Jäin pois ja olin yrittäjänä seuraavat 10 vuotta, sitten mietin mitä tekisi. Nostin AMK tutkinnon KTM:ksi maisteriohjelmassa ja opiskelin samalla OTM:n.

Kun olin nuori, äiti sanoi että opiskele ekonomi+juristi yhdistelmä. Aina on töitä.

Arvaatte varmaan.. En uskalla ottaa papereita ulos. Olen hakenut ainakin 200 paikkaa kaksi vuotta, ilmaisia harjoitteluita, valtion, kunnan, yksityisten.. ensin lakimiehen töitä sivuavia jotta saisin kokemusta, lopulta nyt ihan mitä vaan. Ei mitään. Olen oikeasti kauhuissani. En välttämättä omasta puolestani, nyt ei auta kuin laittaa uutta yritystä tulille, mutta miten ihmeessä a) työttömät kestää tätä jatkuvaa nöyryytystä ja helvettiä ja b) mitä tässä yhteiskunnassa on tapahtunut? Mikä helvetti täällä oikein on valloillaan? Ihan turha puhua että "etpäs opiskellut, etpäs pääse töihin.." tai että työtön on yksinkertainen, laiska ja tyhmä.. Jotain aivan käsittämätöntä on tässä maassa meneillään.

Nykyään pitää brändätä itsensä, tehdä kaikenmaailman video-CV:eitä ja loistaa edukseen ryhmähaastatteluissa kilpaillakseen matalapalkkaisesta hanttihommasta 0-tuntisopparilla. Niihin vaativampiin tehtäviin pitääkin sitten olla suunnilleen yli-ihminen (tai mikä yleisempää, suhteita).

Hassua muuten, että työpaikkojen kuvitellaan lisääntyvän sillä tavalla että ihmiset osaavat tehdä hienompia hakemuksia.

Edelleenkin yhteen työhön ei palkata kuin yksi työntekijä. Ei sen enempää vaikka tekisivät kuinka hienoja hakemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Sitten taas me oikeasti sairaat nuoret aikuiset emme pääse eläkkeelle, vaikka aihetta olisi. Tässä itsekin ollut masentunut lapsesta asti, traumatausta, persoonallisuushäiriö, ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, pakko-oireinen häiriö, dissosiaatiota, syömishäiriö...ei riitä, ehei ollenkaan. Terapiassa käyn toista vuotta, masennus on muuttunut keskivaikeasta vaikeaksi. Lääkkeitä on kokeiltu useita; masennukseni ei reagoi yhteenkään eikä pakko-oireinen häiriö helpotu myöskään (kokeiltiin ne molemmat vaihtoehdot tässä maassa tähän häiriöön, eivät sopineet). En ole kaksisuuntainen, sillä kai pääsisi eläkkeelle? Silti osa lääkäreistä tahtoo määrätä minulle lääkkeitä, joita käytetään kaksisuuntaisilla potilailla. Sitten ollaan vaan että "oho", kun laukaisevat minussa hypomanian!

En tietenkään saa myöskään erityiskorvausta nykyisistä lääkkeistäni, koska en ole *vielä* ollut psykoosissa. Sitä ei lasketa, että ahdistuneisuuteni on vienyt minut neljä kertaa osastohoitoon, ihan normaaliahan se on eikös? :) Ja juu, kyllä varmasti joku ilosta hihkuen palkkaa juuri minut, peruskoulutaustaisen pitkäaikaistyöttömän, jolla on pakko-oireita ja nuo kaikki muut ongelmat päälle! "Olethan sinä vielä niin nuori", pääsee lääkäreiden suusta- ja kuntoutustuelle tulee korkeintaan vuosi jatkoa.

No on tuo minusta oikein, että et ole päässyt tk-eläkkeelle vaan jatkat kuntoutusta. Minulla on samoja ja lisäksi fyysisiä sairauksia, enkä päässyt kuin määräaikaiselle eläkkeelle, nyt taas "työttömänä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi perustaa yrityksen, jos ei halua hakea töitä.

Yrityksen perustamiselle on tiettyjä kriteerejä, jotka koskevat myös nuoria.

Yritystoiminnan tulee olla kannattavaa.

Ennen tätä nuoren tulee tehdä kattavia markkinointitutkimuksia sekä liiketoimintasuunnitelma. Sen lisäksi hänellä täytyy olla liiketoimintaan vaadittava ammattitaito.

Onnistuiko tämä helpommin silloin kun sinä olit 18-vuotias työtön?

Voi yrittäjäksi alkaa ihan pystymetsästäkin, ilman mitään suunnitelmia.

Starttirahaa ei silloin saa, eikä lainaakaan, mutta ei se ole este yrittäjäksi alkamisessa.

Hyötyä Pohjatöiden tekemisestä tietysti on, mutta ei se mitenkään pakollista ole.

Eikä sitä starttirahaa välttämättä saa vaikka olisi suunnitelmat kunnossa.

Itse olen alkanut yrittäjäksi ilman investointeja tai llainantarvetta sen jälkeen kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle. Liiketoimintasuunnitelman tein yrittäjyykurssilla, mutta ei sille ole tarvetta ollut. Starttirahaa en voi saada muutenkaan sillä saan eläkettä.

Kannattavuuden ennustaminen on muuten vaikeaa. Tunnen monta yrittäjää, jotka menestyvät hyvin siitä huolimatta että eivät saaneet starttirahaa. Osalle oli sanottu että ei ole mitään mahdollisuutta menestyä valitsemallaan alalla.

Sitten on myös niitä jotka sössivät koko homman vaikka markkinoita olisi kuinka. Ja niitä jotka lopettavat heti kun starttiraha loppuu.

Ongelmaa voitaisiin ratkoa osin intensiivisemmällä psykiatrisella hoidolla.

Esimerkiksi sähköshokkihoidolla voitaisiin hoitaa osaa niistä nuorten mielisairauksista, joita nyt hoidetaan pelkällä lääkehoidolla

psykiatri2 kirjoitti:

Ongelmaa voitaisiin ratkoa osin intensiivisemmällä psykiatrisella hoidolla.

Esimerkiksi sähköshokkihoidolla voitaisiin hoitaa osaa niistä nuorten mielisairauksista, joita nyt hoidetaan pelkällä lääkehoidolla

Höpöhöpö. Seuraavaksi varmaan lobotomioilla.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret työttömät joutuvat sairauseläkkeelle

Enkä ihmettele. Työnhausta on tullut aivan sairasta.

Nuoret ja vanhemmatkin laitetaan kurseille, joissa heidät opetetaan tekemään työhakemuksia ja CV:t, joissa he ovat syntyneet tekemään juuri haettavaa työtä.

Heidän tulee vakuttaa monin keinoin, että ovat huipputyyppejä, jotka antavat työssä aina 110% ja ovat valmiita joustamaan.

Milloin työnhaku tällaiseksi muuttui?

No ei joudu.

Oikeesti kuntoutetaan kymenen vuott.

Sitten parin vuoden haku ruljanssin jälkeen voivat päästä.