Haenkohan olematonta naista?
Heippa vaan Vauva-foorumi!
Olen tässä jo muutaman tovin etsineenä alkanut miettimään, onko hakemaani naista oikeastaan olemassa. Ainakaan siinä määrin, että sellaiseen sattuisin törmäämään. Tietenkin mukana on myös se fakta, että toisinkin päin pitäisi vielä natsata. Olen kahlannut läpi tuhansittain naisten profiileja Tinderissä, jonka perusteella nyt mietin näitä asioita.
Haen henkilöä, jonka kanssa voisin kuvitella rakentavani yhteistä tulevaisuutta turvallisen, rakastavan ja vakaan ydinperheen kontekstissa, joten näihin asioihin kiinnitän huomiota:
- samansuuntaiset tavoitteet elämälle
- lapseton nyt, haluaa lapsia tulevaisuudessa
- ei tupakoi, ei huumeita, alkoholi korkeintaan kohtuukäyttönä (mielellään harvoin kuten itsellä), ei tatuointeja tai lävistyksiä (korvakorut ok) -- nämä siksi, että haluan kumppaniltani tietynlaista elämänhallintaa etenkin perhettä ajatellen
- ei lemmikkejä (tällä ei varsinaisesti hakukontekstiin merkitystä, mutta olen vähän allerginen)
- tasainen, positiivisen aurinkoinen luonne, mielenterveys muutenkin kunnossa
- perhearvot tärkeitä
- paljon ME-henkeä sekä arjen että juhlan aikaan
- halua rakentaa yhteistä tulevaisuutta (tarkennettakoon vielä, että en ole hakemassa kotiorjaa, teen mielelläni kotitöitä ja esim ruoanlaitto on mukavaa)
- töissä itselleen mielekkäässä, vakaan oloisessa paikassa (väliaikainen työttömyys ja vanhempainvapaat täysin ok, päämäärätön haahuilu ei)
- koulutuksella ei suuremmin väliä, kunhan on yhteistä henkisellä puolella, toki bonuksena oman kaltainen koulutustausta
- jonkun sortin elämänhallinta rahan osalta, ettei kaikki pala mitä tulee käteen samoin tein, vaan vähän pidemmällä tähtäimellä ajattelua
- ei polttavia tarpeita matkustella pitkin maapalloa joka vuosi
- omasta mielestäni nätti (tähän mahtuu paljon erilaisia naistyyppejä), normaalipainoinen tai vähän sitä isompi, mielestäni terveellinen liikkuminen ja syöminen herkutteluineen on hyvä juttu, fitnessille elämänsä omistavaa en ymmärrä
Nyt joku varmasti miettii, että onhan noitakin naisia olemassa, mutta eihän tämä homma tietenkään yksisuuntaisena katuna toimi. Itsestäni voin sanoa kaikki nuo yllä olevat asiat, joten ajatuksena on joko kohtaanto-ongelma tai sitten se, että naama ja/tai kroppa ei miellytä, tai sitten ainakin stereotypiana tylsä ja turvallinen dippainssimies ei vaan väräytä kiinnostusta.
Jos nyt jotakuta sattuu kiinnostamaan tutkia enemmän, niin linkkasin Tinder-profiilini verkkosivun kautta avattavaksi, nimimerkillä @aldarel löytyy gotinder comista.
Mutta niin, mitä ajatuksia hakuni herättää? Ystäviltä on kuullut sellaista kommenttia, ettei kannattaisi noista juuri poiketa, sillä ansaitsisin tälläisen ihmisen, mutta toisaalta jos niitä ei ole, on hieman huonompi juttu. Jos mieleen tulee jotain muuta, missä olisi parantamisen varaa, ideoita otetaan avoimesti vastaan.
Kiitos kaikille. :)
Kommentit (755)
Aldarel kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan mielipiteeni, mutta en todellakaan ole ainut noiden tatuointi/lävistysmielipiteideni kanssa. Muut eivät sano sitä vain ääneen kuten nyt tuohon kirjoitin. En minäkään sitä sano kenellekään ääneen, mutta ohitan kyllä suorilta ne tapaukset parisuhdemielessä. Sitä kauemmas meneville ihmisille ei ole sitten niin merkitystä, omapahan on kehonsa.
AP
Et nyt ymmärtänyt. Ei kukaan sinua siitä tilille pistä, että et pidä tatuoinneista. Vaan että yhdistät siihen jonkun halventavan piirteen. Mitä muita vastaavia löytyy ("poliitikkonaiset on femakkoja") jne? Ihan kamala naisia halventava ajattelutyyli tuo. Itselläni ei ole tatuointeja tai lävistyksiä, mutta kenelläkään ei todellakaan ole mitään mainitsemiasia ongelmia, joilla tiedän olevan.
