Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua! Miten tukea miestä kriisissä?
HIK
29.04.2018 |
Heippa internet :) Täällä on paljon viisaita kirjoittelijoita, joilta kaipaisinkin nyt apua elämäntilanteessani liittyen parisuhteeseen.
Tilanne on se, että meillä on miehen kanssa suhdetta takana muutama vuosi. Viimeiset 4-5kk mies on muuttunut selvästi ja tajuan hänen olevan lievästi masentunut/stressaantunut. Siihen ei ole mitään yksittäistä syytä varsinaisesti (tai se on muutaman osan summa), vaan todennäköisesti hänellä nyt vain on tällainen vaihe elämässään, että vähän kaikki tuntuu hankalalta.
Ikävä puoli on se, että hän tekee kuten usein tässä tilanteessa monilla on tapana: purkaa sen kaiken minuun.
Minä en ole muuttunut lainkaan, eli seksiin panostan (hänellä kiinnostus vähän kärsinyt tosin) ja pyrin itse olemaan positiivisella mielellä, mutta kuitenkin tarjoten myös vakavaa keskusteluapua, jos hän haluaa.
Mies on kuitenkin täysin ns. tuuliviiri, saattaa saada pienistä asioista kamalia raivokohtauksia, joista syyttää minua (esim. katson häntä väärin tai kysyn jonkun kysymyksen, joka on hänen mielestään "epänormaali" jne). Välillä on parempia päiviä muutama, mutta sitten taas tulee päivä tai hetki, että hän raivostuu ja käyttäytyy kuin hurjistunut jääkalikka. Tai vastaavasti on kylmä ja etäinen.
No, koska itse tasapainoisena ihmisenä ja entisen työnkin kautta psykologiaa tuntevana näen kilometrin päähän, ettei todellinen syy ole mitenkään minussa, vaan hänellä on jokin henkilökohtainen kriisi, joka vain purkautuu minuun ja suhteeseen, kysynkin teiltä:
Miten minun kannattaa toimia tänä aikana, kun kriisi on hänellä päällä?
Ero ei tässä vaiheessa tule kysymykseen, koska en näe syytä katkaista suhdetta kun toisella on vaikeaa. Lääkitykseen tai muuhun hoitoon mies ei lähde, koska hän tosiaan on vaiheessa, jossa uskoo tai uskottelee, että vika on minussa tai ainakin purkaa sen täysin minuun. Puhuminen aiheesta ei tästä syystä auta, yrittänyt toki olen, mutta se johtaa vain uuteen raivoon ja syyttelyyn, että minä teen jotain väärin.
Onko mielestänne parempi esimerkiksi ottaa selkeästi etäisyyttä eli vähentää hellyyttä ja yhteydenottoja minun puoleltani, että mies saa "tilaa"?
Vai jatkanko positiivista asennetta, kontaktia ja hellyydenosoitusten antamista, vaikka hänen "tilanteensa ollessa päällä" ei minkäänlaista vastakaikua tule ja/tai yksikin hänen mielestään väärä teko tai sana saattaa laukaista "raivokiukuttelun" ja syytökset uudestaan? Tämä on toki raskasta minulle, mutta toisaalta pelkään että jos otan selvästi itse etäisyyttä, sekin on "väärin" ja mies etääntyy minusta täysin.
Eli miten tuen miestäni ja edesautan tilanteen menemistä parempaan, kun mies ei koe itsessään olevan syytä tai mitään vialla tässä vaiheessa?
Kiitos jos jaksatte neuvoa tai auttaa <3
Kommentit (49)
Melkein kaikkien kaveri kirjoitti:
Vaikutat todella hyvältä ja huolehtivalta naiselta, voisi sanoa että olet jo ihan vaimomatskua, mutta mitä tuohon mieheesi tulee niin se on aika vaikea tilanne.
Sen sinusta huomaa heti että et ole sellainen perus av-mamma joka olisi heti lähtemässä ja jättämässä miestä kun tällä on vaikeaa. Ongelmaan ei varmasti ole helppoa löytää mitään nopeaa ratkaisua, mutta varmasti sellainen löytyy kun vaan jaksaa etsiä.
Toivottavasti tilanteenne paranee ja saatte apua, voimia ja jaksamista ja teille molemmille.
