Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde: Naisystäväni miespuoliset ystävät
Sohjoinen mieli
29.04.2018 |
Miehet, kertokaa avoimesti ajatuksenne tilanteesta, jossa olen.
Koimme puolisoni kanssa äkkirakastumisen ja meillä menee todella hyvin parisuhteessamme.
Yksi asia on alkanut hiertämään viimeaikoina. Naisellani on pari miespuoleista ystävää, joihin hän haluaa jatkossakin pitää yhteyttä, vaikka olen ilmaissut erittäin vahvasti, että en pidä asiasta ja mielestäni hyvään parisuhteeseen ei kuulu muita miehiä.
Viimeksi eilisyönä klo 22.00 hän sai viestin eräältä taannoiselta hoidoltaan, joka pyysi häntä karaokeen kanssaan.
Kumppanini vastasi, ettei ole tällä kertaa kiinnostunut, mutta jätti mainitsemasta mittään parisuhteestamme, eikä pyytänyt lopettamaan viestittelyä jatkossa.
Minulle hän sanoi, että olisi muuten voinut aivan hyvin lähteä, mutta ei ollut kiinnostusta juuri sillä hetkellä. Hänen mielestään karaokeen lähtemisessä ei olisi ollut mitään pahaa. On tiedossa, että ko. mies on kysellyt tasaisin aikavälein häntä tapaamaan "niissä merkeissä" ja lisäksi kysellyt, että onko hän edelleen rakastunut.
Toinen mieskaveri on kaukaisuudesta tuttu ja kuulema tapailevat ja viestittelevät silloin tällöin toisilleen. Tälle miehelle hän ei ole edes vaivautunut kertomaan seurustelevansa, mutta ei missään nimessä edes voi harkita yhteydenpidon lopettamista häneen.
Syyksi mieskontaktien ylläpitoon naisystäväni kertoo, että yritän kahlita häntä, kun pyydän lopettamaan suhteen ulkopuoliset mieskontaktit ja niissä ei hänen mielestään ole mitään pahaa, vaikka olen selkeästi kertonut niiden haittaavan parisuhdettamme.
Ongelma on kuulema minulla, että olen liian mustasukkainen.
Miehet: Mitä ajatuksia herää?
Kommentit (79)
MiäsHenkilö kirjoitti:
Siis joskus on niitä tapauksia, kun nainen ja mies ovat kavereita, vaikka seksiä on harrastettu, mutta ehkä juuri siksi molemmat on tajunneet, että mitään kemiaa ei sillä tasolla ole. Silloin kyseessä on hyvin aito ja vaaraton kaveruus, mutta sen ymmärtäminen vaatii ulkopuoliselta melkoista sosiaalista herkkyyttä.
Mutta pääsääntöisesti exät ja etenkin vonkaavat ex-hoidot pitäisi pitää loitolla. Minunkin ihastukseni tulisi ottaa etäisyyttä minuun, koska tietää että olen kiinnostunut.
Tuo on totta. Jotkut kaverini ovat nuorena seurustelleen jonkun oman kylän pojan kanssa, ja sama tyyppi voi kuulua isompaan kaveripiiriin joka vaikka tapaa ja pelailee joskus lomilla yhdessä. Ei se, että on joskus nuoruudessan harrastanut seksiä jonkun kanssa tarkoita että ihmisten välillä olisi minkäänlaista kipinää. Näitä tuttavaeksiä on monella. Voidaan olla hyvänpäiväntuttuja tai ihan hyvissä väleissä ja jutella vaikka pidemmin ja syvällisemmin kun tavataan, mutta ei tapailla kahden kesken tai pidetä muuten yhteyttä. Itse olen päästänyt aikoinaan pitkäaikaisen poikakaverin tapaamaan eksäänsä, joka halusi puhua perheongelmistaan. Olivat olleet jo erotessaan enemmän ystäviä. Tiesin että mies on minuun aivan lääpällään. Jos huijasi, niin oli sitten tosi taitava.
Itse en haikaile yhdenkään eksän perään, päinvastoin suurin osa saa niskakarvat pystyyn :). Ei mitään jännitettä, ei. En kuitenkaan repisi käskystä vanhoja valokuvia tai kieltäytyisi menemästä jonnekin, jossa eksiä voisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen ja mies eivät ole koskaan pelkkiä ystäviä. Aina,Aina jompikumpi toivoo enemmän. Nyt joku tulee huutelemaan kuinka on vain ystävä, mutta. Tiedättekö tosiaan mitä toisen ihmisen sydämessä asustaa? Voi yllättää monen.
