Lue keskustelun säännöt.
Mies reissussa eikä juurikaan viestittele - ärsyynnynkö turhasta
29.04.2018 |
Mies lähti reissuun, jonne minuakin pyydettiin mukaan, eli tuttu porukka. En kuitenkaan voinut, ja nyt olen viikon yksin kotona. Koska kuitenkin kiinnostaa, olemme vähän alle kolmekymppisiä, lapsettomia, naimisissa oltu n. vuosi.
Mies pitää minuun normaalisti paljon yhteyttä, viestitellään jatkuvasti ja on harvoin sellainen tilanne, ettei puhelimessa odottaisi mieheltä seuraava viesti. Nyt, kun mies lähti reissuun ja laittoi vielä lähtiessään heti viestiä sydämin varusteltuna, ei reissusta ole tullut yhtäkään kahta sanaa pidempää viestiä. "hieno juttu!" "nyt syömään!" -tyylisiä on kaikki, mitä on kuulunut.
Meillä oli yhteisiä tärkeitä asioitakin, joita tässä hoidin, kun hän nautiskelee ja rentoutuu. Ilmoitin, että sain asiat hoidettua, ja hän vain sanoi, että "Hyvä!" ei edes että "kiitos".
Ärsyttää todella paljon. En voi toivottaa hänelle edes hyvää ruokahalua, kun hän lähettää viestin "nyt syömään" ja katoaa sen jälkeen pariksi kolmeksi tunniksi puhelimelta.
En mielestäni vaadi mitään järkyttäviä, vaan lähinnä sellaista mukavaa, mitä arkemmekin on. Edes lauseen pituisia viestejä, kysymyksiä siitä nukuinko hyvin ja mitä meinaan tehdä tänään, ilmoituksia siitä että on menossa vaikka 10 min päästä syömään, jotta voin toivottaa hyvää ruokahalua.
Miten mies voi arjessa olla kiinnostunut tekemisistäni ja poissa ollessaan tuntuu, kuin viestini olisivat "välttämätön paha" joihin täytyy vastata?
Nyt en enää edes saa lähetettyä hänelle mukavia viestejä, kun ärsyttää niin paljon. Eihän se nyt hänenkään kannalta kuulosta järkevältä, että minulle tulee paha mieli, enkä itse saa laitettua päivässä muutamaa iloista viestiä hänelle.
Ja joku sanoo kuitenkin, että sano miehelle asiasta. Sanoin, ja hän vastasi "anteeksi!", mutta käytös ei muuttunut.
Mitä kannattaisi tehdä, että jaksan nämä loput 5 päivää eikä jouduta eron partaalle?
Kommentit (69)
Sinuna en nyt vielä olisi kauhean raivoissani, kun kulunut vasta kaksi päivää. Voithan sinä kirjoitella miehelle kuulumisiasi ja pyytää vaikka soittamaan, kun tulee hyvä hetki? Ja huomauta asiasta vielä uudelleen.
Itse en ymmärrä joitakin näitä vastauksia mitä saat ja ymmärrän, että sinua harmittaa. Itse reissaan jonkin verran töiden merkeissä ja reissut on silloin lähinnä päivät töitä, illat huvia. Laitetaan miehen kanssa aina hyvänyön ja huomenen viestit sekä satunnaisia viestejä pitkin päivää (ei paljoa, koska usein kiire, mutta jotain.. saatan laittaa kuvan vaikka ja mies höpöttää omista arjen menoistaan...). Vastaan, kun kerkeän tai sopii hyvä hetki, en kyttää puhelinta samaan tapaan kuin arkena. Saatan usein myös soittaa, jos siihen on aikaa. Hoituu helpommin joskus kuin viestit. Eikä mies hermostu, vaikkei minusta heti kuulu, jos viestittää. Arkisin kotona mies laittaa lähes aina viestin aamusella, että pääsinkö hyvin töihin ja ehkä suukkoviestit vaihdetaan myös keskellä työpäivää.