Jos teillä on lapsia niin huomio myös miten tämä miehesi sairaus vaikuttaa heihin.
Kiitos kauniista viestistäsi. Olen minäkin ollut sitä ja tätä elämäni varrella, mutta nyt tässä iässä koen vihdoin henkilökohtaisesti löytäneeni tasapainon ja rauhan, joten ehkä sitä kautta pyrin ymmärtämään myös toista. Välillä ehkä liikaa, tai pikemminkin vähän "väärällä" tavalla, mutta oikeaa tapaa tässä juuri nyt yritän hahmottaa, että minusta olisi enemmän hyötyä kuin haittaa toiselle.
Lapsia ei ole (asiaan ei liity pettymyksiä, olemme molemmat aidosti halunneet näin), joten tässä tilanteessa onneksi ei ole vastuuta pienistä elämistä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HIK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HIK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat olla suhteessa, jossa sua kohdellaan kurjasti ja toinen ei edes halua nähdä vikaa itsessään.
Koska tämä ei ole jatkunut vielä "liian pitkään" ja suhteissa tulee erilaisia kausia.
Näen, että miehellä ei ole kaikki kunnossa ja haluan olla hänen tukenaan ja saada takaisin hänen normaalin minänsä. En vain tosiaan tiedä mikä on järkevin tapa tukea niin, etten itse kärsi liikaa tästä. Oma elämä (työ, kaverit, harrastukset) minulla on kunnossa kyllä onneksi.
-ap
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että tukeminen ei välttämättä tarkoita empatiaa, ymmärtämistä ja sallimista. Joskus tukeminen tarjoittaa vaatimista ja rajojen asettamista.
Esimerkiksi alkoholistille pidemmällä tähtäimellä paras tuki saattaa olla ehdoton vaatimus lopettaa juominen (vaikkapa avioeron uhalla). Jos tämän rajan asettaa riittävän ajoissa, niin alkoholisti saattaa jopa päättää raitistua. Mutta jos vain ymmärtää ja empatiseeraa juomista, kun on niin vaikeaa, niin juominen jatkuu ja sen alkoholistin omakin elämä siinä tuhoutuu.
Kiitos tästä(kin) viestistä, se antoi todella ajattelemisen aihetta.
--
Kysyn ihan konkreettisen asian: nyt kun mies on tällä hetkellä yli vuorokauden "mököttänyt" sen jälkeen, kun suuttui eilen elokuvan jälkeen ja pinkoi kotiinsa jättäen minut kadulle seisomaan, niin onko parempi, etten ota häneen nyt mitään yhteyttä?
Tyypillisesti laittaisin "normaalisävyisen" tekstiviestin, joka antaisi hänelle mahdollisuuden näyttää, jos on rauhoittunut. Hän ei itse ikinä pyydä anteeksi, koska tosiaan kokee että kohtaukset johtuvat minusta, joten sen vuoksi yleensä lähestyn häntä normaalilla tavalla kunhan hän on hetken "kihissyt luolassaan."
-ap
Mykkäkoulua harrastava ihminen yrittää käyttää mykkäkoulua valtana ja saada toisen kiemurtelemaan ja taipumaan tahtoonsa. Se on henkistä väkivaltaa.
Jos mies mököttää, niin sinä et ota häneen yhteyttä. Olet kuin et huomaisi koko mököttämistä. Et mene ollenkaan mukaan mykkäkouluun. Et anele, et kysele mikä on pielessä, et pyytele anteeksi. Jätät mykkäkoululaisen täysin omaan arvoonsa. Hän ottaa sinuun yhteyttä kun päättää lopettaa mykkäkoulunsa, jos hän yhtään sinua rakastaa. Jos hän ei rakasta yhtään, niin hän ei ota ikinä enää yhteyttä, mutta sittenpähän sait tietää totuuden.
Jotain terapiaa nyt ainakin alkuun, jos mahdollista.
En nyt ymmärrä yhtään. Ensinnäkin, oletko aina noin höveli? Kiittelet ja imartelet ja kumartelet. Vai teetkö sitä osoittaaksesi, että silloin kun kiitosta ei tule, se on tarkoitettu paheksunnan ilmaisuksi?