Mullakin oli näitä "ystäviä". Yksikään niistä ollut loppuun asti puhdasta ystävyyttä. Edes kollegat. Tietty jos on erittäin vastenmielisen näköinen mutta luonne kulta..ehkä.. mutta tuskin.
Ja kyllä, edes aika muuta tilannetta.
Tavattuani aviomieheni olen katkaissut kaikki suhteet paitsi parhaisiin tyttökavereihi.
Jopa exään. Oli paras ystäväni melkein 10v! Monet kerrat mietin mitä jos ero tulee kuinka unohdan niin tärkeän ihmisen. Exä on kuitenkin menneisyyttä eikä kuulu nykyisyyteen. Joten ulottuihan tuo.
Tosin mieheni ei hyväksyisi epämääräisiä miehiä elämässäni. Exä saattanut jäädä elämään jos mieheni ois vässykkä enkä arvostaisi häntä kovin.
Jätä se lehmä. Ei kunnioita sua, ap, lainkaan.
Kyllä avoimuus on tässä kaikki kaikessa. Kaikkiin suuntiin avoimuus, siis. Tuossa ap:n esittämässä kuviossa on aika paljon pielessä. Jos ei kerro elämänsä suuresta asiasta, kuten vakavan seurustelun aloittamisesta, niin eihän se asia sillin kovin suuri naisellesi ole. Tai sitten haluaa antaa näille kavereille vielä siimaa, joka kääntäen tarkoittaa aivan samaa. Sinua ei arvosteta todellisena mahdollisesti loppuelämän kumppanina. Miespuoliset ystävät, jotka ovat vain ystäviä ja joita sinäkin tapaat ihan avoimesti kuuluvat tietysti ihan normaaliin elämään. Mikään siiman anto tai viikonloppuiltaiset tapaamiset ravintolassa mahdollisen kiinnostuksen kohteen kanssa tietysti eivät kuulu. Varsinkaan jos julkisivu on edelleen sinkun. Älä hyväksy tällaista.
Suosittelisin lopettamaan suhteen. Toista ei voi muuttaa tuomitaan asian suhteen jos hän ei itse muutosta halua. Suhteesta ei kuitenkaan tule mitään jos toinen on mustasilmän ja toinen haluaa pitää yhteyttä myös vastakkaista sukupuolta oleviin ystäviin.
Joko hyväksyt tilanteen tai eroat. Vaatimalla toista muuttumaan, et saavuta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on useita läheisiä miespuolisia kavereita, joista osa on entisiä seksikumppaneitani. Paras ystäväni on ex-mieheni.
Olen kuitenkin jokaisen kanssa täysin avoimin kortein liikkeellä. Mieheni tietää nämä ihmiset ja he tietävät, että olen korviani myöten rakastunut maailman ihanimpaan mieheen. Kerron aina jos olen menossa jonkun mieskaverin kanssa jonnekin, ja palattuani kerron kysymättä mitä teimme ja minkälaista oli, ja myös kiinnostavimmat kohdat siitä mitä juttelimme. Mieskaverit tietävät, että puhun todella avoimesti miehelleni kaikesta.
Kerran mies ilmaisi tuntevansa epävarmuutta yhdestä mieskaveristani, johon hän ei ollut ehtinyt vielä tutustua. Olimme tuolloin kaukosuhteessa ja kyseinen kaveri taas asui minun paikkakunnallani. Sovimme, että voin soitella kyseisen kaverin kanssa, mutta en lähde hänen kanssaan ulos niin kauan kuin oma mies asuu muualla. Olisin tarvittaessa katkaissut yhteydenpidon kokonaankin, mutta niin pitkälle ei tarvinnut mennä. Yhteen muutettuamme asia ei ole enää ollut ongelma.
Olen siis vahvasti sitä mieltä, että vastakkaista(kin) sukupuolta edustavat kaverit ovat tärkeä asia, eikä sitä pitäisi nähdä ongelmana jos kaverin kanssa on aikaisemmin oltu vaikka romanttisestikin tekemisissä (kunhan mennyt suhde on kummankin taholla loppuun käsitelty). Kuitenkin ap:n naisen käytös on mielestäni ala-arvoista siinä, että hän ei ole selvästikään asioistaan rehellinen noille mieskavereilleen. En yllättyisi, jos hän ei olisi täysin rehellinen myöskään ap:lle.