Emme kyttää toistemme menoja, meillä on omia menoja ja minä työskentelen (ja aikoinaan opiskelin) miesvaltaisella alalla, joten vietän aikaa, noissa reissuissakin, miesten kanssa. Se ei ole koskaan ollut mikään ongelma, viestit ei siis liity toisen kontrollointiin tai läheisriippuvaisuuteen.. Mielestäni on vain ihanaa, että meillä miehen kanssa on näin nelikymppisinä edelleen niin ihanat söpöilyvälit, että kun toinen on pois kotoo, niin tulee suukkohymiöitä ja huomioidaan se toinen siellä kotona ja reissussa.
Puhu miehellesi ja kerro, että toivoisit vaikka muutaman kunnon viestin tai soiton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän sua ap, mäkin odottaisin jotain hempeää viestiä ainakin päivittäin reissusta tuossa tilanteessa.
Kuulostat todella ahdistavalta. En kyllä jaksaisi tuollaista viestirumpaa lomamatkalla tai muulloinkaan.
Voi jestas taas näitä vastauksia.
Älä ap välitä, täällä diagnosoidaan yhden lauseen perusteella suunnilleen jokainen joko narsistiksi tai juuri nyt niin trendikkääksi läheisriippuvaiseksi, kuten sinut nyt 😉
Kyllä on kummallisiksi nykyään ihmisten parisuhteet menneet kun kumppanin ja tämän kuulumisten kaipaaminen on suurin piirtein lailla rangaistavaksi miellettyä törkeää ahdistelua!
”Parisuhde” jo sanana mahtaa aiheuttaa joillekin näille vahvoille itsenäisille oman elämänsä sankareille niin suuria inhoväristyksiä että se tulisi muuttaa välittömästi joksikin ihan muuksi em. ihmisten standardeihin sopivaksi 🤔
Ehdotuksia saa pistää tulemaan!
Ei ole mitenkään liikaa vaadittu että parisuhteessa oleva huomioi kumppaninsa myös matkoillaan ja uhraa ajastaan sen muutaman minuutin vuorokaudesta edes parin päivän välein kertomalla kuulumisensa.
Camoon nyt av-väki! Älkää vääristelkö ja suurennella aina joka asiaa ja jättäkää se diagnosointi ammattilaisille! ☝🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas taas näitä vastauksia.
Älä ap välitä, täällä diagnosoidaan yhden lauseen perusteella suunnilleen jokainen joko narsistiksi tai juuri nyt niin trendikkääksi läheisriippuvaiseksi, kuten sinut nyt 😉Kyllä on kummallisiksi nykyään ihmisten parisuhteet menneet kun kumppanin ja tämän kuulumisten kaipaaminen on suurin piirtein lailla rangaistavaksi miellettyä törkeää ahdistelua!
”Parisuhde” jo sanana mahtaa aiheuttaa joillekin näille vahvoille itsenäisille oman elämänsä sankareille niin suuria inhoväristyksiä että se tulisi muuttaa välittömästi joksikin ihan muuksi em. ihmisten standardeihin sopivaksi 🤔
Ehdotuksia saa pistää tulemaan!Ei ole mitenkään liikaa vaadittu että parisuhteessa oleva huomioi kumppaninsa myös matkoillaan ja uhraa ajastaan sen muutaman minuutin vuorokaudesta edes parin päivän välein kertomalla kuulumisensa.
Camoon nyt av-väki! Älkää vääristelkö ja suurennella aina joka asiaa ja jättäkää se diagnosointi ammattilaisille! ☝🏻
Nykyään. Mietipä nyt hetki itsekin. Onko joskus kasarilla viestitelty pitkin päivää ulkomailta? No eipä ole, kun ei ollut edes tekstareita, saati whatsuppeja. Silloin hyvällä tuurilla soitettiin kerran reissusta, ei ehkä sitäkään. Lähetettiin kotiin postikortti, joka tuli perille sen jälkeen kun matkalainen oli itse palannut. Ihme kyllä silloin pärjättiin ihan hyvin.
Poikaystäväni oli armeijassa kasarilla ja sillon lähetimme yhden kirjeen viikossa. Koskaan ei soitettu, ei se ollut mahdollista.
Oliko meidän suhteet silloin jotenkin läheisempiä ja parempia, kun nykyään on niin huonoja mielestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas taas näitä vastauksia.