Lähtökohtaisesti kun pitää voida ajatella, että se mistä kriisi on syntynyt ja mikä ärsytyskynnyksen ylittää ovat kaksi eri asiaa. Voihan olla, että mies potee jotain sisäsyntyistä kriisiä. Se ei silti tarkoita, etteikö hän ole sinulle kiukkuinen aivan aiheesta. Vaikutat ihmiseltä, joka ei ole sinut negatiivisten tunteiden kanssa, omien eikä toisen.
Jos tämä on totta, niin halusi hallita tilanteita halaamalla ne hiljaisiksi on terveestä kumppanista niin raivostuttava taipumus, että jatkuessaan se varmasti kirvoittaa toiselta tuollaisia demonilausuntoja. Sinusta ei saa kiinni, etkä ota koppia toisen tunteista. Vaan lähtökohtaisesti olet sitä mieltä, että sinun ei edes tarvitse yrittää, koska olet niin jees tyyppi?
Millä perusteella, jos kanssasi ei pysty keskustelemaan siitä, mikä mättää? Se, että kavereiden kanssa ei ole joutunut sellaisiin tilanteisiin johtuu siitä, että kaverisuhteet pystyy pitämään riittävän etäisinä.
Mies on kuitenkin täyspäinen ja häneen tulee tajuta, että, jos käytöksesi tai tekosi kenties ärsyttää, normaali aikuinen ei karju, raivoa ja jätä toista tönöttämään kadulle ja sellaista ei pidä painaa villaisella.
Mies hallitsee sinua täydellisesti.
Nyt on miehen vuoro ottaa yhteyttä ja sinä kaivat jostain itsekunnioituksesi ja lopetat noi psykiatrihömpät miehen pahasta olosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä oletat että täällä voidaan sanoa tilanteista, joiden sisältöä et kerro? Mistä mies suuttui vaikka nyt sitten leffan jälkeen? Ja mitä sanoi? Yleensä jos puhutaan ollenkaan täyspäisistä ihmisistä, niin riidan kuumentamana sanotaan asioita, jotka antavat avaimet toisen syvimpiin tunteisiin. Jos siis haluaa tehdä niillä avaimilla jotain?
Vierailija kirjoitti:
En nyt ymmärrä yhtään. Ensinnäkin, oletko aina noin höveli? Kiittelet ja imartelet ja kumartelet. Vai teetkö sitä osoittaaksesi, että silloin kun kiitosta ei tule, se on tarkoitettu paheksunnan ilmaisuksi?
Lähtökohtaisesti kun pitää voida ajatella, että se mistä kriisi on syntynyt ja mikä ärsytyskynnyksen ylittää ovat kaksi eri asiaa. Voihan olla, että mies potee jotain sisäsyntyistä kriisiä. Se ei silti tarkoita, etteikö hän ole sinulle kiukkuinen aivan aiheesta. Vaikutat ihmiseltä, joka ei ole sinut negatiivisten tunteiden kanssa, omien eikä toisen.
Jos tämä on totta, niin halusi hallita tilanteita halaamalla ne hiljaisiksi on terveestä kumppanista niin raivostuttava taipumus, että jatkuessaan se varmasti kirvoittaa toiselta tuollaisia demonilausuntoja. Sinusta ei saa kiinni, etkä ota koppia toisen tunteista. Vaan lähtökohtaisesti olet sitä mieltä, että sinun ei edes tarvitse yrittää, koska olet niin jees tyyppi?
Millä perusteella, jos kanssasi ei pysty keskustelemaan siitä, mikä mättää? Se, että kavereiden kanssa ei ole joutunut sellaisiin tilanteisiin johtuu siitä, että kaverisuhteet pystyy pitämään riittävän etäisinä.
Kiitän viesteistä, koska se kuuluu tapoihini tällaisissa tilanteissa. En pidä itsestäänselvyytenä muiden apua. En kuitenkaan odota muilta samaa, ja esim. kiitollisuuden voi näyttää muillakin tavoin ja joskus sen voi jopa jättää näyttämättä, ei esim. arjessa tarvitse kokoaikaa kiitellä kaikesta. En oikeasti ole idiootti tai pidä ihmisiä samanlaisina kuin minä, vaikka minulla omat tapani onkin :)
Olen itse selvinnyt paljosta ja nuorempana ollut vihainen jne, mutta elämä on tasoittanut vuosien myötä (jo kauan ennen suhdettamme). Silti olen jämäkkä, vastuunkantoinen ja -usko pois- kaverini soittavat yleensä minulle, jos tarvitsevat olkapäätä tai neuvoja. En kuitenkaan jakele niitä mitenkään kyselemättä kaikille, eli koen osaavani (jo ihan minulle kerrotun perusteella) osaavani käsitellä eri tunteita hyvin.