Ap, ei ole mitenkään väärin tuntea epäluuloa ja ikäviä fiiliksiä tuossa tilanteessa. Nosta rohkeasti kissa pöydälle naisesi kanssa ja pyydä vähintäänkin täysin rehellinen selostus siitä, mistä eri syistä hän valitsee salata parisuhdettaan noilta miehiltä.
Minullakin on miehenä eräs naiskaveri. Olemme harrastaneet seksiä viitisen vuotta sitten. Nainen on nykyään suhteessa. Kyllä minä silti hänen kanssaan seksiä uusiksi harrastaisin, oikein mielelläni jopa :D
Ei ne miehet ole koskaan vain kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin aikoinaan vastaavassa suhteessa. Hoin itselleni, että en saa tuntea nk. "vääriä tunteita" vaan minun täytyy hyväksyä ja sallia nämä, öh, miespuoliset "ystävät" tai mitkälie, koska muuten olen kahlitseva ja epävarma ja kaikkea muuta naistenlehtien kammoamia määritelmiä.
Tilanne vain paheni. Naisystäväni vietti miesten kanssa aikaa tämän tuosta, viestittelemättä minulle mitään illan aikana. Minua ei koskaan esitelty näille miehille, tokkopa minua edes mainittiin. Eikä näitä miehiä minulle. Kaikki tämä loukkasi ja tuntui pahalta, mutta syvään oli iskostunut minulle se uskomus että en saa ottaa itteeni enkä puuttua asiaan koska muuten olen tosiaan pitkä lista niitä määritelmiä mitä mies ei saa olla, kuten kahlitseva, kontrolloiva ja epävarma.
Sitten tajusin, että en ole mitään tuollaista, olen vain sitoutunut suhteeseen ja kokonaan parisuhteessa. Naisen taas ei ollut sitoutunut, ja oli puoliksi parisuhteessa, puoliksi sinkku. Halusi sekä syödä kakun että säästää samaan aikaan. Halusi molempien maailmojen parhaat palat yhtä aikaa. Minä annoin itseni tulla naurunalaiseksi ja loukatuksi siinä samalla, kun yritin olla "kunnon mies" tms.
Tuollainen on hyvin, hyvin epäkunnioittavaa kumppania kohtaan. Siitä saa ja pitää pahastua ja sanoa. Siinä ei ole mitään väärää, eikä se tee sinusta kontrolloivaa tai epävarmaa ihmistä. Se muiden kanssa yöjuoksuilla käyvä puoliso on se epävarma puolisko suhteessa, et sinä.
Tämä avasi silmäni. Minulla ei ole mitään kahdenkeskisiä illanviettoja vastakkaista sukupuolta olevien uusien tuttavuuksien kanssa, joita tyttöystävälleni voisi tulla paha mieli. Hänellä on. Mutta niistä ei saa kysellä, niistä ei saa puhua, koska mustasukkaisuus on jotain mitä hän ei siedä. Minä ja minun tunteeni ovat se ongelma, vaikka en ole tehnyt tai tee mitään väärää. Todellisuudessa en ole ikinä ollut mistään normaalista kanssakäymisestä mustasukkainen. Ainoastaan asioista johon liittyy salailua, valheita ja toisia miehiä. Uusia tuttavuuksia, ei vanhoja kavereita tai exiä. Homma haisee ja minua kohdellaan kuin idioottia. Kiitos tästä silmien avauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen ja mies eivät ole koskaan pelkkiä ystäviä. Aina,Aina jompikumpi toivoo enemmän. Nyt joku tulee huutelemaan kuinka on vain ystävä, mutta. Tiedättekö tosiaan mitä toisen ihmisen sydämessä asustaa? Voi yllättää monen.
Mullakin oli näitä "ystäviä". Yksikään niistä ollut loppuun asti puhdasta ystävyyttä. Edes kollegat. Tietty jos on erittäin vastenmielisen näköinen mutta luonne kulta..ehkä.. mutta tuskin.
Ja kyllä, edes aika muuta tilannetta.
Tavattuani aviomieheni olen katkaissut kaikki suhteet paitsi parhaisiin tyttökavereihi.