Tuntemani DI:t ovat hirveitä vänkääjiä. Taidat olla samanlainen?
Onneni on olla näiden esimies. Mukavia, jos keskustelunaiheet ovat heille tuttuja; muuten tuntuu että olisi ristikuulustelussa.
Olen havaitsevinani heissä ylimielisyyttäkin. Kumppanina en jaksaisi, mutta yrityksen tulos ja kehitys on näiden takia erinomaista.
Suosittelisin, että etsit niiden nörttiharrastusten, mitä sitten ovatkin, lisäksi jotain uutta, ja erilaista.
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo vaatimus "tasainen, positiivisen aurinkoinen luonne" ei kuulosta ollenkaan hyvältä. Kuka muka aina jaksaa olla aurinkoinen ja muutenkin elämässä on erilaisia vaiheita jolloin tunteet vaihtelee... on ihan normaalia että välillä ollaan väsyneitä tai vähän huonollakin tuulella.
Eikö ole vähintään kohtuullista vaatia sitä, että kun itsekin räyhään hyvin harvoin ja yritän olla positiivinen, niin myös kumppani olisi sellainen? Ja että kun joku asia on huonosti, niin silloin asioista voi keskustella rakentavasti eikä "räväkästi" riehuen?
AP
Sori vaan ap, minusta kuulostat vaativalta ja yhteistyökyvyttömältä, et rauhalliselta ja positiiviselta. Jo se kertoo, ettet ole positiivinen tai optimistinen, että takerrut vain negatiivisiin kommentteihin, etkä edes rakentavasti tai pohtivasti, vaan vastaan inttäen. Se, ettei korota esimerkiksi ääntään tai kättään koskaan, jättää jäljelle monia negatiivisen ja väkivaltaisen kommunikaation muotoja. Esimerkiksi se passiivisaggressiivisuus, piilovittuilu, alistaminen, alentuminen, väittelyyn hakeutuminen (ent. riidan haastaminen). Olet "sivistynyt" eli osaat piilottaa aggressiosi älyilyyn ja verbaliikkaan, mutta mukavaa tai positiivista se ei sinusta tee.
Saat olla ihan mitä mieltä tahansa tatuoinneista mutta sinun pitää samalla hyväksyä, että sen takia saatat menettää potentiaalisen kumppanin. Ja juu, kyllä tunnen muitakin, joiden mielestä tatuoinnit on rumia. 65-vuotias isäni tulee ekana mieleen.
Aldarel kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan mielipiteeni, mutta en todellakaan ole ainut noiden tatuointi/lävistysmielipiteideni kanssa. Muut eivät sano sitä vain ääneen kuten nyt tuohon kirjoitin. En minäkään sitä sano kenellekään ääneen, mutta ohitan kyllä suorilta ne tapaukset parisuhdemielessä. Sitä kauemmas meneville ihmisille ei ole sitten niin merkitystä, omapahan on kehonsa.
Aikamoisia tulkintoja täällä osataan vetää riveiltä ja rivien välistä. Paljon hyviä kommentteja myös, kiitos. Osa myös ihan täysin ala-arvoisia, menisitte nyt vähän itseenne ihmiset.
Parhain näistä neuvoista varmaan lienee juurikin tuo muista piireistä hakeminen, mikä on jo huomattavan paljon omalta mukavuusalueelta ulos. Olen tainnut onnistua pyytämään treffeille livenä kerran elämän aikana. Siinä ajattelussa pelottaa vain se, että sillä nimenomaisella hetkellä ei tiedä toisesta mitään muuta kuin ulkoiset seikat.
Mitä sitten tulee tuohon mustavalkoiseen lista-ajatteluun, missä sanoin että nämä pitää olla eikä tästä poiketa? Jokainen edellisistä suhteista on tuosta poikennut ja melkein kaikki treffattavatkin. Viestini ehkä halutaan nähdä vain mustavalkoisena.
Jäin myös miettimään tuota 71:n kommenttia. Onkohan nyt ihan oikeasti näin, että kaikki mukavan oloiset naiset ovat sitten lopulta ihan täysiä ongelmapesäkkeitä? Tuostahan voisi joku melkein loukkaantua. Vähän samaa rataa kuin yleinen hokema, että kaunis nainen ei voi olla mukava luonteeltaan.
AP
Häh?! Tulet tänne kysymään mielipiteitä ja sitten kun saat niitä käsket ihmisiä menemään itseensä ja selität kuinka muutkin sitä ja tätä. Jatka vain valitsemallasi tiellä jos niin tahdot, en usko että ketään kiinnostaa, äitiäsi korkeintaan. Mutta jos tähän asti ei ole onnistanut niin se luultavasti tarkoittaa että jotain teet väärin tai jokin sinussa on väärin tavoitteitasi ajatellen.