Miksi vaikutan höveliltä? No ehkä siksi, etten näe mitään järkeä riehumisessa, uhkailussa, miehen syyttelyssä tai draamailussa sen takia, että miehellä on ollut mielialavaihteluita ja suuttumiskohtauksia jokusen kuukauden. Jos aina jokaisessa tilanteessa molemmat "alkaa sekoilla", niin miten tässä maailmassa voi ikinä perustaa pysyvää parisuhdetta? Tämä on kuitenkin ihan eri asia, kuin vaikka krooninen päihdeongelma tai perheväkivalta.
En ole täydellinen, tietenkään, mutta viestissäsi olevia asioita en tunnista itsestäni.
En minä ole ainoa kenen kanssa miehen käytös näkyy tällä hetkellä. Tämä viestiketju koski kuitenkin nyt meidän suhdettamme, niin sen takia en sen laajemmin kirjoittanut muista. Mainitaan nyt samalla kuitenkin, että hän kärsii välillä pahoista sosiaalisten tilanteiden pelosta ja esim. "ihmisinhosta" (usein esim. minun tuttujani kohtaan) ja on esim. omaan kaveriinsa katkaissut välit sen takia, että tämä tuli tapaamiseen kerran humalassa. Tämä käytös ei kuitenkaan muiden kanssa ole tällaista kuin minun kanssani, koska muut hän yksinkertaisesti vain sulkee elämästään pois tällä hetkellä, jos he harmittavat häntä.
Haluan omalta osaltani _auttaa_ häntä oikein ja siihen täällä kysyin neuvoja :)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sinulla on hylkäävyyteen taipuvainen mies. Miksi? Sellainen äärimmäisyyksiin vietynä on toiselle todella kuluttavaa. Mies on sinua myös muutaman vuoden vanhempi - miten monta on muutama?
Oletteko keskustelleet tästä hänen piirteestään? Oma hylkäävyyteni on korjaantunut huomattavasti iän myötä, kun olen sen tiedostanut.
Käytätkö suojakilpenäsi tätä ajatusta, että ongelman täytyy olla vain miehessä, eikä se voi mitenkään olla teidän suhteessanne sinänsä, saati sinun käytöksessäsi tilanteessa? Teet hyvin vahvan oletuksen päätellessäsi, että sinun täytyy olla syytön kaikkeen. Miksi se on sinulle niin tärkeää, ja miksi et kerro riitanne kulkua?
Yhä edelleen, kiitollisuutesi keskustelijoita kohtaan vaikuttaa itsessään ylenpalttiselta. Se saattaa olla tapasi, mutta siinä tapauksessa sinulla on äärimmäisiä tapoja. Miksi ne eivät voisi vaikuttaa suhteeseesi?
Vierailija kirjoitti:
Eli sinulla on hylkäävyyteen taipuvainen mies. Miksi? Sellainen äärimmäisyyksiin vietynä on toiselle todella kuluttavaa. Mies on sinua myös muutaman vuoden vanhempi - miten monta on muutama?
Oletteko keskustelleet tästä hänen piirteestään? Oma hylkäävyyteni on korjaantunut huomattavasti iän myötä, kun olen sen tiedostanut.
Käytätkö suojakilpenäsi tätä ajatusta, että ongelman täytyy olla vain miehessä, eikä se voi mitenkään olla teidän suhteessanne sinänsä, saati sinun käytöksessäsi tilanteessa? Teet hyvin vahvan oletuksen päätellessäsi, että sinun täytyy olla syytön kaikkeen. Miksi se on sinulle niin tärkeää, ja miksi et kerro riitanne kulkua?
Yhä edelleen, kiitollisuutesi keskustelijoita kohtaan vaikuttaa itsessään ylenpalttiselta. Se saattaa olla tapasi, mutta siinä tapauksessa sinulla on äärimmäisiä tapoja. Miksi ne eivät voisi vaikuttaa suhteeseesi?