Jopa exään. Oli paras ystäväni melkein 10v! Monet kerrat mietin mitä jos ero tulee kuinka unohdan niin tärkeän ihmisen. Exä on kuitenkin menneisyyttä eikä kuulu nykyisyyteen. Joten ulottuihan tuo.
Tosin mieheni ei hyväksyisi epämääräisiä miehiä elämässäni. Exä saattanut jäädä elämään jos mieheni ois vässykkä enkä arvostaisi häntä kovin.Jätä se lehmä. Ei kunnioita sua, ap, lainkaan.
Eli biseksuaaleilla ei voi olla ystäviä kummastakaan sukupuolesta? Hölynpölyä. Sinä et voi tulla sanomaan muiden ihmisten ystävyyssuhteista, että ne eivät olisi aitoja ystävyyssuhteita. Voit rajoittaa omaa elämääsi juuri niin paljon kuin haluat ja puolisosi elämää niin paljon kuin hän suostuu rajoitettavaksi, mutta minun ja muiden ihmisten ystävyyssuhteista et tiedä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on useita läheisiä miespuolisia kavereita, joista osa on entisiä seksikumppaneitani. Paras ystäväni on ex-mieheni.
Olen kuitenkin jokaisen kanssa täysin avoimin kortein liikkeellä. Mieheni tietää nämä ihmiset ja he tietävät, että olen korviani myöten rakastunut maailman ihanimpaan mieheen. Kerron aina jos olen menossa jonkun mieskaverin kanssa jonnekin, ja palattuani kerron kysymättä mitä teimme ja minkälaista oli, ja myös kiinnostavimmat kohdat siitä mitä juttelimme. Mieskaverit tietävät, että puhun todella avoimesti miehelleni kaikesta.
Kerran mies ilmaisi tuntevansa epävarmuutta yhdestä mieskaveristani, johon hän ei ollut ehtinyt vielä tutustua. Olimme tuolloin kaukosuhteessa ja kyseinen kaveri taas asui minun paikkakunnallani. Sovimme, että voin soitella kyseisen kaverin kanssa, mutta en lähde hänen kanssaan ulos niin kauan kuin oma mies asuu muualla. Olisin tarvittaessa katkaissut yhteydenpidon kokonaankin, mutta niin pitkälle ei tarvinnut mennä. Yhteen muutettuamme asia ei ole enää ollut ongelma.
Olen siis vahvasti sitä mieltä, että vastakkaista(kin) sukupuolta edustavat kaverit ovat tärkeä asia, eikä sitä pitäisi nähdä ongelmana jos kaverin kanssa on aikaisemmin oltu vaikka romanttisestikin tekemisissä (kunhan mennyt suhde on kummankin taholla loppuun käsitelty). Kuitenkin ap:n naisen käytös on mielestäni ala-arvoista siinä, että hän ei ole selvästikään asioistaan rehellinen noille mieskavereilleen. En yllättyisi, jos hän ei olisi täysin rehellinen myöskään ap:lle.
Ap, ei ole mitenkään väärin tuntea epäluuloa ja ikäviä fiiliksiä tuossa tilanteessa. Nosta rohkeasti kissa pöydälle naisesi kanssa ja pyydä vähintäänkin täysin rehellinen selostus siitä, mistä eri syistä hän valitsee salata parisuhdettaan noilta miehiltä.
Minullakin on miehenä eräs naiskaveri. Olemme harrastaneet seksiä viitisen vuotta sitten. Nainen on nykyään suhteessa. Kyllä minä silti hänen kanssaan seksiä uusiksi harrastaisin, oikein mielelläni jopa :D
Ei ne miehet ole koskaan vain kavereita.
Mikä tuossa on ongelma? Se, että olisit valmis harrastamaan seksiä kyseisen naisen kanssa? Sinähän tuossa olet ainoa, joka asiasta tietää ja jolle sillä on jotain merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta hieman omituista, että tahtoo tapailla entisiä hoitojansa ja jättää kertomatta seurustelevansa. Kuin pitäisi jotain takaporttia auki? Itselle ei tulisi ihan ensimmäisenä mieleen, mennyt on mennyttä ja haluan rakentaa tulevaa vain sen yhden tyypin kanssa.