Älä ap välitä, täällä diagnosoidaan yhden lauseen perusteella suunnilleen jokainen joko narsistiksi tai juuri nyt niin trendikkääksi läheisriippuvaiseksi, kuten sinut nyt 😉Kyllä on kummallisiksi nykyään ihmisten parisuhteet menneet kun kumppanin ja tämän kuulumisten kaipaaminen on suurin piirtein lailla rangaistavaksi miellettyä törkeää ahdistelua!
”Parisuhde” jo sanana mahtaa aiheuttaa joillekin näille vahvoille itsenäisille oman elämänsä sankareille niin suuria inhoväristyksiä että se tulisi muuttaa välittömästi joksikin ihan muuksi em. ihmisten standardeihin sopivaksi 🤔
Ehdotuksia saa pistää tulemaan!Ei ole mitenkään liikaa vaadittu että parisuhteessa oleva huomioi kumppaninsa myös matkoillaan ja uhraa ajastaan sen muutaman minuutin vuorokaudesta edes parin päivän välein kertomalla kuulumisensa.
Camoon nyt av-väki! Älkää vääristelkö ja suurennella aina joka asiaa ja jättäkää se diagnosointi ammattilaisille! ☝🏻
Nykyään. Mietipä nyt hetki itsekin. Onko joskus kasarilla viestitelty pitkin päivää ulkomailta? No eipä ole, kun ei ollut edes tekstareita, saati whatsuppeja. Silloin hyvällä tuurilla soitettiin kerran reissusta, ei ehkä sitäkään. Lähetettiin kotiin postikortti, joka tuli perille sen jälkeen kun matkalainen oli itse palannut. Ihme kyllä silloin pärjättiin ihan hyvin.
Poikaystäväni oli armeijassa kasarilla ja sillon lähetimme yhden kirjeen viikossa. Koskaan ei soitettu, ei se ollut mahdollista.Oliko meidän suhteet silloin jotenkin läheisempiä ja parempia, kun nykyään on niin huonoja mielestäsi?
70-luvukta lähtien Isäni sekä kotimaan - että ulkomaan reissuilta soitti joka ilta äidilleni ja ne lapset saimme muutaman sanan sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naimisiinmenollekin pitäisi näköjään laittaa koe, jossa selvitettäisiin parin henkinen ikä niinkin isolle asialle.
En edes jaksa lukea muita vastauksia. Mutta näin neljän kympin korvilla, ne viestit puolisolle (puolin ja toisin) ei todellakaan ole päivittäisiä. Ehkä kerran kuussa tulee viesti, että 'kävin kaupassa, sun ei tarvii' ja vastaavaa. En siis pysty samaistumaan ap:n 'ongelmaan', enkä ihan ymmärräkään, mikä on ongelma...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on tiivis viestisuhde miehen kanssa, joten osaan orientoitua ap:n ongelmaan. Ap on vähän harmissaan, ettei päässyt mukaan ja nyt mieskin on liuennut, kun ei käyttäydy normaalisti. Heidän viestityylillään luulisi tulevan kuvia ja jotain pikkuviestejä.
Positiivista on se, että mies rentoutuu ja irtautuu arjesta.
Eksän kanssa ei olisi haitannut, vaikka olisi ollut kolme viikkoa viestittämättä. Nämä ovat suhdekohtaisia eikä ihmiskohtaisia asioita. Nykyisen kanssa 18 vuotta ja varmaan vain pari päivää mennyt täysin erossa niin ettei olisi edes viestitty.
Kahden päivän parisuhdekatastrofi :D
Hauska provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas taas näitä vastauksia.
Älä ap välitä, täällä diagnosoidaan yhden lauseen perusteella suunnilleen jokainen joko narsistiksi tai juuri nyt niin trendikkääksi läheisriippuvaiseksi, kuten sinut nyt 😉Kyllä on kummallisiksi nykyään ihmisten parisuhteet menneet kun kumppanin ja tämän kuulumisten kaipaaminen on suurin piirtein lailla rangaistavaksi miellettyä törkeää ahdistelua!