Muutama = 3.
Mitä tarkoittaa hylkäävyyteen taipuvainen? Pitää googletella, mitä tuo käytännössä tarkoittaa.
En usko miehen käytöksen perimmäisen syyn olevan minussa, koska:
- En ole muuttunut itse merkittävästi mihinkään suuntaan suhteen aikana (ainakaan negatiivisesti ymmärtääkseni) ja ennen tätä hän on sanonut usein olevansa onnellinen löydettyään minut, ja suhteemme on kuulemma muuttanut hänen elämäänsä parempaan suuntaan.
- Hyvinä päivinä tämän kriisinkin aikana hän on täysin erilainen, kuin huonoina päivinä.
- Käytös näkyy muidenkin kuin minun kanssani
- Tilanteet ovat täysin absurdeja.
Esimerkki: hän tapasi vanhan kaverinsa työmatkalla ja jotenkin sen takia sulkeutui asuntoonsa kahdeksi päiväksi.
Laitoin hänelle tekstiviestin (ihan perusviestin tietämättä mitään tilanteesta) näistä jälkimmäisenä päivänä tyyliin "Moikka! Minkäslainen päivä? Töissä hemmetin kiire, mutta mentäskö vaikka leffaan illalla?". Vastaus oli noin viiden tunnin päästä: "Eikö täällä saa hetkeäkään olla saatana rauhassa???"
Hänen edeltävä viestinsä oli ollut minulle kahta päivää aiemmin: "Palaillaan pian, lasken jo tunteja näkemiseen
En sitten laittanut taas viestiä ennenkuin seuraavana päivänä (koska hän oli noin raivoissaan), ja silloin laitoin että "Kaikki ok?". Siinä vaiheessa hän oli valmis kertomaan, että oli tavannut tämän ex-kaverinsa (ei parisuhde-) ja ahdistunut siitä.
Toisessa esimerkkitilanteessa hän ei halunnut maksaa bussimatkasta, vaan ennemmin käveli rankkasateessa 2km. Syy tähän oli se, että bussikortissa oli kausi loppunut ja hän sai tilin vasta ylihuomenna. Hänellä kuitenkin on rahaa (hyvin toimeentuleva) eli tämä on joku "periaate", mitä en ymmärtänyt ja kysyin, että onko siihen joku syy miksei hän lataa korttia nyt vaan kävellään vaikka sataa? Tähän hän vastasi "jos se on sulle joku v*tun ongelma, niin voivoi" ja lähti painelemaan jättäen mut (taas) kadulle taakseen. Olin ihan täysin puulla päähän lyöty. Kun en vaan tajua näitä tilanteita. Erotan kyllä omat ns. huonot päiväni näistä tilanteista.
Joo, ehkä mun on aika tehdä jotain. Tai oikeastaan jättää tekemättä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja en nyt tarkemmin halunnut ensin kertoa näistä, ettei joku tunnista jotain kautta, mun pitää kuitenkin muistaa että puhun tässä nyt ihmisen "selän takana" asiasta.
Lisäksi toivoin alunperin vain tapoja tukea kriisissä ja sen kannalta en tiedä ovatko nuo olennaisia lainkaan.
Mutta tuossa nyt muutama esimerkki.
-ap
Jos joku syyttää itseään suhteen ongelmista, useat tsemppaavat, että "ei se ole sinun vikasi, nyt et syytä itseäsi" ja sitten kun joku on tilanteen arvioinut niin, ettei se johdu hänestä, niin aletaankin tivata että "Oletko nyt varma ettei johdu sinusta?" "Mistä tiedät ettet itse aiheuta sitä?"
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt muuten kun pyörittelin näitä eri tilanteita päässäni, niin tajusin yhden monessa niistä esiintyvän yhteisen piirteen:
Mies raivostuu useimmiten pahana/kylmyyspäivänään siitä, jos hän tekee jotain arvaamatonta/erikoista ja mä ihmettelen/kysyn ääneen siitä jotain (siis en mitenkään raivolla tivaten :D vaan ihmetellen erikoista tilannetta.
Hän kävelee kaatosateessa -> ihmettelen miksei mennä bussilla kun se tulee ihan just -> suuttuminen.