Minulla hakusessa mies, jolla jo isot lapset, mieluummin jo kotoa pois muuttaneet. Ei enää yhteistä asumista, liikunnallinen, säännöllinen työaika, kiinnostunut matkailusta , luonnosta, kirjallisuudesta, tupakoimaton , kaljaton.
Vierailija kirjoitti:
tuo rooli mielestäni näyttää sen verran tunkkaiselta ja lannistuneen ihmisen roolilta että jonkinlaista ongelmaa luultavasti jossain mielen sopukassa on jos kiinnostuu tästä kuviosta kanssasi.
Luulen, että ap voisi löytää jonkun postimyyntivaimo tyylisen tapauksen.
Esim. aasiasta, tai vaikka idästä, joka sopii tuohon rooliin.
Mutta se kyllä jättää ap sitten heti sen parin vuoden kuluttua ja alkaa elää omaa elämäänsä, tuo on silti varmaan lähin mihin ap pääsee tavoitettaan.
Itse tunnen esim. tuollaisen naisen ex-työpaikalta, eräästä entisestä kommunistimaasta, josta tulee paljon suomeen vaimoja, mutta siis se jätti sen suomalaisen miehensä heti, kun mahdollista, nykyään se matkustelee, käy töissä, ei kuulemma halua enää ikinä miestä itselleen, vaikuttaa onnelliselta, todella mukava ja kaunis sisäisesti ja ulkoisesti, sopisi monelta osin ap toiveisiin, paitsi sillä on kyllä persoona ja halua matkustella, nähdä elämää jne.
Minä olisin ollut alle 25-vuotiaana tuollainen.
Onko sinulla, ap, kriteerejä myös naisen seksi- ja parisuhdehistorialle?
Minkä ihmeen takia teit vaikean eron mitä mietit edelleen? On rakkautta pysyä rinnalla vaikka toisella todettaisiin sairauksia.
Aldarel kirjoitti:
Parhain näistä neuvoista varmaan lienee juurikin tuo muista piireistä hakeminen, mikä on jo huomattavan paljon omalta mukavuusalueelta ulos. Olen tainnut onnistua pyytämään treffeille livenä kerran elämän aikana. Siinä ajattelussa pelottaa vain se, että sillä nimenomaisella hetkellä ei tiedä toisesta mitään muuta kuin ulkoiset seikat.
AP
Eihän sinun tarvitse pyytää treffeille jotain satunnaista vastaantulijaa, josta et tiedä oikeasti yhtään mitään. Hanki harrastuksia, joiden puitteissa tutustut alustavasti ihmisiin. Tai jos työpaikalla on sopivan oloisia naisia niin entä joku niistä.
Vierailija kirjoitti:
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo vaatimus "tasainen, positiivisen aurinkoinen luonne" ei kuulosta ollenkaan hyvältä. Kuka muka aina jaksaa olla aurinkoinen ja muutenkin elämässä on erilaisia vaiheita jolloin tunteet vaihtelee... on ihan normaalia että välillä ollaan väsyneitä tai vähän huonollakin tuulella.
Eikö ole vähintään kohtuullista vaatia sitä, että kun itsekin räyhään hyvin harvoin ja yritän olla positiivinen, niin myös kumppani olisi sellainen? Ja että kun joku asia on huonosti, niin silloin asioista voi keskustella rakentavasti eikä "räväkästi" riehuen?
AP
Sori vaan ap, minusta kuulostat vaativalta ja yhteistyökyvyttömältä, et rauhalliselta ja positiiviselta. Jo se kertoo, ettet ole positiivinen tai optimistinen, että takerrut vain negatiivisiin kommentteihin, etkä edes rakentavasti tai pohtivasti, vaan vastaan inttäen. Se, ettei korota esimerkiksi ääntään tai kättään koskaan, jättää jäljelle monia negatiivisen ja väkivaltaisen kommunikaation muotoja. Esimerkiksi se passiivisaggressiivisuus, piilovittuilu, alistaminen, alentuminen, väittelyyn hakeutuminen (ent. riidan haastaminen). Olet "sivistynyt" eli osaat piilottaa aggressiosi älyilyyn ja verbaliikkaan, mutta mukavaa tai positiivista se ei sinusta tee.
Juuri näin. Lisäksi ap:n kuvauksesta ei selviä, miksi kukaan optimistinen ja positiivinen nainen haluaisi noin suppeasti ajattelevan miehen, jolla on kauhean pieni laatikko, johon naisen pitäisi mahtua. Elämänilo menee hukkaan passiivis-aggressiivisen ankeuttajan kanssa, kun kaltaisensakin voi löytää.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla, ap, kriteerejä myös naisen seksi- ja parisuhdehistorialle?
Ei ole, kunhan ei nyt mikään polkupyörä ole ollut. Elämää se vain on ja meillä kaikilla on oma menneisyys.
