Mitä mieltä työssäkäyvistä ihmisistä, jotka matkustavat kaikilla lomillaan?

No jaa, eipä paljon hetkauta.  Jokainen elää tavallaan.  Töissä on kaksi lapsetonta pariskuntaa, jotka tosiaan matkustaa koko ajan.   Sitä joskus ihmettelen, että toinen pariskunta käy koko ajan vain siinä samassa maassa, eri kohteissa vaan, mutta aina suuntautuu matka sinne samaan maahan.  Joskus toki muuallakin käyvät, mutta harvemmin.  Aina tulee postikortti siitä samasta maasta.  Joka ei ole edes mikään iso maa tyyliin Venäjä tai Yhdysvallat, jolloin olisi vaihteluakin kohteissa.  Mutta aina ranta- tai kaupunkiloma samassa maassa.

Toiset on sitten varsinaisia kaukomatkailijoita, eivät koskaan missään Euroopan maissa.  Heillä on sitä pätäkkääkin matkustaa, toinen osapuoli on iso viskaali ja kahdestaan elävät.  He kärsivät aikansa lapsettomuudesta, ja sitten ehkä siirsivät sen asian taka-alalle aloittamalla tämän jatkuvan matkustamisen.  Kohteet on todella hyvin erikoisia.  Tämä työkaveri myös mielellään kertoilee matkoistaan, mutta ei sentään väsyttävyyteen asti. 

Itse en jaksaisi niin paljon.  Olen minäkin reissaillut, mutta en missään kaukomailla, taitaa Portugal olla kaukaisin kohde.  Sen sijaan ollaan miehen ja koiran kanssa aika paljon tien päällä matkailuautolla kesällä.  Se on helppoa ja vapaata matkailemista, kun ei tarvitse miettiä majoituksia eikä suunnitella kovin paljon etukäteen mitään.   Jotkut sanoo, että Suomi on niin nähty, mutta ei voi olla.  Ja ollaanhan toki käyty rajojen ulkopuolellakin. Tämä riittää meille.

En osaa ajatella, että matkustaminen ulkomaille olisi mikään erityinen arvo.  Joillekin se tuntuu menneen veriin, aivan kuin elämä ei olisi elämää, jos ei kaiken aikaa reissata jossakin.  Monta ulkomaanmatkaa vuodessa tuntuu minusta kauhean rasittavalta ajatukselta.  Mutta ihmiset on eri luonteisia.

Näille jatkuvasti matkaileville sanoisin, että kannattaa kuitenkin miettiä, tuleeko niistä matkoistaan liikaa puhuneeksi vaikkapa siellä työpaikoilla, ja keitä ne kiinnostaa ja keitä ei.  Se on nimittäin vähän sama asia kuin se, kun kylässä isketään valokuva-albumit kouraan tai istutetaan tietokoneen ääreen tuijottamaan niitä matkakuvia.  Siitä aina haluaisi mielellään luistaa jonnekin, mutta ei pääse.  Jotkut tietysti tykkääkin kuunnella, mutta aika monet kokee sen rasittavaksi.

Paheksun kateuttani.

Olisin ehkä kateellinen, mutta todellisuudessa en jaksaisi. Työpäivät ovat sen verran pitkiä, että arkisin ei paljon ehdi tai jaksa tehdä kotitöitä, joten viikonloput menevät niiden parissa. Joten kun loma, tekee mieli oikeasti vaan olla tekemättä mitään. Mutta oikeasti on kiva matkustaakin, mutta kolme-neljä reissua vuodessa on ihan riittävästi. Näistä kaksi pidempää reissua ja sitten yksi tai kaksi pidennettyä viikonloppureissua.

Vierailija kirjoitti:

Säälin. Surullista että ihmisen elämä on niin ahdistavaa että täytyy lähteä karkuun omaa elämää jatkuvasti tuolla tavalla :/

Mitäs jos menee työpaikka alta eikä ole enää varaa reissata? Entä jos terveys ei salli enää lentämistä? Mitä nämä ihmiset silloin tekevät?

Ei ole elämä ollenkaan ahdistavaa. Teen osittain töitä kotona, joten kotona tulee oltua tavallista enemmän. Rakastan vaan matkustamista ja tutustumista uusiin paikkoihin. 

Jos ei ole töitä, sitten ei reissata. Eipä siinä sen kummempaa. En kuitenkin matkusta sen takia, että kotona ahdistaisi. 

Matkustelen koska oma elämä tuntuu niin tylsältä. Ei ole lapsia, joten tuntuu, että haluaa päästä pois ahdistavista kotiympyröistä.