”Parisuhde” jo sanana mahtaa aiheuttaa joillekin näille vahvoille itsenäisille oman elämänsä sankareille niin suuria inhoväristyksiä että se tulisi muuttaa välittömästi joksikin ihan muuksi em. ihmisten standardeihin sopivaksi 🤔
Ehdotuksia saa pistää tulemaan!Ei ole mitenkään liikaa vaadittu että parisuhteessa oleva huomioi kumppaninsa myös matkoillaan ja uhraa ajastaan sen muutaman minuutin vuorokaudesta edes parin päivän välein kertomalla kuulumisensa.
Camoon nyt av-väki! Älkää vääristelkö ja suurennella aina joka asiaa ja jättäkää se diagnosointi ammattilaisille! ☝🏻
Nykyään. Mietipä nyt hetki itsekin. Onko joskus kasarilla viestitelty pitkin päivää ulkomailta? No eipä ole, kun ei ollut edes tekstareita, saati whatsuppeja. Silloin hyvällä tuurilla soitettiin kerran reissusta, ei ehkä sitäkään. Lähetettiin kotiin postikortti, joka tuli perille sen jälkeen kun matkalainen oli itse palannut. Ihme kyllä silloin pärjättiin ihan hyvin.
Poikaystäväni oli armeijassa kasarilla ja sillon lähetimme yhden kirjeen viikossa. Koskaan ei soitettu, ei se ollut mahdollista.Oliko meidän suhteet silloin jotenkin läheisempiä ja parempia, kun nykyään on niin huonoja mielestäsi?
70-luvukta lähtien Isäni sekä kotimaan - että ulkomaan reissuilta soitti joka ilta äidilleni ja ne lapset saimme muutaman sanan sanoa.
Niin, teillä on ollut puhelin. Meilläkin oli, mutta meidän naapurissa ei ollut 70-luvulla ollenkaan. Vasta joskus 80-luvulla hankkivat. Kävivät meillä soittamassa. Mulla oli muitakin puhelimettomia kavereita koulussa.
Kaikenlaisia hulluja niitä onkin! Mies on reissussa. Anna hänen nauttia irtiotosta. Ei hän ole muualle matkustanut roikkuakseen viestittelemässä sinun kanssasi. Miehenä eroasin kyllä ja välittömästi.
Sinulla on ilmeisiä ongelmia, hae apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ahdistaa jo lukea näitä ap:n murheita
- hän vain sanoi, että "Hyvä!" ei edes että "kiitos".
- En voi toivottaa hänelle edes hyvää ruokahalua, kun hän lähettää viestin "nyt syömään" ja katoaa
- Kaipaan kysymyksiä siitä nukuinko hyvin ja mitä meinaan tehdä tänään, ilmoituksia siitä että on menossa vaikka 10 min päästä syömään, jotta voin toivottaa hyvää ruokahalua.
Kun nuo viestit eivät tarkoita yhtään mitään. Jos kaipaat mieheltäsi viestejä, että hän rakastaa sinua edelleen ja välittää sinusta ja kaipaa sinua niin pyydä häntä lähettämään joka ilta sydän tai hyvää yötä. Sekään ei oikeastaan tarkoita yhtään mitään. Sanotaan että rakkaus on tekoja mutta tuo on hömpän pömppää. Ja ei kai hän viikon reissulla niin kauheasti kaipaa jos hänellä on tekemistä, ei se tarkoita ettei hän rakastaisi.
Joku illalla tai ennen nukkumaan menoa pari viestiä voi olla ihan rauhoittavaa, kaikki hyvin.
Mutta se nukuitko hyvin, mitä meinaat tehdä niin on vähän pakkoseurustelua. Ei häntä oikeasti kiinnosta mitä teet kun sulla on arki Suomessa ja hänellä loma. Tai nukuitko hyvin, täh - no oikealla kyljellä enimmäkseen.
En kestäisi. Olen kuullut ääneen selostettuna kilometrin pituisia viestejä samalla kun aurinko laskee mereen niin kännykkä piippaa kun tuut niin täytyy vieraspatja hakea vintiltä kun päläpäläpälä ja pitää tomuttaa päläpäläpälä allergia päläpäläpälä patjansuojus päläpäläpälä mietin et jaahas kuka jaksaa tollasta puolisoa, nyhjää tyhjästä ja hinkkaa lahkeessa.