Toki jos suhteenne on tuore, ettekä ole vielä keskustelleet kuinka tosissanne toistenne kanssa olette, voi olla, että hän pitää seurusteluanne vielä tapailuna ja kertoo muille sitten kun olette oikeasti vakiintuneet. Omaa avomiestäni pelotti aikanaan niin paljon että meidän juttu menee reisille jo alkumetreillä, niin meni sellainen 5kk että avoimesti kertoi asiasta.
Kannattaa ehkä keskustella asiasta ihan avoimesti, yritä olla vetämättä liian suurta herneenpalkoa nenään. On ihan ok että on vastakkaisen sukupuolen edustajia kavereina ja heitä silloin tällöin tapaa, mutta itsekään en pidä exiä tai muita panoja kavereina.
N28 (meiltä naisilta ei nyt kysytty, mutta kerroinpahan kuitenkin)
Mulla meni vuosi :D :D Ja vuoden päästä oli helppo kertoa näille kyselijöille, "oooh!!! oletko SINÄ yhdessä jonkun UUDEN kanssa, OHHOH!!??"" Että niinniin, ollaanhan tässä jo vuosi oltu yhdessä, että aika ylimitoitettua tuo sun reaktios...
En kertonut kuin 20 vuotta ystävinä olleille oikeille ystäville, muut saivat arvata itsekseen. Miehe lapsillekaan en kertonut, enkä eksälleni, jonka kanssa silloin tällöin olimme puheissa. Eksä saikin tietää muka vasta kun olin ollut mieheni kanssa 2v yhdessä. Uskon kyllä että hän tiesi, koska yhteisiä tuttuja oli niin paljon, mutta esitti tietämätöntä. Varmaan loukkaantui kun en ollut kertonut. Asia oli minun, eikä minun tarvitse kertoa kenellekään mitä en halua. Myöskin ex-"hoidot" saivat tietää sitten jostain muualta aikanaan. Toisaalta en kyllä ollut heidän kanssaan tekemisissäkään. Ja sellaiset jotka luulin kavereikseni, mutta ilmeisesti halusivatkin jotain muuta, häipyivät vähin äänin kun saivat miehestäni tietää. Sille naurettiin mieheni kanssa, että onpas jännä homma, kun nämä miehet olivat "vain kavereitani" niin mitenkäs se kaveruus sitten minun seurusteluuni opahti :D :D :D
Ap kuulostaa mustasukkaiselta. Jos mun miespuoliset kaverit pyytäis mua karaokeen tai muuten vain viettämään aikaa, niin ei mulla tulis mieleenkään kieltäytyä sen takia, kun olen parisuhteessa.
Suurin osa kuitenkin mun opiskelu- ja työkavereista on miehiä ja kaksi parasta ystävääni on entisiä poikaystäviäni.
Miehelle asia on täysin ok. Jos lähden vaikka viihteelle näiden miespuolisten ystävieni kanssa, niin miehelle riittää kun huikkaan ovelta lähteväni vaikka "mikon" kanssa kaljalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan liian kiltti mies jos sallit nuo entiset naisesi hoidot kuvioihin! Jos naisella on mies vain ystävänä, siihen EI tod.ole kuulunut milloinkaan mitään seksi touhuja. Nuohan on naisesi hoitoja, ei mitään ystäviä. Nyrkkiä vaan pöytään ja sanot että tuo peli ei vetele! Harva mies suostuu kattomaan tuollaista. Kyllä sen verran pitää ja saa olla mustasukkainen omastaan. Jos se ei naisellesi käy, ei jatkoon eli sitten etit itsellesi paremman vain sinuun keskittyvän naisen! ja ps. olen itse nainen.
Ei pidä paikkaansa. Mulla on just monta mieskaveria, kun on aikoinaan huomattu ettei ne kusvehkeet sovi yhtään yhteen. Silloin ei tarvitse pelätä puolisonkaan että koskaan tulisi mieleen kokeilla, kun on jo kokeiltu 20 vuotta sitten ja huomattu että kavereina ollaan hyvät, mutta muuten ei.
Vierailija kirjoitti:
Nainen ja mies eivät ole koskaan pelkkiä ystäviä. Aina,Aina jompikumpi toivoo enemmän. Nyt joku tulee huutelemaan kuinka on vain ystävä, mutta. Tiedättekö tosiaan mitä toisen ihmisen sydämessä asustaa? Voi yllättää monen.