Meillä myös viikonloput menevät tiiviisti lasten harrastusten parissa ja niin ihanaa kuin onkin olla kotona, en itse halua viettää pidempiä lomia täällä. Aina on joku pyykkipino, epäsiisti kukkapenkki tai puolityhjä jääkaappi muistuttamassa arjesta. Reissussa pääsee irtautumaan siitä.

Ymmärrän silti hyvin, että onneksi olemme erilaisia ja hatunnosto heille, jotka haluavat lomansa viettää kotona tai mökillä. Jokainen rentoutukoon tavallaan, pääasia että löytää itselleen parhaan tavan.

Tuo on tänä päivänä ihan normi ainakin minun työkavereillani. He käyvät joka lomalla jossakin kaukomailla, Uudessa Seelannissa, jenkkilässä, Kiinassa, Japanissa, Australiassa, jne, kukaan ei näemmä kehtaa jäädä Eurooppaan lomallaan. Meidän perhe onkin sitten ainut poikkeus, käymme vuodessa korkeintaan kerran tai kaksi Kanarialla, vieläpä all-inclusive valmismatkalla. Mutta me olemmekin noloja urpoja.

Pakenevat jotain. Tiedän näitä ihmisiä, eivät kestä olla kotona hetkeäkään. Saastuttavat, itsekkäitä. Fb täynnä kuvia jostain Intian slummeista ja valitetaan vip loungen huonoja tarjoiluja samalla kun paikalliset köyhät kuolee nälkään.

Matkustakoon ne kellä on varaa ja jotka siitä nauttii. Minä nautin kotona olosta, kiirettömyydestä, kirjoista, yhdessäolosta jne.. Arki,  työ, kotityö, harrastusrumpa vie energiaa. En kaipaa lomille mitään matkalla oloa. Nuorempana matkustelin kyllä maailmalla. Enää ei matkustelu viehätä. tosin ei ole enää varaakaan, kun lapsiperheenä yksinhuoltajana elelen.  Vaan muut saa puolestani matkustaa. Minä oon iloinen siitä, että olen oppinut rentoutumaan tutuissa ympyröissä eikä kotityöt ym lomilla ahdista. On ihanaa, kun ei tartte pakata, purkaa laukuista pyykkivuorta, istua täydessä lentokoneessa jne...  Myös ympäristö ystävällistä on valitsemani elämäntapa.

Laitan saunan päälle, syödään suklaata, katsotaan leffa ja siitä se loma alkaa. Suunnitellaan mitä syödään. Voi kokata vähän perusarkea vaativimpia reseptejä. Voi liikkua luonnossa, pelata lautapelejä, tehdä käsitöitä, lukea kirjoja jne.. Tehdä kaikkea sitä mitä ei arkena ehdi. Pitkällä lomalla voi osan lomasta tehdä remontia tms. Arki on sellaista ettei silloin jää aikaa juuri mihinkään ekstraan.  Nautin lomistani. Aika moni vaan töissä ei ymmärrä valintojani ja säälivät kotona viihtymistä. Minä taas säälin heitä, kun katson kuinka väsyksissä ovat loman jälkeen töissä aikaerorasituksesta toipuessaan. Lomajuttujaan on kiva kuunnella. Pääsee vähän kuuntelemalla osalliseksi matkailusta. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on tänä päivänä ihan normi ainakin minun työkavereillani. He käyvät joka lomalla jossakin kaukomailla, Uudessa Seelannissa, jenkkilässä, Kiinassa, Japanissa, Australiassa, jne, kukaan ei näemmä kehtaa jäädä Eurooppaan lomallaan. Meidän perhe onkin sitten ainut poikkeus, käymme vuodessa korkeintaan kerran tai kaksi Kanarialla, vieläpä all-inclusive valmismatkalla. Mutta me olemmekin noloja urpoja.

Todennäköisesti olette noloja vain teidän omasta mielestänne. Vaikea uskoa, että porukat matkustaa kaukomaihin, koska Eurooppaan ei kehtaa jäädä lomailemaan. 

Matkustan paljon ja olen käynyt kaukomailla, mutta myös paljon Euroopassa. Ja itse asiasa viime aikoina enemmän Euroopassa. Ei enää oikein jaksa pitkiä lentoja. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi kannattanut ryhtyä opettajaksi!

Totta, ei tule kesäisin tuota tilannetta, kun ansiosidonnaisella ei pääse Suomenlinnaa pidemmälle