Masentaa.. mä en löydä ikinä ketään miestä itelleni :((

Siis ihan kun mun naputtelema tuo teksti! Saman ongelman kanssa pähkäilee täällä toinen.. :(

jos nainen tuossa mielentilassa on liikkeellä, miehet vaistoaa sen ja kiertää kaukaa. Kun sitten taas minä, jota ei suhde vois vähempää kiinnostaa, saa välillä liikaakin tarjouksia.



Vähän sama kuin vauvan yrittämisen kanssa. Pitää vaan olla yrittämättä, odottaa vaan rauhallisesti, antaa sen tapahtua. Hankkia itselleen muuta elämää ja ajateltavaa siinä sivussa.

mieluummin yksin kun vaan jonkun kanssa...

Normaalisti mä oon jo tottunu tähän enkä läheskään aina edes kaipaa miestä elämääni, joskus vaan tulee tämmönen..masis. Mutta siis vaikka oon ollu niin ettei vois vähempää suhteet kiinnostaa, niin ei ole siltikään näkyny ehdokkaita. Teki mitä vaan, niin lopputulos on sama: ikuisesti sinkku.. ap

Mäkin olen toivonut jonkinlaista suhdetta jo tovin. Ihastuinkin, enemmän kuin koskaan, mutta vastapuoli ei ihastunut. Ihastun todella harvoin.. Minulle tullaan kyllä juttelemaan ja pokaamaan, mutta kun ei kiinnosta. Missä ne unelmien prinssit luuraa ja mistä yh-äiti voi niitä löytää? On se vaan niin ihana tunne aamulla herätä lämpöisestä kainalosta ja suukottaa sängellistä leukaa:) Keittää aamukahvit ja jutella niitä näitä. Kun oikean miehen löydän hemmottelen hänet pilalle.



Niinhän kaikki sanoo, se oikea tulee kun on aika. Mä olen jo todella turhautunut sen ajan odottamiseen, etenkin kun usein miehet katoavat kuin tuhka tuuleen kun lapsen mainitsen. Enkä mä sillä tavalla ole edes etsinyt, pitänyt vain mielen avoimena kaikella uudelle.



Kai se joskus tulee, muuten varmaan erakoidun;)