Hän sanoo leffan jälkeen myöntävän vastauksen kun ehdotan kahville menoa yhteisen tutun ravintolaan. Myöntävän vastauksen jälkeen hän on n. 10s hiljaa ja sanoo "meen kotiin siivoon". Katson häntä ja tarkistan että meinaako siis että menee heti että jätetäänkin tällä kertaa kahvit väliin vai kahvin jälkeen -> suuttuminen
Jos siis erehdyn missään tilanteessa kysymään mitään syytä mihinkään tai hämmästyn jostain, hän raivostuu. Kertooko tämä jostain, että hän odottaa minun sanovan kaikkiin vähän päättömiinkin juttuihin tai äkillisiin muutoksiin vain "ok", mielestänne jostain? Voiko tuollaista edes olettaa keneltäkään?
Normaalipäivinä nuo tilanteet ovat hänellekin ihan normaaleita ja saattaisi vastata "joo, jätetään kahvi väliin, haluu saada siivouksen alta pois" ja sitten toimimme niin, mutta huonona päivänä alkaa tosiaan syytellä ja lähtee menemään/raivoaa.
-ap
HIK kirjoitti:
Nyt muuten kun pyörittelin näitä eri tilanteita päässäni, niin tajusin yhden monessa niistä esiintyvän yhteisen piirteen:
Mies raivostuu useimmiten pahana/kylmyyspäivänään siitä, jos hän tekee jotain arvaamatonta/erikoista ja mä ihmettelen/kysyn ääneen siitä jotain (siis en mitenkään raivolla tivaten :D vaan ihmetellen erikoista tilannetta.
Hän kävelee kaatosateessa -> ihmettelen miksei mennä bussilla kun se tulee ihan just -> suuttuminen.
Hän sanoo leffan jälkeen myöntävän vastauksen kun ehdotan kahville menoa yhteisen tutun ravintolaan. Myöntävän vastauksen jälkeen hän on n. 10s hiljaa ja sanoo "meen kotiin siivoon". Katson häntä ja tarkistan että meinaako siis että menee heti että jätetäänkin tällä kertaa kahvit väliin vai kahvin jälkeen -> suuttuminen
Jos siis erehdyn missään tilanteessa kysymään mitään syytä mihinkään tai hämmästyn jostain, hän raivostuu. Kertooko tämä jostain, että hän odottaa minun sanovan kaikkiin vähän päättömiinkin juttuihin tai äkillisiin muutoksiin vain "ok", mielestänne jostain? Voiko tuollaista edes olettaa keneltäkään?
Normaalipäivinä nuo tilanteet ovat hänellekin ihan normaaleita ja saattaisi vastata "joo, jätetään kahvi väliin, haluu saada siivouksen alta pois" ja sitten toimimme niin, mutta huonona päivänä alkaa tosiaan syytellä ja lähtee menemään/raivoaa.
-ap
Ethän sä hyvä ihminen voi ymmärtää ja ymmärtää ja tapia väkkyrälle.
Rauhallisena hetkenä keskustelet asiasta ja kerrot, että tuollainen käytös on törkeää sinua kohtaan vaikka hänestä tuntuisi miltä ja hänen on opittava toinen kanava ilmaisemana pahaa oloaan.
Jos ei pysty, that’s it.
Itse sairastut tuossa menossa myös. Kohta uskot kaiken johtuvan sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HIK kirjoitti:
Jos sanon, etten halua nähdä viikkoon koska haluan miettiä tms, olen lähes varma, että suhteemme päättyy siihen. Vaikka mies ei halua(isi) erota, hän on niin jääräpäinen noiden "kohtaustensa" aikana, että varmasti sanoo tyyliin "antaa olla sitten" ja itsepäisyyksissään pitää siitä kiinni, sattui miten paljon tahansa. Muuten olisin tämän jo tehnytkin, koska "munankuorilla kävely" on toki minulle aika raskasta välillä, vaikka olen onneksi myönteisyyden onnistunutkin säilyttämään.
Mutta koska siis tiedän hänen jääräpäisyytensä, pyrin välttämään tilanteita joissa se johtaisi noin äärimmäisiin asioihin kuin ero, koska tiedän ettei hän sitä pohjimmiltaan halua.