Mullakin oli näitä "ystäviä". Yksikään niistä ollut loppuun asti puhdasta ystävyyttä. Edes kollegat. Tietty jos on erittäin vastenmielisen näköinen mutta luonne kulta..ehkä.. mutta tuskin.
Ja kyllä, edes aika muuta tilannetta.
Tavattuani aviomieheni olen katkaissut kaikki suhteet paitsi parhaisiin tyttökavereihi.
Jopa exään. Oli paras ystäväni melkein 10v! Monet kerrat mietin mitä jos ero tulee kuinka unohdan niin tärkeän ihmisen. Exä on kuitenkin menneisyyttä eikä kuulu nykyisyyteen. Joten ulottuihan tuo.
Tosin mieheni ei hyväksyisi epämääräisiä miehiä elämässäni. Exä saattanut jäädä elämään jos mieheni ois vässykkä enkä arvostaisi häntä kovin.Jätä se lehmä. Ei kunnioita sua, ap, lainkaan.
Niin, me muut ei voida tietää mitä toisen sydämessä asustaa, mutta sinä sen sijaan tiedät, että rakkaudentunnehan se siellä asustaa :D :D Voi hyvää päivää miten voikaan olla typerä ja omahyväinen "ihminen" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä selventää hieman muutamaa asiaa.
Tiedän, että näille mieskavereista toiselle on kerrottu seurustelusta, kun hän on pyytänyt intiimiin tapaamiseen seurustelumme alkuaikoina. Tästä 1 kk eteenpäin ko. heebo on soittanut ja kysynyt, että on naisystäväni edelleen rakastunut toiseen mieheen, eli minuun. Nyt sitten tapahtui saman miehen taholta tämä aloitusviestissä mainittu "viaton" karaokeen kysely, jonka toki ymmärrän epäsuoraksi tunnusteluksi.
Tämä mieskaveri on ollut hieman minua edeltävä eron jälkeinen laastarisuhde.
Toinen mieskavereista puolestaan on myöskin jonkinasteinen vanha säätö, mutta monien vuosien takaa ja seurannut mukana elämässä pidempäänkin.
Minulle on tästä kerrottu, että pitävät pääosin yhteyttä fb:n kautta ja tapaavat välillä.
Kysyin, että kuinka tiuhaa tämä yhteydenpito on yleensä ollut niin vastaukseksi sain, että ei kovinkaan tiuhaa. Kertovat yleensä toisilleen kuulumisia, jos elämässä tapahtuu jotain. Oletin toki siis, että minusta on kerrottu, mutta kävi ilmi, että ei olekaan. Aloin hieman kummastelemaan, että eikö parisuhteemme ole sen kaltainen tapahtuma elämässä, josta yleensä kerrotaan? Järin hyvää vastausta en saanut. Tästä huolimatta minulle tehtiin selväksi, että kyseisen hemmon ystävyyssuhteesta olisi täysin mahdotonta vetäytyä, vaikka minun korviini se ei kuulosta järin aktiiviselta kaverisuhteelta. Minulle kuitenkin vakuutettiin, että naisystäväni aikoo edelleen tavata tätä henkilöä, jos sellainen tilanne tulee.
Tästä suhteesta sain käsityksen, että siinä on aikoinaan ollut teerenpeliä jonkin tovin, mutta miehellä jäänyt saamatta ns. sulka hattuun.
Liekö tämä näitä ikuisia ihastusprojekteja, jonka mies haluaa saattaa päätökseen sopivan hetken tultua. Tiedäpä tuota.
Kuvauksen perusteella on pitkällisen keskustelun paikka, jossa molemmat kerrotte mitä suhteeltanne haluatte. Ilmeisesti naiselle tämä on kevytsuohde ja AP haluaisi enemmän. Mä olisin laittanut tollasen naisen kiertoon heti ensimmäisestä "mieskaveribaaritapaamisesta", tai no ehkä olisin antanut mahiksen kertoa miksi moista teki. Valitettavasti tämä nainen ei ole sun juttu, ja arvaan ettei naista edes harmita vaikka eroatte.
Paatunut ukkomies kirjoitti:
Jos vaimoni pakottaisi valitsemaan itsensä ja naispuolisten platonisten ystävieni välillä, vaimo saisi lähteä. Ei siksi, etteikö olisi tärkeämpi vaan siksi, että pakottaisi minut luopumaan ystävistäni. En siedä mustasukkaisuutta parisuhteessani.