Vierailija kirjoitti:
Naimisiinmenollekin pitäisi näköjään laittaa koe, jossa selvitettäisiin parin henkinen ikä niinkin isolle asialle.
Miksi isolle asialle pitää määritellä henkinen ikä?
Meidän perheessä käydään kakilla kaikki, oli ikä mikä tahansa.
Eikö se nyt ole kohteliasta toivottaa huomenta ja hyvää yötä joka päivä, ja vaikka soittaa joskus.
Yleensä laitan reissusta kerran päivässä viestin parine kuvineen. Ei sitä päiväsaikaan ehdi viestitellä, jos on vaikka päiväretkellä. Yleensäkin reissussa yritän käyttää puhelinta mahdollisimman vähän.
Ja tuollaiset hyvää ruokahalua viestit ovat ihan tyhjänpäiväsiä.
Varmaan ap:n kannattaa pohtia ihan prosentteina paljonko tässä avauksessa on taustalla eroahdistusta kun kahden toisilleen luodun ihmisen ainutlaatuinen symbioosi särkyy (viikoksi) ja paljonko taas puhdasta kateutta kun sinä vaan huvittelet siellä lämmössä ja minä raadan täällä harmaata arkea ja paljonko tässä on balsamin kaipuuta itsetunnolle oih rakkaani ero sinusta saa minut haukkomaan henkeä kuin kala kuivalla maalla. Ja onko tässä kontrollia tai mustasukkaista epäilyä.
Kun tiedät mikä sinua ärsyttää niin voit kehittää itseäsi. Ei ole ärsytyksen aihetta tässä, ainakaan minusta.
Voin kuvitella kuinka ärsyttävää ap:sta on kun ennen ollaan oltu tiiviisti paita ja peppu niin nyt se mies vaan huitelee siellä lomalla ilman huolen häivää ja ap:lla ei ole otetta tilanteeseen. Sehän hurvittelee siellä herran jestas. Sillähän on hauskaa! Sehän viihtyy siellä mainiosti - ilman minua.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ap:n kannattaa pohtia ihan prosentteina paljonko tässä avauksessa on taustalla eroahdistusta kun kahden toisilleen luodun ihmisen ainutlaatuinen symbioosi särkyy (viikoksi) ja paljonko taas puhdasta kateutta kun sinä vaan huvittelet siellä lämmössä ja minä raadan täällä harmaata arkea ja paljonko tässä on balsamin kaipuuta itsetunnolle oih rakkaani ero sinusta saa minut haukkomaan henkeä kuin kala kuivalla maalla. Ja onko tässä kontrollia tai mustasukkaista epäilyä.
Kun tiedät mikä sinua ärsyttää niin voit kehittää itseäsi. Ei ole ärsytyksen aihetta tässä, ainakaan minusta.
Voin kuvitella kuinka ärsyttävää ap:sta on kun ennen ollaan oltu tiiviisti paita ja peppu niin nyt se mies vaan huitelee siellä lomalla ilman huolen häivää ja ap:lla ei ole otetta tilanteeseen. Sehän hurvittelee siellä herran jestas. Sillähän on hauskaa! Sehän viihtyy siellä mainiosti - ilman minua.
Aika pitkälti noin, mutta kyllä mieskin kylvää sitä, mitä niittää. Jos normaalisti tekee jotain, millä on toiselle merkitystä ja sitten ensimmäistä kertaa muuttaakin yksipuolisesti, yllättäin ja herkässä tilanteessa systeemiä niin sillä saattaa olla seurauksia.
En sano, etteikö mies saisi nauttia lomasta, mutta kyllähän moni vanhempi/ lemmikinomistaja/ jopa puoliso luo sitä eroahdistualttiutta siihen toiseen omallakin käytöksellään.
Mun edesmennyt isäni oli matkatöissä ja jokaikinen ilta soitti äidilleni ja me lapset saimme myös muutaman sanan vaihtaa.
Tämä siis aika ennen kuin maa jäähtyi, olen nyt itse 60 vuotias.