Kuitenkin välillä sitä miettii, että täällä minä kirjoittelen avunpyyntöviestejä internetissä ja rakastan+ymmärrän häntä, kun hän samaan aikaan varmaan makaa sohvalla, katsoo urheilua ja on vittuuntunut ja purkaa sen minuun :D Kai toisen on vaan oltava vahvempi, kun ei tämä elämä aina ole ruusuilla tanssimista.
Kiitos muuten kaikille viisaista ja ajatuksia herättävistä kommenteista, ootte huippuja!
-ap
Uskot siis, että mies haluaa heti erota, jos vähänkään ärähdät siitä että hän ärjyy sinulle ja pitää löysässä Hirressä? Mies ottakoon sitten eron, jos se on se mitä hän haluaa. Ethän sinä ja sinun tunteesi silloin merkitse hänelle yhtään mitään. Jos hän sinusta välittää, hän tarvitsee herätyksen, ja se herätys on se että laitat stopin tuolle touhulle. Mies selvittäköön itsekseen mitä elämältään haluaa, ja jos hän haluaa sinut, niin ymmärtää katua ja pyytää anteeksi käytöstään.
Jos sinulla olisi vastaava ” kriisi” mies tuskin katselisi sitä päivääkään, eikö vain?
Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että itsesyytöksissä marinoituvaa tsempataan ylös astiasta, ja itsevarmaa kolistellaan hiukan, että nähdään onko siihen aihetta vai onko se vain itsetehostusta. Pitää kartoittaa, missä mennään, ja ihmisiltä tämä onnistuu usein täysin vaistomaisesti.
Ap, viesti 33 avaa paljon. Mies on hylkäävä, koska hänen ratkaisunsa ongelmiin on poistuminen, kun vihastuttaa. Hänellä on myös jotain henkilökohtaisia triggerijuttuja, jotka luultavimmin vaatisivat jonkun muun avaajakseen kuin seurustelukumppanin.
Luullakseni ymmärrän myös, miksi mies raivoaa sinulle. Jos reagoisit tunteella ja äsähtäisit takaisin, hän luultavasti ymmärtäisi lauhduttuaan, että käytös oli loukkaavaa. Mutta hän erittäin todennäköisesti sen ymmärtää ilmankin. Ja juuri siksi sinun ohjelmallinen suuttumattomuutesi loukkaa häntä takaisin kaksin verroin, koska se alleviivaa hänen oman käytöksensä lapsellisuutta ja asiattomuutta.
Kun pidättäydyt viattoman ihmettelyn asteella kyselläksesi perusteluja perusteettomaan käytökseen, teet hänestä vammaisen, johon ei voi peilata tunnetasolla. Sellainen on erittäin pelottavaa ja loukkaavaakin jokaisesta muusta, kuin sellaisesta, joka reagoi paheksumalla kaikenlaiseen epäsoveliaaseen käytökseen. Jokaista kun joskus heikkona hetkenä lapsettaa, ja tulee silloin mitätöidyksi ihmisenä. Kun miehellä on joku kriisi, se tarkoittaa että hän reagoi arkaaisella tavalla. Hän on siis jostain syystä hätääntynyt ja peloissaan, ja hoitaa asiaa ainoalla tietämällään tavalla: hyökkäämällä ja vetäytymällä.
Siinä tilanteessa lapsenomaisen viattomat kysymyksesi osoittavat myös, että sinuun ei voi turvata hädässä, koska toisaalta et vaadi häntä pysyttelemään aikuisessa käytöksessä, mutta toisaalta et myöskään ota vastaan hänen vauvapurkaustaan etkä yritäkään pelastaa häntä kaaokselta. Etsit vain kaaoksen syytä miehestä itsestään, ikään kuin hän olisi mennyt rikki. Onhan hän, tavallaan, mutta ei sillä tasolla, jolla sinä oletat hänen olevan hoivan tarpeessa. Se on lopultakin vaikea taito, kestää toisen tunnemyrsky ilman, että yrittää alkaa paapomaan ja säälimään tätä.
Ja edelleen vaikutelmani on, että mies on äärimmäisyysihminen hylkäävyydessään, ja sinä taas ripustaudut hänen normaaliuteensa äärimmäisesti. Eli ryhdyt korjaamaan aikuista ihmistä, ja vaikuttaa siltä, että sinulla on omat syysi, joiden takia seisot tämän kaaoksen keskellä kuin puusta pudonnut linnunpoika, joka ei vielä osaa varoa varaa.