Mä taas arvostan mun vaimoa niin paljon, että naispuoleiset ystävät saa lähteä mikäli niistä tulisi kynnyskysymys. Uskoisin että vaimo tekisi samoin jos minä häneltä vastaavaa pyystäisin. Me halutaan näyttää välittämisemme teoin ja sanoin. Muutama naispuolinen ystävä on ihan sanonutkin ettei pahastu vaikka yhteydenpito lakkaisi, ymmärtää kyllä jos puoliso ei tykkää naiskavereiden kanssa hengailusta. Fiksuja kun ovat.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa mustasukkaiselta. Jos mun miespuoliset kaverit pyytäis mua karaokeen tai muuten vain viettämään aikaa, niin ei mulla tulis mieleenkään kieltäytyä sen takia, kun olen parisuhteessa.
Suurin osa kuitenkin mun opiskelu- ja työkavereista on miehiä ja kaksi parasta ystävääni on entisiä poikaystäviäni.
Miehelle asia on täysin ok. Jos lähden vaikka viihteelle näiden miespuolisten ystävieni kanssa, niin miehelle riittää kun huikkaan ovelta lähteväni vaikka "mikon" kanssa kaljalle.
Tajuatko yhtään, että miehesi ei välitä sinusta sillä asteella, kuin saatat kuvitella. Luultavasti myös pettää sinua aika paljon.
Itse olen nainen, jolla on ollut seksuaalinen suhde mieheen, josta sitten kehittyi tämän miehen kanssa myös hyvä ystävyssuhde. Emme kuitenkaan ole enää seksuaalisessa suhteessa toistemme kanssa vaan pelkästään hyviä ystäviä. Tämä mies on auttanut minua tosi paljon, enkä luopuisi hänestä kenenkään miehen takia. Ei ystäviä jätetä parisuhteen takia. En siedä mustasukkaisuutta.
Ap tässä päivittelee tuoreimpia käänteitä asian suhteen:
Juuri äsken kävi ilmi, että naisystäväni ei sanomansa mukaan kykene yksinkertaisesti elämään parisuhteessa, jossa häntä "kahlitaan" näin kamalalla tavalla, että hän ei saisi ylläpitää mieskavereita ja hän on valmis eroamaan suhteesta tämän yhden ainoan asian takia.
Itse ilmoitin, että minun parisuhteeseeni kuuluu mies ja nainen, eikä miehiä ja nainen. Ja, että lisäksi tämä on asia, josta en voi omassa parisuhteessani pystyä joustamaan, joten hän on vapaa poistumaan, mikäli ei luovu itseoikeuttamastaan vapaudesta mieskavereiden pitämisestä suhteessamme.
Hän ilmoitti poistuvansa.
Kiitän teitä kaikkia näistä lukuisista viesteistä ja toki niitä saa lähettää aiheesta lisääkin.
Olitte näköjään hyvin oikeassa asian suhteen ja tunnen itseni täydeksi idiootiksi siinä, että menin jälleen rakastumaan väärään naiseen, joka ei todellisuudessa ole itse väittämällään samalla tunnetasolla. Tämä on kyllä minulle entuudestaan hyvin normaalia, joten sen osalta No Hard Feelings.
Vaikka nainen vakuutti rakkauttaan minuun jatkuvasti niin tässä se rakkaus sitten punnittiin. Hän päätti päättää suhteen ja rakkauden vain sen takia, että ei saisi suhteessamme ylläpitää yhteyksiä entisiin hoitoihinsa tai ylipäätään yhteyksiä muihin miehiin (joita toki portin ollessa avoinna voisi vuosien kuluessa ilmaantua lisääkin).
Muilta osin suhteemme on ollut erityislaatuisen hyvä, syvällinen ja täynnä rakkautta, ainakin minun puoleltani.
Uskon siis teitä kaikkia, jotka ovat sanoneet, että naisystäväni ei ole rakastanut minua 100%sti.
Kuka kumma olisi muutoin valmis lopettamaan hyvän suhteen vain yhden minulle tärkeän asian takia.
Sohjoinen mieli kiittää ja kuittaa.
Pitäisi olla ok. Välillä on keskusteluita miesten naispuolisista kavereista ja silloin koko kitinäkuoro on herttaisen yksimielisiä siitä että se mustasukk hullu akka pitää jättää, jos ei hyväksy naiskavereita. 😉😂