AP
Minä olen tuollainen, mutta nautin suuresti bdsm-seksistä, subin osasta. Eli ketjussa mainittu outous piilee tasapainoisen, aurinkoiseksekin kutsutun luonteen alla.
En voi aloittaa parisuhdetta miehen kanssa joka ei osaa dominoida, tai joudun hakemaan sen ilon muualta.
Valitettavasti kinkypiirien domit eivät muutoin vastaa sitä ihmistyyppiä jota haen.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia teit vaikean eron mitä mietit edelleen? On rakkautta pysyä rinnalla vaikka toisella todettaisiin sairauksia.
Koska kyseinen asia ei tullut yllättäen kesken suhdetta vaan oli piilossa alusta alkaen, jota aloin epäillä. Sanottakoon nyt näin, että työterveysterapeutin sekä läheisten kommentit pyysivät mua miettimään tosi tarkkaan haluaisinko jatkaa tässä.
Aldarel kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla, ap, kriteerejä myös naisen seksi- ja parisuhdehistorialle?
Ei ole, kunhan ei nyt mikään polkupyörä ole ollut. Elämää se vain on ja meillä kaikilla on oma menneisyys.
AP
No on sinussa näköjään edes hitunen järkeä tallella.
No minulla on elämänhallinnan ongelmia eikä tatuointeja. Sen sijaan vaikka Jennifer Anistonilla tai David Beckhamilla on tatuointeja, mutta ei elämänhallinnan ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen, mutta nautin suuresti bdsm-seksistä, subin osasta. Eli ketjussa mainittu outous piilee tasapainoisen, aurinkoiseksekin kutsutun luonteen alla.
En voi aloittaa parisuhdetta miehen kanssa joka ei osaa dominoida, tai joudun hakemaan sen ilon muualta.
Valitettavasti kinkypiirien domit eivät muutoin vastaa sitä ihmistyyppiä jota haen.
Ohiksena, mutta oletko minä :D ?
Minusta ei päällepäin millään arvaa tuota piirrettäni, ja luulen, että moni mies on vähän hukassa kanssani, koska muuten olen ap:n kuvaama "kiltti ja konservatiivinen" mutta seksiin liittyen sitten jotain aivan muuta.
t. N35
Aldarel kirjoitti:
Anteeksi nyt vaan mielipiteeni, mutta en todellakaan ole ainut noiden tatuointi/lävistysmielipiteideni kanssa. Muut eivät sano sitä vain ääneen kuten nyt tuohon kirjoitin. En minäkään sitä sano kenellekään ääneen, mutta ohitan kyllä suorilta ne tapaukset parisuhdemielessä. Sitä kauemmas meneville ihmisille ei ole sitten niin merkitystä, omapahan on kehonsa.
Aikamoisia tulkintoja täällä osataan vetää riveiltä ja rivien välistä. Paljon hyviä kommentteja myös, kiitos. Osa myös ihan täysin ala-arvoisia, menisitte nyt vähän itseenne ihmiset.
Parhain näistä neuvoista varmaan lienee juurikin tuo muista piireistä hakeminen, mikä on jo huomattavan paljon omalta mukavuusalueelta ulos. Olen tainnut onnistua pyytämään treffeille livenä kerran elämän aikana. Siinä ajattelussa pelottaa vain se, että sillä nimenomaisella hetkellä ei tiedä toisesta mitään muuta kuin ulkoiset seikat.
Mitä sitten tulee tuohon mustavalkoiseen lista-ajatteluun, missä sanoin että nämä pitää olla eikä tästä poiketa? Jokainen edellisistä suhteista on tuosta poikennut ja melkein kaikki treffattavatkin. Viestini ehkä halutaan nähdä vain mustavalkoisena.
Jäin myös miettimään tuota 71:n kommenttia. Onkohan nyt ihan oikeasti näin, että kaikki mukavan oloiset naiset ovat sitten lopulta ihan täysiä ongelmapesäkkeitä? Tuostahan voisi joku melkein loukkaantua. Vähän samaa rataa kuin yleinen hokema, että kaunis nainen ei voi olla mukava luonteeltaan.
AP
Suhtaudut rumasti ihmisiin, siksi kukaan herttainen nainen ei kiinnostu.
Kuulostaa siltä, että haet naista joka on ns. hajuton ja mauton. Eli paperilla ns. hyvä kunnollinen nainen, mutta vailla sellaista rosoista omaa persoonaa. Kaikilla naisilla on kuitenkin omat ongelmansa, omat kipupisteensä, omat ärsyttävyytensä, heikkoutensa, vikansa, persoonalliset outoutensa. Se persoonahan tekee ihmisestä mielenkiintoisen. Miksi ihmeessä haluat sellaisen hajuttoman ja mauttoman naisen vailla persoonallisuutta?