Vaikka ei olisikaan oikeasti niin, että sinä samaistut mieheen ja säälit ja yliymmärrät hänessä itseäsi, niin siltä se luultavasti miehestä vaikuttaa. Ja koska hän kokee, että valmiiksi tiukassa paikassa sinä vielä hyppäät syliin ja vaadit tulla henkisesti kannetuksi, hän pudottaa sinut suuttuneena maahan, koska kokee, että ei tule lainkaan nähdyksi. Ja että sen sijaan että olisit turvan lähde, oletkin riippakivi.
Minkälainen on oma tarinasi? Miksi olit vihainen nuorena etkä ole enää? Vaikuttaa nimittäin, että olet haudannut omasi ennenaikaisesti, ja siksi pelkäät miehen vihaa.
^ ylläoleva viesti on kyllä sontaa alusta loppuun. Ei suhteen kuulu olla tuollaista jatkuvaa analysoivaa äiti-lapsi-touhua. Ei ole lapsenomaista, vaan ihan normaalia kysyä tai ihmetellä tuollaisen tuuliviirin toimintaa!!! Ja jos siitä toinen suuttuu, niin kyllä vika on oikeadti suuttujassa
Vierailija kirjoitti:
^ ylläoleva viesti on kyllä sontaa alusta loppuun. Ei suhteen kuulu olla tuollaista jatkuvaa analysoivaa äiti-lapsi-touhua. Ei ole lapsenomaista, vaan ihan normaalia kysyä tai ihmetellä tuollaisen tuuliviirin toimintaa!!! Ja jos siitä toinen suuttuu, niin kyllä vika on oikeadti suuttujassa
Tokihan av-logiikan mukaan jokainen suhde on lopetettava heti, jossa koskaan taannutaan. Se ei siltikään pidä paikkaansa. Uutinen: jokaisessa ihmisessä on vikoja. Niin sen pitääkin olla.
Kukaan järkevä ihminen ei oleta saavansa järkevää vastausta, jos menee kyselemään maailmalle möksähtäneeltä sadekävelijältä toiminnan logiikan perään. Se vain ei ole asianmukaista toimintaa, koska on ilmiselvää, että toinen ei ole vastailevassa tilassa. Normaalit ihmiset pitävät siinä kohtaa suunsa kiinni ja ottavat pari metriä lisää tilaa. Ja miettivät sitten, pystyvätkö elämään suhteessa tällaisen marttyyrin kanssa vai jatkavatko etsintää. Ap ilmeisestikin on päätellyt pystyvänsä. Mieshän ei ole aina tällainen, vaan jokin nyt on provosoinut tällaista käytöstä ilmenemään. Ja miehellä on omat ihan asialliset syynsä reagoida aapeen ihmettelyyn negatiivisesti. Vaikka hänen käytöksensä ei asiallista olekaan.
Yhä edelleen, kenenkään käytös ei ole joka hetki asiallista. Jos sellaista vaaditaan, vaatija ei itse ole ihan järjissään, vaan haluaa jonkun pitämään huolta sisäisestä turvallisuudestaan kokoaikaisesti. Eli vauvailee.
Minkä ikäisiä olette, sinä ja miehesi ?
Totuus löytyy pullosta. Korkki auki vaan.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos tästä(kin) viestistä, se antoi todella ajattelemisen aihetta.
--
Kysyn ihan konkreettisen asian: nyt kun mies on tällä hetkellä yli vuorokauden "mököttänyt" sen jälkeen, kun suuttui eilen elokuvan jälkeen ja pinkoi kotiinsa jättäen minut kadulle seisomaan, niin onko parempi, etten ota häneen nyt mitään yhteyttä?
Tyypillisesti laittaisin "normaalisävyisen" tekstiviestin, joka antaisi hänelle mahdollisuuden näyttää, jos on rauhoittunut. Hän ei itse ikinä pyydä anteeksi, koska tosiaan kokee että kohtaukset johtuvat minusta, joten sen vuoksi yleensä lähestyn häntä normaalilla tavalla kunhan hän on hetken "kihissyt luolassaan."
-ap